N-2001 ja hoikkuuden mielikuva

mittanauha

Monta kertaa olet ostanut kaupasta jonkun vaatteen vain siksi, koska sait itsesi istumaan kokoa pienempään kuin mitä aluksi ajattelit? Minulle on ainakin käynyt niin. Fiilis oli kuin voittajalla. Ostin, koska tuli todella hyvä olo, mutta ei itse vaatteen takia, vaan sen kokolapun takia. “Olisinko hoikistunut hieman…?” Jippii. Harmitti todella paljon, kun tajusin myöhemmin mitä oli käynyt. Olen opiskellut ompelijaksi aikanani ja ollut vaateteollisuuden palveluksessa jo 15 vuotta. Minun olisi todellakin pitänyt tietää paremmin… Näköjään sitä ei itsekkään ole ihan täysin immuuni mainonnalle. Kirjoitin jokin aika sitten jutun siitä, miten S-M-L kokoja ei oikeasti ole olemassa. Suosittelen lukaisemaan sen läpi ennen kun jatkat. Tai tämän jälkeen.

N-2001 on suomalaisten naisten vuonna 2001 tarkistettu mittataulukko. Se kertoo kansamme naisten koosta ja muodoista paljon. Kaikki vaatetusalan ammattilaiset (suunnittelijat, ompelijat jne.) ja ompelijat käyttävät sitä. Finatex kuvailee sivuillaan sitä ja sen käyttöä näin: “Naisten N-2001-mittataulukko sekä miesten ja lasten PASSELI-mittataulukot perustuvat suomalaisen väestön keskuudessa suoritettuihin perusmittauksiin ja niiden tavoitteena on mm. vaatteiden parempi istuvuus. Mittataulukot on laadittu suositukseksi suomalaiselle teollisuudelle, ja ne toimivat myös hyvänä työkaluna vaatetusalan oppilaitoksissa opiskeleville. Yhtenäiset kokomerkinnät auttavat lisäksi kuluttajia löytämään helpommin oikean kokoiset vaatteet vähittäismyymälöissä.” Eli, kaikki ompelijat ja vaatetusalan työntekijät tietävät nämä koot ja tekevät töitä niiden perusteella.

Kuva: Aikuisten kokolappuja / Somine.fi.

Kuva: Aikuisten kokolappuja / Somine.fi.

No miksi sinun pitäisi etsiä sieltä oma kokosi? Koska sitten tiedät kuinka paljon vaatevalmistajat laputtavat vaatteita pienempiin kokoihin – vain myydäkseen sinulle lisää vaatetta hoikkuuden mielikuvalla. Niinpä. Minusta on todella erikoista, että EU määrittelee viljeltävien kurkkujen pituuden sentilleen, mutta vaatevalmistajat voivat merkitä tuotteensa miten haluavat. EU on tehnyt vaatekoistakin standardin ja miten ne tulisi merkitä vaatteisiin, mutta harva valmistaja käyttää niitä. Sehän on vain suositus. Koot S-M-L eivät todellakaan ole mitään EU-standardeja, vaan jokainen vaatemerkki määrittelee ne itse. Näkeehän sen nettikaupoistakin, jossa eri merkeillä on eri mitat taulukossa antamassa vinkkiä siitä mitä kokoa sinun kannattaisi ostaa, kun et vaatetta pääse sovittamaan. Nykyään moni kotimaisistakin vaatemerkeistämme numeroi vaatteensa suosituksista huolimatta pienempiin kokoihin tai käyttää S-M-L kirjainkokoja, koska ne ovat epämääräisempiä kuin numerokoot tai senttimitat ja yhdellä kirjaimella saadaan katettua useita numerokokoja.

Surettaa, miten suomalaistenkin naisten mielikuva omasta koostaan on niin eri kuin mitä vaatetusalan ammattilaisille opetetaan koulussa. Ja huomaan taas sen miten varsinkin muotikoneisto myy naisille asioita mielikuvilla. Labelöidään vaatteita pienemmäksi pikkuhiljaa, jotta ne ostaisi helpommin. Miksei vaatteisiin enää merkitä kokoa cm:llä niin kuin ennen? Tietääkö kukaan nainen edes omaa kokoaan senteissä?? Kaupoissa ostan 38 ja 40-kokoisia vaatteita, mutta kun tarkistan omat mittani N-2001 mittataulukosta niin se on C42 (C-lantio = lanteikas, eli rinnanympärys +8cm). Kyllähän mä olen asian tiennyt jo vuosia ja osaan suhteuttaa sen omissa vaatehankinnoissani, mutta tämä hankaloittaa todella paljon työskentelyä asiakkaitteni kanssa. Jotkut jopa ärsyyntyvät, kun kysyn heidän tarkkoja senttimittojaan. “Miksi sä niitä tarvitset? Olen kokoa 38/M”. No mä tarvitsen ne, jotta vaatteesta tulee oikean kokoinen ja mittasuhteet menee nappiin.  Sama asia olisi se, jos olisin arkkitehti ja minulta tilattaisiin tai pyydettäisiin suunnittelemaan ja rakennuttamaan talo, jonka kooksi ilmotettaisiin “5h + keittiö + sauna” ja oletetaan että tajuan sen tarkoittavan 223 m2 ja että kyseessä on rantatontti on 3000m2 ja sen yhdellä sivulla on metsää. Täysin mahdotonta.

Otan aina kaikki mitat asiakastöihini itse, tai kun olen menossa hakemaan vaatteita henkilölle, joka ei tiedä omia senttimittojaan. Asiakkaalleni sanon, että ajattelee minua hänen “lääkäri ja lakimiehenä”. Minun pitää tietää faktat, olivat ne mitä tahansa, jotta voin tehdä työni oikein ja ammattitaidolla. Mitat jäävät vain minun tietooni, enkä niitä muille kerro hyvän asiakassuhteen nimissä. Mutta jos kaavoitan vaatteen peruskaavasta, en usein voi asiakkaalle tai mallille edes sanoa sen “oikeaa” kokoa, kun he voivat pahoittaa mielensä. Sovituksissa pidän mittakirjani tarkasti asiakkaan silmän ulottumattomissa ellei hän pyydä nähdä niitä itse.

Distorted-Mirror

Tämän postauksen pointti ei ole se, että tajuaisit nyt tuon taulukon kautta “lihonneesi” tai että ompelijan/stailistin elämä helpottuisi vaan se, että meille ei pystyttäisi myymään vaatteita valheellisilla mielikuvilla. Tämä on periaatteessa sama juttu, miksi Kemikaalicocktailin Noora Shingler kerää nimiä kosmetiikkamainonnan järkeistämiseksi. Tuuhentavaa ripsaria myydään prosenteilla, ja mainoksen kuvassa mallilla on tekoripset ja kuvaa on photaroitu. Ymmärrän kyllä sen, että vaatteitten niskalappuihin ei näitä suomalaisia kokomerkintöjä saada automaattisesti, koska ne painetaan jo valmistusvaiheessa jossain Kiinassa ja samaa vaatetta myydään eri maihin. Ehdotankin, että vaatekaupat laputtaisivat/tarroittaisivat vaatteet uudelleen täällä kotimaassa senteillä, jotta kuluttaja selviäisi hommasta helpommalla. Maksaisin siitä jopa muutaman euron lisää vaatteen hinnassa. Monelle ei varmaan tule mieleen se, että mitä kauemmin vietät aikaa pukukopissa etsien oikeaa vaatetta tai sinulle sopivaa kokoa, niin se on kaupan mielestä parempi. Sillä mitä kauemmin asiakas viettää aikaa myymälässä, sitä todennäköisemmin hän ostaa tuotteita. Jono sovarissa myös vetää sisään lisää asiakkaita, vähän niinkuin baarien imagojonot. It´s all retail psychology.

Vaatteen kokonumeron suuruudella ei pitäisi olla mitään väliä  (koska itseä ei pitäisi verrata muihin) vaan se, että löytää oikean koon nopeasti ja luotettavasti. Tällä hetkellä ammattilaiset tekevät töitä eri spekseillä kuin kuluttaja luulee. Suomalaisen kokoluokituksen käyttäminen todellakin auttaisi sinua löytämään sopivia vaatteita helpommin, niin kuin ennen vanhaan. Huomaa, että miesten vaatteitten kokomerkinnät ei ole muuttuneet samassa suhteessa naisten kanssa. Tärkeintä on aina verrata itseäsi itseesi, eikä kehenkään muuhun. Aina löytyy joku pidempi, hoikempi ja kauniimpi ihminen joka saa olosi huonommaksi, joten lopeta itsesi vertailu muihin. Yksi tärkeimpiä oppeja ompelukoulussa oli se, että opin katsomaan asiakasta kokonaisuutena ja vertailemaan hänen mittasuhteitaan vain häneen itsensä, eikä mihinkään olemattomaan unelmakroppaan. Kun ompelijana tarkastelen asiakkaan muotoja, unohdan täysin hänen pituutensa ja keskityn täysin esim. selän pituuteen verrattuna jalkojen pituuteen ja miten rinnanympärys, vyötärönympärys ja lantionympärys ovat suhteessa toisiinsa jne. Kun vertaa itseään vain itseensä, oppii parhaiten sen mitkä leikkaukset sopivat parhaiten, minkä mittaiset ja muotoiset hameet ja housut jne. Suosittelen.

aikuisten-kokomerkintä

Näin koot tulisi merkitä vaatteisiin EU:n suosituksen mukaan.

Olet varmaan myös törmännyt kirppareilla tilanteeseen, jossa kotimaassa 60-, 70- ja 80-luvulla valmistettu vaate on labelöity senteillä tai isommassa koossa kuin mitä tänä päivänä. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin kotimaiset vaatteenvalmistajat merkitsivät ne oman mittataulukkomme mukaisesti, tai vielä helpommin, senteillä. Vaate valmistettiin Suomessa ja tehtiin suomalaisille. Siksi ne istuivat aikanaan niin hyvin eikä sovittaminen ollut edes tarpeellista. Postimyyntikatalogit kukoistivat. Sitten valmistus siirtyi ulkomaille ja kokoluokitukset levisivät käsiin kuin jokiseneväät.

Eikö sinua yhtään häiritse se, että tuossa merkissä olet kokoa tuo ja tässä merkissä taas jotain muuta. Minusta se on todella sekavaa. Kuluttaja tuntuu olevan tästä tietoinen, mutta luulee sen johtuvan siitä, että merkin valmistusmaa on eri. No johtuu se siitäkin, mutta se tärkeämpi syy on juurikin se hoikkuuden mielikuva. Ostat illuusion.  Oma netti- ja kirppishoppailu helpottui huomattavasti kun otin itsestäni mittanauhalla mitat ja käänsin ne myös tuumiksi ja eri maitten kokotaulukkoihin sopiviksi. Kyllä, tiedän nykyään aina kun ole hieman lihonnut, mutta toisaalta olen viime vuosina ostanut netistä vain täydellisesti istuvia vaatteita. Vältyt virheostoksilta, ainakin kokoon liittyen. Mittanauha kannattaa pitää mukana myös ostoksilla (varsinkin kirppareilla) niin ei tarvitse juosta turhaan sovarissa. Pidän mittani mukana kalenterin välissä ja olen tallentanut ne myös puhelimeeni, jotta ne ovat aina mukana ja käsillä. Mitat kannattaa tarkistaa pari kertaa vuodessa. Kun otat ne, ota ne monta kertaa kukauden eri päivinä. Naisilla kun on tapana muuttaa muotoaan hieman kuun ajasta riippuen. Kun tiedät oikean kokosi, vaate ei enää kiristä, makkarat häviävät vyötäröltä ja vaatteessa on mukava olla. Tämä siis siksi, ettet enää yritä tunkea itseäsi liian pieneen kokoon, vaan että vaatteessa on oikeat väljyydet ja mittasuhteet.

Heitänpä tähän nyt haasteen. Kommentoi alle tai kirjoita faceen /omaan blogiisi mitä kokoa olet “yleensä” tai enemmänkin luulit olevasi, ja käy tarkistamassa se mittataulukosta. Oletko B-, C- vai D-lantio? Ja millä vaatekoolla?  Paljon mielikuva ja mittataulukko poikkeavat? Huomaa, että kokotaulukot ovat vartalonpituuden mukaan. Minua kiinnostaa todella paljon, poikkeaako teidän mitta samalla tapaa kuin minulla. Jos jännittää, niin voin ilokseni kertoa, että C40 on tällä hetkellä suomalaisten naisten yleisin koko ja eniten meitä on 164-168cm pituisina. Voidaan sitten mennä yhdessä ihmettelemään sinne vaatekauppaan, että “miksi teidän tuotteita ei ole laputettu suomalaisilla kokomerkinnöillä”.

Terveisin, “Lanteikas C42”, joka ostaa 38-40 tai M-L kokoisia vaatteita kaupasta.

P.S. En missään tapauksessa suosittele varsinkaan nuorten naisten ja teinityttöjen mittailevan itseään, sillä vielä kehittymisvaiheessa oleva vartalo ja itsetunto eivät kaipaa ylimääräistä painetta. Vasta sitten aikuisena.

Share



16 responses to “N-2001 ja hoikkuuden mielikuva”

  1. Elina says:

    Kaupasta ostan kokoja 38 ja 40 tai S ja M, vähän mallista riippuen. Todellisuudessa olen hoikkavyötäröinen ja leveälainteinen D40 tai D42.
    Lantio-vyötärö-mittojeni erotus ei edes mahtunut taulukkoon. :D

  2. di-- says:

    Mielenkiintoista asiaa! Näyttäisin olevan kokoa C40 (pituus 168 cm). Yleensä ostan vaatteet koossa 38 tai M. Joillain merkeillä on todella isot koot ja kun itselle sopivin on S-koko niin kyllähän sitä miettii, että mistä ihmeestä sirot naiset vaatteensa ostaa kun koot loppuu kesken.. vai onko pieneen päähän lisätty vielä xxs-koko? Vartalon mittasuhteet on myös jännä juttu, esim. mulla on kapea vyötärö (-5 cm verrattuna C40 kokoon), mutta se sijaitsee keskimääräistä ylempänä, mikä vaikeuttaa tyköistuvien valmisvaatteiden ostamista. Kotelomekot pussittaa aina yläselästä.

    Harrastan itsekin ompelua ja ostan usein kaavoja/ohjeita nettikaupoista. Joillain kaavojentekijöillä on mun mielestä hyvä tapa numeroida koot juoksevasti ykkösestä eteenpäin. Kun koot eivät noudata mitään ”yleisesti hyväksyttyä” numerointia on pakko ottaa mittanauha käteen ja miettiä itselle sopivin koko sen sijaan, että turvautuisi siihen tuttuun ja turvalliseen kokonumeroon tai –kirjaimeen.

  3. anonyymi B40 says:

    B40 oli kokoni, mutta mihinkään kokoon ei mahtunut vyötäröäni, suora pötkylä kun olen. Helpostihan tässäkin tulee olo, että on vääränlainen…

    Totta puhuen, arvostaisin kyllä mittoihin perustuvaa kokomerkintää. Olen myös lakannut ostamasta tiettyjä vaatteita, koska ne kaavoitetaan selvästi lyhyemmille naisille kuin suomalainen keskimitta (olen 169 cm). Silloin paitojen vyötärö nousee liian korkealle ja housujen jää liian matalalle, eikä vaate istu. Ompelijaa harkitaan…

  4. anonyymi B40 says:

    Niin joo, unohtui mainita, että kaupasta ostan koon 38 vaatteita tai M-kokoa. Ei haittaisi ostaa 40, jos vaate istuisi silloin paremmin…

  5. mo says:

    Ilmiöhän tunnetaan nimellä “vanity sizing”.

    Taulukossa ei ollut sopivaa kokoa mutta mikäli oikein tulkitsin sitä, olen lähinnä D34 – pituus 172cm, (oikeasti olen 170cm). Jalan pituus taulukossa oli kuitenkin useita senttejä lyhempi kuin todellisuudessa, vaikka valitsin noista kahdesta 2cm oikeasta pituudestani heittävästä taulukosta sen pidemmän, eikä mikään muukaan mitta ollut sentilleen oikein.

    Merkinnöissä on niin älyttömän paljon hajontaa että ostan vaatteita koossa XS-XL tai 34-42, useimmiten ehkä alaosissa 38 ja yläosissa 36. Täytyy kyllä sanoa ettei kokolapun numeroilla tai kirjaimilla ole pienintäkään merkitystä minulle kunhan vaate on sopiva ja istuu hyvin. Itse asiassa olen jo pitkään ihmetellyt miksi joillain on niin kova tarve “mahtua” esimerkiksi mahdollisimman pieniksi merkittyihin housuihin, kurvikas lantiohan on perinteisestikin vain kaunis naisellisuuden merkki?

  6. adelheid says:

    Empäs ollutkaan vielä verrannut mun mittoja tähän “uuteen” taulukkoon: ei ihan löytynyt yhtä ainoaa sopivaa kokoa taulukosta, vaan ry ja vy mukaan olisin D34 ja lantion mukaan D36 172 cm taulukossa. – Valmisvaatteista istuu parhaiten 36 tai S, mutta niissäkin tarvii vyötäröä kaventaa.

  7. Mari says:

    Taulukon mukaan olen kokoa B40, pituus 162. Kaupasta ostan kokoja 34, 36, 38 ja kirjaimina XS-L. En enää välitä, mitä kokolapussa lukee, kunhan vaate sopii minun vartalolleni ja tyyliini. Kun ei jää jumittamaan vaatteiden kokolappuihin, avautuu uusia mahdollisuuksia esim. kirpputoreilla. Syömishäiriön sairastaneena ja kaikenlaisista ulkonäköpaineista kärsineenä voin todeta, että onnellisuus ja tyytyväisyys itseensä on pään sisäinen olotila, se ei tule siitä, että mahtuu johonkin vaatekokoon, johon ei uskonut mahtuvansa. Hoikkuus ei tuo automaattisesti onnea. Kunpa kaikki naiset oppisivat katsomaan itseään peilistä hyväksyvästi ja näkemäänsä arvostaen. Kauneutta on monenlaista. Lopettamalla itsensä tuomitsemisen ja syyllistämisen, muihin vertailun ja laihduttamisen, vapautuu uskomaton määrä energiaa, jonka voi käyttää vaikka luovaan tekemiseen :)

  8. Merja says:

    Viime kesänä olin norjalaisnaisen kanssa shoppailemassa Köpiksessä. Hän löysi itseään miellyttävät farkut. Mitä sitten tapahtui, sai suuni loksahtamaan ammolleen. Hän otti farkkujen vyötäröstä kiinni ja kiepautti housunkaluksen kaulansa ympärille. Mitta täsmäsi ja hän osti housut muutoin sovittamatta. Tivasin selitystä moiseen ja myyjäkin tunnisti menetelmän.
    Palattuamme majapaikkaamme kerroin tapauksesta ja koko porukka neljä eläkeikäistä miestä ja neljä naista toisti kokeen kohdallaan ja ristiin. Uskomatonta mutta totta, sopiva oli sopiva myös päälle puettuna. Kireä ei mahtunut ja väljä kaulassa oli väljä myös vyötäröllä.

    • outilespyy says:

      Olen kuullut tästä. Ihminen on täynnä kiehtovia mittasuhteita. Toimii vyötärön ympäryysmitan tarkistamisessa, mutta ei mielestäni oikein toimi peffaistuvuuden varmistamisessa. Olen vanha farkkumyyjä, niin mun mielestä ne kandee aina koettaa päällä. :)

  9. terttunen says:

    Ei mitään uutta, koko on vain numero/kirjain jonka valmistaja laittaa vaatteeseen eikä se vaikuta ostopäätökseen. Tosin ostan lähes kaiken kierrätettynä ja jos kohdalle osuu sopiva vanha villakangastakki joka on kenties 70-, 80-luvulta, koko on yleensä 42. En siellä mittataulukossa jaksanut seikkailla. Katsomalla jo pitkälti näkee kannattaako joku vaate viedä sovituskoppiin asti.

  10. Ninariina says:

    Ensinnäkin pääsi nauru, koska mittaa mulla on 183 senttimetriä ja taulukon pisin jäi siitäkin aika hyvin. Noh, katsoin pisimmän mahdollisen mukaan ja mittailin. Taulukon mukaan olen ymmärtääkseni kokoa C48, vyötärö on jotain normaalin ja tukevan väliltä. Ostan vaatteeni useimmiten koossa L-XL ja 44-48.

    Olin unohtanut kyseisen mittataulukon olemassaolon, vaikka sitä käsiteltiin vaatetusartesaanikoulutuksen aikana. Oli muuten hyvin valaisevaa aikaa se ja samoin harjoittelu Nanson myymälässä myöhemmin. Ihmiset ovat ihan pihalla ja siitä tulee vähän surulliseksi. Oikeastaan surettaa enempi se, mitä sontaa meille tuputetaan joka tuutista ja siihen sortuu välillä itsekin uskomaan. Meinasin esimerkiksi ostaa alusmekon pienimmässä mahtuvassa koossa, vaikka kokoa isompi on osoittautunut käytössä mukavaksi ja hyvin laskeutuvaksi.

    Kiitos taulukon jakamisesta! Tästä mittailusta ja kommenttienkin lukemisesta tuli hyvä mieli.

  11. A.E. says:

    Haha, D36! Sepä selittää, miten en ikinä oo löytänyt istuvaa juhlamekkoa.

    Itse oon tykännyt hirveästi nykymuodissa siitä väljyyden sallittavuudesta, ei tarvitse tuskailla sovituskopissa kun paita saakin näyttää säkiltä. Yleensähän käytän kokoa M-L, koska oon ajatellut olevani ns. läskiperse. Nytkin arvelin saavani “oikeaksi kookseni” jotain 42-44.

    • outilespyy says:

      Sehän tässä jutussa olikin osin pointtina, että naiset ymmärtäisivät, että “vika” ei ole tosiaankaan heissä. Meitä on todella eri mallisia ja se on tiedossa. Vaatevalmistajat vaan tekevät vaatteensa tietyille vartalomalleille ja muut saavat käyttää mihin mahtuvat. Nyt tiedät, että lantiosi on leveämpi kuin rinnanympärys ja se on ihan normaalia :) D-lantiolle parhaiten sopivat (valmisvaatteista) sellaiset juhlapuvut joissa on A-linjainen helma. Näin ostat mekon rinnanympäryksen mukaan, mutta helma antaa periksi niin paljon että myös lantio mahtuu siihen. Toinen vaihtoehto on hankkia kaikki juhlavaatteet kaksiosaisina, eli yläosa pienempänä ja alaosa isompana. Toivottavasti löydät sopivat!

  12. annepa says:

    Pituus 174,5, koko C46 (176cm:n taulukosta) tai XL. Tämän jo tiesin. Ehkä selittyy sillä, että (olen neuroottinen ja) ompelen paljon. Tiedän siis mittani. Kyllä tuo 46 ahdisti ennen, mutta jostain syystä (neuroottisuuteni on vähentynyt ja) se lakkasi vaivaamasta enempää muutama vuosi sitten, kun tajusin tämän kokopelleilyn. Nykyään ostan SOPIVIA vaatteita, viis kokomerkinnöistä. Jotka voivat olla mitä vain C40:n ja C50:n välillä tai M:n ja XXL:n välillä.

  13. a says:

    Hei! Innostuinpa kommentoimaan tätä, kun eilen tutkailin tuota N2001-taulukkoa. Olen 172 cm pitkä nainen ja mitoiltani n. 96-80-106. Kooksi tuli 176cm-taulukon (jalan sisämitta ei riittänyt millään 172cm-taulukoissa) mukaan C42/D42. Lantiomittani on C- ja D-koon välimaastossa. Käytän yleensä kokoja M-L, 40-42, joten koko 42 ei sinänsä yllättänyt. Yllätyin kuitenkin siitä, että jopa 176cm-taulukon jalan sisämitta oli minulle vähän lyhyt, vaikka olen aina ajatellut olevani pituisekseni vähän perjalka. :D Vaikka en pidä itseäni lanteikkaana (olen aika harteikas ja hoikkajalkainen, joten lantio ei mielestäni vartalossani korostu), niin sijoittuminen C:n ja D:n välille selittänee kuitenkin sen, miksi mekko-ostokseni yleensä tyssäävät siihen, että lantio on liian tiukka tai sitten mekko on muualta aivan liian iso.

    • outilespyy says:

      Tuo taulukko osoittaa suomalaisten keskiverron, joten se tuskin edustaa ketään meistä täydellisesti. Mutta silti minusta on mielenkiintoista miten eri tavalla kauppojen tuotteet on labelöity.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *