vuosi ilman uusia vaatteita

vuosi-ilman-uusia-vaatteita-Amy-Judd-cover

Maailma hukkuu tavaraan, jengi elää taloudellisesti täysin yli varojensa, maailmalla tuotetaan yhdeksän kertaa niin paljon tekstiilejä kuin mitä kulutamme ja vaatekaapit pullistelevat käyttämättömistä heräteostoksista. Kaatopaikalle lentää keskimäärin 10 kiloa tekstiilijätettä vuodessa per suomalainen ja käytettynä ostetaan vain reilu kilo. Ompelijat raatavat kaukomaiden hikipajoissa ja kaatopaikat täyttyvät lumpuista, koska niiden laatu ei enää kelpaa edes kierrätykseen. Vuoden päästä, eli 2016 alusta, tulee voimaan uusi jätelaki, joka kieltää tektiilien sijoituksen kaatopaikalle. Kuluttaja pakotetaan siis uusiokäyttämään hankkimansa tekstiilit, mikä on ajatuksena erinomainen, mutta kuinka moni meistä on tutustunut jätehierarkiaan ja tietää minne ne vaatteet nyt sitten pitäisi laittaa? Ekologisen muodin ystävää lähinnä vituttaa.

Viime syksynä netissä alkoi levitä haaste – olla vuosi hankkimatta uusia vaatteita. Haasteen perustajina ovat kirppistapahtuma Siivouspäivän taustavoimat sekä Yhteismaa-yhteisö. Ideana oli saada kaikki muodin ystävät ja jokainen vaatteita käyttävä ihminen miettimään kulutustottumuksiaan ja haastaa itsensä tekemään ympäristöteko. Säännöt ovat yksinkertaiset: 1) ei osteta vuoteen mitään uusia vaatteita kaupasta. 2) käytetään vanhoja, ostetaan kirppareilta ja lainataan kavereilta. 3) sukkia ja alushousuja nyt ei välttämättä halua ostaa käytettyinä, joten ne saa hankkia uutena. 4) jokaiselle kolme poikkeusta säännöstä (kovimmat pärjää tietty ilman apua). Haasteessa kengät, asusteet ja kaikki päälläpidettävä pukine lasketaan myös vaatteiksi. Aika selvä peli minusta.

Haasteeseen mukaanlähteminen oli minulle erittäin helppoa. Olen jo parin vuoden ajan käyttänyt vain kirpputorilta ja käytettynä hankkimiani vaatteita. Myös suurin osa kotini muista hankinnoista elektroniikasta sisustustuotteisiin tehdään käytettynä, lainattuna tai muuten ekologisilta arvoiltaan kunnossa. Osittain siihen on vaikuttanut yritäjäelämän taloudellinen tilanne (vs. tasainen ja kiva kuukausipalkka) ja toisaalta jouduin yhden hermoromahduksen ja Trashion-kirjan valmistumisen jälkeen (2012) toteamaan asuvani hoarder-tyyppisessä luukussa. Siitä oli kuulkaa fabulous kaukana… Onneksi muutamien itkuraivareitten jälkeen ja ystävien avustuksella asunto saatiin kuntoon ja täysipäiväisen trashionistan elämä alkamaan. Vuosina 2013 ja 2014 en enää ostanut kaupoista uutta, vaan keskityin siihen mistä saarnaankin. Kaksi vaatetta sain uutena blogipostauksen palkkioksi, mutta onneksi minullekin sallitaan pari poikkeusta.

Haasteen pilkunviilaus ja lisäsännöt ovat tietenkin jokaisen omassa hallinnassa. Ottaisin tämän haasteen henkilökohtaisesti itseni kohdalla, mutta esim. perheen lapset ja toinen puolisko olkoon ellei itse lähde vapaaehtoisesti mukaan. Tietty tässä olisi varsinkin nuorille mahdollisuuden paikka luopua vapaaehtoisesti tietyistä kulutushyödykkeistä ja näin opetella vastuullisempaa aikuisuutta.

Omalla kohdallani tiukinta oli pysyä ostamatta jokapäiväisiä kovan käytön vaatteita, kuten alusvaatteita ja sukkia. Ne eivät kuuluneet alkuperäisiin sääntöihin, mutta otin ne itselleni mukaan koska muuten tämä olisi ollut minulle liian helppoa. Sukkahousuja käytän aika harvoin, joten ne mitä minulla on ovat palvelleet jo aika monta vuotta. Ostan ne aina pari kokoa liian isoina niin mahtuvat paremmin päälle. Leggareita mulla ei juurikaan ole, koska en vaan osaa niitä käyttää, ainakaan julkisesti. Rintsikat olen ostanut jo useita vuosia käytettynä. Alustoppi- (tank top) ja pikkarivarastoa pitää täydentää muutamien vuosien välein kaupasta. Sama sukissa. Ostan kuitenkin ne aina luomupuuvillaisina ja käytän vain mustia perusnilkkasukkia niin ei haittaa vaikka parit menee rikki, häviää tai menee sekaisin. Sukan kärjen saa paikattua ompelemalla koneella muutamassa minuutissa kun se hajoaa. Kesällä kävelin mahdollisimman paljon ilman sukkia niin säästyin samalla myös niiden pesemiseltä. Jos sinulla on saumuri, alushousuja voi tehdä esim. vanhoista t-paidoista. Urheiluvaatteet ostan kirppareilta. Olen saanut niitä myös ystäviltäni, nekin käytettyinä. Ainoa vaate minkä ostin viime vuonna, oli eräs neule. Siinä meni 1,5 vuoden putki rikki. Se tuntui kyllä olevan hyvälaatuinen ja klassista mallia eli menee käytössä vielä pitkään. Onneksi osaan huoltaa villaneuleet oikein, eli vain tuuletus, niin tuo vaate kestää käytössä senkin puolesta. Mutta hävettää silti vähäsen. Olisi ollut niin mageeta vetää toinen ja kolmaskin vuosi kirppiskamoissa..

billy kidd

Miten sitten selvitä haasteesta, jos aiemmin on tullut osteltua sitä sun tätä? Ensinnäkin, unsubscribe kaikilta vaatenettikauppojen postituslistoilta ja facebook-sivuilta. Kohta huomaat miten postilaatikkoosi tulee paljon vähemmän luettavaa ja arki muuttuu muuksi kuin online shoppien selailuksi. Voit myös jättää luottokorttisi kotiin kun lähdet kaupoille (tai leikata sen kahtia). Näin kaikki ostokset on pakko tehdä käteisellä tai pankkikortilla. Osteleminen vähenee heti kun joudut miettimään kaupassa onko sinulla siihen oikeasti varaa. Parinkympin ostoksista siellä täällä tulee kuukauden aikana monta satasta. Kirppareilla satasilla tekeekin jo aika paljon. Veikkaankin, että siirtyessäsi käytetyn ostamiseen tulet positiivisesti yllättymään siitä kuinka paljon ostovoimaa eurolla on kirppiksillä verrattuna normikauppoihin. Voit jopa ansaita osan takaisin mennessäsi myymään vanhoja vaatteitasi. Laadukkaitakin vaatteita saa jo kympeillä. Säästät myös rahan lisäksi paljon aikaa mitä olet aiemmin viettänyt ostoskeskuksissa. Senkin voi käyttää paremmin ystävien seurassa. Kaiva esille kaikki vuosien lempivaatteesi ja käy vihdoin korjauttamassa ne. Itseasiassa tee niin jatkossakin, sillä mitä kauemmin sama vaate on käytössä, sen ekologisempi se on. Voin suositella ompelijaa jos tarvitset vinkkejä. Opettele myös huoltamaan vaatteesi oikein. Esimerkiksi marttojen järjestämillä kursseilla saa loistavaa tietoa siitä mitä on oikeaoppinen ja ekologinen vaatehuolto.

Heitän siis tämän haasteen kaikille lukijoilleni. Lähtekää mukaan ja katsokaa kuinka kauan pärjäätte. Pyydä kaveri mukaan niin voitte tsempata toisianne. Tukea ja kannustusta kannattaa hakea kriisitilanteisiin haasteen facebook-ryhmästä. Siellä voi myös avautua repsahduksistaan ja raportoida onnistumisistaan. Jos suomalainen on vuonna 2012 ostanut 12 kiloa uutta tekstiiliä ja vain yhden kilon käytettyä, niin herravarjele. Mielestäni näinä maailmanaikoina tuo suhde pitäisi olla täysin toisin päin. Heitän lisähaasteen myös lifestyle- ja muotibloggaajakollegoilleni. Olkaapa vuosi ottamatta vastaan ilmaisvaatteita tai ketjuliikkeitten lahjakortteja. Jos teette vaatteista tuotepostauksia, niin palauttakaa vaate sinne mistä se tulikin postauksen tekemisen jälkeen. Puhukaa postauksissanne enemmän tyylistä syvällisemmällä tasolla (referenssit, idolit, historia, tyylin prykologia ja filosofia yms.) kuin vain niin mistä vaatetta saa ostaa.

Kaikenkaikkiaan tämä haaste on ainakin minulle todella helppo nakki. Toista olisikin olla karkki- ja kakkulakossa tai ilman sokeria vuoden.. Sitä en halua edes ajatella. Hyvää alkanutta vuotta kaikille haastelaisille ja tsemppiä taas uuden vuoden puristukseen!

Kuvat: Amy Judd // tumblr

 

EDIT: Kommenteissa on mainittu, että uuden jätelain mukaan 2016 kotitalouksista tulleet tekstiilit loppusijoitetaan kaatopaikkojen sijaan polttolaitoksiin energiajakeena. Totta, MUTTA mielestäni kuluttajat eivät voi pestä käsiään näin helposti tästä asiasta. Heidän pitää ehdottomasti miettiä jätteensä loppusijoitusta, sillä muuten hän ei osaa lajitella oikein! Liikenteessä on vielä valtava määrä ennen 2000-lukua valmistettua, kierrätysorganisaatioille rahanarvoista vaatetta jonka ehdottomasti pitää päätyä edelleen kiertoon eikä poltettavaksi. 2000-luvulla valmistettujen rytkyjen kanssa saakin sitten olla jo huomattavasti tarkempi. Huonoin skenaario on se, että ne joilla olisi vielä käyttökelpoista ja uusiotuotantoon sopivaa tekstiiliä, eivät kierrätä vaan dumppaavat ylimääräiset vaatteensa roskiin (=polttoon) ja toiset taas laittavat (ehkä tietämättään) kierrätysorganisaatioille valtavat määrät uusiotuotantoon ja jälleenkäyttöön sopimatonta lumppua. Tästä lumpusta koituu organisaatioille valtavat kustannukset, jotka ovat kaikki pois hyvätekeväisyystyöstä. Minusta kuluttajalla on aina vastuu selvittää mihin hänen tuottamansa jäte pitää ja kannattaa laittaa, kun sitä ei enää käytä. Kierrätysorganisaatiot voisivat myös kommunikoida tästä nettisivuillaan selkeämmin.. Vai tietääkö joku jotain sellaista aiheesta mitä mitnä en tiedä? :)

EDIT EDIT: Tuttuni kommentoi facen puolella, että mitä kävisi pienille kivijalkakaupoille, jos uutta ei ostettaisi. Vastaan tähän näin. “Laadun ostaminen harkitusti on erinomainen valinta ja yksi tapa kuluttaa muotia ekologisemmin! Tämä haaste on mielestäni kohdennettu enemmän niille kuluttajille, joilla on tapana ostaa huonoa ja halpaa usein. Suomalainenhan osti vuonna 2012 12 kiloa vaatteita, joista vain 1 kilo oli ostettu käytettynä. Veikkaan, että suurin osa näistä 11 kilosta ei siis todellakaan ollut mitään (kotimaisten suunnittelijoitten) laatukamaa, sillä jos olisi, niin meillä olisi kaikilla (tekstiilialan yrittäjillä Suomessa) aika paljon enemmän asiakkaita.”

Share


44 responses to “vuosi ilman uusia vaatteita”

  1. Nyt on ihan pakko kommentoida että mahtava haaste. Erinomainen idea. Mä oon mukana, toivottavasti koko vuoden. Jes!

  2. jenni says:

    Mahtava haaste! Olen ostanut vaatteet kirpparilta jo vuosia, myös kengät ja asusteet. Jotain perustoppeja ja alusvaatteita ostan kaupasta tarpeen mukaan, Kaiken muun saa käytettynä. En etes raaski ostaa enää kaupasta mitään kun kirpparilta saa vaatteet parilla eurolla- tosin täällä pohjoisessa on kirpparitavaran laatu huonontunut huomattavasti aikaisemmasta.

  3. Sinikka says:

    Yksi vuosi tätä haastetta jo takana ja ajattelisin, että toinen vastaava edessä. Omat kokemukset, joita ihan vastikään blogissa jaoin, on olleet pelkästään positiivisia. Eli komppaan sua ja suosittelen kokeilemaan!

  4. Hyvä, että nostat asian esille. Itse en ole ostanyt yli vuoteen uusia vaatteita, paitsi alkkareita, muutaman urheiluvaatteen, jotka oli välttämättömia ja pari uutta vaatetta. Muuten olen käyttänyt vanhoja omia, tuunannut omia ja kirpparilta ostettuja ja myös ostanut kirpparilta. Blogissani nuo löytyvät kohdasta Ihan vanha juttu. Ostan mieluiten suomalaisia ennen vuotta 90-lukua tehtyjä vaatteita, joiden kangas ja työ ovat laadukasta. En näe mitään syytä, että ostaisin ostamisen vuoksi uutta: minulla on kaappi riepuja täynnä enkä siis tarvitse uutta. Osaan virkata ja neuloa ja lankojakin on jemmassa. Mieluiten tuunaan tai vien luotto-ompelijalleni.

    Tuo tekstiilijätteen jatkokäsittely on pulmallinen asia, mutta eivät rievut penkkaan mene – ne menevät polttoon eli ne ovat energiajätettä. Olen blogissani käsitellyt myös tätä asiaa, lähinnä referoinut paria lehtiartikkelia asiasta.

  5. Omppu says:

    Kuluttajan ei tarvitse jatkossakaan miettiä vaatteiden loppusijoituksesta. Alkuvaiheessa tekstiilijäte menee jätteenpolttolaitoksiin joita ollaan rakentamassa vielä lisää (osa jätteestä tietysti menee polttoon jo nyt) ja toivottavasti teksiilikierrätys jossain vaiheessa etenee, mutta tämä on todella alkutekijöissään.

    • outilespyy says:

      Tässä olen kanssasi hieman eri mieltä. Kuluttajan pitää ehdottomasti miettiä jätteensä loppusijoitusta, sillä muuten hän ei osaa lajitella oiken! Liikenteessä on vielä valtava määrä ennen 2000-lukua valmistettua, kierrätysorganisaatioille rahanarvoista vaatetta jonka ehdottomasti pitää päätyä edelleen kiertoon eikä poltettavaksi. 2000-luvulla valmistettujen rytkyjen kanssa saakin sitten olla jo huomattavasti tarkempi. Huonoin skenaario on se, että ne joilla olisi vielä käyttökelpoista, eivät kierrätä vaan dumppaavat ylimääräiset vaatteensa roskiin (=polttoon) ja toiset taas laittavat kierrätysorganisaatioille valtavat määrät lumppua. Tästä lumpusta koituu organisaatioille valtavat kustannukset, jotka ovat kaikki pois hyvätekeväisyystyöstä. Minusta kuluttajalla on aina vastuu selvittää mihin hänen tuottamansa jäte pitää ja kannattaa laittaa, kun sitä ei enää käytä. Kierrätysorganisaatiot voisivat myös kommunikoida tästä nettisivuillaan selkeämmin.. Vai tietääkö joku jotain sellaista aiheesta mitä mitnä en tiedä? :)

      • Omppu says:

        Hei, ehkä me ollaan kuitenkin aika samaa mieltä, taidettiin puhua vain eri asiasta :) Tarkoitin itse vaatteiden loppusijoituksella nimenomaan jätettä, eli kiertoon (kirpputorit, kaverit, yms) kelpaamattomia vaatteita. Näitähän riittää: huonolaatuiset, homeiset, vähän rikkinäiset joita kukaan ei viitsi korjata, tahraiset… Tarkoitin siis, että kuluttajan murhe ei ole kaatopaikkakiellon toteuttaminen vaan sen hoitavat kuntien jätelaitokset. Jätelaitoksilla on ainakin näennäinen vastuu valistaa kuluttajia jätehierarkiasta, mutta käytännössä tämä tuskin toteutuu kovin hyvin. En vastusta jätteenpolttoa sinänsä, mutta pelkään että käytännössä osa jätelaitoksista on sitonut kätensä jätehierarkian ensimmäisten tasojen aktiiviseen mainostamiseen sillä, että ovat osakkaina massapolttolaitoksissa, ja sopimusten mukaan kunkin alueellisen jätehuoltoyhtiön on toimitettava niihin tietty määrä jätettä. Muutenhan toiminta ei voisi olla kannattavaa, vaikkei sillä sinänsä voittoa ole tarkoitus tuottaa. Tästä voisi jatkaa vielä pitkäänkin, mutta itse jään mielenkiinnolla odottamaan nimenomaan uudelleenkäyttöön kelpaamattoman tekstiilijätteen kierrätyksen kehittymistä, vai tuleeko sellaista tahoa löytymään joka sitä riittävällä voimalla ajaisi eteenpäin? Täytyy sanoa, että arvostan työtäsi ja ajattelutapaasi vaatteiden uudistajana ja kierrättämisen puolestapuhujana, mutta sanoisin että “suuri yleisö” tarvitsee jonkun paikan mihin laittaa niin ehjät, vähän rikkinäiset kuin toivottomat tekstiilijätteet helposti.

      • Outi kyseli, onko esim. kierrätyslaitosten sivuille mainittu, mihin materiaalit menevät ja mihin kuluttajan ne pitää laittaa. Esimerkiksi Jätekukon sivuilla Jätekukko>tietopankki>lajittelu>tekstiilit näkyy, miten tekstiiit tulisi pakata ja mihin kipata. NÄkyy myös paikkakunnittain, missä ko. loota on, johon rievut voi kipata. Kyseessä on siis Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alue. Luulisin, että muidenkin paikkakuntien – ainakin isompien – jätteenkäsittelylaitosten sivuilla on mainittu. Noilla Jätekukon sivuilla on muuten paljon hyvää tietoa.

  6. Cherry G. says:

    Mukana jo viime huhtikuusta :)
    Hyvin mennyt tähän saakka, mutta välillä kyllä on poltellut uudet vaatteet. Uskomattomat kiksit siitä saa, kun ei kuitenkaan osta mitään.
    Kirppikset on kuuluneet mun vaatteiden hankintapaikkoihin jo 80-luvun loppupuolella :D

    • outilespyy says:

      Just toi. Tulee niin voimaannuttava olo kun pystyy käymään kaupoilla ja toteamaan, että nääh, mä en tartte. Pysyn tavoitteessani.

  7. Asikaine says:

    Hei, huippua! :)

    Lähdin mukaan haasteeseen syyskuun alussa, eikä kyllä ole vielä tehnyt ollenkaan tiukkaa, vaikka Köpiksen reissussa sormet syyhysivät tyttöjen shoppailukierroksella. Lopulta tuntui turhalta vollottamiselta sekin, oikeesti. Oon myös yrittänyt vähän hillitä kirppisosteluani (oon aina ostanut suurimman osan kirppiksiltä, joten tulee sieltäkin haalittua turhaa..)
    Parit sukkikset ostin ja reissussa tilanteen vaatiessa sormikkaat. Mutta muuten on mennyt erittäin jees.

    Hyvää alkanutta vuotta!

  8. Heli says:

    Vinkkaatko ompelijoita Hki tai Espoo kiitos!

    • outilespyy says:

      Helsingin Hakaniemessä toimiva Remake EkoDesign on minulle tutuin eko-ompelimo. Mestaa vetää ompelijamestari Paula Malleus eli olette siellä hyvissä käsissä. Olen itse firmassa töissä joten tiedän mistä puhun. Tietääkö joku muu esim. Espoossa toimivia ompelijoita joita voisitte suositella?

  9. nokonuu says:

    Mahtava haaste! Toteutin itse sen aikavälillä syyskuu 2013 – elokuu 2014. Uusien vaatteiden ostamisen lisäksi olin kieltänyt itseltäni myös kirpparit.

    Olin ennen kova shoppailija ja vaatteet valtasivat koko kodin. Työskentely vaatekaupoissa ja isot henksualet eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Tekstiilialan opinnotkin olivat omiaan ajamaan kiinnostusta pukeutumisen suuntaan.

    Lopulta tunsin hukkuvani vaatevuoriin ja huonolaatuisten rättien näkeminen alkoi kuvottaa. Töissä opin sen, että joka kuormassa tuli monta uutta “ihanaa” mallia, jotka jo seuraavalla viikoilla tuntuivat ikivanhoilta ja tylsiltä.

    Haasteen alkuajan keskityin karsimaan vaatevarastoani. Myin kirppareilla, lahjoitin kavereille ja pelastusarmeijalle sekä kärräsin askartelumateriaaliksi useamman jätesäkillisen tavaraa. Väljän vaatekaapin katseleminen oli ihanan vapauttavaa.

    Jossain neljän kuukauden kohdalla oli ehkä haasteen vaikein hetki. Silloin kaipasin vaihtelua ja vihasin koko vaatekaappiani. Onneksi käsityövarastoista löytyi muutama käyttämättä jäänyt kangas, joista surautin itselleni pari uutta mekkoa. Hammasta purren selvisin tylsyydestä ja totuin pieneen valikoimaan.

    Loppuvuoden keskityin käyttämään mielikuvitustani erilaisten asuyhdistelmien luomisen kanssa ja olemassa olevien vaatteiden tuunaukseen.

    Nyt kun lakko on ollut ohi neljä kuukautta, olen täydentänyt sukka- ja alusvaatevarastoa sekä tehnyt muutaman hienon löydön kirpputorilta. Uutena olen ostanut talvitakin. Vaatekaappi on edelleen väljä, eikä enää tunnu tippaakaan tylsältä. Opin hurjan paljon omasta tyylistäni, tiedän nyt mitä tykkään pukea ja millä tavalla.

    Ennen kaikkea on ollut mahtavaa huomata, miten suhtautumiseni vaateshoppailuun on muuttunut. Nykyään näen vain isot vuoret rättejä, joiden laatu ei kestä yhtä sesonkia pidempään ja joiden malli muuttu tylsäksi yhtä nopeasti. Ei yksinkertaisesti tee mieli ostaa mitään.

    Pitäisi varmaan kirjoittaa aiheesta omaankin blogiin.

  10. di-- says:

    Oma pukeutumisfilosofia on pikkuhiljaa muuttunut ekologisempaan suuntaan ja ajatus vuodesta ilman uusia vaatteita on kiehtova. Tosin olen juuri löytänyt ompeluharrastuksen ja vanhasta neulomisharrastuksesta pidän myös kiinni, mutta ehkä itsetehtyjä ei lasketa kun pitäähän ihmisellä olla mielihyvää tuovia harrastuksia :)

    Ihan mielenkiinnosta: kuinka paljon aikaa sulla menee vaateostoksiin? Äkkiseltään tuntuu, että kirpputoreja saa kierrellä ahkerasti että löytää tarvitsemansa. Käytkö viikottain kiertämässä kirppikset, vai useammin?

    • outilespyy says:

      No mulla on silleen kiva tilanne, että olen töissä Fidalla :D Käyn kirppiksillä siis joka viikko, pari kertaa viikossa. Käyn kyllä muillakin kirppareilla ahkerasti. Yleensä otan kerran kuussa päivän jolloin kierrän useita kirppareita läpi. Mun ongelma lähinnä on, että kun siellä on niin paljon kaikkea mitä haluaisin niin ei pysty (eikä pitäisi) hankkia kaikenlaista. Vuosia sain harjoitella, että pystyn vastustamaan impulssiostoksia myös kirpparilla. Toki niitä tulee silloin tällöin nykyäänkin tehtyä, mutta mulla on sääntö, että jos kirppisvaate ei mene heti tai viikon sisällä käyttöön ostopäivästä niin mun pitää palauttaa/lahjoittaa se sinne takaisin.

    • outilespyy says:

      Ja vastatakseni kysymykseesi niin omiin ostoksiin ja kirppareilla kiertelyyn menee 3-5h viikossa. Mutta se on myös osa mun työtä. Asiakastilauksia varten minun pitää olla aika hyvin perillä minkä tyyppistä kamaa löytyy mistäkin, jotta löydän tilauksen tultua materiaalit nopeasti. Suunnittelen myös uusia tuotteita ja katselen valikoimaa blogipostauksia silmälläpitäen.

  11. Emma Wilde says:

    Mielestäni vaatteiden ostamislakko on todella hyvä tapa vieraannuttaa itsensä tiukasta ostopakosta, mikäli sellainen on ollut elämäntapana. Itse olin 13-16 vuotiaana todella kova hankkimaan uuttaa vaatetta toisen perään, etsin henkilökohtaista pukeutumistyyliäni tuolloin kissojen ja koirien kanssa, joten kokeilunhalu lienee ymmärrettävää. n. 16-vuotiaana löysin todenteolla kirppis ja second handit, ja niiiden hamstraus korvasi pian uuden ostamisen – mutta määrät olivat edelleen samat. Vaarallisinta omalla kohdallani oli asenne: “tää ei oo ihan just, mutta kavennan vähän tuosta ja lyhennän tuosta”… ja kaapi pohjalle jäivät. Vaatepaljoudessa eläminen voi opettaa todella paljon, mikäli asiaa ymmärtää ajatella. Ostolakkoa on todella tärkeää harkita etenkin silloin, kun omistaa vuoren vaatteita, ja ostaa jatkuvasti lisää, muttei meinaa koskaan löytää mitään päälle puettavaa kaapistaan. Ostolakko pakottaa hahmottamaan ostopakon takana piileviä syitä, ja antaa aikaa oman tyylin löytämiseen. Kannattaa usein miettiä, ostaako vaan kaiken kivan näköisen, vaan miettiikö oikeasti onko vaate sellainen, joka sopii omalle vartalolle ja ilmentää sitä ihmistä, joka on.

    Henkilökohtaisesti teen nykyään enää todella, todella harvoin virheostoksia. Olen myös vuosien varrella alkanut satsata sen verran tiukkaan laatuun, että vaatteet maksavat niin paljon, että hankintaa tulee mietittyä keskimääräistä enemmän. Monessa tapauksessa jopa säästän pennosiani muutaman kuukauden ja sitten teen sen yhden hankinnan – ja pidän vaatetta seuraavat 5 vuotta. En itse ryhdy ostolakkoon siksi, että olen jo kauan tiennyt melko hyvin, mitä minun kannattaa ostaa, jotta vaatetta tulee käytettyä. Oman kuluttajakäyttäytymisen miettiminen on kuitenkin todella monelle tarpeen, jo siksikin, että uuden ostaminen kuormittaa luontoa aina hieman lisää.

    http://www.thewildethings.com

  12. Loistava haaste.

    On tullut niin paljon vähennettyä ostamista, että askel tähän ei olisi suuren suuri. Tänä vuonna en uskalla lähteä tähän mukaan vielä, sillä vuosi matkan päällä ja äkilliset tarpeet sekä kirpparien vähyys muun muassa Aasiassa saattaa tehdä tästä mahdottoman, mutta vuoden kuluttua kotiuduttua voisin hyvinkin kokeilla.

    Tätä aihetta olisi itse kunkin hyvä pohtia, hyvin avattu.l

  13. Susanna says:

    Lähden mukaan ehdottomasti. Itse asiassa olen ollut mukana jo aika monta vuotta kun Suomen kaupoista ei löydy mitään päällepantavaa.

    Ulkomailla olen suosinut paria merkkiä jotka kestää käytön ja jotka yleensä ostan outleteistä säästäen rahaa. Mulla oli kesällä tarjolla kaikki maailman kaupat jenkeissä mitta löysin vaan farkkuja ja mekon.

    Kirpputorit on mun taivas ja vaikka ostan vaatteita tosi harvoin, nyt oon ajatellut opetella tuunaamaan niin tylsyys häviää..hieman mulle on suotu virkkaus yms taitoja…

    Ostat Outi rintsikatkin käytettynä? Nostan hattua! Mä en oo ikinä ajatellut et ostaisin..

    Mutta siihen vois tulla muutos..

    • outilespyy says:

      Lainaisin kaverin rintsikoita tai kaverille niitä, joten en näe mitään syytä miksen voisi ostaa niitä käytettynä. Pesun kautta ne menee kuitenkin. Alkkarit on tietty eri juttu. Niitä ei lainailla :P

  14. amarok says:

    Nyt jäi kiinnostamaan se, että MISTÄ ostat rintaliivejä käytettynä, missä niitä myydään?

    Itse ostan omani uusina ja käytän kunnes niistä ei ole enää mitään iloa kellekään…. o:D

    • outilespyy says:

      Suurimman osan olen löytänyt Fidoilta. Katson rindelaatikon läpi aina kun käyn millään torilla. Yleensä ne maksaa vain muutaman euron kappale ja kaikki ovat olleet todella hyvässä kunnossa, lähes käyttämättömiä, mitä olen löytänyt. Rikkinäisiähän Fidat eivät edes laita myyntiin, jos heille sellaisia lahjoitetaan.

  15. […] Outi Pyyn blogissa haasteeseen olla ostamatta vaatteita vuoteen (haasteen sivut facebookissa). Tässäpä haaste johon […]

  16. Saara says:

    Kiitos hyvästä haasteesta! Mä en uskalla täydellisenä kirpparinoviisina luvata lähteä mukaan täysillä, mutta omat vanhat vaatteeni lupaan kärrätä ompelijalle.

    Eli niitä vinkkejä tässä kärtän :) Tai toisaalta aiemman postauksesi perusteella olin tuomassa kuteitani Remake EkoDesignin taitaviin käsiin.

  17. Milla says:

    Ihan mahtava postaus! Itsekin olin jo lahdossa tahan mukaan, mutta semmoisilla aikeilla etten saa myoskaan ostaa second-handia/ kirppista, silla samoin kuin sakin olen jo monta vuotta ostanut hatina sen kolme uutta vaatetta vuodessa kaupoista, mutta silti shoppaillut alvariinsa kirppareilla.

    Nyt tuntuu etta kaapissa on oikeesti kaikki ja ostelen vaan variaatioita samoista tyylini kulmakivista. Selvaa on ollut jo jonkin aikaa etta kirppistely on mulle semmonen elamanilo asia, etta siita nauttii kovasti ja oman vintageliikkeen (netissa ja kivijalassa) pyorittaminen on seka ruokkinut etta helpottanut tata hamstraamista.

    Omissa saannoissani siis mittaan ei saa ostaa, mutta noi kolme oljenkortta on toki. Olen itseasiassa ja jonkin aikaa pitanyt listaa siita etta mika olisi mieleista (Farkkutakkiliivi, ysari auringonkukkamekko, vetskarillinen paksu villapaita) etta pysyy mielessa mita kannattaa ja ei kannata ostaa. Lisaksi saan tehda vaatteita itse (bonus, paitsi jos alanking sit shoppailla kankaita, mut ainaiskin oppisin jotain), saada vaatteita kavereilta ja swapeista ja meidan paikalliselta ilmaismestalta.

    Mulla on myos pitkaan ollu semmonen budjetti meininki etta 365 dollaria (taikka euroo, asuinmaasta riippuen) on maksimi kaikkeen, koska jos monissa maissa jengi elaa dollarilla paivassa niin totta hitossa mina voin silla haalia kaikki turhat mekkoni ja muut.

    Eniveis, kiitos tasta buustauksesta, kylla se lahtee. Jos ei paa hajoa. Ja iloista, ihanaa uutta vuotta!

    • Milla says:

      ai niin ja piti sanomani, etta olen itse ollut pitkaan siina “onnellisessa” asemassa, etta kaikki jengi lahjoittaa mulle koko ajan sukkiksia (mutsi, miehen sukulaiset, tyonantaja?!?!) ettei viime vuonna ei esimerkiksi tarvinnut ollenkaan ostaa niita tai alusvaatteita, mutta rintsikat minakin ostan kaytettyna. Nyt mietinkin etta josko tosta budjetista/ oljenkorsista, ostaisin muutamat kasintehdyt ihanat etsysta.

      Ja viela sekin jai sanomatta etta joka vuosi teen ite listan kohteista ja jarjestoista joille haluaisin lahjoittaa rahaa ja sitten aina kun yritan ostaa niin huomautan itelleni etta sinne nyt menee nekin rahat mitka niille kissanpentujenkuntouttajille meinasit. Joskus toimii, joskus ei. tana vuonna ennatyslahjoitus toiveet ;D

  18. […] queen bee. Kun sosiaalinen media turpoaa koko ajan kuin pullataikina, on minulta mennyt täysin ohi Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste. Aihe on mielenkiintoinen ja pistää miettimään omia kulutustottumuksiaan – myös […]

  19. Roosa says:

    Pakko vielä lisätä noihin edit-kommentteihin.

    Tosiaan Suomessa myytävistä vaatteista 80% valmistetaan aasiassa. 4% on kotimaista tuotantoa ja loput euroopasta. Tässähän vähän ajattelemisen aihetta. (En saa kännykällä linkattua lähdettä :( )

  20. Emma Wilde says:

    Outi! Kirjoitin asiasta blogiin ja siteerasin sinua, toivottavasti ok! Tässä linkki kyseiseen päivitykseen:

    http://www.thewildethings.com/2015/01/a-year-without-new-clothes.html

  21. Terttu Paul says:

    Hei!

    Kuulin tästä mahtavasta ajatuksesta “VUOSI ILMAN UUSIA VAATTEITA”. Aiheen tiimoilta haluaisin kertoa, että olen julkaissut omakustannekirjan nimeltä NYKYNAISEN ASU MATEMATIIKKAA, jonka tarkoituksena on antaa selkeä ja yksinkertainen ratkaisu siihen miten 24 vaatekappaleesta voidaan muodostaa 432 asua tai 32 vaatekappaleesta voidaan puolestaan muodostaa 992 asua ja 40 vaatekappaleesta peräti 1900 erilaista asua tyylistä riippumatta ja jos on jo entuudestaan ollut pukeutumisessaan kutakuinkin tyyli ja väri uskollinen, niin ei ole tarvetta hankkia uusia vaatteita moneen vuoteen.
    Jos varastossa sattuu olemaan paljon vaatteita, kirjan systeemin mukaan voi rakentaa itselleen kaksi tai kolmekin kokonaista puvustoa. Asusteilla voi vielä luoda vaihtelua kuhunkin asuun aina tarpeen ja tilanteen mukaan.
    Jos kirja kiinnostaa sen löytää helpoimmin käymällä sivustolla tosiunelma.jimdo.com
    Sieltä löytyvät tiedot ja linkit kirjojen tilaamiseksi.
    Kirjaa on saatavana samasta paikasta myös englanninkielisenä nimellä DRESSING MATHEMATICS OF A MODERN WOMAN.

    Terveisin

    Terttu Paul

  22. […] vuosi ilman uusia vaatteita « Outi Les Pyy – Mahtava haaste! Olen ostanut vaatteet kirpparilta jo vuosia, myös kengät ja asusteet. Jotain perustoppeja ja alusvaatteita ostan kaupasta tarpeen mukaan, Kaiken … […]

  23. […] vuosi ilman uusia vaatteita « Outi Les Pyy – Hyvä, että nostat asian esille. Itse en ole ostanyt yli vuoteen uusia vaatteita, paitsi alkkareita, muutaman urheiluvaatteen, jotka oli välttämättömia ja pari … […]

  24. mie says:

    Hieno teksti ja hyvä että ihmisiä herätellään näihin asioihin. Varsinkin näin joulun alla tätä tekstiä lukiessani aion myös miettiä tarkkaan mitä annan joululahjaksi, varsinkin kun suvussa pieniä lapsia niin helposti tulee osteltua kaikkea “ihanaa” krääsää heille :). Mutta tosiaan noista vaatteista sen verran, että ite oon joutunu ostamaan melkein kaikki vaatteet omilla rahoillani n.14vuotiaasta asti, joten kirpparit tullu tutuiksi 10 vuodessa aika hyvin. Minun mielestäni kaikki vanhemmat voisivat esim. antaa lapsille itselle rahan käteen ja laittaa ostamaan vaatteet itse, jolloin pakostakin tie veisi jonnekin second handiin. Ainakin itella tie vei aika harvoin hm:lle tai muihin vastaaviin paikkoihin koska rahoille oli saatava vastinetta ( eli vaikka oli rahaa 150-200e ja siitä piti ostaa takki, kengät, farkut, alusvaatteet jne.) Jotenkin itelle on kyllä aikuisenakin jäänyt päälle, että jos jotain tarvii, niin eka katon kaikki käytetyn tavaran kauppapaikat läpi ennenkukn suuntaan kauppaan. Hyvä esimerkki kuinka käytetty on usein parempi kuin uusi oli viimetalvena, kun piti takki saada niin uffin euron päiviltä löysin 5e hyväkuntosen italiassa tehdyn pitkän 100villaa olevan takin.

    • outilespyy says:

      Isä antoi minulle lapsilisät (muistaakseni 700markkaa kuussa) 16-vuotiaana käteen. Sanoi, että osta tosta vaatteet ja leffaliput. Menin saman tien kirpparille ja riitti vielä mäkkäriinkin. Erittäin toimivaa.

  25. […] varastoa hyväntekeväisyyteen tai vaihtelet vaatteita frendien kanssa? Lainaat muilta? Mulla on jo alkamassa kolmas vuosi ilman uusia vaatteita. Haaste sallii pieniä poikkeuksia, mutta kovimmat vetää ilman mitään helpotuksia. Tutustu […]

  26. Anni says:

    Vuosi haastetta takana! Tähtäsin kolmeen uuteen vaatteeseen, kengät suljin ulkopuolelle. En olisi uskonut, että haaste helpottaa elämää näin paljon. Huomasin kärsineeni ostobulimiasta: Vaikka tarvitsin yhden, ostin kolme kahden hinnalla. Nyt oli helppo vain jättää kaupat väliin ja tehdä löytöretkiä vaatekaappiin!

    Haaste ei ihan onnistunut – ostin seitsemän vaatetta. Luomupuuvillaa, Suomessa suunniteltua ja/tai pieniä merkkejä. Jokaista vaatetta arvostan. Mutta – vaikka laihdutustavoite 20kg jäisi 10 pudotettuun kiloon, se on silti hyvä suoritus ja kannustaa jatkamaan. Niin tämäkin. Hyvää uutta vuotta, haaste jatkuu! :)

  27. Minni says:

    Mulla voisi olla melkein vuosikymmen ilman uusia vaatteita. Mulla on noin 30 erilaista paitaa. Olen listannut ne niin, että tunnistan ne. Kun olen käyttänyt töissä jotain ja pessyt sen, vedan sen kohdalle viivan. Näin tulee jokaista käytettyä vuoden aikana 2-3 kertaa. ihan sama, vaikka paidassa on epämuodikkaat hihat tms, kun minulla on aina neuletakki päällä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *