ostopahoinvointia

tate-museum-clothes-pile

Luin aamulla Hesarin sivuilta himoshoppaamisesta. Suosittelen lukemaan sen, jos missasit sen perjantain Nytissä. Artikkelin lukeminen ällötti minua about saman verran kuin alkoholisteista kertovat artikkelit. Shoppailusta tulee addiktio (= sairaus) silloin kun sitä ei tehdä tarpeeseen. Silti sanalla shopaholic on jotenkin hyväksyttävämpi kaiku kuin alcoholic-sanalla.. On myös jännä ettei valtiovaltaa tunnu kiinnostavan tämän tyyppisen addiktion hoitaminen ja parantaminen samalla tavalla kuin esim. alkoholismin tai kamankäyttäjien kohdalla. Uskon että jos yli oman tarpeen elävien elämää ohjattaisiin järkevämpään (ekologisempaan) suuntaan, myös yritykset lopettaisivat turhan tavarantuotannon. Himoshoppaajan elämäntyyli on ehkä kemiallisesti terveellisempää kuin tupakoitsijoitten tai alkkisten, mutta se on niin epäekologista ja sitä kautta ajattelematonta ja itsekästä, että tulee todella paha olo. Pelkästään jo lause “hemmotella itseään ostamalla” saa vatsani kääntymään ympäri.

Miksikö? Eikö shoppaajan kulutustottumukset ole hänen oma asiansa? Vastaan siihen näin. UFFin lajittelukeskukseen tuleva vaatemäärä on 2000-luvun alusta kolminkertaistunut. Kun vuonna 1990 vaatteita saapui UFF:lle 820 000 kiloa, oli vastaava luku kymmenen vuotta myöhemmin jo lähes neljä miljoonaa kiloa. Viime vuonna määrä kipusi yli yhdeksään miljoonaan kiloon. Tämä on tietenkin monien asioitten summa. Ostamamme halpatuotetut vaatteet ovat nykyään pelkkää paskaa. Ja kun ne eivät kestä käytössä kuin vain murto-osan siitä mitä 20 vuotta sitten, mutta niiden tuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja kuin aiemmin. Ja jos ostat roskaa, myös kirppareille päätyy roskaa. Suora seuraus on se, että kirppareitten laatuvalikoima on huonontunut merkittävästi ja hinnat kallistuneet. Kehitys on mitä huolestuttavin ekologisista näkökohdista ja tekstiilienkulutuksestamme on tullut järjetöntä, jopa sairasta. On selkeää, ettei asia ole kunnossa tai mitenkään tasapainossa, mutta kuluttajan on myönnettävä oma vastuunsa tuotantoketjussa ja muutettava kulutustottumuksiaan. Se, että meillä on mahdollista ylikuluttaa kaikkea länsimaissa, ei ole oikeutus käyttäytyä kuin leikkipuiston öykkärilapsi. Teemme sen nimittäin muun maailman kustannuksella.

Shoppailuholistit perustelevat ostokäyttäytymistään sillä, että taloutemme vaatii kuluttamista. Olen tästä heidän kanssaan tästä samaa, sekä eri mieltä. Kyllä, pitää kuluttaa, jotta yrityksillä riittää asiakkaita ja kauppa käy. Ei, turhan tavaran ostelu on vaan älytöntä ja sairasta. Jos haluaa kuluttaa järkevästi ja “hemmotella” itseään, niin ostaisivat mieluummin palveluja, eikä roskaksi muutamassa viikossa muuttuvaa tavaraa. Palveluitten kuluttaminen tukee paikallista taloutta ja luo työpaikkoja, mutta ei kuluta luonnonvaroja läheskään samalla tavalla kuin tavarantuotanto. Lisäksi kuluttamisen ympäristövaikutuksista tulisi lokaalimpia ja työvoiman eettisyysasiat olisivat kunnossa. Jos nainen kuluttaa suurimman osan palkastaan siihen että hän pukeutuu halpaan muoviin, en voi muuta kuin sääliä häntä. Hänen elämänsä on varmasti todella tyhjää. Eikö sen sijaan olisi parempi lähteä joogakurssille tai kehittää itseään jollain muulla (älyllisemmällä) tavalla, esim. lukemalla. En vaan tajua. Olemme jo muutenkin siinä tilanteessa, että valtion on palkattava tutkijoita miettimään mitä ihmettä tehdä kaikelle tälle jätteelle. Olemme velkaantumassa yli varojemme, roskavuoret kasvavat ja suurin osa kulutushyödykkeisiimme käytetystä energiasta ja luonnonvaroista tuodaan ulkomailta. Tilanne on kaikinpuolin absurdi kun sitä tarkastelee kokonaisuutena ja etäisyyden päästä.

Ystäväni kommentoivat facebookissa, että Hesarin jutun haastateltu henkilö oli vain 24-vuotias, siis nuori. Minusta 24-vuotias ei ole enää mikään teini tai nuori. Hän on jo 6 vuotta alkoholia käyttänyt ja autoa ajanut aikuinen. Jos tämä nainen käyttäisi edes murto-osan siitä (netti)kaupoilla käytetystä ajasta itsensä sivistämiseen, kehittämiseen ja lukemiseen niin tilanne olisi varmasti erilainen. Markkinamiehet ja yritykset luottavat nimenomaan siihen, että kuluttaja on tietämätön, hölmö ja johdateltavissa. Ostamme omasta mielestämme mielikuvia ja unelmia vaikka todellisuudessa kotimme täytyy arvottomalla roskalla. Tili tyhjenee, velkatilanne pahenee (sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla) ja luonnonvaroja kuluu järjettömiä määriä aivan turhaan. Maailmalla valmistetaan tällä hetkellä joka vuosi yhdeksän (9!) kertaa niin paljon vaatteita kuin mitä ostamme/kulutamme/käytämme. Eli jos ko. henkilö haluaa pitää edelleen muotiaddiktiostaan kiinni, suosittelisin hänen tekevän sen kirpputoreilla ja second hand myymälöissä.

Tänään Suvilahdessa järjestetään Kallio-Liikkeen ja Kierrätystehtaan jengin toimesta iso kirppis Kattilahallissa. Suosittelen pistäytymään, jos on “pakko” ostaa jotain.

Share



19 responses to “ostopahoinvointia”

  1. Satu says:

    Hyvin kirjoitettu! Mä joudun kelaamaan tätä kuviota kauppiaan näkökulmasta lähes joka päivä. Kaupassa käy aina silloin tällöin asiakkaita, jotka narisevat korkeista hinnoista (esim. Marimekon paita 100 euroa). Paita kestää jatkuvassa käytössä useita vuosia. 30 euron hintainen paita nimeltä mainitsemattomissa eurooppalaiissa ketjuvaalteliikkeissä kestää muodossa ehkä just ja just pari ekaa pesukertaa. Viimeistään vuoden kuluttua siitä on sauma auki, väri lähtenyt tai seläpuoli on nukkaantunut. Niitä kolmenkympin paitoja ostetaan vuoden aikana viisi. Mutta sitä 30 euron paitaa ei pidetä kalliina, vaikka se on kallis. Myös ympäristölle.

    • outilespyy says:

      Juurikin tämä. Samaa sanoin asiakkaille aina Dieselin farkuista. Osta yhdet ja käytä niitä vuosia. Hyvät farkut maksavat about 150 euron luokka ja niissä kävelee ainakin 5 vuotta, jos pesee ne oikein. Myyt ne todennäköisesti vielä kirppiksellä ja saat niistä 20-30 euroa takaisin. Halpisfarkkuja saa ostaa kolmet vuodessa ja ne maksavat 30-50 euroa kappale. Että näin.

      • annepa says:

        Muuten olen täysin samaa mieltä, mutta en usko, että mitkään farkut tai muutkaan housut kestävät, jos on tällaiset reidet kuin minulla. Housut menevät aina haaroista rikki vuodessa, jos niitä käyttää melkein päivittäin. Siksi ostan farkut kerran vuodessa ja kun ne hajoavat, siirrän ne paikkauksen jälkeen vapaa-ajan housuiksi ja ostan uudet työkäyttöä varten. Vapaa-ajallani rymyän koiran kanssa, teen puutarhatöitä ja kuljen metsässä, joten farkkuja kuluu…

        En kerta kaikkiaan ymmärrä tuota ostostelua. Itselläni on se “ongelma”, että jos haluan jotain tietynlaista, niin en osta mitään, mikä on “sinnepäin”. Ostan vasta sitten, kun se oikea tuote tulee vastaan, oli sitten kyse kengistä, mekoista, paidoista, huonekaluista tai lattialaatoista (nimim. viivästynyt vessaremontti). Tästä tietysti johtuu, että ostan aika harvoin. Siitä seuraa, että voin ostaa parempilaatuista. Ja siitä taas seuraa että tyylini ei juurikaan muutu, kun kuljen vanhoissa, mutta hyväkuntoisissa rytkyissä vuositolkulla, enkä sisusta kämppääni viiden vuoden välein uusiksi.

        Vanhoista, mutta hyväkuntoisista vaatteista puuttuu tietysti ne farkut, koska kukaan ei tietääkseni tee farkkuja, joiden haarus on kevlaria :( Mistä muuten saa ostaa kevlaria? ;)

        • outilespyy says:

          Oletko ikinä ajatellut että voisit käydä ompeluttamassa farkkujesi sisä- ja haarasaumaan ulkopuolelle nahkapaikat? Nahka kestää kulutusta ihan eri tavalla kuin denim :)

          • annepa says:

            Enpä ole ajatellut, mutta eipä siitä olisi apuakaan. Minä kun paikkaan niitä vapaa-ajan housuja, niin paikka on n. kämmenen kokoinen kolmiohko. Enkä todellakaan haluaa haaruuksiini ratsastuspaikkoja. Voisi ehkä toimia mustissa farkuissa mustalla nahalla, muuten minusta ei. Kyse ei siis ole vain saumojen kulumisesta. Kiitos kuitenkin avustusyrityksestä!

  2. tiiti66 says:

    Hyvä kirjoitus, kiitos!

  3. Lili- says:

    Muuten hyvä postaus, mutta musta täysin turha kommentti on sanoa, että shoppaajan elämä “on varmasti todella tyhjää.” Vain shoppaaja itse tietää, millainen hänen elämänsä on, ja mun mielestä toi kommentti laski jutun tasoa. Menit ns. “helppoon”, eli morkkaat sun kanssa eri linjoilla olevaa, vaikka muut argumentit ovat jo tarpeeksi vahvoja eikä siihen olisi ollut tarvetta.

    • outilespyy says:

      Kommentti oli lähinnä pohdintaa. Addiktioihin (alkoholismi, huumeet, pelaaminen jne.) liittyy lähes poikkeuksetta persoonallisuuteen ja itsetuntoon liittyviä ongelmia yms. Henkilö täyttää ja “parantaa” elämänlaatuaan addiktiolla tai käyttää sitä sijaistoimintona persoonansa tukemiseksi. Jos henkilön elämänlaatu ja itsearvostus on terveellä pohjalla, hän todennäköisesti ei olisi addiktoitunut. Lisäksi tämä on blogi, eikä lehti, joten kaikki kirjoitukseni eivät perustu faktoihin, vaan seassa on paljon vapaata ajatuksenvirtaa. Valitettavasti ensimmäinen ajatukseni jutun luettuani oli se ettei ko. henkilön elämässä ole varmaankaan kovinkaan syvää sisältöä, koska hänelle shoppailu on “harrastus” ja epäilemättä myös jonkinasteinen pakkomielle. Voin tietenkin olla väärässäkin, mutta se oli eka ajatukseni.

  4. Hyvää tekstiä (huomattavasti paremmin asia tuotu esiin kun tuossa Hesarin artikkelissa)! Itselle tulee hankittua kestäviä ja laadukkaita vaatteita, koska oma “tyyli” on tasaista mustaa/tummaa ja harmaan eri sävyjä (väriä voisitten lisätä huiveilla ja hiuksiin), eikä muutenkaan tule “juostua” kovasti trendien perässä (kun ei ole koskaa ollut mitään tarvetta olla “in” ja kulutan tosiaan rahani mielummin kirjoihin tai muihin elämyksiin!).

    Itse olen kenkäfriikkinä kauhistellut eräiden suomeen laajalti levinneiden “kenkä H&M”-ketjujen kenkien tasoa (pohjat tyyliin liimattu kiinni, kestävät käyttöä 2 kk jne). Itse käytän muutamaa laadukasta kenkämerkkiä (esim. Dr Martens <3 , jolta löytyy siis muitakin kuin niitä "perusmustia maihareita"), joiden kengistä saa pulittaa sen yli 100€ pari, mutta kyllä ne sitten kestävätkin hyvällä huollolla sen 5-10v. Ja ovat samalla "ajattomia klassikoita" (ja älyttömän hyvät jalassa!).

    Perheen pikkuihmiselle olemme saaneet jotain uusia vaatteita lahjaksi, mutta 90% on kyllä ihan serkuilta tai kirppiksiltä saatuja/hankittuja. Kun 2-3 kk ikäisenä (ja muutenkin alle 1 v) vaatteen käyttöikä on kasvun myötä niin lyhyt, niin esim. sama huppari menee helposti siistinä 4-5 käyttäjälle (ja kun meillä ei ainakaan vauvankaan vaatteita pestä yhden pienen maitotahran takia turhaan, niin eipä kulu/nukkaannu kovin paljoa edes pesussa…! Olenkin ihmetellyt sitä kuinka moni sanoo vauvan tuovan pyykkivuoren tullessaan…?!? Se koskee sitten ehkä enemmän sitä "riehutaan pihalla hiekassa ja mudassa"-ikää…).

  5. Iiduska says:

    Tennarit taitavat kuulua juuri tuohon nopeasti hajoavien sarjaan. Mutta mistä saa kestävät sellaiset? Puhetta oli Marimekon kestävistä paidoista, kestääkö myös tennarit? Nehän on Conversen kanssa yhteistyössä (?) ja Convet ei kestä sen paremmin kuin mitkään muutkaan tennarit. Monilla ystävillä on Marimekon convet, mutta ne ovat niin uusi villitys, että vielä ei kestävyydestä heiltä kuule, pitää odottaa ensi syksyyn. Yleensä tennarit on vuodessa hajalla tekohengityksestä huolimatta.

  6. Rinna says:

    Enpä sen paremmin itse sanoisi. Juttu oli kyllä melkomoisen täräyttävä, ja haastateltu tuskin mikään poikkeustapaus. Elämme omituisia aikoja!

  7. Frida says:

    Nykyään kirppareiden vaatevalikoima alkaa olla jo aika järkyttävä. Muistan kun 2000-luvun alussa aloin käydä kirppareilla. Voi mitä helmiä sieltä vielä löytyikään! Nyt ne täyttyvät samasta ryjästä kun ketjuliikkeiden rekit. Kotikaupnkiini avattiin vasta uusi kirpputori, jonne toivottiin myyjiltä “siistiä ja laadukasta”-tavaraa. No rekit täyttyivätkin nopeasti ihmisten ketjuliikkeistä ostamista lähes käyttämättömistä vaatteista.

    • outilespyy says:

      Sanos muuta. Mutta itseämme saamme tästä kirpparivalikoiman huonontumisesta syyttää. Jos ostamme paljon paskaa, se päätyy myös kirppareille. Siksi tänä päivänä minun mielestäni on jo rikollista heittää 90-lukua ja vanhempaa tavaraa roskiin. Sitä ei tule enää lisää.. :/

  8. Marinari says:

    Huolestuttavinta shoppailussa on se, että se tehdään monesti velasti. Itsekin sorruin siihen, kun olin nuori ja hölmö. Nyt vähän vanhempana ja viisaampana olen alkanut pistää rahaa syrjään, että saisin ostettua juuri sitä mitä tarvitsen ja sellaista kamaa, joka kestää useamman vuoden hyvänä. Kirpparillakin olen nykyään kauhea kyylä, joka syynää kamat läpi sauma kerrallaan. Ei roskaa kannata kotiin kantaa, oli se uutta tai käytettyä.

  9. Outi M says:

    Jokainen tällainen kirjoitus tuo iloa päivääni ja luo hiukan uskoa ihmisiin. kiitos siis.

    Ja oletko/oletteko huomanneet tämän: http://nelly.com/fi/im-a-nellyholic-campaign-1240/?gclid=CPjavuu46bkCFW96cAoddBAAHQ&prog_id=12234&affId=2203669

    surullista…

    • outilespyy says:

      Katselin juuri samaa. Jopa mainoskampanjassa käytetään sanaa ..holic ja esitetään se kovin positiivisessa, huolettomassa yhteydessä. Mainoksen mukaan on “ok” shopata pakonomaisesti, vaikka Liiallinen ja tarpeeton ostoksien tekeminen on vaan sairasta.

  10. anna says:

    Mulle tulee tämmösistä jutuista ikävästi mieleen scifi-leffat (esim. Blade runner), joissa sataa myrkyllisesti ja ihmiset on aivotonta massaa. Planeetta pilalla ja viimeinenkin järjenhäivä hävinnyt…inhottavaa.

  11. […] itsestään huolen, ei vanhoja vaatteitamme, jotka eivät edes sovi heidän ilmastoonsa. Ainoa ekologisesti vaikuttava tapa vaatteen valmistajille on supistaa tuotantoa ja parantaa laatua.  Teen töitä Fidan kanssa siksi, koska he eivät harrasta tällaista tekstiilijätteen dumppausta […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *