ioncell ja marimekko

birch-forest

Hesari ja Kuningaskuluttaja/YLE uutisoivat eilen Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston hankkeesta, jossa kehitetään uudenlaista ekologista ioncell-nimistä selluloosaperäistä vaatekuitua. Marimekko toimii hankkeessa asiakkaana. Valmistusmenetelmä muistuttaa viskoosin tekemistä, mutta sen kerrotaan artikkelissa olevan myrkytön, toisin kuin perinteisten muuntokuitujen (viskoosi, rayon, modaali ja kupro) valmistus. Ioncellin sanotaan olevan ekologisempi ja kestävämpi kuin perinteiset muuntokuidut tai puuvilla. “Yllätyin siitä, miten suomalaisesta koivusta saa noin miellyttävän materiaalin”, kehuu Marimekon toimitusjohtaja Mika Ihamuotila ioncellia Hesarissa. Muuten ihan hyvä, mutta eikö Ihamuotila ole kuullut lyocellista ja Tencelistä? Ne ovat ekologisempia, ominaisuuksiltaan silkinkaltaisia muuntokuituja, jotka kehitettiin jo 70-luvun lopulla. Luulisi, että vaatefirman toimari olisi tutustunut kuituoppiin ainakin pääpiirteisesti. Minun osaltani artikkeli jätti monta kysymystä auki.

Ja miksi uutisen pitäisi kiinnostaa tavallista kaduntallaajaa?

Kahdesta syystä, joista tärkeimpänä viherpesu. Uutisesta puuttui tärkeimmät tiedot siitä, mikä ioncellista itseasiassa tekee ekologisen. Sitä on helppo verrata viskoosiin ja puuvillaan parempana vaihtoehtona, mutta uusi innovatiivinen ekokuitu se ei ole ellei sen valmistusmenetelmästä ole saatu vedettömämpi ja myrkyttömänpi kuin vuonna 1978 kehitetyn lyocellin (kuitupatenttinimi Tencel). Viskoosin (tai vastaavien muuntokuitujen) ekologisuuteen ei vaikuta pelkästään ne käytetyt myrkyt vaan myös vedenkulutus. Sellupohjaisten muuntokuitujen valmistusprosessiin kuluu paljon makeaa vettä. Lyocellin ja Tencelin ekologisuus piilee siinä, että tehtaat kierrättävät vettä ja liotinkemikaaleja talon sisällä uudelleen ja uudelleen mikä vähentää veden kulutusta ja päästöjä. Lyocellin kohdalla jopa 99%. Jos uusi ioncell on samankaltaista kuin lyocell, niin missä on innovaatio? Vai onko se parempi? Miten? Olen aika allerginen sille, että mistään puhutaan/uutisoidaan “ekologisena tai vihreänä”, jos jutussa ei samalla tarkkaan eritellä mikä tietty osa-alue valmistusprosessista on parannettu ja millä tavalla. Tiedän, että vika ei välttämättä ole itse tuotteessa vaan se voi olla myös uutisoinnissa. Jotkut toimittajat tekevät välillä liian yksinkertaisia pikkujuttuja ja tiivistävät asioita, vaikka haastiksessa olis annettu kaikki tarkka informaatio. Mutta, jotta uutta kuitua ei dumattaisi heti viherpesuksi, olisin kaivannut uutiseen edes joku prosenttivertailu viskoosin JA lyocellin valmistukseen ja hieman tarkemman perustelun, miksi puhutaan innovaatiosta. Infografiikkakuva tai diagrammi olisi myös havainnollistanut asiaa kivasti kuituihin perehtymättömälle.

Hesarin jutussa mainittiin, että ioncell olisi yhtä vahvaa kuin pellava, mutta huomattavasti mukavampaa päällä ja se laskeutuu kauniisti. En missään tapauksessa kiellä muuntokuitujen upeita käyttöominaisuuksia, sillä ne nimenomaan kehitettiin “köyhän miehen silkeiksi”, mutta ekokuiduksi niitä ei voi kutsua ellei valmistusprosessia muuteta isosti. Sen verran paljon muutokuitujen valmistukseen menee makeaa vettä.

Mutta vaikka valmistusprosessin yksityiskohdista on vielä hieman epäselvyyttä, voidaan uutta sellukuitua pitää silti todella kiinnostavana maamme metsäteollisuuden kannalta. Stora Enso onkin ollut ioncellin kehitystyössä mukana. Yhtiön Enocell-tehdas Uimaharjulla valmistaa jo nyt liukosellua, josta kolmasosa myydään viskoosin raaka-aineeksi Kiinaan. Miten ekologista tämä raaka-ainekuitu on, sitä en tiedä. Stora Enso etsii koko ajan uudenlaista käyttöä puulle, kun paperin kysyntä vähenee. “Suomi on metsäinen maa, ja täynnä metsäinsinöörejä.” Sellukuituteollisuus voisi osaltaa rakentaa maahan uusia työpaikkoja ja kotimainen vaateteollisuus saisi lähituotettua ja laadukasta ekokuitua, jota voitaisiin myydä myös ulkomaille. Uusi vientiartikkeli siis, jos myös kankaanvalmistus pidetään Suomessa. Kiinalaisilla ei tule vastaavaa insinööriosaamista olemaan vielä vähään aikaan, eikä heitä edes ympäristöasiat isommassa mittakaavassa vielä edes kiinnosta, joten osaamisen ja valmistuksen ei ainakaan ihan heti tarvitse pelätä valuvan kaukoitään. Ekologinen ja kestävä tekstiiliteollisuus on nyt ja tulevaisuudessa iso bisnes. Toivonkin, että kotimaiset tekstiilifirmat alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtää sen potentiaalin ja lopettaa sen pitämisen hippeilynä. Kun maailman markkinahinnat kaukoidässä valmistetuille halvemmille kuiduille nousevat ja puuvillan saatavuus vähenee, on yritysten pakko alkaa miettimään vaihtoehtoja. Ja mm. Marimekko on sen jo tajunnutkin. Ei siksi, että haluttaisiin olla vain ekologisia, vaan koska lähituotettu on tässä tapauksessa yrityksen talouden kannalta järkevää. Tekstiilikuitujen kysynnän uskotaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä, kun elintaso nousee isoissa kehittyvissä maissa. Puuvillan tuotantoon kuitenkin liittyy ympäristöongelmia: kasvi vaatii paljon vettä, josta sitä tuottavilla alueilla on pulaa. Viime vuosina myös puuvillan hinta on noussut ja samalla kuluttajat vaativat yhä ekologisempia tuotteita. Yhtälö kuulostaa mahdottomalta vaatevalmistajalle.  Lähituotettu kuitu on tähän erinomainen vaihtoehto. Ioncell olisi massatuotettava ja nokkoseen verrattuna edullisempi kuitu, jonka valmistukseen vaadittavat puu ja makea vesi eivät lopu meiltä ihan heti. Myös kehitystyöhön vaadittava osaaminen löytyy maastamme.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan, millaisia testituloksia incellista saadaan ja onko se yksi vastaus siihen miten Suomen tekstiiliteollisuus ja -vienti saataisiin elpymään.

Diesel-leather-bustier-lyocell-tencell-maxi-dress

Share


11 responses to “ioncell ja marimekko”

  1. Ilkka Kilpeläinen says:

    Nämä uudet “Ioncell” kuidut on valmistettu ionisella liuottimella, joka tosiaan on varsin myrkytön. Ioncell prosessissa käytetyt ioniset liuottimet tehdään yhdistämällä orgaaninen n.s. superemäs (kuten guanidiini, jota on siis runsaasti linnun “kakassa”) esim. etikkahapon kanssa. Kyseessä on siis happo-emäs pari.

    Toisaalta vesikierto on Ioncell prosessissa suljettu, koska vesi otetan ionisesta liuottimesta pois selluloosan regeneroinnin jälkeen ja sekä ioninen liuotin ja vesi kierrätetään takaisin prosessiin (suljettu kierto. Ioncell menetelmällä vältetään myös tencel prosessin ongelmat käytetyn liuottimen suhteen, koska tietyissä olosuhteissa käytetty liuotin (NMMO) on räjähtävä.

    Näistä syistä Ioncell vaikuttaa huomattavasti paremmalta kuin aikaisemmat menetelmät viskoosin valmistamiseksi. Varsinkin kun tämän uuden kuidun lujuusominaisuudet ovat moninkertaisesti parempia kuin viskoosin ja tencel-kuitujen.

    Teollinen prosessti ei Ioncell vielä ole ja aika näyttää sen todellisen käytettävyyden. Moni asia on kuitenkin jo nyt kohdallaan.

    • outilespyy says:

      Ilkka, KIITOS! Näillä tiedoilla prosessi vaikuttaa jo huomattavasti paremmalta. Jään innolla odottamaan tuloksia. Olisi upeaa saada Suomesta myös toinen ekokuituinnovaatio Pure Wasten kierrätysdenimin lisäksi. :D

  2. Some very important questions have been raised. The blog obviously demonstrates a good overview over the current market situation of man-made cellulosic fibers. To complement the figures that were asked for: In 2013 the annual production of viscose fibers was 3.8 mio tons thereby clearly dominating over Tencel® (generic name of fibers spun with the Lyocell process) with an annual production of only 150 kt. Viscose and Modal fibers have some outstanding qualities and are integral part of the clothing industry. We are not aiming at replacing them. But as mentioned their production requires harmful chemicals which is certainly one reason why viscose production stagnated in Europe and shifted to China and Southeast Asia where still new production sites are installed. However we believe that environmental benign alternatives are need. One could be the Ioncell.

    Contrary to viscose fibers (CV and CMD), where cellulose is dissolved via chemical derivatization routes, Lyocell (CLY) fibers comprise all categories of fibers produced from cellulose solutions using a direct solvent. Thus, the name Lyocell is the generic name for this fiber category used by BISFA (International Office for the Standardization of Man-made Fibers). The Tencel® fibers produced by Lenzing AG belong to the category of Lyocell fibers using NMMO as a solvent. In China (Shanghai Shuanglu Chemical Fiber Co.) and South Korea (e.g. Hanil, Hyosung) own NMMO-based Lyocell fiber processes have been developed as well. However, they have no commercial importance yet. Since NMMO is an oxidant and tends to runaway reactions (explosions) in the presence of transition metal ions, the research community was looking for alternative direct cellulose solvents to replace NMMO. Quite soon after Professor Robin Rogers’ famous publication (http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/ja025790m?journalCode=jacsat&quickLinkVolume=124&quickLinkPage=4974&selectedTab=citation&volume=124) where he reported about ionic liquids which can easily dissolve cellulose in high concentrations, research groups started to use ionic liquids to replace NMMO for the production of Lyocell fibers. The first generation of ionic liquids, however, had several disadvantages which did not lead to any advantages over NMMO. Our results so far have shown that the solvent developed at Helsinki University in close collaboration with Aalto University shows indeed some advantages compared to NMMO in terms of cellulose solubility and stability. However, at this stage we have only looked at the fiber process and all questions related to the recycling of the solvent are still open. Our development tries to solve or circumvent several Lyocell-inherent problems. As already mentioned, the Lyocell process is characterized by a closed material cycle. The solvent and water are completely (higher than 99%) recovered. Hence, once the process is established, energy is the only decisive cost factor. This is where the Ioncell could have its first benefit. The novel solvents can be processed at much lower temperatures (70 °C compared to 110°C-120°C for Lyocell). This does not only reduce the energy consumption but also prevents cellulose degradation due to the high temperatures. Our main focus area for the upcoming research phase is the solvent recovery. Some very critical key-steps still have to be taken. Only complete and energy-saving recycling can render the process “green” and attractive for producers as well as for consumers.

    We too believe that this is a good opportunity for Finland’s long tradition pulping industry to enter the fiber market with a high quality and sustainable product. One reason for the high price of Lyocell fibers is also the monopoly position of Lenzing.
    Finally we would like to note that we have currently promising results that show that even waste material like paper or old discarded cotton textiles can be recycled and spun to textile fibers via the Ioncell process.
    Hopefully we could shed some light on ambiguously communicated issues.
    Professor Herbert Sixta, Michael Hummel (Aalto University)

    • outilespyy says:

      Thank You Mr. Hummel for this clarifying explanation. I´m looking forward to following up on this process and all the best for the team working on it. I sincerely hope that this fibre will find its way to mass production as it will definitely help our cellulose industry and be a new export item.

  3. […] Suosittelen myös aiemmin kirjoittamiani postauksia Pure Waste 100% kierrätysdenimistä ja Aalto-yliopistossa kehitteillä olevasta ekokuidusta nimeltä ioncell-f. […]

  4. Lauri Hauru says:

    >Kiinalaisilla ei tule vastaavaa insinööriosaamista olemaan vielä vähään aikaan, eikä heitä edes ympäristöasiat isommassa mittakaavassa vielä edes kiinnosta, joten osaamisen ja valmistuksen ei ainakaan ihan heti tarvitse pelätä valuvan kaukoitään.

    Hevonp—aa. Kiinalaiset tutkimusryhmät (esim. Donghuan yliopisto, Shandong Helon Co.) ovat aktiivisesti ja lännestä kopioimatta kehittämässä omia prosesseja. Moni alan tärkeimmistä julkaisuista sekä yli puolet patenteista tulee Kiinasta tai kiinalaisilta. Eipä voi oikein valua kaukoitään jos sitä ei täällä lännessä ole edes kehitetty!

  5. […] Wasten kierrätysdenimin lisäksi toinen kehitysvaiheessa oleva innovaatio on suomalainen tenceliäkin ekologisempi ioncell-f. Jos tuotanto saadaan rullaamaan Suomessa, pystymme valmistamaan ekokuitua kuluttajaa lähellä. […]

  6. outilespyy says:

    Hurraa! Ioncell-projekti on voittanut!! Mä arvasin että tämä on hyvä hanke. “The European Paper Recycling Council palkitsi 14.10. Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan laitoksen tutkijat uuden tekstiilikuidun kehräystekniikan kehittämisestä. Ioncell-F-prosessi perustuu ionisen nesteen (nestemäinen suola) kykyyn liuottaa selluloosapitoista jätemateriaalia, ilman myrkyllisiä lisäkemikaaleja. Tämän jälkeen liuennut selluloosa kehrätään kuiduiksi, joista voidaan tehdä tekstiilejä ja vaatteita.” http://arts.aalto.fi/fi/current/news/2015-10-15-004/

  7. […] raaka-ainetta (paikallistuotantoa, jee). Lue lisää ioncell-f projektista voi lukea blogistani parin vuoden takaa. Kannattaa lukea myös kommentit, sillä yksi projektin professoreista kävi vastaamassa siellä […]

  8. Liisa Maria says:

    Ioncell-F just won the H&M Global Change Award 2015 :)
    http://www.aalto.fi/en/current/news/2016-02-11/

    • outilespyy says:

      This was good news. I have always been super exited about this project. And I hope H&M will incorporate ioncell-f to their collections when the project sees daylight.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *