Älä yritä pyykätä kaikkea itse, koska on olemassa SOL

*) Sisältöyhteistyö. Laskutan SOL:ilta palkkion.

Olen ollut joitakin vuosia sitten töissä muutaman kuukauden hyväntekeväisyysjärjestön tekstiililajittelukeskuksessa. Työni oli siellä availla ihmisten tekemiä lahjoituskasseja ja lajitella niistä löytyviä vaatteita ja asusteita myymälöille. Olen myös farkkufirmassa ollessani hoitanut reklamaatioita. Nämä molemmat kokemukset opettivat minulle kaikenlaista, mutta yksi asia oli selvä – moni pesee vaatteensa pilalle. Eikä niitä vaatteita tullut vastaan muutamia, vaan kymmeniä joka päivä. Harmitti katsoa, miten moni täysin ehjä ja kaunis vaate oli laitettava tekstiilijätteeksi, eikä se enää selvinnyt toiselle kierrokselle, koska sitä ei oltu osattu ensimmäisellä kierroksella hoitaa oikein.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin vaatehuolto ei ole rakettitiedettä, mutta kyllä se hieman perehtymistä vaatii. Ihan niin kuin ruuanlaittokin. En usko, että kukaan pesee vaatteitaan tahallaan pilalle, osa johtuu varmasti puhtaasti tiedon puutteesta. Mutta osa varmasti laiskuudesta, jossa tahrojen paikallispoisto ja höyrystäminen koetaan vaivalloisemmaksi kuin konepesu, ja osa ihan vaan siitä syystä, että asiat on totuttu tekemään itse. Osasi niitä sitten tai ei. Vaatteiden henkinen arvostus on käyttöesineenä romahtanut viimeisen 20 vuoden aikana, joten yhä useampi on valmis ottamaan sen riskin, että koneeseen vaan, vaikka on täysin mahdollista että vaate saattaa mennä pilalle. Tekstiilin pilallemenemistä ei edes välttämättä huomaa heti, mutta ajan kanssa ja monesti huonosti hoidettuna sen elinikä varmasti lyhenee ennenaikaisesti.

Olen itsekin pilannut muutaman vaatteen pyykinpesukoneella. Ollessani lukiossa 90-luvun alussa tätini osti minulle erittäin kalliin ja hienon Espritin neuleen. Se oli täydellinen ja maksoi 350 mk, mikä on tämän päivän rahassa (inflaatio ja vaatteen arvo huomioiden) jotain 250-300 €. Se oli kallein vaatteeni. En edes muista enää miksi se piti alunperinkään laittaa koneeseen, mutta sinne sen eräs ilta laitoin. Isäni oli opettanut minulle pyykkäämistä (hän oli siinä tosi hyvä), mutta jotain meni aivoissa solmuun kun laitoin samaan koneelliseen farkut, tuon villaisen unelman ja täydet linkouskierrokset. Sain takaisin tiiviiksi huopuneen pannulapun. Itkin tuhoutunutta neuletta monta tuntia ja uskalsin tunnustaa isälleni vasta viikojen päästä, mitä olin tehnyt. Harmitti niin vietävästi. Sen jälkeen olen ollut hyvin tarkka siitä, mitä koneeseen olen laittanut.

Meillä on varmasti kaikilla omat pyykkäystarinamme siitä, miten koneesta ei nousekaan puhdas, vaan jotenkin ihmeellisesti laikuttunut vaate, huopunut patalappu tai märältä koiralta näyttävä takki, jonka muoto on täysin pilalla. Ainakin jokaisella vaatehuolto-luennolla joku yleisöstä tunnustaa pilanneensa vaatteensa.

OMA-ALOITTAISUUS VOI TULLA KALLIIKSI

Ehkä tämän kirjoituksen tärkein tajuttava asia on se, että on olemassa paljonkin tekstiilejä, joita ei kannata itse yrittää puhdistaa, sillä epäonnistumisen ja vaatteen pilaamisen riski on liian korkea. Ymmärrän, että tämän sanominen ääneen tuntuu joistakin pahalta, ja itsekin uskoin vuosia ettei tässä mitään pesuloita tarvita. Olenhan vaatetusalan ammattilainen! Mutta minusta on tärkeää tunnistaa, milloin omat taidot eivät riitä ja tietää milloin joku muu pystyy huoltamaan vaatteen ekologisemmin. Tärkeintähän on se, että vaate säilyy käyttökelpoisena ja kunnossa mahdollisimman pitkään, koska uuden tuottaminen ja hankkiminen on nimenomaan se ongelma. Ellen McArthur Foundationin mukaan vaatteita käytetään keskimäärin 160 kertaa ja sen käyttöiän tuplaaminen vähentäisi sen ympäristöjalanjälkeä -40%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen vaatekappale pitäisi pitää käytössä keskimäärin vähintään 300 käyttökertaa eli useita vuosia.

Toki pesula maksaa muutaman kympin, verrattuna omaan palkattomaan työvoimaan, mutta kumpi on loppujen lopuksi kalliimpaa? Maksaa muutama kymppi pesetyksestä ja saada takaisin ammattilaisen puhdistama ja arvoltaan korkeampi vaate? Vai tehdä duuni itse, toivoa parasta ja todennäköisesti hankkia kokonaan korvaava tuote, jos oma menee pesussa pilalle? Jos vaate menee pilalle, siinä menetetään myös kaikki siihen menneet luonnonvarat ja työvoimatunnit. Pesemällä pilattu vaate on yksi iso hiilijalanjälkitahra.

On myös olemassa paljonkin tekstiilejä, minkä puhdistamisen kotona olevat välineet eivät välttämättä riitä, koska niissä tarvitaan erikoisiso pyykinpesukone, kuivapesua tms. Tällaisia ovat mm. vuoritetut laadukkaammat ja arvokkaammat villakankaiset talvitakit, untuvatakit, sohvat, iltapuvut, jne. jne. Vaikka pesulassa pesettämisen hinta voi kertakustannuksena tuntua kalliilta, sinun kannattaa verrata sitä uuden vastaavan tuotteen normaaliin myyntihintaan kaupassa ja huomioida myös se raha mitä saat tekstiilistä, jos ja kun myyt sen eteenpäin.

“SOL työllistää satoja ihmisiä kymmenillä eri paikkakunnilla Suomessa, joten pesulan käyttäminen on samalla tavalla suomalaista työtä tukevaa toimintaa kuin lähiravintolassa syöminen.”

Annan muutaman esimerkin.

Kuvittele, että löydät hyväntekeväisyyskirppikseltä alessa 12€:lla keskihintaisen vaatemerkin täysvillaisen neuleen, jossa on lampaanvillan lisäksi mukana alpakanvillaa. Arvioit sen alkuperäisen myyntihinnan pyörivän jossain 100€ kieppeillä. Neule tuntuu ihanalta ja onkin silmämääräisesti kunnossa, mutta sinua pelottaa turkiskuoriaiset. Saunottamiseen menisi monta tuntia, etkä voi todellakaan viedä yhtä vaatetta taloyhtiön saunaan lämpenemään yksinään. Eihän siinä ole muutenkaan mitään järkeä pitää saunaa montaa tuntia lämpimänä jonkun yksittäisen vaatteen takia. Asuntosi pakastelokeroon taas ei mahdu tuollaista neuletta kahdeksi viikoksi marjojen kaveriksi. Tuuletusparveketta taloyhtiössä ei ole. Laitat sen siis koneeseen. Ajattelet, että 40 asteen ohjelma on tarpeeksi viileä, mutta unohdat laittaa linkoukset nolliin manuaalisesti. Neule huovuttuu. Ei kokonaan pilalle, mutta sen verran, että se on sinulle liian lyhyt helmasta ja joudut heittämään sen sekajäätteeksi. Möö. SOLilla neuleen pesettäminen olisi maksanut n. 13€. Kokonaiskustannus pesuineen olisi ollut n. 25€, mikä olisi silti ollut erittäin kohtuullinen hinta satasen laatuneuleen huoltamisesta.

Esimerkki kaksi: Sängynkokoinen perintöryijy tuoksuu ummehtuneelta, kun saat sen itsellesi vuosien kellarisäilytyksen jälkeen. Se on ollut viimeksi seinällä 80-luvulla. Ryijy on aivan liian iso käsinpestäväksi tai koneeseen laitettavaksi. Tuulettaminenkaan ei oikein tule kysymykseen, sillä sinulla ei ole kerrostalossa omaa parveketta, etkä uskalla tätä jättää taloyhtiön tuuletusparvekkeelle useaksi päiväksi yksin, sillä mitä jos se varastetaan. Ryijyt ovat nyt muodissa ja kirppikselläkin ne maksavat ainakin satasen. Tunnearvo taas on korvaamaton. -18 asteen paukkupakkanen ja kunnon lumipesu olisi ilmainen pesukeino, mutta ollaan vasta kesässä, eikä tulevan talven keleistä ole vielä mitään tietoa. Viet ryijyn omaan häkkikellarikomeroosi odottamaan talvea, mutta et osaa pakata sitä oikein ja seuraavan kerran kun sen sieltä haet esille muutaman kuukauden päästä, ovat kuoriaiset jo sen löytäneet. Ne ovelat paskiaiset. Sääli, sillä pesulassa tämä hajuongelma olisi hoidettu freesaamalla tekstiili otsonointikaapissa. Toimenpide olisi maksanut max. 60€ ja olisit saanut sukukalleutesi heti seinälle. Itse maksan mielelläni siitä mielenrauhasta, ettei minun tarvitse selittää äidilleni, että pilasin hänen tai hänen äitinsä tekemän perinnetekstiilin pihiyttäni.

Esimerkki kolme: Ostit viime talvena itsellesi arvokkaamman merkin untuvatakin, mutta nyt kaulus on meikissä, takinhelma katusuolassa ja haluaisit pestä sen. Paikallinen tahranpoisto ei houkuttele, koska et tiedä millä meikki edes lähtee, vaan kone kyllä hoitaa homman. Takissahan sanotaan, että vesipesu on sallittu. Käyt ostamassa vielä untuvalle tarkoitettua pesuainetta, joka maksaa 10€. Tajuat vasta ohjelman alettua, että miten ihmeessä se pitää sitten kuivattaa?! Parin YouTube-ohjevideon jälkeen päädyt istumaan useaksi tunniksi olkkarin lattialle pöyhimään untuvia, koska linkous on kasannut jokaisen höyhentaskun untuvan pieneksi mytyksi, eikä takissa ole tietoakaan pöyhkeydestä. Taloyhtiössä olisi kyllä pesutuvassa kuivausrumpu, mutta sekin oli varattu, kuivausrumpu olisi pitänyt varata neljän tunnin ajaksi, eikä sinulla olisi ollut edes kuivausrumpuun laitettavia villapalloja. Pakko tehdä itse. Väsyt pöyhimis hommaan tunnin jälkeen, eikä takkisi koskaan kuivu kunnolla enää muotoonsa. Luet myöhemmin, että huuhtelukin olisi pitänyt tehdä noin kolme kertaa, jotta untuva puhdistuu kunnolla. Maksoit kympin siis siitä, että sait pilattua arvokkaan takkisi, kun sen olisi saanut palautettua arvoonsa 42€:lla. Takki maksoi sinulle uutena 650€, etkä enää voi myydä sitä enää eteenpäin, koska sen arvo on romahtanut. Takkia ei voi myöskään enää lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, koska se on myyntikelvottomassa kunnossa.

Esimerkkini olivat ehkäpä hieman ylidramatisoituja, mutta toivottavasti tajusit pointin. Kaikki laadukkaat ja tunnearvoltaan tai jälleenmyyntiarvoltaan arvokkaat tekstiilit kannattaa käyttää pesulan kautta, jos omat taidot ovat tavistasoa, oikea välineistö puuttuu tai olosuhteet ovat muuten yhtään epävarmat. Toki, jos olet satavarma, että tiedät mitä teet ja sinulla on siihen sopivat välineet, niin sitten voit huoltaa kaikki tekstiilit itse. Mutta jos et ole ihan täysin varma, niin anna ammattilaisen hoitaa homma puolestasi. SOL työllistää satoja ihmisiä kymmenillä eri paikkakunnilla Suomessa, joten pesulan käyttäminen on samalla tavalla suomalaista työtä tukevaa toimintaa kuin lähiravintolassa syöminen.

“Kaikki laadukkaat ja arvokkaammat tekstiilit kannattaa käyttää pesulan kautta, jos omat taidot ovat tavistasoa, oikea välineistö puuttuu tai olosuhteet ovat muuten yhtään epävarmat.”

“Ellen McArthur Foundationin mukaan vaatteita käytetään keskimäärin 160 kertaa ja sen käyttöiän tuplaaminen vähentäisi sen ympäristöjalanjälkeä -40%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen vaatekappale pitäisi pitää käytössä keskimäärin vähintään 300 käyttökertaa eli useita vuosia.”

VASTUULLISTA PESULATOIMINTAA

Vastuullinen vaate- ja tekstiilihuolto ei ole ainoastaan pyykinpesua, vaan myös turhan konepesun välttämistä. Vaatteiden ja muiden tekstiilien turha peseminen kuluttaa sekä materiaaleja että ympäristöä, koska kotona pyykinpesu kuluttaa enemmän energiaa ja vettä kuin pesulassa. Täydet koneelliset ovat suositeltavia, sillä niin säästetään vettä, pesuainetta ja energiaa. Tämä toteutuu aina pesuloissa. Laadukkaat, käyttötarkoitukseen sopivimmat ja ympäristöystävälliset pesuaineet antavat hyvän pesutuloksen, ja oikean pesulämpötilan noudattaminen on pakollista. Vaatteiden ja tekstiilien hoito-ohjeita noudattamalla niistä saadaan irti kaikki ne käyttövuodet, mitä valmistaja on tarkoittanutkin.

SOL tekee tiivistä yhteistyötä ja tuotekehitystä yhteistyössä Suomen eri ympäristöviranomaisten kanssa. Kaikissa SOL-pesuissa käytetään ympäristöystävällisiä pesuaineita ja koneiden digitaalinen annostelujärjestelmämme vastaa pesuaineen oikeasta annostelusta. Se annostelee pesuaineen pyykin painon mukaan, jolloin pesuainetta ei tule liikaa eikä liian vähän. Pesuloissa vesipesukoneisiin kierrätetään lämmintä vettä muista kemiallisen pesun koneesta, joten heillä energiaa kuluu vesipesussa vähemmän, vaikka pesulämpötila olisi korkeampi, kuin kotona pestessä.

LAAJA PALVELUKATTAUS

SOLin pesulapalvelut ovat monipuoliset. Pelkästään pesuvaihtoehtoja on monia: kemiallinenpesu eli “kuivapesu” (pesuohjeessa lukee P tai F), emulsiopesu (pesuohjeeseen merkitty W) tai tavallinen vesipesu. Lisäpalveluna saa korjausompelua, suojakäsittelyä ja otsonointia/hajunpoistoa. He hoitavat myös vahinkopyykkiä, eli tekstiilejä jotka ovat altistuneet vesivahingolle, homeelle tai savuvaurioille. Yksinkertaisimmillaan voit viedä pesulaan vaatteesi vain höyrystettäväksi, sillä kaikilla ei ole kotonaan ammattimaista teflonsilitysrautaa (minulla on), vaatehöyrystintä (on) tai höyrystinkaappia (I wish), jolla saa turvallisesti aratkin kuidut ja vuoritetut vaatteet suoraksi ja raikkaaksi. Silityspalvelua suosittelen varsinkin pitkään säilytyksessä olleille tekstiileille, jotka eivät varsinaisesti ole likaisia tai tahraisia, mutta ne pitäisi saada oikaistua takaisin muotoonsa turvallisesti. Kotisilitysrautojahan ei nimittäin ole tarkoitettu paksummille ja erikoismuotoisille rakenteille (vedostukset, poimutukset, paksut olkatoppaukset ja korsetit yms.) tai henkarilla roikkuvan vaatteen ojentamiseen. Pesulan höyrystämistä olenkin suositellut usein hyväntekeväisyyskirppiksen myymälässä asiakkaille, kun he ovat ostamassa vintagea, ja se on huonosta säilytyksestä pahasti ryppyinen. Höyry saa vanhankin vaatteen näyttämään uudelta, mutta sitä ei voi silitysraudalla tehdä.

Olen iloinen, että päivitin omat tietoni “kuivapesusta” eli kemiallisesta pesusta tämän postauksen myötä. Olin jotenkin kuvitellut, että kuivapesussa vaate puhdistetaan jollain DDT:n kaltaisella supermyrkyllä.. Kuivapesu ei ole sananmuikaisesti täysin “kuiva”, vaan siinä vaate kastellaan veden sijaan märäksi ympäristöystävällisellä liuottimella (hiilivety) ja höyrytetään kuivaksi lämpimällä ilmalla. Kemiallinen pesu ei turvota kankaan kuituja, jolloin kangas ei kutistu, veny tai nukkaannu. Liuotin ei myöskään vaikuta vaatteen väreihin tai lytistä vaatteen muotoa. Kemiallisen hiilivetypesun nerokkuus on siinä, että se on SOLilla täysin suljettu prosessi. Liuotinainetta ei lasketa käytön jälkeen viemäriin, vaan se kiertää pesun jälkeen uudelleen koneen omaan tislaimeen, josta puhdas aine kiertää takaisin uuteen pesuun. Näin sama aine kiertää usean koneellisen kautta ja hävikki on minimaalista. Kemiallisessa pesussa vapautuu myös paljon lämpöä, joka otetaan talteen esilämmittämällä sillä vesipesukoneiden pesuvettä, jolloin veden lämmittämiseen ei kulu niin paljoa energiaa.

Jotkin materiaalit eivät kuitenkaan kestä kemiallista liuotinpesua. Tällaisia ovat mm. PVC, erilaiset koristepaljetit ja erikoisnapit ja polyuretaani (PU). Nämä materiaalit saattavat vaurioitua kemiallisessa pesussa, joten ne voidaan pestä emulsiopesussa. Elastaani on myös tietyntyyppistä muovia, joten olisi parempi, jos sitä ei olisi kemiallisesti pestävässä vaatteessa ollenkaan. SOL vahvisti jälleen epäilyni siitä, että elastaanittomuus tekstiileissä olisi hyvä homma, ja että se pidentäisi varsinkin arvokkaampien laatuvaatteiden elinikää huomattavasti. Suosittelen emulsiopesua, jos vaatteessa on elastaania ja sitä ei pysty pesemään itse koneessa vedellä. Esimerkiksi neulevaatteita en suosittele kotona koneeseen laitettavaksi, sillä vaikka tekstiili kestäisikin veden, niin miten ajattelit saada sen palautettua takaisin muotoonsa kun se on yksi märkä möntti. Tuuleta tai höyrystä ja poista tahrat vain paikallisesti. Ja vie neuleet pesulaan, jos välttämättä haluat ne saada pestyä.

Emulsiopesua voisi taas kuvata käsinpesua vastaavaksi hellävaraiseksi vesipesuksi. Emulsiopesussa pesuaineen molekyylit suojaavat vaatteen kuidut niin, että vesi ei pääse vaikuttamaan niihin yhtä paljon kuin tavallisessa vesipesussa, jolloin vaate ei kutistu eikä rypisty. Emulsiopesu on erinomainen pesumenetelmä erityisesti puuvilla- ja villavaatteille ja elastaania sisältäville vaatteille; kuten jakun alla olevat topit, villakerrastot, ohuet neulevaatteet ja silkkitrikoot, koska emulsiopesu ei kuluta tai möyhi tekstiiliä samaan tapaan kuin vesipesu. SOLin käyttämät emulsiopesuaineet ovat läpäisseet Saksassa Hohensteinlaboratorioiden sytotoksisuustestin, mikä tarkoittaa, että pesu on varmasti allergikoillekin sopiva.

KENEN PITÄISI KÄYTTÄÄ PESULAA?

Tahranpoisto pitää ja kannattaa tehdä aina tuoreeltaan, koska niiden poistamisessa aika on olennaista. Olen kirjoittanut tahranpoistosta ennenkin ja suosittelen tutustumaan tekstiin, koska nopealla reagoinnilla säästät pesulakustannuksissa ja pelastat vaatteita. Mutta on paljon tilanteita, missä suosittelen kääntymään pesulan puoleen.

Vaikka olen tahranpoiston ja ekologisen vaatehuollon ammattilainen, niin on olemassa pitkä lista vaatteita ja tekstiilejä, missä joko vain tuuletan tai höyrystän niitä ja poistan tahrat paikallisesti. Mutta jos tämä ei riitä, veisin ne silloin pesulaan itsekin. Näitä vaatteita ovat kaikki juhlapuvut, vanhemmat vintage-vaatteet, ulkoilutakit ja paksummat villakangastakit. Niiden pesemisessä pitää ottaa monta asiaa huomioon jotta pesu onnistuu, ja neuvojen antaminen puhelimessa on hankalaa. Näiden pesulakäynti kannattaisi ajoittaa aina käytön ja sesongin jälkeen eli ennen kun vaate viedään säilytykseen.

Tekstiilejä ei saisi laittaa ikinä sesonki säilytykseen likaisena, sillä tahrat ja muu lika pinttyvät helposti ja ovat myöhemmin vaikeasti poistettavissa. Tahroista olen ollut itse aiemmin tarkkana, mutta katusuolausta en minäkään ole aiemmin tajunnut haitalliseksi. Se kuulemma syövyttää villakangastakkien helmoja säilytyksessä ja aiheuttaa pintaan laikkuja. Syövyttäähän se autojenkin pohjia, niin miksei tekstiilejäkin! Usein päällystakeille on pesuohjeeseen merkitty kemiallinen pesu, koska takki on vuoritettu ja siellä on rakenteita, jotka eivät kestä tavallista vesipesua ja linkousta. Varsinkin villakangas-, untuva-, nahka- ja mokkatakit suosittelen viemään aina pesulaan, sillä niiden puhdistaminen vaatii erityistä tarkkuutta ja osaamista.

ERIKOISMATERIAALIT, ESIM. UNTUVA JA SAMETTI

Samettivaatteet, tyynyt ja kodin muut samettiset tekstiilit ovat olleet muodissa nyt muutaman vuoden. Harva tajuaa, että samettipinta muodostuu matalaksileikatusta nukasta ja siksi sitä ei todellakaan suositella kokonaan kasteltavaksi vedellä. Sametti kestää nestettä, mutta nukan kuivaaminen ja saaminen samalla tavalla suoraan on vaikeaa kotioloissa. Siksi samettipintaiset vaatteet höyrystetään aina nurjalta, nukka harjataan käsin pystyyn tai pöytäsilitettäessä pitää silityslaudassa olla sametille suunniteltu piikkimatto. Hifistelijät pystyvät huoltamaan samettinsa itse kotona, mutta kastellun tahran-alueen oikeaoppinen kuivattaminen vaatii harjaamista kokokuivumisen ajan ja muuta kikkailua. Vie ne siis pesulaan, sillä sametille ei kannata tehdä edes paikallista tahtanpoistoa itse, ellet ole valmis näkemään vaivaa sen eteen.

Aidon untuvatakin peseminen kotona vaatii myös vaivaa ja aikaa. Untuvan erinomainen lämmöneristysteho perustuu untuvien väliin jäävään ilmatilaan. Vuosien mittaan untuvien väliin pääsee likaa, joka painaa untuvia litteämmäksi ja siten heikentää sen lämmöneristystehoa. Untuvavaatteen erinomaisten ominaisuuksien säilyttämiseksi se tulisi pestä säännöllisesti, mielellään aina ennen talvisäilytykseen laittamista. Jos epäilee yhtään omaa osaamistaan, untuvavaatteet on hyvä viedä pesulaan, sillä ne ovat arvotekstiilejä ja kestävät oikein huollettuna vuosikymmeniä.

TYYNYT & PEITOT

Peitot ja tyynyt vaativat säännöllistä pesua, ihan niin kuin lakanatkin. Jos et muista milloin viimeksi olet pessyt tyynysi ja peittosi, käy viemässä ne heti pestäväksi. Tyynyt pesettäminen maksaa noin 10€ ja peiton 20-50€ riippuen siitä onko se untuvaa vai keinovanua. SOL suosittelee, että peitot pestäisiin 1-2 kertaa vuodessa ja tyynyt 3-4 kertaa vuodessa riippuen siitä oletko allergikko vai et. Pesu pitää petivaatteet hygieenisinä ja raikkaina. Puhtaat petivaatteet myös parantavat unenlaatua. Muista myös tuulettaa peitot ja tyynyt kerran kuussa vaikka pesettäisitkin ne säännöllisesti pesulassa.

ISOT KODIN TEKSTIILIT, MATOT, RYIJYT JA PÄIVÄPEITOT

Jotkut rakastavat käydä pesemässä mattojaan kesäisin matonpesupaikoilla, mutta tämä alleja treenaava marttailu ei sovi kaikille mattotekstiileille. Osa matoistamme on nukkapintaisia, tai muuten kudontarakenteeltaan sen verran erikoisia, ettei niitä pysty juuriharjalla kuuraamaan käsin puhtaaksi. Mattojen kanssa pesettamisen kustannuksia kannattaa harkita jo sen ostohetkellä, sillä mattojen pesettäminen maksaa pari kymppiä per neliö. Moni ei tule ajatelleeksi, että matot ovat juurikin niitä piilotekstiilejä, minkä poisheittämisen takia suomalaisten tekstiilijätemäärä on keskimäärin 13 kiloa vuodessa. Puolet tästä tulee täyteen heittämällä pois yhden maton. Hanki siis vain sellaisia, joita pystyt pesemään itse, tai sitten vie ne pesulaan. Matto on hyvinhoidettuna vuosikymmeniä kestävä tekstiili, eikä sitä todellakaan pitäisi heittää pois muutaman vuoden päästä ja ostaa uutta vain siksi että ei halua investoida sen huoltoon.

Ryijyt ovat taas arvokkaita perinnetekstiilejä, joista ehdottomasti pitää pitää hyvää huolta. Niissä on kiinni kymmeniä, jopa satoja työtunteja ja harva enää osaa niitä edes valmistaa. Ryijyjä voi mattojen tapaan puhdistaa talvella kovalla pakkasella puhtaassa lumihangessa, mutta meille etelänsuomalaisille -18 asteen talvipäivät ja korkeat nietokset ovat aika harvinaisia nykyään. Ryijy pitäisi silti muistaa puistella kunnolla tai tampata kevyesti ainakin kerran vuodessa, sillä se kerää itseensä huoneistopölyä ollessaan seinällä. Jos sinulla ei ole käytössäsi omaa pihaa/parveketta, etkä omista mattopiiskaa, niin suosittelen ryijyille spa-huoltoa SOLin pesulassa.

Päiväpeittoa en ikinä edes unelmoisi laittavani kodin pieneen pyykinpesukoneeseen, sillä se ei puhdistu ikinä koneen rummussa, jos se ei pääse siellä liikkumaan. Päiväpeittoa on myös hankalaa saada kuivaksi kotona. Sille oivallisia huoltotapoja ovat siis paikallinen tahranpoisto ja tuuletus. Mutta jos tuulettaminen ei ole mahdollista, kannattaa sekin silloin tällöin vielä ammattilaiselle pohdistettavaksi. Varsinkin jos se on laadukas ja haluat sen jossain vaiheessa myydä eteenpäin.

OTSONOINTI ELI HAJUNPOISTO

Otsonointi on tehokas ja turvallinen tapa poistaa epätoivottuja hajuja ja allergianaiheuttajia. Tämä mahdollistaa niiden tuotteiden käsittelyn, jotka eivät kestä vaurioitumatta tavanomaista pesua. Urheiluvaatteille ja -välineille, kuten esimerkiksi jääkiekkovarusteille, otsonointia tehdään paljon ja se on loistava keino saada niistä raikkaat ja desinfioidut. Otsonointikaapissa tapahtuva raikastus poistaa mm. tupakan, eläinten, homeen, viemärin ja ummehtuneisuuden hajut. Tuote desinfioituu ja homesienet, itiöt sekä bakteerit tuhoutuvat. On kuitenkin muistettava, että näkyvä lika ei lähde otsonointikaapissa, vaan silloin tarvitaan tavanomaista pesumenetelmää. Otsonointi kannattaa myös pitää mielessä vintage-vaatteiden kohdalla, jos ne ovat täysin ehjiä ja kunnossa, mutta vaan haisevat ummehtuneelta. Otsonointi ei sisällä kemiallisesti muuta kuin happea, joten käsittelystä ei jää yhtään kemikaalijäämiä luontoon eikä käsiteltävään tuotteeseen. Otsononoinnin hinta on 10–60€ määräytyen aina tuotekohtaisesti.

VUOKRAA TEKSTIILIPESURI

Joitakin tekstiilejäsi ei pysty ollenkaan viemään pesulaan puhdistettavaksi. Tällaisia ovat mm. tooosi isot matot, kangaspintaiset sohvat, nojatuolit ja muut huonekalut ja tietenkin autonistuimet. Näitä varten SOL vuokraa tekstiilipesureita päivähinnalla. Laite suihkuttaa pesuaineliuoksen ensin puhdistettavalle pinnalle, jonka jälkeen se imuroidaan pois. Tehokkaan kuivauksen ansiosta pinta kuivuu nopeasti käyttövalmiiksi eivätkä täytteet kastu pilalle. Tätä laitetta ei kannata mielestäni hankkia omaksi, koska ostettuna se maksaisi 300+ euroa ja tarvetta on vain muutamille kerroille vuodessa. Päivävuokra tulee huomattavasti edullisemmaksi. Varsinkin myyntiin menevät huonekalut kannattaa puhdistaa, koska puhtaasta sohvasta saa enemmän rahaa kuin tahraisesta ja puhdas myydään nopeammin. Lue lisää pesurin vuokraamisesta SOLin blogista.

SUMMA SUMMARUM

Tutustumiskäynti SOLlilla ja perehtyminen heidän on toimintatapoihinsa on muuttanut mieleni täysin liittyen pesuloiden toimintaan. SOL-pesulat toimivat huomattavasti vastuullisemmin ja ekologisemmin kuin mitä olen olettanut.

Taidankin jatkossa jättää joka toisen 5€ aamulatteni ostamatta, ja käyttää ne rahat pesulassa käymiseen. Olen investoinut viime vuosina kotimaisiin laatuvaatteisiin ja ne ansaitsevat parempaa huolenpitoa. En myöskään muista milloin olisin pessyt viimeksi peittojani tai tyynyjäni. Yh. Lisäksi en usko, että monikansallinen kahvifirma jää kaipaamaan rahojani.

Toivottavasti tämä teksti rohkaisi sinuakin kokeilemaan pesulaa sen sijaan, että koettaisit aina puhdistaa kaikkia tekstiilejäsi itse. Lähimmän SOL-pesulan löydät tästä linkistä. Niitä löytyy aika monelta paikkakunnalta Suomessa.

Share


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *