h&m ceo: reducing consumption will create a social catastrophe

response-to-h&m-ceo-persson

Tässä blogissa on nähty H&M:än toimintaa kritisoivia kirjoituksia ennenkin, mutta miten voisin olla niitä kirjoittamatta kun firman toimari tekee seuraavanlaisia lausuntoja. Ecouterre uutisoi eilen Karl-Johan Perssonin uusimmasta ajatelmasta otsikolla “Buying Less to Save the Planet Would Create “Social Catastrophe”. Oli kuulemma suora lainaus Perssonin haastattelusta The Guardianille. Kiehahti. Herneenpalko molemmissa sieraimissa ja pikkarit persvaossa, saman tien. Kulutus ja varsinkaan vaatteiden halpatuotanto ei ole mitään köyhien maiden hyväntekeväisyyttä ja välttämättömyys. Perssonin logiikalla syöpäsairaalle jatketaan kemoterapian ja vahvojen lääkkeitten antamista, vaikka sivuvaikutukset olisivat sietämättömät. Tämä H&M yliääkäri todennäköisesti vielä palkitaan hyvästä työstä vaikkei potilaan elämänlaatu ole parantunut tippaakaan ja sairautta ei ole parannettu. Mutta kaipa se röyhkeys on monikansallisten yhtiöitten (H&M on maailman toiseksi suurin muotikonserni) toimareilta vaadittava ominaisuus, jotta pidetään osakkeenomistajat tyytyväisinä ja käyrät nousussa. Pakko kommentoida Guardianin “artikkelia” ja Perssonin letkautuksia kohta kohdalta.

Toteanpa vielä sen, että kyseinen Guardianin artikkeli oli heidän sustainable business-puolella, ns. “H&M partner zonen” alla. Kaikki sisältö mitä siellä lukee, on H&M:n maksamaa eli sponsoroimaa. Tämän voisi tietenkin päätellä mm. siitä, että kyseisen alueen artikkelit ovat kirjoitettu ilman minkäänlaista kritiikkiä tai kyseenalaistamista ja juttua ympäröivät H&M bannerimainokset. Mutta tämän alueen jutut eivät ole perinteisiä uutisia, vaan uutisen tyyppisiä markkinointi-ilmoituksia yritykseltä, joka maksaa lehdelle niiden julkaisusta. Tämä ärsyttää minua kahdesta syystä. Ensinnäkin sustainable business eli kestävän kehityksen yritystoiminta ei ole koskaan millään tavalla negatiivista kulutusta lisäävää. Palkat, ympäristövaikutukset yms. pitää olla huomioitu koko tuotannossa ja kulutusketjussa. H&M:llä ei tod ole. Ovat tehneet vain pari ekomallistoa, mukakierrätettyjä farkkuja, lisäävät luomupuuvillan määrää mallistossa ja keräävät vaatteita kuluttajiltaan. Minua oksettaa kun ko. firma kutsuu itseään kestävän kehityksen yritykseksi ja käyttää sitä markkinointikulmana. Varsinkin kun vertaa moneen muuhun vaatefirmaan, jotka taas hoitavat asiansa kokonaisuudessaan oikein. Hömppälää kiinnostaa vaan omat voitot ja he harrastavat muutaman eko-malliston ja vaatekeräyksen siivellä koko firman imagon viherpesua.

Toisekseen on todella mielenkiintoista, että Guardianin kaltainen arvostettu sanomalehti lainaa nimeään ja nettisivujensa domainia vaatefirmalle. Lukijalle tämä ei aukea ihan helposti hänen klikatessaan sivulle ja olen varma että aika moni on luullut lukevansa puolueettoman toimittajan kirjoittamaa juttua. Maailmalla netissä tapahtuvaan piilomainontaan ei suhtauduta niin vakavasti kuin Suomessa ja siksi nämä “sponsored by” jutut jäävät usein merkitsemättä tai merkinnät ovat epäselviä. Teille tiedoksi ihan vastaisuuden varalta, että toimittajan tekemissä jutuissa lukee aina kirjoittajan/haastattelijan nimi. Jos sitä ei ole, juttu on todennäköisesti yrityksen viestintäosaston tai PR-toimiston masinoima.

Palataanpa kohta kohdalta Guardianin artikkelin sisältöön.

“Instead of putting millions of jobs at risk by stalling economic growth, Persson says business must address issues such as climate change and resource scarcity by driving innovation through large scale investments in research and development. In a wide-ranging interview with Guardian Sustainable Business, 39-year-old Persson says that H&M is on the cusp of unveiling new technologies that will enable the group to scale-up its ability to reclaim fibers from old clothes to re-use in the production of new garments and is also introducing a broader range of sustainable materials.”

Juttu aloitetaan sillä, että puhutaan ihan oikeasta asiasta, eli siitä miten suuryrityksillä on vastuu kehittää toimintaansa ekologisempaan ja kestävämpään suuntaan. Näin sen pitäisikin olla, mutta H&M tekee sen käyttämällä sanoja “Instead of putting millions of jobs at risk” eli esiintyy tuotantomaiden työpaikkojen hyväntekijänä eli työnantajana. H&M ei ole työnantaja, se on asiakas tehtaanomistajille ja yrityskumppani maan teollisuudenalalle. Työtekijöiden olot eivät olennaisesti parane, ellei heille sallita ammattiliittoja, työsuojelulakeja ja muita etuja, joista me länsimaiset työntekijät olemme nauttineet jo sata vuotta. Työntekijät voivat kyllä itse vaikuttaa omiin oloihinsa ja tehdä omat valintansa, jos se sallitaan heille.

“The grandson of the original H&M founder challenges the widely held view that selling cheap products must mean compromising on sustainability and says his family’s voting control over the company’s shares has allowed him to drive sustainability into the heart of the business in a way that many other publicly listed companies would shy away from.”

Markkinointikikkana on aina tehokasta viitata ja rinnastaa monikansallinen yhtiö perheyritykseen, sillä se kuulostaa lähestyttävältä, lämpimältä ja pullantuoksuiselta. Näin se olisikin, jos H&M omistaisi alihankkijoittensa vaatetehtaat. Silloin heillä olisi täysi kontrolli työntekijöittensä palkkoihin ja toimintatapoihin. Mutta kun näin ei ole.

“While many in the sustainability movement argue that fast fashion has a negative impact on the world by creating a throwaway culture that drives unnecessary consumption, Persson insists that the opposite is the case. “A lot of discussions are only on the environmental side, that we don’t need a lot of things really and that we could consume less of everything,” says Persson, who continues to rapidly expand the business with 400 new stores planned for 2015 alone. “But if we were to decrease 10% to 20% of everything we don’t need, the result on the social and economic side would be catastrophic, including a lot of lost jobs and poverty.”

H&M on kuin vaatefirmojen amerikka. Kiistetään ilmastonmuutos ja sen vaikutukset niin kauan kuin se on mahdollista, jotta saadaan perusteltua omaa vanhentunutta tapaa kuluttaa, tehdä bisnestä eli laajentaa ja lisätä tuotantoa (=lisätä kulutusta). Suuryritykset usein perustelevat tekstiilitehtaitten olemassaoloa köyhissä maissa sillä, että ne tuovat vaurautta yhteisölle ja työpaikkoja, mutta tämä on illuusio jolla länsimaat ostavat itselleen oikeuden jatkaa toimintaansa ja laajentaa bisnestään.

Minua kiinnostaisi todella tietää, mihin Persson perustaa ns. sosiaalisen katastrofinsa ainekset. Vaatetehtaista hyötyvät vain tehtaanomistajat ja brändit, jotka teettävät niissä vaatteita. Miten muuten selitätte sen, että esim. Bangladesh, joka on yksi maailman köyhimmistä maista ja jonka teollisuus perustuu suurimmaksi osaksi halpavaateteollisuuteen, on edelleen, vajaan 20 halpavaatevuoden jälkeen, maailman köyhinpiä maita. Sen kansalaisille ei ole vaatetehtaista ollut mitään hyötyä. Päinvastoin. Nyt kun Kiinastakin on tullut vauraampi, vaateteollisuus alkaa siirtyä taas uusille köyhemmille alueille, jossa ympäristö- ja työlainsäädäntöä ei juurikaan valvota. Vaateteollisuus on siirtymässä Afrikkaan. Afrikassa ovat luonnonvarat kortilla jo entuudestaan ja varsinkin makeasta vedestä siellä on huutava pula. Vaateteollisuus tarvitsee valtavat määrät vettä toimiakseen, joten en edes pysty kuvittelemaan mistä tämä vesi otetaan. Yhtälö on täysin mahdoton varsinkin kun siihen lisää poliittisen epävakauden ja sodan uhan. Mielestäni vaatteita tulisi valmistaa vain siellä, jossa makeaa vettä on enemmän kuin mitä maanviljelyyn ja juotavaksi tarvitaan ja jossa jätevedet osataan käsitellä oikein. Jos H&M haluaisi tehdä mallistostaan todella ekologisen, se ratkaisisi vedenkulutuksen ongelman tekstiilituotannossa. Tekstiiliteollisuus on suuri syy siihen miksi köyhien alueitten joet saastuvat ja järvet kuivuvat. Tämä johtaa siihen, että kansa näkee nälkää, maanviljely ei enää kannata tai on mahdotonta, ihmiset sairastuvat  ja niiden on ollut pakko mennä töihin vaatetehtaisiin orjapalkalla.

Kollegani ja vaateteollisuutta paljon tutkinut kirjailija (Hyvän Mielen Vaatekaappi, Atena 2013) Rinna Saramäki kommentoi faceseinälläni, että Persson on siinä mielessä oikeassa, että mikään radikaali tuotannon supistaminen ei sellaisenaan toimi. Mutta se missä hän tekee mielestäni väärän johtopäätöksen on, että kulutus ja tuotanto pitäisi pitää samalla tasolla kuin nyt. Sen sijaan, että tuotantoa supistetaan, sitä pitäisi järkevöittää. Rinna tarkoittaa tällä sitä, että sosiaalinen katastrofi vältetään juurikin sillä, että työntekijöille aletaan maksamaan kunnon palkkaa, laatua parannetaan ja tuotantovauhtia hidastetaan. Näin suunnittelijat voisivat tehdä työnsä paremmin ja tuotannosta tulevat tuotteet kestäisivät pidempään käytössä. Tuotteille voisi työntekijöitten palkankorotuksen seurauksena lisätä hintaa (hinnankorotus on pienempi kuin luulet) ja näin yritys käärisi samat voitot kuin aiemminkin. Luonnonvaroja kuluisi vähemmän ja kaikki voittaisivat. Edellytyksenä olisi myös se, että tehtaitten auditioinneissa keskityttäisiin myös vedenkulutuksen säätelyyn ja länsimaisten ympäristölakien noudattamiseen vaikka tuotanto tapahtuu maissa, joissa heidän omat ympäristölait eivät sitä vaadi.

H&M on ilmoittanut vuonna 2012 aloittaneensa WWF:n kanssa vesikampanjan, jossa he arvioivat uudelleen alihankkijoittensa vedenkulutusta ja kouluttavat suunnittelijoitaan tekemään parempia tuotteita, joiden valmistukseen ei tarvita niin paljoa vettä. Uskon firman ensisijaisesti olevan kiinnostunut vedenkulutuksen vähentämisestä siksi, sillä se tuo heille säästöjä tuotantoketjussa. Toivottavasti hanke onnistuu. Mutta toivon myös että H&M tuo nämä aikaansaadut parannukset myös kuluttajan näkyville ei vaan hienojen raporttien, vuosikatsausten ja mainoskampanjoitten muodossa vaan myös merkitsemällä vedenkulutuksen yksittäiseen tuotteeseen (monta litraa vettä tämän paidan tekemiseen on kulunut). Näin kuluttaja voisi tehdä helpommin vertailua kaupassa siitä minkä tuotteen hän ostaa. Niin kuin jo vertailemme ruokakaupassa suolan ja lisäaineitten määrää. Raporttien lukeminen on useimmille kuluttajille todella hankalaa, eikä heillä ole siihen tarvittavaa lukutaitoa. Onneksi moni saitti oikolukee näitä raportteja ja kääntää niitä selkokielelle (linkissä vuoden 2012 raportin tarkastelua).

Se mitä myös toivoisin vaatealan yrityksiltä ja valmistajilta, on taas EU:n määrittelemän jätehierarkian noudattaminen. Sen mukainen toiminta suorassa ristiriidassa Perssonin kulutus-lausunnon kanssa. Jätehierarkian mukaan tärkeintä olisi ennaltaehkäistä tekstiilijätteen syntymistä, esimerkiksi valitsemalla vain ekologisesti tuotettuja ja valmistettuja tuotteita ja ostaa kierrätettyä/käytettyä. Vaatteita, jotka ovat kestäviä sekä helposti korjattavissa. Tulisi hankkia vain tarpeeseen, eikä suosia kertakäyttökulttuuria (Tuuli Ahonen, Poistotekstiilien hyödyntäminen, 2012). Vaatteenvalmistajalla tämä tarkoittaa valintoja mitä tehdään tuotannon puolella. Se, että kulutusta vähennetään (ei osteta uutta ja tuotetaan vähemmän huonolaatuista) on siis laissa määrätty. Tämä koskee sekä vaatteenvalmistajia EU-alueella ja kuluttajia. Tietenkin voidaan argumentoida, että H&M valmistaa tuotteensa EU:n ulkopuolella, eikä jätelakimme näin koske heitä, mutta kuluttajan pitäisi tehdä viimeistään lakia noudattava valinta. H&M tietenkin tuo vaatteita maahan valtavat määrät ja ainoa tapa pakottaa heidät vähentämään tuontia on äänestää lompakollaan ja olla ostamatta niitä ja vaatia valmistajaa muuttamaan toimintatapojaan.

Jätelain mukainen tuottajavastuu on taas tuotteen valmistajalle ja maahantuojalle määrätty vastuu siitä, että tahot järjestävät omalla kustannuksellaan tuotteelle asiallisen jätehuollon sen poistuessa käytöstä. Määräys on jätelain 46 § kirjattu pakollinen velvollisuus. Tuottajavastuu koskee tällä hetkellä paristoja, akkuja, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, autoja, autojen ja muiden ajoneuvojen renkaita, paperia ja pakkauksia. Esimerkiksi Ranskassa on käytössä uusiin vaatteisiin ja kenkiin kohdistuva vero. Verolla tuetaan tekstiilienkierrätystä, muun muassa lajittelusta koituvia kustannuksia. (Rintsch 2009, 10–11.) Tällä hetkellä Suomessa tekstiileihin ei sovelleta tuottajavastuuta. Tuottajavastuuta on käsitelty myös EU tasolla, mutta jäsenmaiden eriävien mielipiteiden vuoksi tekstiilien tuottajavastuu ei ole edennyt. (Talvenmaa. Haastattelu 23.1.2013.) Tekstiili- ja muotialalla on tällä hetkellä kielteinen kanta tuottajavastuuseen, koska ei ole valmista ratkaisua poistotekstiilien hyötykäytölle (Talvenmaa & Mustonen 2011b). Asetelma on hankala, sillä tekstiilejä hyötykäyttäviä yrityksiä tuskin syntyy ilman lainsäädännön puitteissa toteutettavia kannustimia tai pakotteita. Vastuu kaatuu tällä hetkellä siis kuluttajan niskaan.

“Persson sees the greatest opportunity for achieving this lies in developing the concept of the circular economy, which would allow the company to move away from the current linear system of produce, use and throw away. The company was the first major retailer to encourage customers in all the 55 countries where it operates to bring in their old clothes in exchange for vouchers, but Persson admits that the business needs to get much better at encouraging its customers to get involved, including educating them about what happens to the clothes they return.”

Ja taas. Aloitetaan kappale puhumalla kiertotalodesta (tosi hyvä juttu) ja sitten liitetään siihen perään heti yrityksen versio tästä (hei mekin kierrätetään, eikä vaan meidän omia tuotteita), mikä saa yrityksen kuulostamaan siltä että he tekevät näitä asioita isossa mittakaavassa. H&M vaatekeräystä voidaan pitää eräänlaisena ratkaisuna tähän tuottajavastuu-kysymykseen, mutta minusta se ei oikein päde, kun yrityksen kannustimena on alennuskuponki kauppaan. Vaateliikkeen pitäisi tarjota asiakkailleen tämä palvelu ilman alennuksia, jotta se ei lisäisi kulutusta. Vaatekeräys ei ole myöskään kierrättämistä ellei kerättyjä tuotteita saada oikeasti uudelleenkäyttöön. H&M vaatekeräyksen hoitaa i:Co niminen firma, jonka sivuilta löytyy hyvin vähän tietoa siitä minne kerätyt vaatteet todella pätyvät ja mitä niille tehdään. Kirjoitin Trashion Helsingin puolelle pitkän listan kysymyksiä tämänkin yrityksen toiminnasta ja motiiveista. Käykää lukemassa. Ainoa hyvä puoli H&M vaatekeräyksessä on se, että se mahdollisesti tavoittaa sellaisia kuluttajia myymälöittensä kautta, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää muita vaatekeräysorganisaatioita vaatteittensa kierrätykseen. Tällaisia ovat pienemmät paikkakunnat ja haja-asutusalueet, joilla ei ole UFFin tai Fidan keräyslaatikoita tai SPR:n myymälöitä.

“This should help reduce the estimated 1.2m tonnes of clothes that end up in landfill every year in the UK alone. So far the company has collected more than 8,000 tonnes of clothing.”

Tämäkään lukudroppailu ei saa meikäläisen viisaria värähtämään. Suomessa syntyvästä jätteestä tekstiilien osuus on noin 90 miljoonaa kiloa vuodessa. Jos koko H&M organisaatio on kerännyt maailmanlaajuisesti vain 8000 tonnia (= 8 miljoonaa kiloa) niin se on aika vähän verrattuna siihen määrään mitä he ovat tuottaneet ja myyneet kokonaisuudessaan. Vertailuna voi käyttää myös maamme tekstiilikeräysjärjestöjä. SRP kerää kansalaisjärjestöistä ehdottomasti eniten poistotekstiilejä. Vuonna 2010 se keräsi 11 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Seuraavaksi suurin on UFF, joka keräsi 8,1 miljoonaa kiloa, sitten Pelastusarmeija, joka keräsi noin 3 miljoonaa kiloa ja neljänneksi suurin on Fida, joka keräsi 1,6 miljoonaa kiloa poistotekstiilejä. Nämä kerätyt tonnit ovat siis sen kaatopaikalle päätyvän massan lisäksi. (Lähde: Tuuli Ahonen, Poistotekstiilien hyödyntäminen, kyselytutkimus 2012) H&M on siis keräystoiminnassaan pikkutekijä 8000 tonnin osuudellaan, jo Suomenkin mittakaavassa. (EDIT. prosenttilaskuja ei kannata tehdä väsyneenä. korjasin em. lukuja.) H&M antaa lisäksi kaikille lahjoittajille alennuskupongin, jolla he voivat ostaa lisää uutta vaatetta lahjoitettujen tilalle. Missään ei ole mainittu lukuja siitä, kuinka monta tonnia näillä alekupongeilla on myyty lisää vaatetta. Veikkaan, että enemmän kuin mitä lahjoitus on ollut. H&M ei todellakaan ole ainoa vaateketju, joka käyttää i:COn keräyslaatikoita, niitä on kymmeniä muitakin. Mutta minä näen silti tämän kampanjan lähinnä nerokkaana myyntiä lisäävänä ja imagoa kiillottavana viherpesuna, joka antaa kuluttajalle valheellisen hyvänolontunteen. Lahjoittaisitte vaatteenne mieluummin tahoille, jotka ovat avoimia toimistaan ja toimittavat saadut tuotot apua tarvitseville kehitys- ja kriisiavun muodossa, jolloin valtio valvoo varojen käyttöä sillä kyse on hyväntekeväisyystoiminnasta.

“We have some innovation projects which hopefully will make it scalable to get the fibers back into production,” says Persson. “I’m pretty convinced we will crack the code. And then one of the big challenges connected to the environmental impacts of the industry will be solved. We already have carried out small scale tests and we have some denim in stores now which use 20% of recycled fibres. That just was not possible some years back.”

Millaisia ovat nämä innovaatiot ja testit mistä Persson puhuu? Tietääkö kukaan? Tähän mennessä olen nähnyt ja lukenut vain Conscious collectionin materiaaleista (ei liity mitenkään kuitukierrätykseen vaan enimmäkseen lähi- ja luomutuotantoa). Tähän mennessä olen nähnyt H&M:ltä vain huomattavasti suuremmat investoinnit vihreistä arvoista puhumiseen ja niiden mainostamiseen kuin itse tekemiseen. Yksi tai kaksi eko-mallisto (ovatko nämä niitä testimallistoja?) ei paljoa auta kun tuotantolinjalla on 12 tavallista.

H&M

 

Ja jos heidän käsitys kierrätyskuitujen käytöstä on vain tuo denim, jossa on 20% uudelleenkäytettyä puuvillakuitua niin aika heikoilla mennään. Suomessa innovaatioksi taas kutsutaan esimerkiksi Pure Wasten denimiä, joka on 100% kierrätyskuitua (teollisuuden ylijäämää) ja joka kaiken kukkuraksi valmistetaan täysin vedettömästi. Makean veden säästö vaatteen valmistusprosessissa on olennaista. —-

EDIT: Lupasin, että jos argumentointini sisältää virheellistä tietoa, pyydän anteeksi. Lukijani pointtasi, että se 20% on itse asiassa ihan hyvä kierrätysdenimin osuus farkussa, JOS se on post consumer jätettä, eli kuitu tulee kuluttajalta ja/tai vaatekeräyksen kautta. Lähdin etsimään tätä tietoa uudelleen. Luin aika monta artikkelia aamulla läpi, ja löysin vihdoin tiedon (nyt kun hain oikeilla hakusanoilla), että H&M denimissä käytetty kierrätysdenim tosiaan ON post consumer jätettä. Se ei lukenut artikkelissa, mutta artikkelin kuvassa. “Each item contains 20% recycled cotton, which is the maximum amount that can be used today when making new fabric without compromising the quality.” Ja kuvatekstissä lukee “20% recycled cotton, post consumer waste + 28% recycled polyester”. Aiemmissa lukemissani artikkeleissa tämä tärkeä tieto oli jätetty pois (leikkaaliimattu vain teksti ilman kuvaa?) ja puhutaan vain “recycled”. Loistohomma! Tämän siitä saa kun jengi ei erota näitä tyyppejä toisistaan niin jää olennaista tietoa pois.. Upeinta olisi, jos loput 52% olisivat luomupuuvillaa, tai hamppu-puuvilla-sekoitusta, niin pääsisi tuosta normipuuvillasta eroon. Se kun syö aika paljon vettä kasvaakseen. Tässä on siis käsissä pitkästä aikaa sellainen H&M-kierrätysvaate jonka jopa minä voisin ostaa kaupasta. Ajatella. Pure Wasten denimit tosiaan tehdään teollisuuden kehruuylijäämästä ja leikkujätteestä (Kiinassa), mutta sitäkin on kyllä enemmän kuin tarpeeksi liikenteessä koska farkkuja valmistetaan vuodessa miljoonia kappaleita. Heidän valmistusprosessinsa on myös vedetön, mikä on todella tärkeä juttu tekstiilituotannossa. H&M taas ei puhu kierrätysdeniminsä valmistusprosessista vedensäästöstä mitään. Jatkan selvittämistä.

 

“Besides recycling, the company is expanding its use of recycled polyester, hemp, and Tencel, an alternative to viscose that’s produced from eucalyptus, and has been adding pieces to its Conscious Collection made from organic silk, organic leather and a new alternative to cotton made from ethically produced bamboo. He gives several examples, including not passing on the premium it pays for organic cotton and banning the use of angora because of concerns over animal cruelty.”

Conscious collectionin tuotteet ovat hyviä. Ne ovat myös kalliimpia, ekologisempia, eettisempiä ja paremmin suunniteltuja kuin brändin muu tuotanto. Mielestäni juuri sen hintaisia ja laatuisia mitä vaatteiden kuuluisikin olla. Ongelma on lähinnä se, että tämä mallisto on vain yksi monesta. Toivonkin että H&M laajentaisi näiden ekomallistojensa ominaisuuksia normituotannon puolelle, jolloin sillä olisi jonkunlaista merkitystä. Tällä hetkellä näiden limited edition-tyyppisten minimallistojen ympäristövaikutus on aika pieni. Myöskään normipuuvillan vaihto luomupuuvillaan ei ole mikään suurensuuri ekoteko, vaan se olisi se veden kulutuksen pienentäminen, logistiikan vähentäminen yms. Lukekaa tuo linkkaamani postaus niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Ekokuiduista vielä sen verran, että Pure Wasten kierrätysdenimin lisäksi toinen kehitysvaiheessa oleva innovaatio on suomalainen tenceliäkin ekologisempi ioncell-f. Jos tuotanto saadaan rullaamaan Suomessa, pystymme valmistamaan ekokuitua kuluttajaa lähellä. Vedenkulutus ja liuotinkierto on hallittu ja ympäristölakien mukainen. Kangastehtaan työntekijöille maksettaisiin kunnon palkkaa ja Suomen selluteollisuus saisi uuden piristysruisken. Se vasta olisikin jotain.

“He has also on several occasions personally visited the prime ministers of Bangladesh and Cambodia to press for better wages, but recognizes that some governments are fearful of losing business to other countries if pay levels become uncompetitive. To seek more effective solutions, the company has been working with the Fair Wage Network to help it meet its goal of ensuring all 850,000 textile workers who produce its products have improved pay structures for fair living wages in place by 2018.”

No tämähän on hyvä juttu teoriassa ja markkinointisloganina, mutta miksei parempia palkkoja aleta maksamaan jo nyt? Miksi vasta 2018? Ja miksi pelätään että H&M vaatetuotanto siirtyy toisiin maihin, jos he nimenomaan lupaavat maksaa näiden maiden työtekijöille parempaa palkkaa? En ymmärrä.

Tässä vielä H&M:n järjestämä kestävän kehityksen paneelikeskustelu Parsonssilla. Siinä puhutaan samoista asioista, joita käsittelin edellä. Kaikki firmojen edustajat olivat kuitenkin sitä mieltä että kuluttaja on kuningas. “Pitää tehdä sellaista mitä kuluttaja haluaa. Tehdä homma helpoksi.” Aika munatonta minusta. Jättää vastuu kuluttajalle, joka ei ole alan asiantuntija. Tuottajalla on oltava vastuu. Varsinkin asioissa, jotka tapahtuvat kulisseissa. Siihen he voivat vaikutta. Kuluttaja voi taas vaikuttaa siihen, miten hän huoltaa tuotetta ja pesee sitä pilaamatta sen. Keskittyköön siihen..

 

Tässä tämän aamun postausoksennus. Toivottavasti osasin selventää kantani ymmärrettävästi ja jaksoit lukea jutun loppuun asti ja vielä vilkaista klikkaamiani muita postauksia. Kiitos siitä. Jos koit kirjoitukseni hyödylliseksi, pyydän jakamaan sen eteenpäin niin että suurempi yleisö lukisi sen. Varsinkin jos lähipiirissäsi on tyyppejä, joita muoti kiinnostaa ja varsinkin jos he meinaavat vaatealalle töihin tai työskentelevät alalla.

Parempaa kohti beibit.

 

Share



15 responses to “h&m ceo: reducing consumption will create a social catastrophe”

  1. Anna says:

    Pirunmoisen vaikea asia. Siksi tärkeä teksti! Kiitos.

  2. Onni Tonkija says:

    Oksennus oli sopivan hapanta, ja sitä oli riittävästi. Kiitos! Jäin vain miettimään paria prosenttilukua.

    Mainittu 8 000 tonnia on 8 miljoonaa kiloa eli 9 prosenttia Suomen tekstiilijätemäärään verrattuna. Sekään ei tietenkään välttämättä riitä värähdyttämään viisariasi.

    Minusta 20 prosenttia on ihan hyvä kierrätyskuidun osuus, jos kuitu tulee kuluttajilta. Siihen, että joku pystyy hienosti tekemään teollisuuden ylijäämästä 100-prosenttista kierrätyskangasta, tarvitaan kuitenkin se H&M:n ja kumppanien tuottama ylijäämä.

    • outilespyy says:

      Ai luoja. Prosenttilaskut eivät nköjään luonnistu, jos en keskity. Korjaan luvun. Kiitos :D Se on silti maailmanlaajuinen luku, ja voisi olla korkeampikin. Onhan H&M edustettuna aika monessa maassa.
      Kuten jo sanoin vaatteiden keräily sinänsä on ok, mutta se että kannustimena on alekuponki, on minusta jotenkin nurinkurista.

    • outilespyy says:

      Niin, ja olet oikeassa tuossa toisessakin asiassa. 20% on ihan hyvä kierrätysdenimin osuus farkussa, JOS se on post consumer jätettä, eli kuitu tulee kuluttajalta ja/tai vaatekeräyksen kautta. Luin aika monta artikkelia aamulla läpi, ja löysin vihdoin tiedon (nyt kun hain oikeilla hakusanoilla), että H&M denimissä käytetty kierrätysdenim tosiaan ON post consumer jätettä. Se luki tämän artikkelin kuvatekstissä. “Each item contains 20% recycled cotton, which is the maximum amount that can be used today when making new fabric without compromising the quality.” Ja kuvatekstissä lukee “20% recycled cotton, post consumer waste + 28% recycled polyester”. Aiemmissa lukemissani artikkeleissa tämä tärkeä tieto oli jätetty pois ja puhutaan vain “recycled”. Loistohomma! Tämän siitä saa kun jengi ei erota näitä tyyppejä toisistaan niin jää olennaista tietoa pois.. Upeinta olisi, jos loput 52% olisivat luomupuuvillaa, tai hamppu-puuvilla-sekoitusta, niin pääsisi tuosta normipuuvillasta eroon. Se kun syö aika paljon vettä kasvaakseen.

      Tässä on siis käsissä pitkästä aikaa sellainen H&M-vaate jota jopa minä voisin käyttää. Ajatella.

      Pure Wasten denimit tosiaan tehdään teollisuuden kehruuylijäämästä ja leikkujätteestä (Kiinassa), mutta sitäkin on kyllä enemmän kuin tarpeeksi liikenteessä eli loistavaa materiaalia, koska kuidun kierrätysaste saadaan niin korkeaksi. Heidän valmistusprosessinsa on myös vedetön, mikä on todella tärkeä juttu. H&M taas ei puhu deniminsä valmistusprosessista vedensäästöstä mitään. Jatkan selvittämistä.

      http://i.guim.co.uk/static/w-620/h–/q-95/sys-images/Guardian/Pix/pictures/2014/3/25/1395766085455/HM-001.jpg

  3. Liby says:

    Tärkeää pohdintaa, mutta kokonaisuudessaan fanaattinen vastakkain asettelu ja suuryritysten demonisoiminen tuntuu teennäiseltä ja asioiden yksinkertaistamiselta.

    Suuryritykset ovat myös suurverojen kantajia, sen lisäksi että ne työllistävät ihmisiä globaalisti, ne myös rakentavat omaa yhteiskuntaamme.

    Vastaus siihen, kun mietit miksei palkkoja voida nostaa jo nyt,eikä muutaman vuoden kuluttua löytyy jo aiemmasta toteamuksestasi: H&M ei ole työnantaja, vaan vaatetehtaiden asiakas.

    Neuvotellessaan tuotannon aloittamisesta, vaatetehtaat tekevät ilman muuta kaikkensa saadaksensa sellaisen asiakkaan kuin H&M ja lupaavat työn hyvään hintaa, jotta olisivat kilpailukykyisiä. Nyt H&M:n viesti siis on, että vaikka tehtaat esittäisivätkin kovempaa kustannusta perustuen työntekijöiden parempaan palkkaan – he eivät lähde halvempien hintojen perään, vaan jäävät asiakkaaksi.

    Eikä kyse ole edes yhden tehtaan palkan nostosta, vaan H&M on vedonnut, että palkkoja nostettaisiin KOKO Kambodzasssa ja palkkojen nosto sisältyisi valtion lakiin. Tässä on aika suuri ero ja lakiin liittyvät asiat ovat tunnetusti jäykkiä muutoksille.

  4. Marja says:

    Mitä kautta kuluttaja voi saada vanhat farkkunsa uusien valmistusmateriaaliksi? Kierrätyskonteista taitavat mennä hyväntekeväisyyteen tai kirpputoreille, mutta onko jossain keräyspaikka kierrätyskuitumateriaalille?

    • outilespyy says:

      Missä päin Suomea asut? Keräysorganisaatiot (Fida, UFF, SPR, Kierrätyskeskus) kyllä ottavat farkkuja vastaan, mutta ne päätyvät tod näk myyntiin, jos ovat hyväkuntoiset ja/tai lumppuun (2. laatu), jos ovat rikki. Myös H&M kerää tekstiilejä, mutta niistä en osaa sanoa mihin ne päätyvät. Remake EkoDesign (eko-ompelimo) Hakaniemessä ottaa myös vanhoja farkkuja vastaan. He käyttävät niitä uusien kierrätysvaatteiten materiaalina. Käsittääkseni kukaan em. organisaatioista ei kerää denimiä nimenomaan uuden denimin valmistukseen. Se on aika vaikeaa, kun denimiä on niin montaa eri laatua ja kuitusisältö voi olla mitä sattuu (elastaania jopa 10%). Pidä farkut käytössä niin pitkään kuin mahdollista. Osta vain 12oz. ja 14oz. paksuuksia, sillä ne kestävät kulutusta paremmin kuin ohut 10oz. denim. Pese niitä harvoin ja oikein ja korjauta ompelijalla kun menevät rikki.

  5. Kata says:

    Mielenkiintoinen kirjoitus.

    Mutta asiaan liittyen ja vähän sen vierestä,oletko koskaan kirjoittanut Lindexistä ja nimenomaan positiivisesti, eli että Lindex tarjoaa niin lasten kuin aikuisten vaatteissa GOTS-sertifioituja vaatteita? Itselle tää on ollut ihan mielettömän positiivinen asia, vihdoin pienituloisellekin mahdollisuus vaatettaa lapsensa (ja itsensä) eettisemmin ja ekologisemmin!

    Lindex ansaitsisi musta näkyvyyttä tälle asialle, nimenomaan positiivista näkyvyyttä! Varsinkin kun ei ole kyseessä mikään liikkeen oma ekomerkki vaan kansainvälinen, käsittääkseni luotettava, sertifikaatti.
    Musta ketjuliikkeet ansaitsevat kriittikkiäkin, mutta kun jotain näin positiivista on tarjonnassa, niin ansaitsevat kyllä sen myönteisen näkyvyydenkin=)

  6. Anna says:

    Kiitos tästä faktapläjäyksestä! Vaikka itsekin olen kovin karsastanut tuota H&M:n tapaa nostaa itsensä ekotekijäksi, en ole vaivautunut selvittämään asioita tarkemmin. Oletin niiden osoittautuvan melkoiseksi pettymykseksi, mutta myönnettäköön, että tuo farkkujuttu oli posiitiivinen yllätys. Ehkä, _ehkä_ vielä joku päivä nämä jätit ovat yhtä sydämellä tekemässä kestävän kehityksen mukaista muotia, kuin me pikkuompelijatkin. Hurja haave, mutta aina on toivoa… :)

  7. Ullis says:

    Kiitos hyvästä ja selventävästä postauksesta! Kuten kirjoitit, tekstiilien ja muunkin materian ylenpalttista kotiin kantamista rajoittaa tehokkaasti niiden vastuullinen jälkihoito. Asiaan tunnutaan heränneen aika laajasti ainakin pääkaupunkiseudulla. Meillä lähimmät kätevästi saavutettavat SPR:n, Fidan ja Uffin laatikot (kaikki kolme) löytyvät Munkkivuoren ostarilta. Niitä ei joko tyhjennetä riittävän usein tai niiden vaikutusalueella kaappeja tyhjennetään niin reippaasti, että monta kertaa peräkkäin on käynyt niin, ettei yhteenkään lootaan mahdu mitään. Niinpä olen monesti lopulta vienyt pussukat lähimpään H&M:ään ostosreissun yhteydessä. Alekuponkeja on kertynyt pino, käyttämättömiä, koska ei ole löytynyt tarpeellista hankittavaa.

    Hiukan harmittavaa on se, että esim monet Marimekon tekstiileistä, jotka valmistetaan Euroopassa, ovat laadultaan heikentyneet. Erityisesti printtitrikoot ovat usein kelvottomia laadultaan, värit sekoittuvat ja haalistuvat ja pinta nukkaantuu parissa pesussa.

    Kaipaisin myös idioottivarmaa opastusta siitä, miten tunnistaa hyvälaatuisen villaneuleen. Niissä kun hintakaan ei välttämättä takaa laatua.

    • outilespyy says:

      Laatu on huonontunut myös monien muiden merkkivaatteiden laadussa. Tätä se hintojen kiristäminen ja voittojen maksimointi teettää.

      Miten määrittelet hyvälaatuisen villaneuleen? Mukava iholla, tottakai, mutta millaista villaa sen pitäisi olla? Onko neuloksen paksuudella väliä? Kuitu säilyy hyvänä pidempään, jos siinä ei ole keinoa seassa ja malli ei ole liian tiukka päällä. Mutta miten huollat neuleitasi? Olen monta kertaa nähnyt myymälässä kun asiakas palauttaa “huonolaatuisen” neuleen takaisin ja tosiasia on se, että se on pesty väärin. Villaa ei mielestäni kuulu vesipestä koneessa tai edes käsin. Se kuuluu vain tuulettaa. :)

  8. M says:

    H&M tekee vastuullisuuden eteen huomattavasti enemmän kuin muut vaatevalmistajat. H&M:n yritysvastuusitoumukset ovat paremmat kuin yhdenkään suomalaisen kehitysmaissa valmistavan vaatefirman.

    Aina kun eurooppalaiset kuluttajajärjestöt rankkaavat vaateketjujen eettisyyttä, H&M menestyy hyvin. Ja kun pohjoismaiset kuluttajajärjestöt 2008 vertailivat puuvillaisten t-paitojen eettisyyttä, osoittautui H&M:n paita toiseksi parhaaksi heti eettisten erikoismerkkien jälkeen. (Lähde: Kuluttaja-lehti)

    Ison yrityksen pienetkin vastuullisuusteot vaikuttavat koko maailman tuotantoon.
    H&M:n tavoite on, että vuonna 2020 kaikki sen käyttämä puuvilla on kestävästi tuotettua.
    Jo nyt se käyttää kohtuullisen paljon kestävää puuvillaa. Vuonna 2013 sertifioitua luomupuuvillaa oli 10,8 %, Better Cotton Initiativen sertifioimaa kestävästi tuotettua puuvillaa 5 % ja kierrätettyä puuvillaa 0,1 %.
    H&M käyttää vuodessa noin 200 000 tonnia puuvillaa, joten vaatimus vastuullisuudesta vaikuttaa koko maailman tuotantoon. Lisäksi yritys tekee vaatteita kierrätysvillasta, kierrätyspolyesteristä ja ruotsalaista kasviparkitusta luomulehmännahasta. Se luo tällaisille raaka-aineille kysyntää.
    H&M oli myös yksi isoista vaateyhtiöistä, joka lupasi Kambodžan hallitukselle, ettei se vie tehtaitaan maasta, jos Kambodža nostaa tekstiilityöläisten minimipalkkaa.

    H&M kehittää tapoja kierrättää tekstiileitä. Vanhat ja rikkinäiset kodintekstiilit ja vaatteet voi viedä H&M:n myymälöihin. Muuta valtakunnallista kierrätystä tekstiileille ei ole.
    Vuonna 2013 H&M:n vaatteita kerättiin maailmanlaajuisesti talteen 3 047 tonnia. Vaatteet käsittelee sveitsiläisyritys I:Collect, ja ne lajitellaan Hampurissa. Hyväkuntoiset menevät second hand -myyntiin ympäri maailmaa.
    Myyntikelvottomat vaatteet menevät teollisuuden käyttöön esimerkiksi autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaliksi. Huonokuntoisimmat tekstiilit poltetaan jätteenpolttolaitoksilla.
    Yritys ei hyödy kierrätysvaatteista taloudellisesti. Jokaista Suomessa kerättyä vaatekiloa kohti lahjoitetaan 2 senttiä Suomen Unicefille.

    H&M panee valtavasti rahaa ja työtunteja yritysvastuuseen.
    H&M julkaisee vuosittain netissä lähes satasivuisen yritysvastuuraportin. Raportista selviää, että 170 H&M:n työntekijää tekee päätyönään yritysvastuuta. He eivät hoida vain viestintää, mitä yritysvastuu laimeimmillaan on, vaan raportoivat suoraan toimitus- ja talousjohtajille.
    Yritysvastuuhenkilöstö työskentelee myös suoraan alihankkijoiden kanssa 19:ssä tuotantotoimistossa ympäri maailman.

    Miksi vain rikkaat saisivat ostaa eettisiä vaatteita?
    H&M:n ansiosta kestävän kuluttaminen on kaikkien saavutettavissa. Vuonna 2012 se lanseerasi Consciuos Collection -malliston, joka on tehty vastuullisista materiaaleista. Vaatteet ommellaan yrityksen tavallisissa vaatetehtaissa.
    Mallisto tuo eettiset vaatteet kaikenlaisten kuluttajien saataville ja saa heidät ehkä myös kiinnostumaan ekomuodista. H&M:n liikkeissä myyjät ovat poikkeuksellisen hyvin koulutettu vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin.

    • outilespyy says:

      Olen kirjoittanut viittaamistasi asioista aiemmissa blogipostauksissani ja kommentoinut juurikin näitä H&M tekemiä parannuksia eri näkökulmista. Suosittelen lukemaan kaikki postaukset läpi. Yhtiön toiminnassa on paljon hyvää, mutta myös mielestäni pelkkää silmänlumetta. On totta, että he tekevät enemmän kuin moni muu firma, mutta H&M on yksi maailman suurimmista tekstiilivalmistajista, ja siksi heidän toiminnallaan on enemmän merkitystä kuin pienempien merkkien.

  9. […] ennenkaikkea tuottajavastuuseen. Viimeisin H&M:n ekomalliston ja toimitusjohtajan lausunnoista täällä. Mikäli ajattelit H&Mn olevan kovasti vihreä firma ekomallistojensa takia kannattaa lukea […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *