ekoturkis ja kierrätys

Milena Silvano fur shearing coat jacket 10

 

Olen kirjoittanut täydellisistä talvitakeista ja siitä, miten talvista selviäisi hengissä vaatetuksen puolesta. Sää kun vaihtelee harmaasta loskasta metrin kinoksiin jopa saman viikon aikana. Kaupassa kuolee lämpöhalvaukseen ja bussipysäkillä värjötellessä ihana etelähelsinkiläinen viima on vähän toisella tapaa tappava. Vali vali vali.

Olen myös puhunut siitä, miten en missään tapauksessa voi tukea nykyaikaista turkistuotantoa, mutta samalla arvostan erittäin paljon turkkurin (turkisvaatteen valmistaja/suunnittelija/ompelija) ammattikuntaa. Se on yksi vanhimmista käsityöammateista. Turkis on luksusta, mutta samalla käytännöllistä ja kestävää. Haluan investoida siihen, mutta vain tietyin ehdoin. Vaikka aihe on monelle kuluttajalle ja jopa vaatealan ammattilaiselle kuuma peruna, johon ei mielellään oteta kantaa, tai edes puhuta siitä julkisesti, olen onnistunut löytämään tapoja, jotka sopivat omaan arvomaailmaani.

 

Milena Silvano fur shearing coat jacket 14

 

MTV.fi julkaisi viikko sitten jutun, jossa vertailtiin aidon ja feikin hyviä ja huonoja puolia. Juttu sai aikaan paljon facebook jakoja. Mutta siitä jäi uupumaan eräs tärkeä osa, kun puhutaan nykyaikaisen vaatetuotannon vaihtoehdoista. Olisin muutenkin lisännyt siihen pari asiaa ja kirjoittanut jotain eri tavalla, ettei väärinkäsityksiä synny. Mailasin aiheesta jutun tehneelle toimittajallekin, mutta hän ei ole viestiini reagoinut. Maili meni about näin:

” Kiitos turkisjutustasi. Minusta on hyvä, että media uutisoi vaateteollisuuden ongelmakohdista monipuolisesti ja vertailevasti. Näin kuluttajalle tulisi useammin se olo, että hänellä on vaihtoehtoja ja että vaatteen valmistus on kaikkea muuta kuin mustavalkoista. MUTTA. Unohditte turkis-vertailustanne erään tärkeän turkiksen lähteen – kierrätetyt, aidot vanhat turkikset. Niiden hyödyntäminen nykyvaateteollisuudessa on täysin lapsen kengissä. Varsinkin kun ajattelee miten verrattain yksinkertaista se olisi. Turkiksesta pystyy hyödyntämään paljon pienempiä paloja kuin esim. vastaavasta kangasvaatteesta, mikä tekee sen uudelleenkäyttö ja -hyötyasteesta erinomaisen. Silti maamme ainoassa turkissuunnittelijoitten koulussa Pietarsaaressa ei opeteta kierrätysturkiksen suunnittelua muuten kuin ateljeetyönä (keskittyy muokkaustöihin ja uniikkikappaleitten valmistukseen, ei sarjatuotantoon). Jos turkiksesta otettaisiin käyttöön enemmän jo olemassa olevaa materiaalimassaa, tarve uuden turkiksen tuotannolle vähenisi ja jo olemassa olevien, muodista poismenneiden, mutta edelleen täysin käyttökelpoisten turkisten arvo nousisi ja niitä ei enää päätyisi ullakoille ja roskiin. Turkis on perinteisesti parkittuna käsitelty sellaiseksi, ettei se maadu ja sen käsittelyssä käytetään mm. kromiyhdisteitä, jolloin sitä ei missään tapauksessa saisi hävittää kaatopaikalle. Tällä hetkellä käytetyt turkikset ovat vaatekeräysorganisaatioille ongelmamateriaalia määränsä ja huonon maineensa takia. Niitä myydään huonosti, vaikka materiaalissa sinänsä ei ole mitään vikaa. Jos ehjä turkki päätyy kirppikselle myyntiin, niitä käydään jopa viiltelemässä rekissä (minusta törkeää), koska asiakkaat kokevat ne niin vastenmielisenä. Ja aivan turhaan omasta mielestäni, sillä suurin osa kirppareiden turkistakeista ovat vuosikymmeniä vanhoja ja kotimaista ateljeetyötä. Siis aivan eriarvoisia kuin halpistoppikset. Tuhoaisivat niitä orjatrikoosta valmistettuja lirutoppeja ja akryylineuleita, jos kerta eettisyys on lähellä sydäntä. Mutta kaikille aktivisteille ihmisoikeudet eivät valitettavasti mene eläinten oikeuksien edelle. Molemmat ovat minusta yhtä tärkeitä. Olen myös kuullut huhuja vaatekeräysorganisaatioiden lajittelussa työskentelevistä henkilöistä, jotka laittavat turkisvaatteet kunnosta huolimatta aina 2. laatuun (menee halvalla tukkumyyntiin), koska he eivät halua, että niitä päätyy myymälään ja turkiksen käsittely ällöttää heitä. He siis tekevät hallaa, osittain varmaan tietämättömyyttään, työnantajalleen.

Näkisin, että tässä olisi Suomelle erikoistumisen paikka. Muualta maailmasta voisi roudata meille vanhoja turkkeja uudelleentuotettavaksi, koska käytettyä materiaalia epäilemättä on vaikka kuinka paljon. Turkis on materiaalina uudelleentuotantoon erinomaista, sillä sitä pystytään koostamaan perinteisillä tekniikoilla ja erittäin pienistä paloista ilman että se näkyy negatiivisesti uudessa tuotteessa. Eli miksi ihmeessä emme pitäisi upeaa ja vanhaa turkkurin artesaaniammattia elossa, mutta koulutetaan uusi sukupolvi käsittelemään kierrätettyä materiaalia uuden sijaan. Win win. Turkiksesta voi valmistaa kierrätettynä myös kodin tekstiilejä, esimerkiksi peittoja ja tyynyjä.

Itse käytän vain vanhoja, turkiksia, sillä se on aidosti lämmin, tuulenpitävä ja jopa vedenpitävä materiaali. Hyvinhoidettuna turkis kestää jopa 100 vuotta käytössä, toisin kuin keinotekoiset vastineensa. Se on myös helpommin korjattavissa, jos se menee rikki.

Ja tarkennan juttua vielä sen varran, kun näyttää alan termistö menevän monella sekaisin. Marita Huurinaisen turkikset eivät ole “ekologisia”. Ne ovat kyllä eettisiä, sillä alkuperäinen eläin on riistaa (vapaana kasvanut) eikä häkissä kasvatettu. Hän ostaa turkikset suomalaisilta metsästäjiltä (locally sourced). Mutta vaikka ne ovat eettisiä alkuperäisen materiaalin puolesta, tuotteet silti kootaan kaukoidässä. Jos turkisvaate on käytössä pitkään, kymmeniä vuosia, voidaan sitä kutsua ekologiseksi vain käyttöikänsä puolesta. Korjaisitteko tekstiä sen verran, ettei lukijalle jää tästä väärää mielikuvaa?”

 

Milena Silvano fur shearing coat jacket 13

 

Olen törmännyt maailmalla vain kaksi vaatebrändiä, jotka työstävät nimenomaan kierrätettyä turkista uusiksi vaatteiksi: Milena Silvano ja kanadalainen Harricana. Näistä ensimmäinen on todella kaunista, modernia ja erinomainen esimerkki siitä, mitä hyvä kierrätysturkissuunnittelu on. Milenan tilkkutyömäiset ja geometriset kelsitakit ja -liivit ovat lammasta, mutta ne voisivat olla valmistettu melkein mistä tahansa eläimestä. Kelsin maine ei ole niin paha kuin pidempikarvaisilla kettuturkeilla. Ottaisin heti vaatekaappiini minkä tahansa hänen takeistaan. Vaikka niitä on värjätty ihaniin pastellisävyihin, en pidä niitä huonona. Värjääminen ja turkiksen kemiallinen käsittely uuden tuotteen pimppaamiseksi on minulle täysin ok, kunhan se toteutetaan länsimaissa, missä ympäristölainsäädäntö on kunnossa ja tuotantolaitoksen jätevedet käsitellään asiallisesti. Meillä myös tuotteen uudelleentuotantoon vaadittavilla henkilöillä on reilu palkkaus ja työntekijän suoja.

 

Suomalaisista ekobrändeistä Marita Huurinainen ja Onar työstävät turkista. Marita käyttää kotimaista eettistä riistaturkista päämateriaalinaan. Onar taas valmistaa tuotteensa normaalin turkistuotannon leikkuuylijäämästä, mikä on yksi ekomuodin muoto, mutta ei eettistä. Työstötavoissa on oleellinen ero.

 

Jos kaapissasi roikkuu rikkinäinen turkis, niin käy korjauttamassa se. Turkkurit voivat myös muuttaa vanhahtavanmallisen takin linjaa aika paljon, ja näin modernisoida sen tähän päivää sopivaksi. Veikkaan, että muokkaustyö maksaa silti vähemmän, kuin kokonaan uusi untsikka. Helsingissä on yksi mesta, mitä suosittelen turkiskorjauksille ja muunnostöille. Se on Arkadiankadulla sijaitseva turkisateljee Boutique Bigarre, jota luotsaa turkkurimestari Pirjo Savolainen.

 

Milena Silvano // homepage // facebook // instagram // pinterest // webshop // blog
Harricana // homepage // facebook // pinterest // webshop
Marita Huurinainen // homepage // facebook // instagram // webshop
Onar // homepage // facebook // instagram // webshop
 Milena Silvano fur shearing coat jacket 3
Milena Silvano fur shearing 1
Milena Silvano fur shearing coat jacket 2
Milena Silvano fur shearing coat jacket 12
Milena Silvano fur shearing coat jacket 6
Milena Silvano fur shearing coat jacket 9
Milena Silvano fur shearing coat jacket 7 Milena Silvano fur shearing coat jacket 8 Milena Silvano fur shearing coat jacket 5 Milena Silvano fur shearing coat jacket 1
Share



7 responses to “ekoturkis ja kierrätys”

  1. Sari says:

    Mielettömän hyvä ja kiinnostava juttu! Ekoturkistuotteet voisivat olla vaikka Suomen uusi Nokia.

    • outilespyy says:

      No kato ku sitä mäkin. Tai ainakin yksi uusi ammattikunta, jolla nostaa Suomimuodin mainetta maailmalla. Ja samalla antaa nykyiselle teollisuudenalalle hieman uusi suunta. Vasta-argumenttinahan nykyisen kasvatusteollisuuden lopettamisellehan on juuri se, että mitä ne kettotarhaajat sitten tekisi? Perinneammatti pohjanmaalla ja kaikkee. Ja mitä me sitten viedään ulos maasta?

  2. Emma Wilde says:

    Ihana kirjoitus, kiitos taas kerran Outi! Itse teen nyt koulutyönä mallistoa (AW16’17) ja kuuluupa minimallistoon kaksi kierrätetystä materiaalista valmistettua turkistakin! Näissä kuvissa turkikset ihan superihania!

    http://thewildethings.com

  3. Marlen says:

    Itse en kannata turkistuotantoa koska en kannata eläinten kärsimystä. Jokainen uusi ostettu turkis osoittaa lisääntyvää kysyntää, sen kautta lisääntyvää tuotantoa ja lisääntyvää kärsimystä. Mutta jos tämä kärsimys on jo kärsitty ja joku on ostanut tuoteen ja toivottavasti myös käyttänyt sitä, en näe ongelmaa käytetyn turkiksen ostamisessa. Se ei lisää turkistuotantoa. Ajattelen tavallaan olevan eläimen kunnioittamista siinä että turkis käytetään loppuun. Ainoa huono puoli asiassa voi olla se, että joku innostuu minun turkiksestani ja ostaa itselleen uuden turkiksen.

    • outilespyy says:

      Jokainen meistä on vastuussa omista valinnoistaan. Jos joku muu innostuu käyttämistäni turkiksista, niin en suostu siitä ottamaan vastuuta. Sama esim. tupakoinnissa. Tupakoin itse, mutta en ole vastuussa siitä mitä muut päättävät tehdä nähtyään minut röökillä. :) Siksi puhun näistä asioista ja kerron kyllä mielelläni oman kantani ja perustelut vaatevalintaani.

  4. Marlen says:

    Kyllä, jokainen on vastuussa valinnoistaan. Valintoja kuitenkin pyritään ohjaamaan ainakin lasten ja nuorten kohdalla johonkin suuntaan. Jos tietäisin että minun turkikseni vaikuttaa jonkun ostopäätökseen uuden turkiksen puolesta, jättäisin mielelläni turkiksen käyttämättä. Ilmankin pärjää vallan mainiosti. Valinta tämäkin :)

    • outilespyy says:

      Oikein! Se kannattaa ulottaa koskemaan myös keinoturkiksia, jos haluaa pelata varman päälle, sillä lapsi ei erota aitoa feikistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *