Pyytämisen jalo taito

crowd-1

Kuva: Tumblr

Joskus on usko koetuksella. Omaan itseensä, töihinsä, ystäviinsä, taitoihinsa, milloin mihinkin. Niitä päiviä tulee. Ja niitä menee. Tänään oli sellainen päivä kun taas mietin että onko trashionissa ja kierrätysmuodissa mitään järkeä. Tai onhan niissä, mutta niin paljon, että trashionista saisi itselleen täyspäiväisen ammatin. Tulot ovat epäsäännölliset, aina on kiire, tehdään töitä viikonloput läpi ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Mutta minkäs teet. Luovilla ihmisillä on aina piikki lihassa. Se on se intohimo ja sydämen palo johonkin asiaan mihin uskot. Ja vaikket joka päivä uskoisikaan niin se palo ei sammu. Pakko ajaa eteenpäin.

Uskon vahvasti yhteisörahoitukseen (crowdfunding) ja avoimeen ajatteluun (open source thinking). Ne ovat yksi internetin lahjoista maailmalle, tapa kommunikoida ja kontaktoitua kymmenien tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä heillä on se, että he uskovat samaan asiaan kuin sinä ja joskus jopa valmiit vain sillä perusteella maksamaan siitä. Ja se riittää. Talousihmisten mielestä mitään ei pitäisi antaa ilmaiseksi ja julkisesti rahan pyytäminen on häpeällistä. Eikö muka itse pärjätä kun on kerta leikkiin lähdetty? Eihän kaikkea pidä kertoa, ainakaan ilmaiseksi? Yhteisörahoituksen hienous piilee sen avoimuudessa ja luotettavuudessa. Toisin kuin esim. vaalituet, se on täysin läpinäkyvää ja jokainen lahjoittaja saa siitä jotain itselleen vastalahjaksi osallistumisestaan. Keräyksiin verrattuna, yhteisörahoitus toteutuu vain jos haettu summa tulee täyteen ja raha vaihtaa omistajaa vain jos projekti toteutuu kokonaisuudessaan. Kulttuuri- ja luovan alan toimijana on erittäin haastavaa saada projekteille rahoitusta. Budjetteja on mahdotonta tehdä vuosi etukäteen. Apurahahakemukset ovat kuin latinankielinen  loppukoe, johon valmistautuminen vaatii usein vuosia. Ja jos vahingossa satut saamaan joltain instanssilta rahaa, niin sinut leimataan hipiksi “jonka pitäisi mennä oikeisiin töihin”. Upee asenne. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kulttuurin apurahoista tehdään hippi-juttu, kun urheiluun syydetään tukia kyselemättä. Molemmat ovat kutsumusammatteja.

Open source -ajattelu on taas sitä että jaan ideoita ja osaamistani ilmaiseksi (tai hyvin halvalla). Uskon siihen että ideoita ei voi omistaa. Ja kaikki ketä olen joskus auttanut tavalla tai toisella, on vaan hyvää karmaa pankissa. Minulta kysytään usein miksen vain tee omaa mallistoa/asiakastöitä ja rikastu sillä. Miksi tekisin? Opetan mieluummin kuin myyn tuotteita. Jos jaan DIY-ohjeen netissä ilmaiseksi tavoitan tuhansia ihmisiä. Jos taas teen vain asiakastyön, tavoitan vaan yhden ihmisen. Olen tekemässä trashionillä vallankumousta. Se on muodin uusi ilmiö ja tapa ajatella. Se on kaikkien saatavilla, tuloluokasta, iästä ja uskonnosta riippumatta. Kun asioita vain ostaa rahalla, saat vain tuotteen. Kun teet jotain itse, saat siitä kokemuksen jota ei voi rahassa verrata. Kokemus on voimakkaampi kuin valuutta, sillä se on rakennettu itsensä ylittämisestä, inspiraatiosta ja intohimosta. Seuraavan kerran tähän käsitöiden kautta toteutettavaan tunteen paloon voi tutustua Kiseleffin talossa kun järjestämme Varustelekan kanssa siellä kahden viikon ajan työpajoja ja ompelukahviloita.

Olen aivan vakuuttunut siitä että trashionin, blogini (www.outsapop.com) ja kirjani saama innostus ja tuki on suureksi osaksi johtunut siitä että ajattelen näin. Olen puhunut ystävieni kanssa viime aikoina miten aitous ja avoimuus ovat mielestämme menestyksen avaimet. Niillä mennään läpi harmaan kiven ja vaikka kuuhun asti, koska on ympärille on valikoitunut tyyppejä jotka auttaa rakentamaan sen raketin. Intohimo ja aitous ovat voimakas polttoaine.

Reilu viikko sitten TED Talks stagelle asteli punk-muusikko Amanda Palmer. Hänen puheensa pelasti päiväni sillä usko on ollut koetuksella tänä viikonloppuna. Jännä miten yksi puhe voi palauttaa sen uskon, että teen oikeita asioita, oikeitten ihmisten kanssa. Kiitoksia linkistä, eko-muodin oraakkeli, Sass Brown. <3

Näillä on hyvä aloittaa taas uusi viikko.

you-dont-need-a-reason-to-help-people

Share


6 responses to “Pyytämisen jalo taito”

  1. vesiheinikki says:

    Oot siistein, ja kun näin tän postauksen otsikon, ajattelin välittömästi Amandan puhetta ja nyt ootkin vielä siistimpi koska tykkäät Amandasta kuten minäkin. Jee.

    • outilespyy says:

      <3 Tottapuhuen en ollut koskaan ennen kuullut Amandasta tai hänen musiikistaan, mutta hänen puheensa iski täysilä. Juuri sitä mitä tänään tarvitsin. Hän on inspiroiva puhuja ja esimerkillinen tapaus ajatusmaailmansa kanssa. Arvostan.

  2. vesiheinikki says:

    Ja en oo aivan varma miten se juttu meni, mutta ilmeisesti Suomen laki ainakin rajoittaa crowdfundingia, Senja opettaa sinulle ruotsia-kirja piti rahoittaa Kickstarterista ja siitä tuli joku poliisijuttu. Joka on todella typerää.

    • outilespyy says:

      Mesenaatti on nimenomaan rakennettu tältä pohjalta. He ovat selvittäneet termiviidakon läpi, jotta homma on nykyään laillista myös Suomessa. Arvostan Mesenaatin tekemää työtä suunnattomasti, koska he tulevat jatkossa mahdollistamaan monen upean mm. kulttuuriin liittyvän projektin toteutumisen johon isot instanssit eivät usko, mutta ryhmä suomalaisia uskoo.

  3. Lea says:

    Kiitos videon jakamisesta, se oli aika lailla tajunnanräjäyttävää materiaalia. Uskon,kuten sinäkin, open source -ajatteluun ja jakamiseen, ne ovat tulevaisuutta. Tärkeimpiä asioita kun ei saa rahalla, ideat ja ilo eivät vähene jakamalla.

    Kierrätys ja tuotteiden tekeminen kierrätysmateriaaleista ovat mielestäni vasta polkunsa alussa,ajattelen että tulevaisuudessa ne ovat ehkä se tärkein tuotteiden valmistustapa. Maapallon materiaaliresurssit uusien tuotteiden valmistamiseen ovat vähenemässä koko ajan, ja uusia tapoja valmistaa tuotteita on pakko kehitellä.

    Mutta edelleen monet mieltävät kierrätystuotteet rumiksi, nuhjuisiksi ja näissä asenteissa on toivomisen varaa. Kierrätysmateriaaleista valmistettujen tuotteiden suunnitteluun pitää satsata, jotta niiden imago parantuisi. Saatavilla on jo hyviä uusiotuotteita, mutta paljon on tehtävänä vielä. Ja sellaiseen tarvitaan trashionisteja, bloggaajia, muotoilun ja käsityön ammattilaisia :)

    • outilespyy says:

      Olet juurikin asian ytimessä. Kierrätyssuunnittelu on aivan oma prosessinsa. Eikä siitä voi ikinä tehdä kannattavaa liiketoimintaa tai sarjatuotantoa, ellei prosessia voi monistaa ja skaalata. Moni ekomuodin ammattilainenkin uskoo sen olevan lähes mahdotonta. Kyllä suunnittelijat osaavat käsitellä leikkuujätettä (industry cut waste) ja ylijäämäkankaita (deadstock fabrics). Mutta post consumer jätetteen tuottaminen sarjatuotettavaksi vaatemallistoksi on erityisen vaikeaa materiaalin moninaisuuden takia. Mutta ei mahdotonta. Tiedän, koska kollegani Paula Malleus (katso MEM by Paula Malleus) on tehnyt sen. Hänen suunnitteluprosessinsa on aika ainutlaatuinen ja hänen pitäisi ehdottomasti päästä opettamaan sitä uusille vaatetusalan opiskelijoille.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *