Merkityksellisyys on avain kulutuksen muutokseen

HUOM. Postaus sisältää linkkejä yritysten ja palveluiden sivuille, mutta en ole saanut niistä palkkioita.

Me kaikki tiedämme, että nykypäivän vaatetusteollisuus on luonnonvaroja haaskaava ja ihmistyövoimalla käyvä yskivä globaali kulutuksen megakoneisto. Se tappaa vuosittain työntekijöitä ja tuhoaa luontoa, eikä tuotteiden valmistaja tai vaatteiden käyttäjä maksa aiheuttamastaan tuhosta kuin murto-osan. Kuluttaja on ahdistunut lukemistaan uutisista, eikä selkeää toimintaohjetta oikein löydy mistään. Uutisissa puhutaan ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisesta joka viikko, mutta niissä lähinnä keskitytään itse ongelmaan, ilman monipuolisia ja vertailtavissa olevia ratkaisuvaihtoehtoja. Siksi kuluttajan on joskus vaikeaa edes ymmärtää, mihin ryhmään hän kuuluu kulutustottumuksiensa puolesta ja koskeeko tämä asia nyt minua vai ei. Toki uutisen tarkoitus on raportoida, mutta joskus olisi ihanaa, jos annettaisiin toivoakin paremmasta. Ahdistusta lisää se, kun arjessasi näet tuttuja ja työkavereita, joita ei aihe näyttäisi vähempää kiinnostavan.

Päätin kirjoittaa tämän postauksen tällaisena toivonpilkahduksena. Sen laukaisi Hesarin juttu 8.5.2019, jossa haastateltiin Aalto Yliopiston professori Kirsi Niinimäkeä. Aloin jutun lukemisen seurauksena miettiä kulutuskäyttäytymisen muutokseen vaikuttavia ja kannustavia tekijöitä, ja syitä sille miksi kulutamme yli ekologisten varojemme. Olen koonnut tähän postaukseen lyhyesti useita keinoja, hyviä tyyppejä ja muita tahoja, jotka voivat osaltaan kannustaa ja auttaa sinua tässä vaikeassa missiossa muuttaa kulutuksesi kestävälle puolelle ja olevan sitä kautta positiivisena esimerkkinä muille ilman saarnaamista ja pakottamista.

Toki minä en ole mikään dosentti, psykologi, maisteri tai mikään muukaan kasvatuksen tai elämäntaidon ammattilainen, joten tämän postauksen neuvot eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia. Mutta tässä on koonti 20 vuoden aikana tekstiilialalla vaatemyyjänä ja ompelijana tekemistäni huomioista. Ota tai jätä.

Merkityksellisyys on avain kulutuskäyttäytymisen positiiviseen muutokseen.

Aalto-yliopiston professori Kirsi Niinimäki, Helsingin Sanomien haastattelussa 8.5.2019.

Elämme tekstiilien ja tavaroiden henkisesti epäterveellisessä yltäkylläisyydessä. Tämän huomaa mm. siitä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on syntynyt sellaisia uusia ammattikuntia kuten ammattijärjestäjät, jotka auttavat hallitsemaan kodin tavarakaaosta ja stailistit, jotka auttavat löytämään sinulle sopivampia vaatteita vaikka vaatteita valmistetaan enemmän kuin koskaan ennen. Konmarittamisesta on tullut arjen pakko, jota ei voi olla tekemättä. Menetelmissä usein keskitytään tavaran fyysisen määrän vähentämiseen, mutta yhtä tärkeää olisi painottaa sen henkistä puolta ja hoitaa ongelman syytä, eikä oiretta.

En muista, että lapsuudessani 80-luvulla vanhempani olisivat koskaan tuskailleet kotimme ylitsepursuavan tavaramäärän kanssa tai että siitä olisi ollut “pakko hankkiutua eroon” hinnalla millä hyvänsä. Meidän ei tarvinnut, sillä omistimme tavaraa kappalemäärällisesti huomattavasti vähemmän (kuin nyt) ja se mitä meillä oli, oli kestävämpää ja laadukkaampaa. Kellarikomero ei pullistellut yli, eikä ylimääräisiä varastoja tarvittu. Pidimme myös tavaroistamme parempaa huolta. Isäni oli minulle ihmemies, joka osasi korjata ja rakentaa mitä vaan. Äitini taas osasi tehdä meille ne vaatteet, mitä emme kaupasta löytäneet ja korjata vanhat taas toimiviksi. Tai neuvoa miten ne tehtiin, jos halusimme ommella ne itse. Itsetekemällä säästimme usein rahaa ja saimme jotain sellaista mitä ei muilla ollut.

Vaatteiden ja asusteiden numeraalinen arvo on tippunut viidennekseen siitä mitä se oli 80-luvun puolessa välissä. Siksi asiat, mistä maksoit 90-luvulla 10 markkaa, maksavat nyt 10 euroa. Vaatteiden käyttäjät taas kokevat ostamistaan vaatteista enemmän tyytymättömyyttä, koska mukavien ja kauniisti istuvien vaatteiden löytäminen just mulle on vaikeampaa kuin ennen. Elämme jatkuvassa tyytymättömyydessä, ja joku muu maksaa siitä hiilijalanjäljen laskun.

Tavarasuhteemme on siis pahasti vääristynyt. Tavarat eivät enää tarkoita meille mitään, emmekä enää saa niistä mitään. Ne ovat meille täytettä henkiseen tyhjyyteen. Ihminen alkaa voimaan nopeasti pahoin sen jälkeen kun häneltä katoaa merkityksellisyyden tunne elämästä. Se on itseään ruokkiva noidankehä ja tätä elämän tyhjyyttä yritetään usein korvata kuluttamisella. Vaikka tiedostaisit ilmiön olemassaolon, et välttämättä pysty tunnistamaan sitä omassa elämässäsi ja kuluttamisessasi.

Dosentti Arto O. Salonen sanoo, että yltäkylläisyyden ajan (mitä elämme nyt) ihmisyyden suurin vihollinen on merkityksettömyyden tunne. Ihmisten ja yritysten keskinäinen kilpailu on kiristynyt henkisesti ja taloudellisesti, yksilökeskeisyys on korostunut ajattelussamme, olemme suorituskeskeisen tekemisen vankeja elämisen sijaan ja ihmissuhteet ovat välineistyneet (sosiaalinen media) sen sijaan että niitä koettaisiin aitoina kohtaamisina reaalimaailmassa. Tämä saa aikaan merkityksettömyyden, arvottomuuden ja mitättömyyden tunnetta ja ihminen kokee olevansa yhteisöstään irtonainen.

Ympäristömme on niin täynnä kaikkea kaiken aikaa, että kykymme tunnistaa olennainen (ne itselle merkitykselliset jutut) elämässä on hämärtynyt ja tärkein hukkuu kaiken kakofoniaan. Meidän pitää pinnistellä pysyäksemme mukana, ja se on henkisesti raskasta. Sitä on yltäkylläisyyden aika. Suosittelen lukemaan Arton blogia, sillä se sisältää erinomaista pohdintaa onnellisuudesta, merkityksellisyydestä ja kuluttamisemme ja yhteiskunnan tulevaisuudesta. Hän on esimerkiksi listannut “9 keinoa, joilla elämänpolte lisääntyy ja tulevaisuuden toivo vahvistuu”.

Mielestäni yksi hänen kirkkaimpia elämänohjeita on “Asetu rikastavaksi osaksi niitä yhteisöjä, joissa vaikutat“. Salosen mukaan edistys perustuu siihen, että saat lähelläsi olevat (perhe, työ, koulu) loistamaan omassa elämässään. Jokainen meistä toki haluaa saada tunnustusta omasta arvokkuudestaan ja sen on tapahduttava ennen kaikkea oikeiden ihmiskohtaamisten kautta, koska tavara ei vois sitä arvostusta meille antaa. Jos elämä pyörii kiireen ympärillä, ilman näitä aitoja ja merkityksellisiä kohtaamisia, se johtaa nyt-hetken ohielämiseen ja voimattomuuden ja riittämättömyydentunteen kautta merkityksettömyyteen ja mitättömyyteen. Tilanteen jatkuessa ja pahentuessa merkityksellisuudentunteen puuttuminen antaa myös hedelmällisen maaperän sellaisille inhottaville rikkaruohoille, kuten myötätunnottomuus, välinpitämättömyys ja pahimmillaan jopa radikalisoituminen.

“Yltäkylläisyyden ajan (mitä elämme nyt) ihmisyyden suurin vihollinen on merkityksettömyyden tunne.”

Olen omassa elämässäni joutunut merkityksettömyyden kanssa säännöllisesti vastakkain, koska tehtävänäni tämän blogin kirjoittajana on selvittää epämukavia asioita tekstiilialasta ja pureksia niitä yleisölle sopivaksi. Kahlaan läpi kymmeniä tutkimuksia ja uutisia jotka vilisevät ahdistavaa tietoa ja yritän samalla ylläpitää positiivista elämänasennetta. Ei ole aina helppoa. Välillä tuntuu kuin missään ei olisi enää mitään järkeä, sillä maailma tuhoutuu kuitenkin. Sitten jonkun luennon jälkeen joku tulee kertomaan, miten on lähtenyt minun blogini kirjoituksien takia opiskelemaan vaatetusalalle, miten joku toinen on saanut siitä apua vaateahdistukseensa ja miten jonkun mielestä olen vaan niin inspiroiva ja kannustava tyyppi, että myös oma itsetunto on sen seurauksena noussut. Tällöin muistan taas, merkityksellisyyden kautta, miksi jatkan tätä jo kohta kolmattatoista vuotta. Koska teoillani ja äänensävylläni on muille väliä.

Merkityksettömyyden ja haitallisen kuluttamisen noidankehän voi onneksi purkaa. Se tapahtuu keskittämällä aikaa ja omia resurssejasi sellaisiin toimintoihin, jotka saavat aikaiseksi merkityksellisyydentunnetta. Kun omaa kulutuskäyttäytymistä muutetaan ja ylläpidetään tähän suuntaan, aluksi jopa keinotekoisesti, se kääntää haitallisen käyttäytymismallin positiiviseen. Kun kuluttaminen saadaan korvattua aidosti merkityksellisellä tekemisellä, suunta on oikea. Sivuvaikutuksina on mm. parempi itsetunto ja sitä kautta automaattisesti kulutuksen väheneminen. Merkityksellisyyttä kokeva ihminen myös kestää kokemukseni mukaan paremmin kritiikkiä, on empaattisempi, myötätuntoisempi ja yleisestikin vaan mukavampi tyyppi.

Muutoksen kautta et varsinaisesti luovu mistään, vaan teet kuluttamisen sijaan jotain muuta, jonka kautta saat elämääsi uutta syvempää, tärkeämpää, aidompaa ja merkityksellisempää sisältöä. Jos kuluttaja ymmärtäisi tämän, hänen ei tarvitsisi hangata tätä muutosta vastaan luullessaan, että häneltä viedään jotain pois. Päinvastoin, sinulle yritetään tarjota tässä jotain paljon hienompaa ja suurempaa vanhan tilalle.

Mutta mitä kuluttaja voisi sitten konkreettisesti tehdä palauttaakseen merkityksellisyyden tunteen osaksi omaa kuluttamistaan? Mitä työkaluja tähän on käytössä? Näkisin, että vaihtoehtoja on useita ja jokaiselle on jotain mistä aloittaa.

HYVÄN ITSETUNNON OMAAVALLE IHMISELLE ON VAIKEAMPI MYYDÄ MITÄÄN. Keskity kaikin keinoin itseesi ja omaan henkiseen hyvinvointiisi. Jos tarkastelet mainontaa tarkemmin, ne aina vihjailevat ettei sinulla mene hyvin, sinulta puuttuu jotain ja että tämä tuote ratkaisee ongelmasi. Huonon itsetunnon paikkaaminen ja tukeminen hankkimalla tavaraa harvoin toimii sellaisenaan. Shoppailu ja mielihyvän hakeminen tavaran kautta on yhtä toimimaton keino kuin työkiireitten, stressin ja ahdistuksen nollaaminen alkoholilla. Huono lääke. Hanki itsellesi mieluummin uusi, henkistä kasvua, fyysistä oloa ja taitotasoa tukeva harrastus. Lue enemmän, käy kävelyllä, tapaa ystäviä jne. Tunti ystävän seurassa tai luonnossa parantaa oloasi huomattavasti enemmän kuin tunti ostoskeskuksessa. Ja kun olosi paranee ja pidät itsestäsi enemmän (kaikkine vatsamakkaroinesi ja paksuine pohkeinesi), et enää tarvitse tavaraa elämääsi täyttämään pahan olon kaivertamaa aukkoa. Hyvän itsetunnon omaavalle ihmiselle on vaikea myydä mitään turhaa tai roskaa, koska et oikeasti tarvitse juuri mitään. Tai sitten tiedät hyvin tarkkaan mitä tarvitset. Huomaa, että jos sinulla on kaikki nyt just tosi ookoo ja se onkin ystäväsi, joka käy parhaillaan rankkaa elämänvaihetta läpi, tai kamppailee itsetuntonsa kanssa, suosittelen auttamaan häntä puhumalla ja tukemalla. Olemalla läsnä. Mitään tavaraa (tai viinittelyjä) hän tuskin tarvitsee tässä tilanteessa enää lisää elämäänsä.

PIDÄ PAREMPAA HUOLTA OMISTAMISTASI TAVAROISTA JA TEKSTIILEISTÄ. OPETTELE EKOLOGINEN VAATEHUOLTO JA TEKSTIILIEN KORJAAMISEN PERUSTEET. Ekologisinta olisi, jos tekisit kaikkesi pidentääksesi jo hankkimiesi tuotteiden käyttöikää. Tämän takia laadukkaan ja kestävän hankkiminen on tärkeämpää kuin joku tietty kuitu tai merkki. Jos sinulla ei kuitenkaan aika tai taidot riitä, maksa pesulalle, suutarille ja ompelijalle siitä, että he voivat tehdä sen mihin sinä et pysty. Näin tuet paikallista palveluyrittäjää. Voit myös kysellä vaatefirmoilta mahdollisuutta korjauspalveluun. Mm. Globe Hope, untuvatekstiilivalmistaja Joutsen, lastenvaatevalmistaja Polarn O. Pyret, suomalainen ulkoiluvaatteita valmistava Sasta ja neulevalmistaja Alpa tarjoavat asiakkailleen korjauspalvelua. Minusta kaikkien tekstiilivalmistajien pitäisi tarjota korjauspalvelua tavalla tai toisella. Vähintään edes monipuoliset huolto-ohjeet tai käyttötakuu.

OPETTELE UUSIA TAITOJA. OPETA MUITA. Aivomme kehittyvät läpi elämän ja se on kehon osa, joka kaipaa joka päivä jotain uutta opittavaa. Mutta sen uuden laadulla on väliä. Yltäkylläisyyden ajan kuluttajina olemme ulkoistaneet miettimistyön muille ja annamme selainhistorian määritellä ketä olemme ja mitä kulutamme. Uuden oppiminen on olennainen osa merkityksellisyyden tunteen kasvua ja itsetunnon kehittymistä ja täten suhteessa siihen, miten ja millaisia asioita sen seurauksena kulutamme. Tekstiilialalla uuden oppimisen voi aloittaa esimerkiksi vaatehuollosta. Tahranpoisto, pienimuotoiset korjaustoimet, vaatehuoltotoimenpiteet tai oman pyykinpesuaineen teko ovat loistava tapa oman tekemisen kautta päästä kiinni uuden ja hyödyllisen arkitaidon oppimiseen tekstiilien saralla. Ja jos muut aiheet kiinnostavat, niin Martat ja kansalais- ja työväenopistot tarjoavat joka vuosi kattavan valikoiman uusia kursseja vaikka mihin. Kansalaisopistothan ovat olleet maamme nopean sivistyksen ja kasvun perusta, kun arjen taitoja ja monipuolista opetusta haluttiin tarjota kaikille kansalaisille tulotasosta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta. Taitavia kansalaisia taas kannustan menemään opettamaan muita. Oman taidon jakaminen on itselle ja muille win win merkityksellisyyden tunteen kannalta ja johtaa parhaimmillaan aitoihin ihmiskohtaamisiin. Olen oppinut ja ymmärtänyt omasta työstäni itsekin paljon uusia asioita, kun olen joutunut selittämään ja avaamaan työn rakennetta ja syy-seuraussuhteita esim. työharjoittelijalle. Opettaminen opettaa myös opettajaa.

OSTA PALVELUITA ENEMMÄN KUIN TUOTTEITA. Usein käytetty argumentti kulutuksen vähentämiselle on, että talous kärsii, jos emme kuluta. Tämä on täyttä kukkua. Kulutuksen muutoksessa on nimenomaan kyse muutoksesta, eli kuluttaja uudelleenohjaa rahansa niille, jotka toimivat vastuullisesti ja mm. maksavat veronsa kotimaahan. Tällaisia ovat esimerkiksi palveluja tarjoavat pienyrittäjät. Ostamalla enemmän palveluita, tuet paikallisia pienyrittäjiä ja vähennät kulutuksesi hiili- ja vesijalanjälkeä ohjaamalla kuluttamisesi fyysisten tuotteiden ostamisesta palveluihin. Vaatteita voi esimerkiksi vuokrata, lainata ja korjauttaa.

Voit antaa vaatteesi myös jonkun muun myytäväksi, kun et niitä enää itse käytä tai tarvitse. Tällaisia palveluita ovat mm. Emmy, Rekki ja mobiiliappi Zadaa. Ja paikallisia toimijoita on vielä enemmän. Toki se maksaa sinulle provision, mutta sillä työllistetään suomalaisia ja kannustetaan ostamaan käytettyä. Voit myös laittaa vaatefirmoille palautetta, että haluaisit ostaa käytettyjä tuotteita suoraan heidän omasta nettikaupasta. Tämä kannustaa yrityksiä ostamaan kuluttajilta käytettyjä tekstiilejä takaisin, huoltamaan ne ja laittamaan uudellen myyntiin. Mm. jyväskyläläinen neulevalmistaja Alpa aloitti tänä vuonna oman second hand kaupan normaalin tuotemyynnin ohella.

ÄLÄ OTA VASTAAN ILMAISTA TAVARAA. OSTA NORMAALIHINTAISTA, VÄLTÄ ALENNUKSIA. Suomalaiset rakastavat kertoa kaikille, kun saivat jotain halvalla. Minusta tämä on yksi syy sille, että tavaran arvokäsityksemme on vääristynyt, koska kommentoija keskittyy usein tuotteen alhaiseen hintaan sen muiden arvojen ja ominaisuuksien sijaan. Lopeta siis hinnasta puhuminen. Kerro ystävälle mieluummin hyvästä palvelusta ja kokemuksestasi eli siitä miten tuote toimii käytössäsi. Suosittele yrityksiä ja merkkejä, varsinkin jos ne ovat kotimaisia ja pientoimijoita. Jos keskityt maksamaan tuotteesta täyden hinnan, harkitset ostostasi todennäköisesti kauemmin ja perusteellisemmin. Kiinnität enemmän huomiota tuotteen muihin ominaisuuksiin, kuten käyttöikään, korjattavuuteen ja jälleenmyyntiarvoon, mikä on kaikki taloudellisesti yhtä järkevää, ellei järkevämpää kuin alennusten perässä juokseminen. Ihmettelen joka kerta kirpparin kassalla, kun joku ostaa enemmän saadakseen ne alennuksella, vaikka alentamaton hinta olisi ollut loppusummana pienempi. Normaalihintaisen kuluttaminen on hidasta ja opettaa kärsivällisyyttä ja harkintaa. Näin kotikaan ei täyty tavarasta, jota emme oikeasti tarvitse ja joka vie siellä vaan tilaa. Merkityksellisyydentunnetta kokeva kuluttaja on kärsivällinen.

KULUTUSKÄYTTÄYTYMISEN MUUTOS ON ENSISIJAISESTI KESKILUOKAN JA RIKKAIDEN HOMMA. Aina kun puhun kulutuksen muuttamisesta, tulee joku kommentoimaan, ettei pysty siihen, koska on köyhä tai varallisuus ei muuten riitä. Minulla on sinulle hyviä uutisia, tämä ei olekaan sinun taistelusi. Vaikka ekologinen ja kestävä elämäntapa ei ole varsinaisesti mielestäni varallisuudesta kiinni (vastuullinen elämä ei ole kalliimpaa) koska näitä valintoja tehdään muutenkin kuin hintapohjaisesti, mutta kulutuskäyttäytymisen muutos koskee ensisijaisesti keskituloisia ja rikkaita, sillä heidän käsistään tulee kuluttamisen merkittävä ympäristövaikutus. Pienituloiset kuluttavat jo muutenkin niin vähän, että heille tärkeintä on keskittyä pärjäämiseen ja oman arjen pyörittämiseen.

Olen ollut itse pienituloinen vuosina 2013-2016 ja tiedän paljon energiaa siihen kuluu, että selviää päivästä, kun ei ole takana taloudellista varmuutta mistään. Pienituloisilla ei myöskään usein ole mahdollisuutta tai kapasiteettia tehdä kulutusvalintoja laajalla perspektiivillä, koska heillä on paljon rajoitteita ja tulevaisuuden suunnitteleminen on hankalaa. Mutta keskituloisilla ja rikkailla on, ja he tekevät niitä valintoja joka päivä muutenkin huomattavasti enemmän kuin pienituloiset. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 14% suomalaisista ansaitsi alle 20 000€ vuodessa. Se tarkoittaa, että meillä muilla 86%lla on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa merkittävästi kulutusvalinnoillamme. Mitä varakkaampi olet, sitä merkittävämmässä ja painokkaammassa asemassa olet kuluttajana.

POISTA ITSESI KAUPPOJEN POSTITUSLISTOILTA. LEIKKAA KLUBIKORTIT KAHTIA JA POISTA PUHELIMESTA NETTIKAUPPOJEN APPIT. Aloita konmarittaminen digitaalisesta ympäristöstäsi. Siivoa sähköpostilistasi lopettamalla kaikkien nettikauppojen mailien tilaaminen. Rohkeimmat tyhjentävät myös puhelimestaan kaikki ostamiseen ja kuluttamiseen kannustavat appit. Mailiboksisi ei näin tursu osta-osta-viestejä, eikä sinulle tule ylimääräisiä houkutuksia. Nettikaupat eivät ole terveellistä ajanvietettä. Jos ja kun jotain haluat ostaa, niin se pitää tehdä harkitusti ja tarpeen sanelemana, ei halun. Omassa puhelimessani on enää Zadaa ja äänikirjojen BookBeat, joiden kautta ostan mobiilissa mitään säännöllisesti. Käytän rahaa pääasiallisesti siis käytettyjen vaatteiden ja kirjojen ostamiseen, jos ei lasketa ruokaa mukaan.

ANNA PALAUTETTA. VAADI YRITYKSILTÄ LÄPINÄKYVYYTTÄ. Kuluttajan yksi työkalu (vaate)valmistajien suuntaan, on olla aktiivinen palautteen antaja. Suomalaiset liian usein vaan antavat olla, varsinkin kun palvelu tai valikoima ei miellytä. Hyväksymme liian helposti, ettemme muka voi vaikuttaa mihinkään, joten vaan annamme asian olla. Mutta vaatevalmistajat eivät muuta toimintatapojaan, elleivät he saa siihen kuluttajalta impulssia. Asiakaspalautteen antaminen on siis erittäin tärkeää. Mutta se on samalla taitolaji ja sitä pitäisi muistaa antaa sekä positiivisena että negatiivisena.

Kun annat negatiivista asiakaspalautetta, erittele, mikä tarkalleen on pielessä tai missä onnistuttiin (tuotevalikoima, palvelu, nettikaupan ominaisuus, palvelun taso yms.). Puuttuuko valikoimasta jotain. Mitä siellä pitäisi olla, jotta ostaisit heiltä seuraavan kerran. Ja niin edelleen. Jos kyse on tuotteen laadusta, liitä mukaan tiedot siitä mistä ja milloin sen ostit. Tarkan palautteen avulla yritys pystyy kohdentamaan palautteen sinne mihin se on tarkoitettu (kivijalkakauppa vs. nettikauppa, palvelu vs. valikoima). Anna palaute aina kirjallisena, koska se on yritykselle helpoin tapa käsitellä se eteenpäin. Ole valmis vastaamaan lisäkysymyksiin.

Luottamus on hyvän elämän perusta ja se voidaan laajentaa kaikkeen ihmisen ja yhteiskunnan toimintaan. Kuluttamisen luottamus on suhde kuluttajan ja tavaran/palvelun tuottajan välillä. Läpinäkyvyys on yksi loistava työkalu luoda luottamusta asiakkaisiin (avoin, merkityksellinen ja aito suhde) ja kuluttajalle tarkentaa yrityksen toimintaa verrattuna omaan arvomaailmaansa. Läpinäkyvyys on olennainen osa yritysvastuuta ja se on kestävän liiketoiminnan keskiössä. Jos yritys arkailee läpinäkyvyydessä, sitä kannattaa kannustaa avaamaan toimintaansa (hyvässä ja pahassa) asiakaspalautteen välityksellä. Palautteessa on fiksumpaa kysyä “milloin yritys on suunnitellut julkaisevansa xxx tiedot” kuin “en ymmärrä, miksi ette näitä tietoja julkaise”.

Itse jouduin tällä viikolla hieraisemaan silmiäni, kun näin viestintä- ja mainostoimisto Avidlyn julkaisevan hiilijalanjälkensä, ja sen myötä sitoutuvan toimiin sen laskemiseksi. Huippua! Jotenkin olen aina pitänyt mainostoimistoja vastuuttomuuden tyyssijoina. Onneksi olin väärässä. Taidan laittaa parille muullekin firmalle viestiä, että eikö teidänkin pitäisi nämä laskea, sitoutua päästövähennyksiin ja olla omasta liiketoiminnasta läpinäkyviä.

I loves asiakaspalaute. Sen antaminen luo ainakin minulle vaikuttamisen olon. Mutta merkityksellisyyden tunteen saa aikaiseksi vasta se, kun palautteeseen vastataan ja se noteerataan. Siksi palautteen antajan on tehtävä palautteet niin, että niissä on kaikki tarvittava info palata asiaan. Ja kivat tyypit lähettävät yrityksille enemmän positiivista palautetta kuin negatiivista. Haastankin teidät tässä nyt tästä lähtien laittamaan jokaista negis-palautetta kohden kaksi positiivista, yrityksille tai ystäville. Kunhan laitat. Toimittaja ja kirjailija Heikki Valkamalla oli (ainakin viime vuonna) ihana tapa jakaa Facebookin statukseensa hashtagillä #kehupäivässä joka päivä jotain ihanaa sanottavaa ihmisistä joiden kanssa hän teki töitä ja eli elämäänsä. Ihana, kannustava tapa.

MITEN KIERRÄTÄT JA KÄSITTELET OSTAMASI TUOTTEEN KUN ET SITÄ ENÄÄ TARVITSE. VAADI YRITYKSILTÄ TÄHÄN OHJEITA. Jokainen fyysisiä tuotteita myyvä nettikauppa ja kivijalkaliike saisi neuvoa asiakkailleen ohjeen mitä tehdä kun vanhasta pitää päästä eroon. Kuitin kysymisen jälkeen asiakas ohjattaisiin myymälässä ja firman nettisivuilla paikkaan, jossa hän vastaisi kysymykseen “onko minulla jotain käytöstä poistuvaa tavaraa, ehkäpä jotain meiltä hankittuja tuotteita”. Yritys suosittelisi yhteistyökumppanin palvelua, ja noudon voisi tilata ennen kun kävelee myymälästä ulos. Testaisin tätä ensimmäisenä kodinkone-, elektroniikka- ja huonekaluliikkeissä, mutta ehdottomasti myös vaateliikkeissä ja muissa krääsäkaupoissa. Olen itse kirjoittanut useita postauksia siitä, miten esimerkiksi tehdään vastuullinen lahjoitus hyväntekeväisyysjärjestölle. Vanhan tavaran käsittelyyn ja eroon hankkiutumiseen liittyvä ahdistus vaihtuisi näin onnistumisen elämykseen siitä, kun tietäisi jo ennen uuden ostamista tekeväsi oikein vanhalle. Merkityksellisyys on tunne siitä, että toimit oikein ja se mitä teet on tarpeellista.

HYVITÄ HIILIJALANJÄLKESI. Suomalaiset elävät velaksi joka vuosi, vaikka sitä on vaikeaa nähdä omassa arjessa. Ja meidän pitäisi juurikin olla hiilinegatiivisia, koska olemme korkeasti koulutettu hyvinvointivaltio. Pelkkä hiilineutraalius ei riitä. Suomi kuuluu maailman luonnonvaroja eniten kuluttavaan viidennekseen, ja elämme likaisemmin kuin suurin osa muista eurooppalaisista. GermanWatchin vuoden 2014 raportin mukaan suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki on 10,32 tCO2 per capita, kun esimerkiksi Ruotsin vastaava luku on vain 4,75. EU-maiden keskimääräinen luku on 7,4. Sen alle pääsevät esimerkiksi Kiina ja Etelä-Korea. Köh köh.

Mutta hyvät uutiset ovat se, että oman hiilijalanjäljen voi hyvittää monella tavalla. Voit esimerkiksi pyytää niitä yrityksiä, joiden palveluita käytät tekemään tämän puolestasi (ja raportoimaan siitä avoimesti) ostamasi tuotteen hinnassa tai riippumattomien järjestöjen kautta. Voit myös ostaa päästövähennyksiä eri palveluiden kautta, esim. Lentomaksu.fi, CO2Esto ja Compensate. Itse maksan Compensatelle 16€/kk siitä että sillä korvataan minun aiheuttamani arvioitu hiilijalanjälki JA autan siivoamaan myös jonkun toisen sotkua. Kompensointi ei todellakaan oikeuta minua lentelemään tai kuluttamaan miten sattuu, mutta voin sen avulla hengittää omassa ilmastoahdistuksessani hieman kevyemmin. Olen osa ratkaisua, olen selvittänyt oman hiilijalanjälkeni laadun ja teen sen puhdistamiseksi aktiivisesti töitä. Merkityksellisyys syntyy aktiivisuudesta ja osallisuudesta ratkaisuun.

TIEDOSTA KULUTTAMISESI SUHTEELLISUUS. KYSY VINKIT ALAN AMMATTILAISILTA. Yksi merkittävä hyöty oman hiilijalanjälkesi selvittämisessä ja seuraamisessa on se, että ymmärrät oman kulutuksesi suhteellisuutta paremmin. Hiilijalanjälki on toki vain yksi mittari, mutta se on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta olennaisin. Jos sinua esim. kiinnostaa mikromuovit ja niiden joutuminen luontoon, sinun kannattaisi olla kiinnostunut autoilun määrästä ja tupakoinnin lopettamisesta enemmän kuin pyykin pesusta. Tupakantumppi on maailman yleisin muoviroska. Maalla ja merissä. Itse lopetin röökaamisen vuonna 2017. Tiedostin aiheuttavani addiktioni takia täysin anteeksiantamonta roskaa ympäristöön ja se painoi pahasti mieltä. Jopa enemmän kuin tupakoinnin terveydelliset haitat. Laskin, että poltin 10 vuoden aikana 30 000 savuketta (mikä on n. 1825 askia) ja puolet niistä tumppasin jonnekin bussipysäkille tai kadulle. Antakaa anteeksi. Joka päivä, kun olen polttamatta, tulee parempi fiilis. Tunnen tekeväni oikein ja parantuneeni jostain kammottavasta sairaudesta.

Nollahukkailu on taas ollut viimeaikoina mediassa hienosti näkyvillä viime kuukausina ja on ihanaa, että ekologisemmalle eläntavalle on kehitetty uusi trendikäs ja innostava kulma. Mutta henkilökohtaisesti en jaksaisi katsoa enää ainuttakaan videota tai postausta meressä kelluvista muovikasseista, ohjeista käyttää kestokasseja tai vaihtaa keep cuppeihin tai kestopilleihin. Tämä hyvin rajattu kuluttamisen osa ei ole suomalaisten kuluttamisen ydinongelma, koska meillä on erittäin toimiva kunnallinen jätehuolto. Nollahukkailun pointti on oman jätteen määrän vähentäminen ja olemassa olevan uudelleenkäyttö (myös korjaaminen). Suosittelen lukemaan (tai kuuntelemaan!) Otso Sillanaukeen kirjan aiheesta, ennen kun alat hommiin, koska kirja avaa hienosti eri tapoja luoda muunlaista merkityksellisyyttä ja sen tuomista elämään kulutuksen muutoksessa. Tärkeää on toki lajitella jätteensä vastuullisesti (ne mitä syntyy), sillä muuten se hieno jätehuolto ei toimi. Tärkeää on myös kysyä ohjeita jätteiden lajitteluun suoraan oman kotiseutusi jäteyhtiöistä, eikä jostain facebookin ryhmistä. Mutta tärkeintä suomalaiselle olisi muuttaa kulutustaan niin, että sen sivuvaikutuksena kokonaiskulutus- ja kulutuksen ilmastovaikutus (energiankulutus, hiilijalanjälki, vesijalanjälki yms.) olisi paaaaaljon pienempi. Sitä se todellinen nollahukkailu on. Tai ainakin pyrkimys siihen. Mm. puolet suomalaisen hiilijalanjäljestä tulee asumisesta. Keskittykäämme siis olennaiseen.

Pidän kyllä valtavasti zero wasten sloganista, missä sanotaan että “We don´t need a handful of people doing zero waste perfectly. We need millions of people doing it imperfectly.” Asenne kohdilleen ja että ainakin yrität.

tupakka, tumppi, mikromuovi, ympäristö

ILMOITTAUDU HYVÄNTEKEVÄISYYSJÄRJESTÖLLE VAPAAEHTOISEKSI. TUE KANSALAISJÄRJESTÖÄ TAI YHTEISKUNNALLISTA TOIMIJAA. Yksi tapa kokea ja lisätä merkityksellisyyden tunne elämässä, on hyväntekeväisyystyön kautta. Voit ilmoittautua valtakunnalliselle tai paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle vapaaehtoiseksi ja päästä sitä kautta vaikuttamaan positiivisesti omaan yhteisöösi ja työsi kautta auttamaan sekä yhteisösi jäseniä että niitä, jotka auttavat muita. Jos oma aikasi ei vapaaehtoistyöhön riitä, mutta tilillä on ylimääräistä, näitä järjestöjä voi ja kannattaa auttaa myös kuukausilahjoittajan muodossa. Kysyin vähän aikaa sitten blogini Facebook-sivulla kenelle te lahjoitatte kuukausittain ja tällaisia vastauksia teiltä mm. tuli: Unisef, Amnesty, Greenpeace, Hope, Plan, SOS Lapsikylä, WWF, Fida, Suomen Punainen Risti, Suomen Pakolaisapu, Helsinki Missio, Oikeutta Eläimille, Syöpäsäätiö, Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu, Worldvision, Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö ja kansalaisjärjestö Finnwatch. Tsekkaa järjestöt ja lähde mukaan tekemään hyvää, sillä se tekee myös sinulle hyvää.

KANSALAISVAIKUTA PELKÄLLÄ ALLEKIRJOITUKSELLA. Käy allekirjoittamassa kansalaisaloite, esimerkiksi jompi kumpi näistä: Lentovero ja yritysvastuun Ykkösketjuun-kampanja. Allekirjoittamiseen menee minuutti ja sillä on merkitystä. Ihanimmat tyypit myös jakavat linkin somekanavissaan. Helppoa, nopeaa ja ilmaista merkityksellisyyttä!

Mitäs sanot? Löytyisikö tästä listasta jotain sellaista jota voisit kokeilla tai toteutatko jo näitä keinoja? Unohdinko mainita joitakin tapoja tahoja ja tyyppejä, ketä haluaisit nostaa esille osana positiivista kulutuskäyttäytymisen muutosta? Kommenttiloota on auki.

Kuvat: Unsplash.com

Share


5 responses to “Merkityksellisyys on avain kulutuksen muutokseen”

  1. Ritva Parviainen says:

    Niin totta. Täyttä asiaa. Paras blogi ikinä.

  2. Liisa says:

    Mainiosti tiivistettynä se, mistä on opiskelijoiden kanssa puhuttu kiertotalouskurssilla.

  3. Liisa says:

    Kuuluu pakollisena ympäristöinsinöörin opintoihin ainakin meillä Xamk:ssa. Tarjolla toki muiden alojen opiskelijille. Ilokseni olen havainnut, miten vastuullisesti nuoret suhtautuvat maailmaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *