“Se on kokoelma, ei mallisto.”

freja-beha-erichsen-craig-mcdean-for-interview-magazine-7

No huh. Olipa vaikeaa yritää löytää netistä määritelmä Suomen kielen sanoille mallisto ja kokoelma. Ei löytynyt, koska sanaa määritelmä käytetään kaikkialla sanakirjoissa ja kirjastoissa. Joten määrittelen ne siis itse. Tämän postauksen idea lähti siitä, kun eräänä kahvihetkenä Remakella pohdimme ompelijamestari Malleuksen kanssa sitä, miksi Suomessa kierrätysmuodin tekijöitä on niin eri tasoisia ja silti varsinkin media niputtaa meidät kaikki samalle viivalle. Myös kuluttajalle tämä ammattikunta ja sen eri tasot ja tavat ovat todella hakusessa. Miksi siis näin? Keskustelu johti pikkuhiljaa siihen, miten kuluttaja mieltää kierrätysmuodista uutisoinnin, erilaisten kierrätystapahtumien ja -näytöksien järjestämisen ja miten tätä imagoa voisi parantaa ja selkeyttää. Puhuimme myös näissä yhteyksissä käytettävästä alan termistöstä ja sanojen määritelmistä. Tulimme siihen tulokseen, että erään englannin kielen, varsinkin muodissa käytetty sana, on puhekielessämme käännetty väärin. Tämä on aiheuttanut sen, että myös eri mediat käyttävät tätä termiä nykyään väärin.

Sana on englannin kielessä collection.

Internetsanakirjan mukaan sanalle collection löytyy seuraavanlaisia vastineita Suomen kielessä, sillä sitä voi käyttää sekä verbinä että substantiivina.

1. kokoelma
2. kerääminen
3. keräys
4. keräily
5. kerääntyminen
6. kolehti
7. mallisto
8. perintä
9. keruu
10. nouto

Muodin puolella sana collection viittaa lähes poikkeuksetta mallistoon tai kokoelmaan. Mutta mallisto ja kokoelma eivät ole sama asia.. Näennäisesti ne tarkoittavat samaa, eli yhden ihmisen kokoamaa erilaisten asioitten (esim. vaatteitten) kokonaisuutta. Mutta millaista kokonaisuutta? Väitän, että termi on omaksuttu kulttuurimaailmaan käsityöläis- ja taidekulttuurin puolelta, mutta sitä on alettu käyttämään kaupallisessa merkityksessä vasta teollistumisen aikakaudella ja sen jälkeen nämä merkitykset ovat menneet sekaisin.

freja-beha-erichsen-craig-mcdean-for-interview-magazine-2

 

Mietitäänpä esimerkiksi muita kulttuurialan tekijöitä. Taiteilijoilla on näyttelyitä, joihin kerätään kokoelma heidän töitään. Ne voivat olla vanhojakin töitä, tai uusia. Niillä on yhteinen teema, tai ei ole. Lähinnä ne ovat esimerkkejä taiteilijan tuotannosta ja yleensä kaikki niistä ovat yksittäiskappaleita. Vain valokuvista tai grafiikkatöistä voi tehdä useamman vedoksen samasta kuvasta ja nekin yleensä numeroidaan selvästi kuinka monta on tehty ja monesko vedos tämä on. Muusikoillakin on mallistoja. Niitä vaan kutsutaan albumeiksi. Ne ovat yhteen nippuun tehty määrä töitä (biisejä), ja albumista otetaan useita kopioita (malleista tuotantoon), jotta jokainen saa ostaa omansa. Kokoelmaksi taas kutsutaan sellaista albumia, johon on koottu vanhoja biisejä. Se voi olla kokoelma jonkun tietyn artistin tuotantoa tai kokoelma eri artistien biisejä jollain yhteisellä teemalla. Ihan loogista, eikö?

Mallisto on nimen mukaisesti kokoelma malleja. Eli näytteitä siitä mitä asiakas tulee näkemään tulevaisuuden tuotannossa ja mitä hän voi myöhemmin tilata tai ostaa. Vaatteessa tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että kustakin tuotteesta on tehty työohjeet, sarjottu kaavat ja niitä voi valmistaa enemmän kuin yhden kappaleen. Ne on usein suuniteltu kaupalliseen tarkoitukseen eli myyntiin. Niille on myös mietitty suunnittelijan puolelta tuotantopaikka ja materiaalit ovat sellaiset, että niitä saa tilattua/hankittua suuremmissa määrissä. Kokoelma on taas kooste henkilön valmistamia tai suunnittelemia töitä, joilla voi olla teema tai muu yhteneväisyys (esim. materiaalit, värit), mutta niitä ei ole valmistettu sarjontaa tai tuotantoa varten. Niistä ei ole olemassa kaavoja, ohjeita, työsuunnitelmaa eikä niistä ole sellaista aiottukaan tehdä. Kierrätysmuodin puolella ne ovat siis kokoelma yksittäiskappaleita ja töitä, joiden materiaaleja ei välttämättä ole mahdollista saada enää lisää. Kokoelmalla voi kylläkin tuoda esille tekijänsä taiteellisia piirteitä, ne voivat olla osoitus hänen luovuudestaan ja ammattitaidostaan suunnittelijana ja tekijänä, mutta niitä ei voi valmistaa massana massoille. Tämä tekee kokoelmasta ammatillisesti ja kaupallisesti aivan eri asian kuin mallistosta.

freja-beha-erichsen-craig-mcdean-for-interview-magazine-11

Minua kiinnostaa tämä määritelmä siksi, koska varsinkin kierrätysmuodin puolella ero on suuri ja mielestäni se vaikuttaa kuluttajan mielipiteeseen enemmän kuin luulemmekaan. Ensinnäkin arvostuksen puolesta. Malliston tekeminen kierrätysmateriaalista on ihan pirun vaikeaa, vaikeampaa kuin kokoelman tekeminen. Haasteita on enemmän kuin normimallistoa tehdessä ja tähän kykeneviä tekijöitä vain muutamia Suomessa. Minusta on hieman väärin, jos lehdissä minun tekeleitäni ja yksittäisiä asiakastöitä kutsutaan mallistoksi, sillä sitä se ei ole. Se vie arvostusta pois sieltä minne se kuuluisi. Kuluttaja myös varmasti ihmettelee sitä, miksei näitä “mallistoiksi” kutsuttuja kokoelmia tule ikinä myyntiin mihinkään. Hän todennäköisesti päättelee siitä, että a) ei kai se tuote sitten kuitenkaan ollut niin hyvä kun ei kauppias kiinnostunut b) hinta oli lian korkea kivijalkaliikkeisiin c) tuotanto ei onnistunutkaan jostain syystä, mikä ei anna ko. brändistä kauhean hyvää kuvaa. Väärän käännössanan käyttäminen merkin tai suunnittelijan tuotannosta, aiheuttaa siis vääristyneitä mielikuvia koko alasta ja sen toiminnasta. Minusta olisi muutenkin selkeämpää, jos näitä termejä alettaisiin käyttämään oikein, sillä silloin kuluttajakin tietäisi millaisesta tuotannosta on milloinkin kysymys. He tietäisivät jo nimen kuultuaan, onko näitä vaatteita mahdollisesti tulossa sarjatuotantoon ja siis myyntiin (kaupalliseen hintaan), vai ovatko nämä vain yksittäiskappaleita joita voin tiedustella asiakastöinä suoraan suunnittelijalta. Yksittäiskappaleena valmistetun asiakastyön hinta on tietenkin korkeampi kuin sarjatuotantona tehdyn vaatteen. Mallistoihin ja kokoelmiin kuuluu, varsinkin näytöksissä, vielä ns. showpiissejä, jotka on valmistettu vain catwalkkia tai muotikuvauksia varten. Nämä erikoisvalmistetut vaatteet ja asut eivät usein ole edes tarkoitettu arkikäyttöön vaan ne ovat suunnittelijan iloittelua, showmeininkiä ja esimerkkejä hänen osaamisestaan. Ikään kuin taideteoksia. Linnan juhliin tekemäni kahvikapselimekko oli juurikin tällainen show piece, eikä todellakaan arkikäyttöön tai kaupalliseen tuotantoon suunniteltu malli.

Sekaannusta tai termin monitulkintamahdollisuutta voi verrata siihen, kun selitämme ulkomaalaiselle sitä miten suomalaiset eivät erottele 3. persoonassa henkilön sukupuolta. Ruotsin kielessä sukupuolen määritelmiä on nykyään jopa kolme (hon, han ja hen). Meistä se tuntuu niin luontevalta ja ulkomaalainen on ihan sekaisin siitä kenestä puhutaan. Vaikka olen itse sukupuolettoman 3. persoonan kannalla (koska mitä väliä sillä on), olen tässä asiassa sitä mieltä, että eri tuotantotyyppien erittelyllä olisi hyötyä kierrätysmuodin alan kehitykselle.

Mitä mieltä olette määritelmistämme? Huomattavaa toki on että kansainvälisillä kentillä Englannin kieli ei erottele näitä kahta toisistaan, vaan tuotannon laatu on selvitettävä keissikohtaisesti.

Kuvat: Freja Beha Erichsen by Craig McDean, Interview Magazine via fashionography.

freja-beha-erichsen-craig-mcdean-for-interview-magazine-6

Share



One response to ““Se on kokoelma, ei mallisto.””

  1. Tuli mieleen, että löytyykö jostain standardista joku määritelmä tuolle? Informaatikko voisi auttaa etsinnässä, jos tuntuu hankalalta. Yliopiston kirjastosta voisi löytyä ihan sellainen henkilö, joka on tuohon vaatetusmuotoilun sanastoon paneutunut. Myös Kielitoimisto voisi neuvoa. Minun tajun mukaan tuo olisi kokoelma, mutta eikö tuunattuna ja uudelleen tehtynä se ole mallisto? Kierrätysmallisto?? Onko höpsö?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *