vaarallinen vhs
Eilinen postaukseni Graham Fanin VHS-nauhamallistosta kirvoitti keskustelun facebookkiin siitä, miten turvallista materiaalia VHS-nauha on kotiaskartelijalle. Selvittelin asiaa hieman ja päädyin seuraavaan lopputulokseen. Kyllä, siinä on myrkyllisiä raskasmetallija, kuten kobolttia ja kromia ja on täysin mahdollista, että ne siirtyvät kehoosi ihokosketuksen tai hengityksen kautta kun käsittelet materiaalia. Mutta toisaalta, elämä on vaarallista ja nykyään hyvinkin kemikalisoitua. Ruokamme on kyllästetty lisäaineilla ja säilöntäaineilla. Kaikissa vaatteissa on viimeistelyaineita ja muita kemikaaleja, jos ostat ne uutena kaupasta. Yksittäin ja pienissä määrissä mikään näistä ei aiheuta välitöntä kuolemaa, mutta tuhansien kemikaalien coctail vuosien aikana tekee varmasti jotain meille eikä tutkijoilla ole aavistustakaan mitä se on. Aika näyttää. Veikkaan, että kaupungissa liikkuminen (autojen ilmansaasteet) ja tupakointi ovat ihan yhtä vaarallisia kuin VHS-kasettien käsittely, ellei jopa pahempia. Eli, jos elät terveellisesti ja kemikaalittomasti tai haluat pelata varmanpäälle, niin älä käytä VHS-kasettinauhaa askarteluprojekteissasi. Tai sitten hae rautakaupasta hengityssuoja ja laita käteesi suojakäsineet. Minusta VHS-nauha sopii erinomaisesti lahjapakettinauhaksi ja kasvimaalle linnunkarkottimeksi ja aion itse käyttää sitä jatkossakin projekteissani. Mutta toisaalta, minähän myös tupakoin.
Veikko neuvoo Savon Sanomien lukijoita seuraavasti: “Vanhat video- ja ääninauhat pölyyntyvät hyllyissä hyödyttöminä. Kätevät ovat ottaneet nauhat uusiokäyttöön ja kutovat, virkkaavat tai neulovat niistä kaikenlaista. Siitä innostui myös Kierrättäjä, mutta intoa laimensi ideoita googlatessa löytynyt väittämä nauhojen myrkyllisyydestä. Ovatko nauhat niin vaarallisia, ettei niitä kannata ottaa muuhun kuin alkuperäiskäyttöön? Mikä niiden oikea loppusijoituspaikka on? Sekä vhs-videonauha että c-kasettien nirunaru ovat periaatteessa samaa tavaraa: muovinauhaa, johon on ”liimattu” magnetisoituva metalli- tai metallioksidikerros. Useimmiten se on rautaoksidia, joskus myös kromidioksidia tai hapettamatonta metallia. Materiaalin kierrättäminen on hankalaa, koska kaseteissa on monenlaista muovia ja vähän hyödynnettäviä metalleja. Kromi ja esimerkiksi koboltti ovat haitallisia raskasmetalleja. Rautaoksidikin voi aiheuttaa hengitystieongelmia, vaikkei oikea myrkky olekaan. Eikä nauhojen muovikaan ole ihan elintarvikelaatua. Niistä ei pitäisi irrota mitään, tai ainakin hyvin pieniä määriä, mutta turvallisinta tietysti on jättää nauhat uusiokäyttämättä muuhun kuin varsinaiseen tarkoitukseen. Ainakaan kommandopipoa tai kaulahuivia en niistä ehkä neuloisi.”
VHS-kasetit ja C-kasetit luokitellaan sekajätteeksi, eikä esim. Kierrätyskeskus tai moni muukaan kierrätystaho (Fida jne.) ota niitä enää vastaan. Niitä tulisi nimittäin huomattavasti enemmän kuin mitä niitä myydään. Mielenkiintoista tuleekin varmasti olemaan, miten nuo käyttäytyvät kaatopaikalla sekajäätteenä, kun raskasmetallit imeytyvät pikkuhiljaa maaperään ja pohjavesistöön?
Kuvat: Nuorten Luonto / Hanna Heikkilä.
No joo, olen 21-vuotias ja asun pääkaupunkiseudulla, liikun erittäin paljon liikenteen lähellä ja vaikka puhtaasti syönkin, en kuvittele olevani myrkytön. Jossain vaiheessa voi olla hyvä vaan muöntää itselleen että jatkuvan myrkkyniuhotuksen sijaan on ihan siistiä, että kun kroppa isketään sitten lopuksi krematoriossa uuniin niin ilmoille lehahtavat vihreät liekit. Nimimerkillävälillä kyllästyttää tälläinen niuhotus – varsinkin viimeisen pointtisi myötä: laitetaan ne vhs nauhat sitten kaatopaikalle ja juodaan niitä hanaveden kautta.
http://www.thewildethings.com/