tulipalo jolla oli merkitystä

HISTORIC FIRE SAFETY

Vedetäämpä tämäkin nyt tähän samaan syssyyn vaikka meinasin seuraavaksi postaavani jotain kevyempää ja pirteämpää. Pistetään tämäkin postaus siis pääsiäisen kärsimysnäytelmän piikkiin. Kuulin tänään ensimmäisen kerran elämässäni Triangle Shirtwaist -nimisestä vaatetehtaasta New Yorkissa ja tarkemmin vielä eräästä tulipalosta mikä tapahtui tehtaalla maaliskuun 25. päivä vuonna 1911. Tulipalossa kuoli 150 ihmistä, joista suurin osa oli nuoria naisia. Tuosta onnettomuudesta tekee merkittävän se, että se laukaisi amerikkalaisessa nuoressa työväenluokassa raivon ja motivaation, jonka avulla Amerikkaan saatiin järjestäytyneet ammattiliitot, työturvallisuuslakeja ja minimipalkka. Muutamassa kuukaudessa saatiin jo aikaan merkittäviä muutoksia. Työntekijä ei ollut enää turvaton vaan hänellä oli oikeuksia ja hänen varalleen oli säädetty lakeja.

Kaikki länsimaiset työtekijät (siis myös sinä ja minä) ja keskiluokka elää tänä päivänä parempaa elämää, koska nämä 150 ihmistä kuolivat paloivat työpaikallaan hengiltä. Surullisen tilanteesta tekee se, kun miettii miten vähän olemme edenneet sadassa vuodessa. Tehdaspaloja sattuu edelleen, ei Suomessa tai New Yorkissa, vaan kaukaisemmissa maissa kuten Intiassa ja Bangladeshissa. Tapahtumien kaava on usein sama kuin 100 vuotta sitten New Yorkissa, mutta tapahtumat eivät ole valitettavasti saaneet aikaan samoja vaikutuksia. Työtekijät eivät saa järjestäytyä ja he tekevät töitä lukittujen ovien takana alle minimipalkalla. Joskus rakennuksissa, jotka sortuvat. Moderni orjuus ei näköjään enää kulje kahleet jalassa puuvillapellolla vaan se istuu vaatetehtaassa ompelukoneen ääressä.

Jos tästä postauksesta jotain saat, niin tiedä edes mistä ja millä tavalla olet oikeutesi turvalliseen työpaikkaan saanut. Se alkoi tulipalosta vaatetehtaassa New Yorkissa.

Parempi tulevaisuus alkaa mm. siitä että tietää mitä historiassa on tapahtunut ja tekee parhaansa omassa elämässään ettei niin kävisi uudelleen. Mutta sallimmeko sen muiden maiden ihmisille, vai käännämmekö vai kasvomme toiseen suuntaan, koska sweatshopmeiningit vähän ahdistavat ja tulee epämiellyttävä olo.

Kuvat: Time ja HBO.

triangleshirtwaist_factory_fire_8

triangleshirtwaist_factory_fire_7

triangleshirtwaist_factory_fire_6

triangleshirtwaist_factory_fire_5

triangleshirtwaist_factory_fire_3

triangleshirtwaist_factory_fire_1

 

Share


9 responses to “tulipalo jolla oli merkitystä”

  1. Iiduska says:

    Sitä vain miettii vähän väliä, miksi ne tehtaat ei voisi olla täällä Suomessa. Saman tien kauhistuu ajatusta, että jotain noin saastaista tuotaisiin tänne – ironista, että tuotteet kelpaa, mutta tehtaat ei. Suomessa kyllä noudatetaan sääntöjä varsin kuulaisesti, joten ei ne tehtaatkaan varmasti täällä noin kamalia olisi. Mutta silti, iljettää ajatuskin…

    • outilespyy says:

      No sehän on tietenkin siksi, koska meillä on nykyään ne oikeudet ja minimipalkka. Ymmärrätte nyt varmaan miksi musta henkilö joka valittaa työpaikkojen valumisesta halpamaihin samalla kun seisoo siinä Prismasta ostatuissa halpavaatefirman vaatteissa, on sangen naurettavan näköinen piipittäjä ja aivan järkyttävässä ristiriidassa itsensä kanssa. Kotimainen vaateteollisuus voisi pelastaa mun mielestä meidän koko talouden. Jos vaatealan koulutus keskittyisi (sekä suunnittelu, kädentaito ja insinööripuolella) tekstiilien kierrätykseen ja niistä innovoituihin tuotteisiin niin meillä on käsissä metsäteollisuutta suurempi ja menestyvämpi ala. Kierrätyssuunnitelija voi mennä normifirmaan töihi, mutta perussuunnittelija ei voi työskennellä kierrätysmateriaalien kanssa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, koska tää on pitkä stoori..

  2. Emma Wilde says:

    Voit Outi vapaasti lakata pyytelemästä anteeksi sitä, että postauksesi masentaisivat ketään. Mikäli näitä asioista lukee joku, jolle tieto on uutta (tai sekin jolle ei ole), asiasta on täysin naurettavaa alkaa masentumaan tai vollottamaan, senkin energian voi mielummin käyttää vaikka t-paitansa ommeleelle vaatemerkille sähköpostiviestin kirjoittamiseen. Milestäni länsimaisten suurkuluttaja maiden olisi aika lakata itkemästä oman kulutuksensa vaikutusten surkuttelu, koska kuinka typerä täytyy ihmisen olla jos ei ymmärrä, että pilkkahintaan myytävän huonolaatuisen vaatteen alkuperä on mitä todennäköisimmin sekä epäeettinen, että epäekologinen?

  3. täti says:

    pakkohan ne vaatteet on jostain ostaa, ja kirppikseltä/tarjouksista joutuu aika moni sielultaan vastuuntuntoinen, mutta köyhähkö ihminen vähät hankintansa tekemään. siellä EI ole eettisesti valmistettuja kotimaisia vaatteita kaupan niillä muutamilla euroilla, joita ostoksiin jää. ja vaikka kuinka vaikuttaisin naurettavan näköiseltä piipittäjältä Kärkkäiseltä vuosia sitten ostamassani vedenkestävässä takissa, voin koittaa pitää vaakaa jollain lailla tasapainossa. Joudun esim antamaan tytöilleni luvan silloin tällöin käydä halpavaatefirmojen kaupoissa, mutta kustannan myös kahden kummitytön opiskelun ja ihmisarvoisen elämän halpavaatemaissa. Voin myös koittaa sivistää teinityttöni ja kavereittensa ajatusmaailmaa kertomalla heille halpavaatemaiden työoloista, ihmisoikeuksista, ahneudesta jne. Itselläni ei vain rahat riitä, jotta voisin kaikkeen panostaa eettisesti oikein, mutta yritys siihen mihin pystyn on kova. täytyy ottaa huomioon, että elämässä on paljon muitakin osa-alueita, joihin joutuu pennosiaan enemmän tai vähemmän vastuullisesti kiinnittämään, ihan normaaleista taloustarvikkeista lähtien. ja kun johonkin satsaa enemmän, on se muualta pois. että suosittelisin ajattelemaan tätäkin asiaa laajemmalta perspektiiviltä, kuin vain omasta kapeasta näkökannasta. varsinkin silloin, kun toisesta ihmisestä on valmis ärhäkkäänä laukomaan negatiivisiä asioita vain pelkän ulkokuoren perusteella, on syytä miettiä aatoksensa kaikin puolin kestäviksi.

  4. Tintti says:

    Itse pidän siitä, että omistan vähän asioita.
    Sama pätee vaatteisiini. Ostan harvoin mitään mutta sitten ne harvat ja valitut ovat rakkaita ja huolella valittuja. Teen valitettavan harvoin vaatelöytöjä kirppiksiltä, eikä minulla ole välttämättä aikaa tuunailla tai muokata vaatteitani.
    Minusta on valtavan tärkeää saada tietoa vaatteiden ekologisuudesta ja eettisyydestä, myös siitä miten vaate kestää. Minulla on tärkeää että vaate on kaunis ja käyttökelpoinen. Hoidan mieluusti rakkaita vaatteitani ja kenkiäni.
    Laadukas materiaali myös vanhenee kauniisti, useinmiten.

    Joskus olen saanut pettyä myös laadukkaan vaatteen kanssa, mutta useinmiten lahtua siitä, kuinka pitkään joku asia vain kestää ja kuinka investointi kannatti. Suurin osa vaatteistani on lempivaatteita, joita pidetään ja rakastetaan ahkerasti. Panostaminen aiheuttaa sen, että omistamieni vaatteiden lukumäärä on tosi pieni. Omistan esimerkiksi vain yhden mekon, siitä saa erilaisen koruilla ja muilla asusteilla. Minulla on noin 5 teepaitaa ja kahdet farkut.

    Tietysti näin vähäisillä määrillä täytyy ostaa välillä uutta, kun joku hajoaa lopulta. Minulla on muutamia suosikkimerkkejä, joista pidän niiden ulkonäön, kestävyyden ja laadun takia, mutta eettisyys ei ole vielä lainkaan selvä.
    Sitten on taas merkkejä, joiden eettisyys on tunnettua. Suosisin näitä laajemminkin, jos niiden estetiikka olisi vielä minua miellyttävä. Onneksi valikoima kasvaa koko ajan!

    Olen pyrkinyt ratkaisemaan tätä eettisyyden näkökulmaa ostamalla harvoin ja laadukasta. Tiedän jo useamman vuoden kokemuksesta että vähemmälläkin pärjää.

    Minusta on mahtavaa, että kirjoitat näistä vaateteollisuuden nurjista puolista, on tärkeä jakaa tietoa ja muistuttaa tärkeistä asioista!

  5. […] olot eivät olennaisesti parane, ellei heille sallita ammattiliittoja, työsuojelulakeja ja muita etuja, joista me länsimaiset työntekijät olemme nauttineet jo sata vuotta. Työntekijät voivat kyllä itse vaikuttaa omiin oloihinsa ja tehdä omat valintansa, jos se […]

  6. […] vuodessa ja ay-liike syntyi Yhdysvalloissa tekstiiliteollisuuden naisten aloitteesta. Kirjoitin NYC:ssä vuonna 1911 tapahtuneesta vaatetehtaan tulipalosta blogiini jokin aika […]

  7. Jenna P says:

    Samaa mieltä olen minäkin siinä että Suomessa on anteeksipyytelyä jo ihan riittämiin, ei mitään hätää, sitä ei tarvita näin isossa asiassa. Totuus sattuu. Etkä sinä ole edes syyllistävä. Sanot asian niinkuin se on. Siinä on vissi ero.

    Sen halusin tulla sanomaan, että tämä teksti herätti ja inspiroi.Kuten kertomasi aina tekee. Samoin muiden kommentit. Olet Outi tehnyt paljon pioneerityötä, se on tärkeää. Iso Kiitos.

    • outilespyy says:

      Kiitos. On vaan niin turhauttavaa, kun mikään ei tunnu muuttuvan. Tämä postaus on vuodelta 2014, ja sama levy edelleen päällä. Jaksaa jaksaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *