palaneen käryä

Robin-Hammond-Dark-side-of-denim-5

On päiviä kun DIY-postausten tekeminen tuntuu minusta jotenkin niin turhalta ja mitättömältä. Ovathan ne kivoja, mutta kun on lukenut tekstiilikierrätyksestä paljon niin asiat ovat minulla jo perusaskartelusta aika paljon suuremmassa mittakaavassa. Lupasin itselleni silloin kun aikanani perustin OutsaPop Trashion -blogini, että siirtyisin kirjoittamaan enemmän vakavistakin aiheista heti kun löytäisin hyvän aiheen ja olisin lukenut siitä lisää. Pidän hyvin tärkeänä, että kirjoitan ajoittain myös vakavammistakin aiheista, sillä haluan myös puhua oikeasti tärkeistä asioista enkä vaan askartelusta.

Älkääkä käsittäkö minua väärin. DIY on tärkeää, mutta vain yksilön tai pienen ryhmän kannalta. On kivaa luoda itse tai porukalla asioita ja saada siitä hyvä mieli. Luovuus on tarpeellista mielen hyvinvoinnin kannalta ja se on loistava tapa rentoutua. Vähän niin kuin hyvin juostu lenkki. Mutta jos lenkkipolkusi varrella on se yksi jyrkänne, joka on merkitsemättä ja todella vaarallinen, alkaisit varmasti jossain vaiheessa tehdä asialle jotain. Ensin itsepiirretyillä varoituslapuilla ja sitten kirjeellä kaupungille, että nyt tarvittaisiin kaidetta. Ihmisestä tulee aktivisti, kun hänelle tärkeä asia ei enää tunnukaan tai näytä hyvältä ja hän päättää tehdä asialle jotain. Meillä on siihen onneksi mahdollisuus. Kirjoitan näitä postauksia, sillä toivon jokaisen niiden synnyttävän teissä pienen aktivistin. Toivon postauksistani olevan teille iloa tietenkin henk. koht. elämässänne, mutta toivon teidän joskus niiden kautta tekevän myös jotain suurempaa ja tärkeämpää. Jotain millä on merkitystä. Minun merkitykseni on se, että kirjoitan näistä asioista ja tarjoan vaihtoehtoja.

Se, että ihmisiä työskentelee vaatetehtaissa köyhissä maissa tekemässä meille halpoja ja huonoja vaatteita ei ole kuin osa kokonaisuutta. Koko yhteisö kärsii näiden tehtaitten vaikutuksista, ei vain ne ihmiset ketkä ovat siellä töissä. Köyhissä maissa työvoima on halpaa, koska työntekijät eivät ole organisoituneita (ammattiliittoja ei ole). Onhan alueen elintasokin matalampi kuin meillä, mutta se ei selitä kaikkea eikä missään tapauksessa ole oikeutus mihinkään. Ihmiset menevät näissä maissa töihin tehtaisiin, sillä heillä ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Alueitten kaikki muu elinkeino on kuollut pois ja vain (vaate)tehtaat ovat jäljellä. Mutta pahinta mielestäni näissä halpamaitten tehtaissa on se, että ympäristölainsäädäntö on olematon. Se tarkoittaa sitä, että tehtaat voivat täysin laillisesti dumpata jätteensä lähijokiin ja luontoon. Vaatefirmojen vastuullisuussopimuksissa sanotaan usein, että pitää noudattaa “maan lakeja”, mutta mitäs sitten jos ne lait ovat aivan naurettavalla tasolla ja korruptio rehottaa? Kuinka moni merkki tekee enemmän ja vaatii tehtailtaan tai jopa paikalliselta hallitukselta enemmän? Kuinka monella merkillä on paikalla tarkkailija koko ajan auditoimassa tehtaan toimintaa? Aika harvoilla ja siksi en pidä vaatteenvalmistuksesta köyhissä maissa. Hyviäkin tehtaita tietysti on, mutta ne on usein sellaisilla merkeillä, joilla on omat tarkkailijat paikalla tehtaassa koko ajan valvomassa ja ohjeistamassa. Useinmiten nämä merkit ovat keskisuuria ekovaatemerkkejä, jotka toimivat oikein ja vastuullisesti tekemällä enemmän kuin mitä maan lainsäädäntö vaatisi. Isoilta merkeiltä en usko näin toimittavan, ennen kun heidän kaikki tarkastusraporttinsa ovat julkisena netissä, tuotteen polku on läpinäkyvä ja tehtaalta voi seurata live-feediä netissä 24h. Myönnän, tässä suhteessa olen skeptikko.

Kun tekstiilitehdas ei hoida ympäristövastuutaan oikein, saastuu paikallinen joki. Makean veden lähteenä joet ovat äärimmäisen tärkeitä yhteisön elämälle, koska niistä otetaan sekä juomavesi eläimille ja ihmisille, mutta myös kastellaan sillä sadot. Kun joki alkaa olla täynnä denimin värjäyksessä käytettävää indigoa tai nahan parkitsemisessa käytettyä kromia, alkaa yhteisölläkin mennä äkkiä huonosti. Maanviljelijöitten sato kärsii, kalastajilta kuolevat kalat ja ihmiset alkavat sairastaa koko ajan. Tekstiilifirman jätteitä dumpataan laittomasti maaseudulle, josta työttömyyteen ajautuneet paikalliset ja lapset käyvät penkomassa myytävää. Puita ei enää alueella kasva, joten lapset ja perheet polttavat kangassuikaleita kotonaan tehdessään ruokaa. On sanomattakin selvää, että kaikki kärsivät hengityselinsairauksista, sillä tekstiilien polttamisesta syntyy paljon vaarallisia kaasuja. Kaatopaikat palavat jatkuvasti jolloin kaasuja leviää ympäristöön koko ajan. Tilannetta ei voi mielestäni kuvailla muuten kuin katastrofaaliseksi.

Tekstiilitehtaitten olemassaoloa usein perustellaan köyhiin maihin sillä, että ne tuovat vaurautta yhteisölle ja työpaikkoja, mutta tämä on illuusio jolla länsimaat ostavat itselleen oikeuden jatkaa toimintaansa. Vaatetehtaista hyötyvät vain tehtaanomistajat ja brändit jotka teettävät niissä vaatteita. Miten muuten selitätte sen, että esim. Bangladesh, joka on yksi maailman köyhimmistä maista ja jonka teollisuus perustuu suurimmaksi osaksi vaateteollisuuteen, on edelleen, vajaan 20 halpavaatevuoden jälkeen, maailman köyhinpiä maita. Sen kansalaisille ei ole vaatetehtaista ollut mitään hyötyä. Päinvastoin. Nyt kun Kiinasta on tullut vauraampi, vaateteollisuus alkaa siirtyä uusille köyhemmille alueille, jossa ympäristö- ja työlainsäädäntöä ei juurikaan valvota. Vaateteollisuus on siirtymässä Afrikkaan. Afrikassa ovat luonnonvarat kortilla jo entuudestaan ja varsinkin makeasta vedestä siellä on huutava pula. Vaateteollisuus tarvitsee valtavat määrät vettä toimiakseen, joten en edes pysty kuvittelemaan mistä tämä vesi otetaan. Yhtälö on täysin mahdoton varsinkin kun siihen lisää poliittisen epävakauden ja sodan uhan. Mielestäni vaatteita tulisi valmistaa vain siellä, jossa makeaa vettä on enemmän kuin mitä maanviljelyyn ja juotavaksi tarvitaan ja jossa jätevedet osataan käsitellä oikein. Vaikka allaolevassa videossa toimittaja selvitti ko. tehtaitten kuuluvan Gapin ja Leviksen alihankintaketjuun, ongelma ei varmastikaan rajoitu vain näihin merkkeihin. Kuten sanoin jo aiemmin, minä luokittelen niihin kaikki vaatemerkit, joilla ei ole jatkuvaa tarkkailijaa paikalla tehtaalla.

Pääsiäisenä puhutaan paljon kärsimyksestä ja siitä kuinka paikkamme on lunastettu jo yhden kärsimyksellä. Toivoisin ettei se olisi kristityille niin helppoa, sillä arkeemme on upotettu aika paljon muitten kärsimystä käyttämiemme kulutustavaroitten muodossa ja se unohtuu helposti kun rentoudumme töitten jälkeen viinilasillisen äärellä. Valokuvaaja Robin Hammond otti “The Dark Side of Denim”-kuvasarjan siitä miltä tämä kaikki näyttää Lesotossa. Vaikka kuvat ovat todella kauniita, minulta pääsi itku kun niitä katsoin. On päiviä, jolloin vihaan muotialaa ja länsimaitten arroganssia. Mielestäni ainoa tapa auttaa näitä ihmisiä, on tarjota heille koulutusta. Koulutettu ihminen pystyy puolustamaan itseään ja keksimään arkeensa parempia ratkaisuja. Koulutettu on kykeneväinen tekemään asioille jotain. Afrikka ei tarvitse lumppujamme kehitysapuna tai “työtä” vaatetehtaissa, vaan he tarvitsevat kouluja. Siksi minä lahjoitan rahaa varsinkin tyttöjen koulutukseen aina kun se on mahdollista.

Tiedätkö sinä miltä poltettu denim haisee? Minä tiedän, koska olen kokeillut. Yskitti.

Robin-Hammond-Dark-side-of-denim-6

Robin-Hammond-Dark-side-of-denim-4

Robin-Hammond-Dark-side-of-denim-3

Robin-Hammond-Dark-side-of-denim-1

 

Share


19 responses to “palaneen käryä”

  1. Mia Pihlasto says:

    Kiitos Outi!
    Teet tärkeää työtä, etkä ole yksin.

    • outilespyy says:

      Kiitos. Koen, että bloggaajana minulla on sekä valta että velvollisuus käyttää tätä mediaa myös johonkin tärkeämpään ja merkityksellisempään. Mielestäni olisin aivan turha bloggaaja, jos en blogillani ottaisi kantaa ja nostaisi esille myös sellaisia kysymyksiä, näkökulmia ja aiheita joista ei paljoa puhuta valtamediassa.

  2. Piia says:

    Hei Outi! Tiedätkö, voin yhtyä täysin sanoihisi: “Mielestäni ainoa tapa auttaa näitä ihmisiä, on tarjota heille koulutusta. Koulutettu ihminen pystyy puolustamaan itseään ja keksimään arkeensa parempia ratkaisuja. Koulutettu on kykeneväinen tekemään asioille jotain. Afrikka ei tarvitse lumppujamme kehitysapuna tai “työtä” vaatetehtaissa, vaan he tarvitsevat kouluja.”

    Niin totta! Olen itse luokanopettaja, että innokas käsityöläinen. Uskon koulutuksen voimaan, ja siihen että joskus joku päivä joku oppilaistani muistaa ehkä ainakin sen, että ihminen on vastuussa luonnosta. Se on meille annettu, joten sitä pitää hoitaa. Toivon, että tulevaisuuden toivot ovat aiempaa fiksumpia. Ehkä joku oppilaistani on se, joka keksii tulevaisuuteen fiksumpia tapoja kuin nykyään on mahdollista. Kaiken lopuksi: kiitos ihanasta blogista, joka antaa ajateltavaa.

    • outilespyy says:

      Välillä on vaikeaa kirjoittaa näistä asioista, kun en haluaisi liikaa masentaa lukijoitani. Tieto todellakin lisää tuskaa, mutta toivon tietoisuuden samalla myös lisäävän ihmisten tietoisia valintoja kulutuksensa suhteen. Vaatteet eivät todellakaan ole elämämme tärkein asia, mutta huomion arvoinen asia, sillä käytämme niitä joka päivä. Siksi on mielestäni niin tärkeää todeta tilanne ja samalla antaa joku rakentava vaihtoehto siitä mitä voitte kaikki tehdä muuttaaksenne tilannetta.

  3. Taru says:

    Mahtava teksti! Todellakin samaa mieltä, että bloggaajana pitää ottaa kaiki hyöty irti siitä “vaikutusvallasta” mitä on. Kumpa useampi bloggaaja ymmärtäisi tämän!

    Kiitos!

  4. Iiduska says:

    Aiheesta ei liikaa puhuta, ihana kun sinä jaksat!

    Makean veden puute Afrikassa on itselleni ihan uusi näkökulma, enpä ole ennen tajunnut. Poliittinen epävakaus myös. Tuohan alkaa näyttää samalta kuin oljynporaus Arktiksella, järjettömältä.

    • outilespyy says:

      Mielestäni puheet hiilijalanjäljestä eivät ole niin täreitä kuin se paljon jonkun vaatteet valmistukseen on mennyt vettä ja mistä se vesi on otettu. Haluaisin, että vaatteisiin merkittäisiin vedenkäyttö, jotta voisin vertailla sen avulla minkä vaatteen ostan. Samaan tapaan kuin ruuassa ihmiset vertailevat sitä missä on suolaa ja mitä lisäaineita siihen on laitettu.

  5. Kiitos Outi. Ihailen sinussa sitä miten käytät vaikutusvaltaasi tinkimättömästi hyvän puolesta. Siitä huolimatta, että olet omien sanojesi mukaan skeptinen. Hyvään uskominen on välttämätöntä! Ilman sitä emme jaksa kantaa mielessämme niitä heikompiosaisia. Emme jaksa tietää niistä. Emmekä tehdä niitä pieniä tekoja, joita me voimme ja meidän täytyy tehdä.
    Muiden ihmisten kärsimys ei ole kristitylle pääsiäisenä helpompaa siksi, että yksi on uhrattu puolestamme. Koko paaston sisältö on siinä, että kristityn tulisi tehdä vähemmän töitä, kuluttaa vähemmän ja auttaa toisia enemmän.
    Voi olla myös niin, että uskostaan saa voimia uskoa sitkeämmin siihen, että Hyvää on.

  6. Aivan loistava aihe! Tällä asialla on todella suuri merkitys, samoin kuin kaikella vaateteollisuudella. Tällä viikolla äitien silmät avautuivat vihdoin Reiman ryöpytyksen ansiosta, mutta ei mene kauaa, kun aihe taas unohtuu.

    Olen itse ompelija, ja tällä hetkellä työstän farkkua moneen suuntaan. Mielestäni esim. lastenvaatteet on sellainen asia, että niitä kuka tahansa voisi opetella tekemään itse omista vanhoista vaatteistaan. Ompelu on lisääntynyt järkyttävästi äitien keskuudessa, ja itse aion lisätä luomun ja kierrätysompeluiden innostusta siinä joukossa. Tai no se on ainakin tavoitteeni, ja tavotteitahan pitää olla. Hatunnosto sinulle, tämä on todellakin tärkeä aihe.

  7. Emma Wilde says:

    Kirjoituksesi aihe on tärkeä , Outi, ja on hienoa että jaksat kirjoittaa asiasta, vaikka se on sinulle rankkaa. Mielestäni me länsimaiset suurkuluttajat voisimme todella avata silmiämme useammin kulutuskäyttäytymisemme realiteeteille, ja lakata kuvittelemasta, että koska kyseinen vääryys luontoa ja ihmisiä kohtaan tapahtuu kaukana meistä, emme muka voi siihen vaikuttaa. Vaikuttaa voi lähes tulkoon kaikkeen, on vain todella tartuttava toimeen.

    http://www.thewildethings.com

  8. outilespyy says:

    Ajatelkaapa millainen tulevaisuus näillä yhteisöillä olisi jos tehtaat tarjoaisivat työtekijöittensä lapsille ilmaisen koulun? Aikuiset kävisivät tehtaassa töissä ja lapset siinä lähellä koulussa. Siinä on mielestäni enemmän ideaa kuin missään satunaisissa eko-mallistoissa, joiden tuotosta osa menee hyväntekeväisyyteen.

  9. Selma says:

    Tieto on valtaa ja voimaa. Tai ainakin tiedolla on voimaa vaikuttaa meihin ja päätöksiimme.

    Postauksen alun ajatukset ovat kuin omasta päästäni: “Miksi vältän juoksuttamasta vettä, kun samaan aikaan jokia pilataan myrkyin?” tai “miksi pyrin hyötykäyttämään tämän kangaspalan, kun Suomessakin kymmeniä miljoonia kiloja tekstiilijätettä kipataan kaatopaikalle?”.

    Syvästi arvostan tällaisia perehtyneitä ja hyvinkirjoitettuja vakavia tekstejä. DIY-jutut sitten piristäköön tiedostavan trashionistan elämää. :D Tieto tuo tuskaa vai miten se meni.

    Mistä lähteistä, Outi, olet tehnyt taustatyötä? Itseäni kiinnostaisi lukea enemmän.

    • outilespyy says:

      Luen alasta paljon. Tutkimuksia ja uutisia netistä ja toisista blogeista. Juttelen myös paljon alan ihmisten kanssa aiheesta. Olen ollut alalla jo melkein 20 vuotta sekä vaatteitten maahantuojan palveluksessa, että monissa muissa paikoissa. Olen käynyt Kiinassa urheiluvaatteita valmistavalla tehtaalla kun olin 21-vuotias. Eli tiedot on koottu monesta eri lähteestä, osa omia päätelmiä. Linkkaan kyllä jutut lähteisiin, jos niitä on yksi tietty. Muuten ovat omaa tekstiä. Jos joku tietää kirjoituksiani vääräksi, saa korjata. :)

  10. Sinikka says:

    Kiitos Outi! Komppaan edellisiä kommentoijia. Mua siinä se miten aina näet ihmisen siellä missä vaateteollisuuden nurja puoli on esillä. Ja parasta on, että sulla on myös ratkaisuja. Kiitoskiitos, että jaksat. Jaksa edelleen, se muuttaa maailmaa!

    Ja samaa mieltä kuin Goa tuosta pääsiäisen vaikutuksesta omaan asenteeseen kärsimystä kohtaan. Usko on pikemminkin avannut mun silmät näkemään kärsimystä maailmassa ja saanut myös liikkeelle. Mutta samalla myös tuonut toivon.

  11. Kirjoitit hyvän “pääsiäissaarnan”. Minusta monessa asiassa on kuitenkin menty eteenpäin hitaasti mutta kuitenkin on menty. Olin opiskelija 80-luvulla ja silloin alettiin puhua kierrättämisestä ja lajittelusta ja myös Helsingin ulkopuolelle tuli kierrätyskeskuksia. Joensuuhun tuli käymään kierrätysjuna, jossa kerrottiin näistä asioista. Silloin ajattelin, että jospa joskus tuo kaikki olisi totta – ja nythän meillä on kierrätys, lajittelu, aletaan, biokaasu jne. Uskon, että myös tuo vaateasia tulee vielä muuttumaan. Ihmiset haluavat jo nyt luomuruokaa, jota pidettiin huuhaanakin aiemmin, ihmiset haluavat eettisesti tuotettua ruokaa, ovat ympäristötietoisia jne. Uskon siihen, että menee vielä aikaa, että ihmiset heräävät vaateteollisuuden eettisiin ja ekologisiin ongelmiin. Aluksihan nämä kaikki asiat lähtevät pienen piirin ajatus- ja toimintatavasta ja leviävät sitten. Tärkeää on puhua asiasta, mutta ei vouhottaa. Tärkeää on puhua koulussa lapsille ja nuorille. Tärkeää on myös esittää vaihtoehtoja. Jokainen meistä voi omassa elämässä tehdä eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja. Ja me, jotka voimme vaikuttaa muihin, voimme viedä tietoa eteenpäin, keskustella, opettaa, näyttää omalla esimerkillä.

    Hyvä Outi, että puhut näistä asioista ja otat kantaa.

    • outilespyy says:

      Kierrätysasia on todellakin edennyt viimeisen 20 vuoden aikana paljon, mutta niin on valitettavasti myös kuluttamisemmekin (huonompaan suuntaan). Halpavaatteet ovat muuttaneet täysin muodin kuluttamisen 15 vuoden aikana. Kuluttajan käsitys vaatteen hintakäsityksestä on nykyään täysin vääristynyt. Siksi pidän tätä niin tärkeänä, että asioista puhutaan ja koetetaan keksiä uusia toimintatapoja arkeen. Muotia voi kuluttaa ekologisemmin todella monella tavalla. Jos minä saisin tahtoni läpi niin koko vaatetusalan koulutusohjelma menisi uusiksi.

  12. […] ja lähialueitten UFF-myymälöissä, sillä siellä se haittaa vaatemerkin normaalia jakelua. Myymättömien vaatteitten “kierrätys” Afrikkaan on järjetöntä. Jos vaatteen ympäristövaikutuksista 30% tulee logistiikasta niin ne pitäisi ehdottomasti […]

  13. […] alueitten joet saastuvat ja järvet kuivuvat. Tämä johtaa siihen, että kansa näkee nälkää, maanviljely ei enää kannata tai on mahdotonta, ihmiset sairastuvat  ja niiden on ollut pakko mennä töihin vaatetehtaisiin […]

  14. […] materiaali poltetaan energiaksi (tai myydään jätteenä tai hyväntekeväisyyden nimissä jonnekin muualle maailmalla, mikä on minusta todella huono homma), mikä on ihan järjetöntä, sillä tekstiilistä saa huonosti energiaa ja polton myötä […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *