Mihin käytetyt tekstiilit menevät Suomesta?
“En haluaisi, että kukaan mahdollisesti lannistuu näkemästään (MOT), eikä sen seurauksena ei enää haluaisi lajitella ja kierrättää ollenkaan omia vanhoja tekstiilejään.”
Olen jo vuosia odottanut sitä, että Ylen TV-toimitus tarttuisi syvällisemmin käytettyjen tekstiilien kuluttajanjälkeiseen elämään, sillä siellä riittää kirjoitettavaa ja avattavaa. Ja vihdoin se päivä on täällä. MOT:ltä tulee maanantaina 17.2.2020 ulos ohjelma, jossa käsitellään tekstiilin matkaa ja eri osoitteita, sen jälkeen, kun se lähtee kuluttajan käsistä eteenpäin. Ohjelma on katsottavissa jälkikäteen myös Yle Areenassa. Pidän valtavasti MOT:n dokumenteista, sillä ne ovat laadukasta journalismia tärkeistä aiheista. Minulla on myös kunnia olla yksi tähän jaksoon haastatelluista henkilöistä. Osuuteni ohjelmassa on kahdessa eri roolissa, ensimmäinen Fidan myyjänä, jossa puhun lahjoituksien pakkaamisesta hyväntekeväisyysjärjestöille ja jälkimmäinen tekstiilikierrätystä pitkään seuranneena vastuullisuusvaikuttajana, jolloin puhun yleisesti alan toiminnasta.
Haluan tällä kirjoituksella varmistaa, ettei kenellekään jää MOT-ohjelmasta epätäydellistä kuvaa maamme tekstiilikeräyksen tilanteesta tai sen eri toimijoista, sillä vaikka ohjelma on 30 min pitkä, on sekin aika lyhyt aika tämän aiheen monipuoliseen käsittelyyn. Yleisesti ottaen tekstiilikeräyksen ja -kierrätyksen tilanne on mielestäni kiitettävä Suomessa ja kehitynyt valtavasti viime vuosina. Poistotekstiili ei enää päädy Suomessa kaatopaikalle, mutta sen kierrätyksessä ja uudelleenkäytössä on vielä paljon tehostettavaa, jotta arvokkaimmat tekstiilijätejakeet saadaan parhaaseen käyttöön koko maasta.
Mutta, en esimerkiksi haluaisi, että kukaan mahdollisesti lannistuu näkemästään MOT:n ohjelmassa ja sen seurauksena ei enää haluaisi lajitella ja kierrättää ollenkaan omia vanhoja tekstiilejään. Se olisi mielestäni täysin väärä päätelmä huomioiden kokonaisuuden. Jos siis katsoit MOT:n ohjelman ennen tämän lukemista, etkä pitänyt näkemästäsi, niin lue tämä blogipostaus kokonaan. Toivoisin, että jos jaoit MOT:n ohjelman linkin, jakaisit myös tämän blogipostauksen, sillä kirjoitus on tehty täydentämään ohjelman sisältöä.
Julkaisen tässä postauksessa myös teidän avuksi tekemäni tekstiilinlajittelukaavion, joka kertoo millaista tekstiiliä mikäkin taho pystyy ottamaan vastaan ja käsittelemään. Tämä postaus myös avaa kaavion taustoja ja sitä miksi suosittelen lajittelemaan tekstiilit tämän mukaan kotona.
Suurin osa tekstiilien ympäristövaikutuksista syntyy suomalaisille näkymättömästi niiden valmistusmaissa, eli jossain muualla kuin Suomessa.
TEKSTIILIJÄTTEEN SYNTY JA NYKYTILANNE
Vuonna 1950 globaali tekstiilikulutus ihmistä kohden oli keskimäärin 4 kg vuodessa, kun taas vuonna 2007 vastaava lukema oli jo 11 kg ja vuonna 2010 se oli jo 13 kg vuodessa. Tekstiilien kulutus on moninkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa, mikä selittää osin sitä miksi kaappimme ovat nyt vaatetta täynnä. Mutta tällaisia ongelmia ei ollut 80-luvulla, vaikka silloin oli nousukausi.
Tällä hetkellä EU-alueella syntyy tekstiilijätettä yli kolme miljoona tonnia (3 000 000 000 kg) vuosittain. Suomessa tämän määrän on arvioitu olevan n. 70-100 miljoonaa kiloa (70 000 000 – 100 000 000 kg) eli n. 3% koko EU-alueen tekstiilijätteestä. Jokaiselta suomalaiselta tulee vuosittain noin 13-18 kg tekstiilijätettä, eli about iso jätesäkillinen ja sen lisäksi hyväntekeväisyyteen lahjoitetaan n. 3 kg per henkilö eli viidesosa.
Jätesäkillinen tekstiiliä per suomalainen ei ehkä kuulosta paljolta, mutta hankkimiemme tekstiilien ympäristövaikutukset ovat globaalisti merkittävät, kun niitä jätesäkillisiä tulee joka vuosi roskiin laitettua. Suurin osa tekstiilien ympäristövaikutuksista syntyy suomalaisille näkymättömästi niiden valmistusmaissa, eli jossain muualla kuin Suomessa. Valtaosa kuitutuotannosta on polyesteria ja suurin polyesterin tuottajamaa Kiina. Suomalaisten käyttämien vaatteiden päästöt ja ympäristövaikutus on siis laskettu osaksi mm. Kiinan päästömääriä, vaikka itse tuote kulutetaan ja poltetaan energialaitoksissa Suomessa tai kierrätetään pääosin EU:n sisällä. Suurin osa tekstiileistä ei valitettavasti tällä hetkellä edes kestä seuraavalle kierrokselle.
Kuitu- ja tekstiilituotanto on kasvanut räjähdysmaisesti viimeisen 20 vuoden aikana halpatuotannon seurauksena, eli myös siitä muodostuneen tekstiilijätteen määrä on kasvanut samassa suhteessa. Mutta sen kierrätettävyys ja uusiokäyttömahdollisuudet ovat huonontuneet, ainakin verrattuna 80- ja 90-lukujen tekstiileihin. Sillä on siis väliä, saadaanko käyttämiemme teksiilien tuotantoon kuluneet luonnonvarat, energia ja päästöt talteen ja kiertoon. Vai menetetäänkö ne ensimmäisen kierroksen jälkeen, niin kuin suurimmalle osalle tekstiileistämme käy nyt.
Vuodesta 2016 lähtien kaikki tekstiilijäte Suomessa on poltettu energiaksi, eikä siitä ole kiloakaan enää vuosiin päätynyt kaatopaikoille. 80% tekstiilijätteestämme kylläkin poltetaan nyt lajittelemattomana, koska aiemmin suurimmalle osalle siitä ei ole ollut jälleenkäyttöpaikkaa. Tämän nyt sekajätteenä poltetun jakeen mukana on valitettavasti palanut käyttökelpoista tekstiiliä arvioni mukaan reilun 10 miljoonaa kiloa, joka vuosi. Tämä tekstiili olisi ehdottomasti pitänyt saada vielä toiselle kierrokselle. Onneksi tilannetta korjataan koko ajan aktiivisesti.
“80% tekstiilijätteestämme poltetaan nyt lajittelemattomana Suomessa. Poltetun jakeen mukana on valitettavasti palanut käyttökelpoista tekstiiliä arvioni mukaan reilun 10 miljoonaa kiloa, joka vuosi. Harmittaa.”
SUURIN OSA TEKSTIILEISTÄMME ON LUMPPUA JO ENSIMMÄISEN KIERROKSEN JÄLKEEN
Suurin osa hyväntekeväisyyteen lahjoitetuista vaatteista ei sovellu myytäväksi eteenpäin kotimaisissa kivijalkaliikkeissä sellaisenaan, koska ne ovat likaisia, huonokuntoisia tai rikkinäisiä. Mutta joka viides tekstiili sopisi hyväntekeväisyyteen! Siksi olisi tärkeää, että kuluttaja oppisi erottamaan käyttökelpoisen myyntikelvottomasta. Hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoitetut myyntikelvottomat tekstiilit aiheuttavat tarpeettomia lisäkustannuksia ja paljon ylimääräistä työtä, mikä ei heille kuuluisi. Myyntikelvotonta on nyt arviolta vähintään puolet hyväntekeväisyyteen lahjoitetusta tekstiilimassasta, mikä on liian paljon.
Myyntiin kelpaamattoman lumpun lajittelu tulee hyväntekeväisyysjärjestöille kalliiksi erityisesti siksi, sillä jokainen lahjoitettu vaatekappale on käytävä käsin läpi ja se kustannus on kaikki pois hyvätekeväisyystyöstä. Lajittelijan työajasta puolet kuluu lumpun käsittelyyn. Voit lukea lisää tekstiililahjoituksen tekemisestä hyväntekeväisyysjärjestöille tästä postauksestani.
Hyväntekeväisyysjärjestöt eivät muutenkaan, resurssiensa puolesta edes pysty tai jätelakienkaan puolesta saisi käsittellä jätettä, ja siksi heille ei saisi lahjoittaa mitään myyntiin kelpaamatonta. EU:n ympäristölaeissa on tarkkaan määritelty, kenellä on oikeus käsitellä jätettä ja miten sitä pitää käsitellä, jotta se tulee hoidettua vastuullisesti.
“Myyntikelvotonta on nyt arviolta vähintään puolet hyväntekeväisyyteen lahjoitetusta tekstiilimassasta.”
Uudelleenkäytön ja kierrätyksen ero on siinä, että uudelleenkäyttöä on tuotteen tai sen osan käyttäminen uudelleen sellaisenaan (esim. second hand myynti), eikä tuote ole vielä tässä vaiheessa jätettä. Kierrätys sen sijaan on sitä, että vaatteen tai tekstiilin materiaali käytetään hyödyksi uuden tuotteen raaka-aineena käsittelemällä sitä esimerkiksi mekaanisesti tai kemiallisesti. Kierrätys on siis virallisesti vain jätteen käsittelyä.
Paras vaihtoehto vaatetekstiilien hyödyntämiseen kiertotalouden näkökulmasta olisi nimenomaan uudelleenkäyttö. EU:n jätedirektiivin mukaisen jätehierarkian mukaan jäte tulisi ensisijaisesti käyttää uudelleen ja vasta tämän jälkeen kierrättää materiaalina. Ainoastaan, jos kierrätys ei ole mahdollista, tulisi tekstiilijäte hyödyntää energiana. Uudelleenkäyttö ja tekstiilin eliniän pidentäminen myös pienentäisi vaatteiden ympäristövaikutuksia merkittävästi. Siksi kuluttajaa usein ohjeistetaan pitämään vaatteistaan hyvää huolta, pesemään ne oikein ja korjaamaan ja huoltamaan niitä. Tarkoituksena olisi pitää tekstiilit käytössä vuosia, jopa kymmeniä vuosia, ja jos on hankittava uutta, hankitaan sekin käytettynä.
Hyväntekeväisyysjärjestöt eivät pysty käsittelemään jätettä, ja siksi heille ei saisi lahjoittaa mitään myyntiin kelpaamatonta.
SYYLLISTETÄÄNKÖ AINA VAIN KULUTTAJAA?
MOT-ohjelmaan leikatut haastattelupätkäni viittaavat lähinnä kuluttajan toimintaan, vaikka tässä postauksessa puhunkin paljon muustakin. Ohjelman katsojakunta on suomalainen kuluttaja, joten halusin nostaa haastatelussa esiin juuri niitä aiheita mihin kuluttaja itse voi vaikuttaa. Eli millä tavalla he lajittelevat kotoa tulevan käytetyn tekstiilin uusiokäyttöön (mm. hyväntekeväisyysjärjestöille) ja kierrätykseen (jätehuolto). Tämä on koko ketjussa tärkeä vaihe, sillä vaikka vastuu tekstiilikierrätyksestä ei missään tapauksessa ole yksin kuluttajan harteilla. Mutta tekstiiliä kierrättävät tahot eivät pysty tällä hetkellä hoitamaan hommaansa, ellei kuluttaja lajittele tekstiilejä oikein.
Tulevaisuudessa julkisen sektorin on tarkoitus helpottaa kuluttajan jätelajittelua tulevan tekstiilien erilliskeräyksen avulla, mutta se alkaa Suomessa aikaisintaan 2023. Meidän on siis vielä 3-5 vuotta hoidettava lajittelu itse kotona. Tein sitä varten teille alla olevan apukaavion, jota seuraamalla saisitte ainakin suurimman osan tekstiileistänne laitettua niille parhaimpaan paikkaan.
UUSIOKÄYTTÖÄ VAI DUMPPAUSTA?
Olette varmaankin lukeneet viime vuosien aikana blogistani ja uutisista artikkeleita, missä puhutaan suomalaisten käytetyn tekstiilin dumppaamisesta kehitysmaihin. Globaalisti tämä on ongelma, mutta laskelmieni mukaan Suomesta suoraan Afrikan maihin toimitetaan vain 1% kaikesta tekstiilijätteestä, mikä on kokonaisuudessaan arvioni mukaan noin 1,5 miljoonaa kiloa. Tämänkin määrän haluaisin nähdä vähenevän, mutta huomattavasti tärkeämpää saada kaikki loputkin suomalaisten tekstiilijätteen määrästä kierrätyksen piiriin pois sekajätteen seasta, sillä sieltä kautta energiapolttoon saattaa päätyä jopa 10 miljoonaa kiloa edelleen käyttökelpoista tekstiiliä joka vuosi.
Käytettyä tekstiiliämme saattaa lopulta päätyä kehittyviin maihin myös muiden EU-maiden kautta toimitettuna, jos tekstiilikerääjän alihankkijat myyvät tekstiiliä tukkukaupassa edelleen. Tämän takia näkisin tärkeänä, ettei Suomesta toimitettaisi tekstiilijätettä minnekään ulkomaille ennen kun se on lajiteltu Suomessa. I:CO:lla (hoitaa H&M ja KappAhlin tekstiilikeräyksen) on esimerkiksi Saksassa iso lajittelukeskus ja vaateliikkeet toimittavat heille sinne suoraan kaiken Suomen vaatemyymälöissä kerätyn massan. i:CO on itsenäinen yritys, joten se ei julkaise käsittelemiensä tekstiilimassojen jaerakennetta julkisesti, mikä tarkoittaa sitä, että kuluttaja ei pääse näkemään, mihin kaikkialle heidän vaatekauppojen keräyksiin viedyt tekstiilit päätyvät Euroopan sisällä ja maailmalla. Tämä on ongelma.
Olennaista on jakeiden suhde, eli kuinka monta prosenttia kunkin toimijan käsistä päätyy ja minne. Tähän mennessä hyväntekeväisyysjärjestöt ovat avoimesti kertoneet, paljon heidän käsistään päätyy mihinkin, mutta vaatevalmistajat ja muut yrityspohjalta toimivat tahot pidättäytyvät kertomasta prosentteja ja avaavat toimintaa vain ranskalaisin viivoin. Tämä on mielestäni riittämätöntä ja mahdollistaa toiminnan heikommalla arvopohjalla. Jos vaateliikkeidenkin olisi pakko ilmoittaa keräystoimintansa kiloina ja prosentteina, heillä olisi ehkä enemmän kannustinta myös valmistaa laadukkaampia ja kestävämpiä tuotteita. Parasta olisi, jos he avaisivat myös koko tekstiilituotantonsa näin, eikä pelkästään yrityksen kierrätystoimintaa. SE olisi todellista läpinäkyvyyttä ja edistystä.
Lisäksi, jos vaatekauppojen tekstiilikierrätyspisteet kannustavat kuluttajaa millään tavalla hankkimaan uusia vaatteita lahjoitettujen tilalle (muuhun kuin tarpeeseen), ne ovat huono juttu. Siksi itse jättäisin ale-kupongit ottamatta. Jos haluat olla mukana edistyksessä, niin vaadi yrityspohjalta toimivia tekstiilikerääjiä ja tekstiilivalmistajia 100%:n läpinäkyvyyteen. Kuinka paljon kerättiin (kg) viime vuonna? Mihin kaikkialle (maat) niitä toimitettiin (alueet, kg, %)? Ja oliko jae lajiteltua vai lajittelematonta? Missä vaiheessa lajittelu tapahtuu ja millä perusteella? Mitkä ovat yrityksen yhteistyötahot? Kaikki tämä pitäisi olla näkyvillä keräyksen tiedoissa pyytämättä, sillä jos asiat ovat kunnossa, niiden ilmoittamatta jättämiseen ei pitäisi olla mitään syytä. Miten muuten kuluttaja voisi tehdä arvomaailmapohjaisen päätöksen siitä, kenelle hän tekstiilinsä jatkossa lahjoittaa?
EMME ITSEASIASSA PÄRJÄISI ILMAN UFFIN KERÄYSLOGISTIIKKAA
Heti, kun postasin ensimmäisen version tekstiililahjoituksien lajittelu-kaaviosta viikko sitten tai puhun aiheesta luennoillani, nousee esille kysymys UFFista ja siitä, ovatko he nyt ok vai ei. Oman arvopohjani pohjalta vastaan nyt yksinkertaisesti, että kyllä ovat OK, mutta kaikesta en ole heidän toiminnassaan täysin samaa mieltä. Se ei silti tee siitä viallista tai väärää. Vuonna 2019 suomalaiset lahjoittivat 15 120 000 kiloa vaatteita uudelleenkäyttöön UFF:n kautta. UFF käsittelee siis leijonanosan eli lähes 75% suomalaisten hyväntekeväisyysjärjestöille tekemistä tekstiililahjoituksista. Heidän koko maan kattavaa logistiikkaverkostoa olisi vaikeaa korvata, sillä millään muulla avustusjärjestöllä ei olisi mahdollisuuksia tai infraa käsitellä tällaista massaa huomioon ottaen, että keräyksestä ei peritä kuluttajalta maksua. UFFin vaatekeräys kattoi viime vuonna 3400 vaatekeräysastiaa n. 1500 keräyspisteessä ympäri Suomea.
Jos tämä koko 15 miljoonan kilon tekstiilimassa ohjattaisiin vaikka esimerkiksi jonkun vaatevalmistajan kautta (esim. H&M testiilikeräys i:CO:n hoitamana), menetettäisiin täysin sen arvopohjainen käsittely ja velvollisuus ilmoittaa toiminnan tarkat luvut. Tämä johtuu siitä, että hyväntekeväisyysjärjestöt toimivat huomattavasti tiukemmalla ja läpinäkyvämmällä arvopohjalla kuin yritykset. Yritykset tekevät yleensä kaikkensa, eli esim. lobbaavat heille epämieluisien aloitteiden kumoamiseksi. Tämän lobbaustyön takia EU-alueelle ei ole tähän päiväänkään mennessä saatu tekstiilivalmistajille samanlaista tuottajavastuuta kuin elektronikkavalmistajilla on.
Ainoan seikan, mitä pidän UFFin tai kenenään muunkaan tekstiilikerääjän toiminnassa ongelmallisena, on käytettyjen vaatteiden suoran viennin tai päätymisen muuta kautta kehittyviin maihin. Mutta sekään ei estä minua asioimasta heillä tai lahjoittamasta heille tekstiiliä, sillä tämä kehittyviin maihin päätynyt tekstiilimassa ei ole määrältään merkittävä. Nyt sen osuus näyttää olevan 2% koko Suomen tekstiilijätteen määrästä. Minusta olisi tottakai parasta, jos kaikki suomalaisten lahjoittama tekstiilijäte ja käytetty vaate lajiteltaisiin Suomessa ja siitä eritelty jäte myös käsiteltäisiin täällä jätteenä eli polttamalla. Tämä tarkoittaa sitä, että en hyväksy myöskään minkään muunkaan vaatevalmistajan tekstiilikeräyksien toimintatapaa, jos on mahdolista, että esim. Saksaan tai Itä-Eurooppaan lajiteltavaksi viety tekstiili myydään lopulta EU:n ulkopuolelle lajittelun jälkeen ilman, että sen loppusijoituspaikka on alkuperäisen kerääjän tiedossa.
Mutta edellä mainittu ei silti ole mielestäni kuluttajan ongelma. Kaikki tekstiilikerääjät, varsinkin hyväntekeväisyysjärjestöt, tekevät nyt kaiken sen, mikä on taloudellisesti mahdollista. Siksi juuri EU:n pitäisi puuttua asiaan lakien tasolla, jotta jätehuollon kustannus laskettaisiin osaksi tuotteen hintarakennetta myös tekstiiliteollisuudessa. Ja siitä annettu toimintaohjeistus ei olisi suositus, vaan laki. Tämä kannustaisi osaltaan tekstiilivalmistajia valmistamaan laadukkaampia ja pitkäikäisempiä tuotteita.
MITEN TEKSTIILIT PITÄISI LAJITELLA KOTONA?
Yllä kuvallinen ohjeeni tekstiilien lajitteluun kotona sen jälkeen kun niitä ei enää aiota myydä missään tai uusiokäyttää siivousrätteinä tms. Klikkaa kuva auki, tallenna se, jaa se tai tulostaa omaan käyttöön. Olen sen tuottanut aivan itse, eli sen tekemisestä ei ole minulle kukaan mitään maksanut, tai sitä ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kaaviossa mainitun tahon kanssa. Pääasia, että lajittelet sen mukaan!
On esimerkiksi erittäin tärkeää, että yli 20 vuotta vanhat vintage-tekstiilit päätyisivät aina uusiokäyttöön ja hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyksiin, eikä sekajätteeseen sillä ne ovat ikänsä ja kuitukoostumuksensa puolesta pikkuvikaisinakin arvokasta tekstiilimateriaalia, jota ei ole enää valmistettu moneen kymmeneen vuoteen.
Jos paikkakunnallasi ei ole kaikkia listalla mainittuja toimijoita, siirry listassa seuraavaan numeroon. Esimerkiksi, jos kaavion kerääjiä nro 5 tai nro 6 ei ole asuinalueellasi, sitten lahjoita tekstiilisi nro 7:lle jne. Jos sinulla tulee kysyttävää jätteisiin liittyvissä asioissa, suosittelen olemaan ennemmin yhteydessä paikalliseen jäteyhtiöösi, kuin facebook-ryhmiin.
Kuten kaaviosta voi huomata, en suosittele ensisijaisesti ehjän, puhtaan ja myyntikelpoisen tekstiilin lahjoittamista vaatevalmistajien ja vaateliikkeiden tekstiilikeräyksiin, jos paikkakunnalla toimii myös hyväntekeväisyysjärjestö. Tämä johtuu siitä, että vaatefirmoilla on yhteistyökumppani ja kapasiteettia käsitellä myös jätettä ja he ovat ale-kuponkeineen enemmänkin kannustamassa lisäkuluttamiseen kuin kuluttamisen vähentämiseen. Joten lahjoita parhaat hyväntekeväisyyteen, ellet niitä halua myydä itse. Ehkä muutan mieleni tästä myöhemmin, jos tekstiilivalmistajat omaksuvat tuottajavastuun periaatteen, mutta toistaiseksi tämä on neuvoni nykytilanteessa.
TEKSTIILIEN ERILLISKERÄYS TULOSSA SUOMEEN VUONNA 2023?
Käytetyn tekstiilin keräys ja sen ohjaus jatkojalostukseen on muuttumassa täysin Suomessa ja koko EU-alueella. Osa muistaa vielä 70-luvun lumppukeräykset ja miten silloin puuvillavaatteista revittiin kuitua kierrätettäväksi lumppumateriaaliksi. Perinteiset lumppukeräykset ovat kuitenkin jo menneisyyttä, eikä tekstiilejä ole voitu kierrättää näin enää pitkiin aikoihin. Elämme nyt murroskautta (kestänyt viimeiset 8 vuotta), jossa vanhan vaatteen mekaanisen kuitukierrätyksen tulee ainakin osittain korvaamaan kemiallinen kuitukierrätysprosessi. Tämä on iso edistysaskel käytettyjen tekstiilien kierrätykselle, sillä käytetty tekstiili on ollut eri tekstiilikerääjille ja koko jätealalle valtava haaste saada toimimaan kiertotalouden periaatteiden mukaan.
Myös EU:n vuonna 2019 julkaistu jätedirektiivin muutos tulee muuttamaan merkittävästi tekstiilijätteiden hyödyntämistä, koska vuoteen 2025 mennessä Euroopan maiden on järjestettävä tekstiilijätteiden erilliskeräys joka maassa. Suomessa on vuodesta 2017 lähtien tehty selvitystä aiheen ympäriltä (Telaketju-hanke), joka keskittyi poistotekstiilien keräykseen, lajitteluun liittyvän liiketoiminnan luomiseen Suomeen. Telaketju-hanke jatkuu edelleen ja nyt siinä selvitetään keräämisen lisäksi koko logistiikkaketjun hallintaa.
Suomeen tekstiilijätteen erilliskeräys tuleekin jo mahdollisesti etuajassa, jo vuonna 2023. Uudistus toisi aluksi kaupunkeihin alueelliset keräyspisteet, mutta jatkossa myös joihinkin asuinkiinteistöihin voisi tulla omat keräyslaatikot. Testikeräykset ovat yleisesti ottaen menneet käsitääkseni ihan hyvin, vaikka keräyksiin on tullut myös paljon sinne kuulumatonta tavaraa. Siksi mm. halusin auttaa asiaa luomalla em. lajittelukaavion.
Direktiivin toteutumisen ainoa este saattaa olla käytännön toteutus pienissä taloyhtiöissä ja haja-asutusalueilla. Kaupungeissa käytetyn tekstiilin erilliskeräyksen järjestäminen on järkevää ja kustannustehokasta, mutta pienemmillä paikkakunnilla etäisyydet ja asutuksen hajanaisuus saattavat osoittautua hankalammaksi ja kalliimmaksi julkisille toimijoille. Onneksi suomalaiset ovat Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) selvityksien mukaan innokkaita kierrättämään, jos siihen tarjotaan yksinkertaisia ratkaisuja. Tekstiilijätteen kierrätyksen edistämisen ensisijaisena edellytyksenä on liiketaloudellisesti kannattavien, kemialliseen kierrätykseen perustuvien laitosten perustaminen sekä kysynnän lisääminen kierrätysmateriaalille ja -tuotteille. Ja näitähän kehitetään nyt koko ajan!
Kansalaisilla onkin tässä tuhannen veroeuron paikka kehitellä uusia paikallisia keräysratkaisuja, sillä tarvitaan uusia toimintamalleja, millä tulevaisuudessa arvokas tekstiilijäte saadaan pienillä paikkakunnilla tehokkaasti kerättyä yhteen ja toimitettua jatkokäsittelyyn. Yksi vaihtoehto on, että sen keräämisestä maksetaan pieni (verovapaa?) palkkio. Suomalaisia on aiemminkin kansakunnan historiassa opetettu ja kannustettu kierrättämään pienillä palkkioilla. 50-luvulla lapset ja koululaiset keräsivät sanomalehtipaperia kärrykaupalla, sillä siitä sai muutaman pennin kilolta ja paperi päätyi näin kierrätykseen ja uusiksi sanomalehdiksi. Pullojana meillä edelleen kierrätetään tahokkaasti panttijärjestelmän avulla. Uudet toimintamallit vativat todennäköisesti myös verotuksen uudistamista. Elämme siis tekstiilien kierrätyksen kannalta jännittäviä ja toiveikkaita aikoja!
TUOTTAJAVASTUU
Tuottajavastuuta on väläytetty yhdeksi ratkaisuksi tekstiilijätteen hyödyntämiseksi, mutta toistaiseksi se ei koske tekstiilejä. Tuottajavastuu tarkoittaa tuotteen valmistajan tai maahantuojan vastuuta järjestää jätehuolto, kun tuote poistuu käytöstä. Asia ei kiinnosta tekstiilialan toimijoita ja vaatevalmistajia niin kauan, kun taustalla ei ole lakia, joka velvoittaisi heitä. Jos olisi lakisääteinen velvollisuus ottaa vastaan vanhoja tekstiilejä, niin kuin elektroniikka-alalla on, se muuttaisi koko alan rakennetta vastuullisempaan suuntaan ja kiertotalouden perusajatuksen mukaiseksi.
Olennaisin osa tuottajavastuussa on se, että se lisää valmistajan kustannuksia, jolloin valmistajilla on kannuste tehdä laadukkaampia tai korjattavampia tuotteita. Se kannustaisi myös korjaustoiminnan kehittämiseen eli tekstiileihin liittyvän palveluliiketoiminnan kehittämiseen. Kokonaisuudessaan tulevaisuuden tekstiiliala näyttäytyy hyvin erilaisena kuin nyt, sillä tulevaisuudessa käytettyä tekstiiliä tullaan todennäköisesti myymään eri muodoissaan enemmän kuin uutta tekstiiliä. Tämä on erittäin hyvä asia.
“Hyväntekeväisyysjärjestöjen myymät tuotteet eivät kuulu arvonlisäveron piiriin, vaan ne myydään aina verovapaasti eli alv 0%. Tämä lukee kuitissa. Siksi tekstiilejä ei voida korjata tai pestä.”
KÄYTETTY TEKSTIILI ON “ISOA BISNESTÄ” JA SIIHEN EU PYRKIIKIN!
Joillakin kuluttajilla on kummallinen käsitys siitä, ettei käytetty tekstiili saisi olla kenellekään “bisnestä”. Tämä harhaluulo johtuu todennäköisesti siitä, koska kuluttaja itse lahjoittaa tai antaa tekstiilinsä uudelleenkäyttöön tai kierrätettäväksi, niin raha ei saisi liikkua muillakaan. No, jos olet lukenut postausta tarkkaavaisesti tähän mennessä, niin tiedät jo, että lahjoituksistasi vain joka viides on myyntiin kelpaavaa ja loput lähes jätettä. Joten itse asiassa nämä kuluttajat saisaivat mielestäni olla aika onnellisia siitä, että heidän suurimmaksi osaksi jätteitään käsitellään heille lähes ilmaiseksi. Sortti-asemillekin vietäessä maksu on vain muutamia euroja, mikä ei todellakaan kata niiden käsittelystä aiheutuneita kustannuksia. Jätteiden oikeanlainen lajittelu on kansalaisvelvollisuus.
Kiertotalouden ja kaikenlaisen kierrätyksen on oltava taloudellisesti kannattavaa, jotta siitä tulee valtavirtaa ja siitä saadaan tehtyä yrityksille halpatuotantoa houkuttelevampi vaihtoehto pidemmän päälle. Muuten ekologiset kierrätystuotteet tulevat aina maksamaan enemmän kuin kiinatuotanto, eikä mikään ikinä muutu. Hyväntekeväisyysjärjestöt käyttävät tottakai nämä saadut tuotot hyväntekeväisyystyöhön (valtion valvonnassa) ja yritykset taas rahoittavat niillä toimintaansa ja maksavat veroja. Myöskään mikään innovaatio ei kehity pelkällä ilmaistyöllä ja ideoinnilla, vaan niihin vaaditaan vuosien insinöörityötä, yrityksien rahoitusta ja miljoonien panostuksia. Esimerkiksi Turkuun juuri avattu Lounais-Suomen Jätehuollon pilottilaitos ei ole mikään työttömillä pyörivä parakkipaja, vaan miljoonainvestointeja vaatinut ammattitason tuotantolaitos, jossa toivottavasti tulevaisuudessa käsitellään satoja tonneja suomalaisten tekstiilijätteitä. Ja niitä toivottavasti rakennetaan Suomeen enemmänkin, kunhan toiminta saadaan kunnolla käyntiin ja taloudellisesti kannattavaksi.
Niin, ei enää viitata ikinä tonniluokan kierrätykseen tai uusiokäyttöön minään ilmaispuuhasteluna, koska kaikki maailman jäte on ihan oikeaa bisnestä. Jookos? EU on tehnyt viimevuosina paljon työtä kiertotalouden eteen ja kannustaa yrityksiä miljoonien hankerahalla kehittämään kiertotalouden liiketoimintamalleja, jotta pääsisimme pikkuhiljaa eroon ilmastonmuutosta aiheuttavasta lineaarisesta tuotantomallista.
Fun fact. Oletko muuten koskaan huomannut, että Suomessa hyväntekeväisyysjärjestöjen myymälöissä myytävät tuotteet eivät kuulu arvonlisäveron piiriin, vaan ne myydään aina verovapaasti eli alv 0%. Tämän näkee kuitista. Eli saat jokaisesta hyväntekeväisyyskirppisostoksestasi -24% alennuksen, kiitos valtion. Tämä verohuojennus myös sitoo hyväntekeväisyysjärjestöjä toimimaan tietyllä tavalla, mikä tarkoittaa sitä, etteivät he voi siksi esimerkiksi korjata tai puhdistaa heille lahjoitettuja tuotteita. Se on kiellettyä. Käytetyn tekstiilin korjaaminen tai puhdistaminen muuttaisi lain mukaan tuotteen alviluokitusta arvonlisäverottomasta alvilliseksi. Tämän takia esimerkiksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus on yhteishyödyllinen yritys, eikä hyväntekeväisyysjärjestö. Yhteishyödyllinen yritys tarkoittaa sitä, että kaikki Kierrätyskeskuksen tuotto käytetään yrityksen toiminnan ja tavoitteiden edistämiseen eli paikalliseen ympäristötyöhön ja työllistämiseen. He eivät jaa voittoa omistajille normaalin yrityksen tavoin.
POSTAUKSEN PÄÄPOINTIT:
- Vastuu tekstiilikeräyksen ja uusiokäytön onnistumisesta on kaikilla: yrityksillä, kuluttajalla ja julkisilla toimijoilla. Jokaisella osapuolella on ketjussa oma tehtävänsä.
- Hyväntekeväisyysjärjestöt tekevät jo todella paljon käytetyn tekstiilin käsittelyssä. Heitä ei kannata asiasta yhtään syyllistää tai moittia.
- Jos haluat tehdä oman osuutesi, lue kaavioni ja toimi sen mukaan. Voit myös jakaa kaavion ystävillesi ja omissa kanavissasi.
- Tekstiilijätteen lajittelu helpottaa kuluttajan osalta toivottavasti vuonna 2025, kun tekstiilin erilliskeräysvelvoite tulee voimaan EU-alueella.
- Kaikkea tekstiiliä ei kotitalouksista koskaan saada uusiokäytettyä tai kuitukierrätettyä, vaan jatkossa huomio kiinnittyy enemmän siihen että polttojätteestä saataisiin eroteltua kaikki uusiokäyttöön kelpaava pois.
- Rikkinäisten tekstiilien keräys tulisi pohjautua olemassa olevaan, pääasiassa hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämään keräysjärjestelmään sitä laajentaen. Keräystä voitaisiin tehostaa ottamalla tekstiilit vapaaehtoiseen tuottajavastuujärjestelmän piiriin.
- Kierrättäminen ei ratkaise tekstiiliteollisuuden perusongelmaa, eli ylituotantoa tai liikakulutusta. Niihin puuttuminen olisi tärkeämpää kuin siitä muodostuneen jätteen käsittely. Kuluttajan osalta tämä tarkoittaa kokonaiskulutuksen vähentämistä.
- Poistotekstiili ei enää päädy Suomessa missään kaatopaikalle, mutta sen kierrätyksessä ja uudelleenkäytössä on paljon tehostettavaa, jotta kaikkea ei tarvitsisi polttaa.
- Tekstiilijätteen määrä kasvaa koko ajan. Mutta vaihtoehtona ei ole se, että se vaan jätettäisiin lajittelematta ja uusiokäyttämättä ja poltettaisiin energiaksi. Jätteen energiapoltosta on siirryttävä pikkuhiljaa kiertotalouteen kaikilla tuotanto- ja kulutussektoreilla.
P.S. Tämän postauksen kirjoittamiseen kului n. 15h.
Julkaistu 17.2.2020 / Kirjoittanut Outi Pyy
LISÄÄ LUKEMISTA AIHEESTA:
Lumppukeräys aiheutti jätevyöryn Helsingin seudulla: Kontteihin kertyi yli 7 000 kiloa vanhoja tekstiilejä, mutta puolet niistä on käyttökelvottomia, Helsingin Sanomat 3.12.2019
Uusi teknologia mahdollistaa tekstiilien luotettavan tunnistuksen, Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH), 16.9.2019
Suomen 70 000 tonnin tekstiilijätevuorelle haetaan kiivaasti ratkaisua, Yle Uutiset, 6.10.2019
Suomessa syntyy jopa 100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa – pian sen kierrätys voi olla totta myös meillä, Tekniikka & Talous, 8.5.2019
Suomi etenee kohti poistotekstiilien tehokasta kiertotaloutta, VTT, 8.5.2019
Näin tekstiilien kierrätyksestä saadaan uutta bisnestä, STJM / Fab-lehti 3/2019
TredUp Resale report 2019, ThredUp. Raportti käytetyn vaatteen myyntiennusteesta ja kaupasta.
Tekstiilien erilliskeräysvelvoite tulee – olemmeko valmiita? Telaketju-hanke, 29.01.2018
Sitra / Tekstiilijätteestä Arvotuotteeksi, 25.05.2018
Helsingin Sanomat / Muodin muutos, 15.2.2020
Suomalaiset ostavat ja hylkäävät vaatteita yhä enemmän – Mitä käytetyille vaatteille pitäisi tehdä, kun niitä ei enää haluta edes Afrikassa? Helsingin Sanomat, 26.8.2017
Helsinkiläinen t-paita saattaa päätyä saksalaisen auton sisäkattoon – kierrätysfirma Recci tekee lumpuilla bisnestä, Helsingin Sanomat 20.8.2017
Poistotekstiileihin kytkeytyvät juridiset ja hallinnolliset tulkinnat sekä menettelyt, Hanna Salmenperä / SYKE 20.12.2017
Kiertotalouden termit tutuiksi, STJM 2019
Rikkinäisille tekstiileille erilliskeräys, tekstiilit pois jätevoimaloista uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen, SYKE 23.4.2015
[…] tarpeettomien vaatteiden kohtalo mietityttää, Outi les Pyy on kirjoittanut loistavan blogin tekstiilien keräyksestä ja kierrätyksestä Suomessa, Kannattaa kurkata! Postauksesta löytyy myös oiva […]
Valitettavan moni pitää keräyslaatikoita helppona keinona päästä lumpuista eroon. Helpottaisiko ongelma jos lumpunkeräyslaatikoita olisi vaatekeräyslaatikon vieressä?
[…] vastuullisemmin, sillä kaikille vaatteille UFFin keräyslaatikko ei ole oikea osoite. Outi Les Pyy on kirjoittanut vaatteiden kierrätyksestä loistavan hiukan syvemmän […]
[…] listattujen vaatteiden kierrätyksen osalta kannattaa tsekata vastuullisuusvaikuttaja Outi Pyyn postaus aiheesta ja ohjeistus, johon on kirjattu selkeästi lajitteluohjeet vanhoille […]
[…] mennessä olen jo unohtanut asian. Lue myös: 10 vinkkiä vastuullisempiin vaatostoksiin Outi Pyyn blogi: Mihin käytetyt tekstiilit menevät Suomesta? Kuukauden ekoahdistus -sarjan aiemmat postaukset: Australian maastopalot Roskien lajittelun […]