XL-kokosyrjintää?

 

 

Hei vaatefirman suunnittelija, mallimestari, omistaja tai myyjä. Olisitko ihana ja lukisit tämän tekstin ajatuksella. Kiitos.

 

Törmään hyvin usein nettikaupoilla ekologisiin ja eettisiin vaatefirmoihin, mutta en itse voi ostaa heiltä sieltä mitään, sillä en mahtuisi ko. brändin tuotteisiin. 100cm lantio tuntuu olevan monen, varsinkin aloittelevan, vaatemerkin mielestä normaalin raja eli koot loppuvat 40/L:ään. En kuitenkaan lannistu tästä, vaan laitoin (taas) eräälle ekologisia ja eettisiä urheiluvaatteita valmistavalle vaatemerkille viestiä, että lisäisivät koot 42-48 (XL-XXL) valikoimaansa. Tai edes 46:en asti. Mutta en tee tätä vain siksi, koska juuri minulle ei löytynyt sieltä jotain, vaan perustelin, miksi nämä isommat koot kannattaisi ottaa mukaan, sillä mielestäni vaatemerkit menettävät tällä rajauksella paljon kotimaisia naisasiakkaita.

Olen itse kokoa D44 tai C46, lantio jossain 112-114cm kieppeillä, riippuu viikosta. Lopetin tupakoinnin viime talvena ja mm. sen seurauksena lantiolle ilmestyi +10cm. Vaatekokoni siis suureni kahdella. Koon muutos tapahtui puolen vuoden aikana, joten vaatekaappia on uusittu aika rankalla kädellä. Pidän kropastani ja tiedän että sen voi pukea kauniisti koosta riippumatta.

 

Jos vaatemerkki tarjoaa kokoja vain alle 100cm lantioille, he missaavat siinä noin kolmanneksen (29%) suomalaisista naisista ja aika merkittävän osan maksukykyisistä aikuisista.

 

Kuvan mittataulukko “N-2001” on vuonna 2001 tarkistettu suomalaisten naisten virallinen kokoluokitus, jaoiteltu vaatekoittain.

 

Jos vaatemerkki tarjoaa kokoja vain alle 100cm lantioille, he missaavat siinä noin KOLMANNEKSEN (29%) suomalaisista naisista ja aika merkittävän osan maksukykyisistä aikuisista. Yleensähän merkit tarjoavat pienet 32-36 (XS-S) koot automaattisesti, mutta on huomattavaa, että nämä edustavat vain n. 12% meistä suomalaista naisista ja niistäkin osa on teinejä. Aikuiset, varsinkin ne töissäkäyvät ja tienaavat naiset ovat yleensä isompikokoisia.

 

Kuva: Suomalaisen naisen keskipituus on 164 cm

 

Olen itse ollut vaateteollisuudessa töissä jo 20 vuotta, joista 13 farkkumerkin maahantuojalla, joten ymmärrän että vaatebrändin kokoluokituksen rajaaminen voi johtua monesta asiasta. En kuitenkaan usko, että tätä tehdään vain se takia, etteikö ko. kohderyhmää olisi harkittu, sillä eihän sitä rahalle kannata sanoa ei. Oman kokemukseni mukaan XL-asiakkaat ovat valmiita investoimaan laadukkaisiin vaatteisiin.

Ensimmäinen syy kokosaatavuuden rajaamiselle voi olla puhtaasti ammattitaidon puute. XL-kokojen kaavoittaminen ja vartalomallin ymmärtäminen vaatii erikoisosaamista ja kokemusta. Sitä ei voi tehdä pelkällä vaatesuunnittelun tai ompelijan perustutkinnolla. Isompiin kokoihin mennessä vartalon mittasuhteet muuttuvat huomattavasti pienemmistä koista (mm. rintojen koko ja malli), enkä siksi suosittele, että niitä sarjottaisiin samoilla kaavoilla. Moni merkkihän tekee mallikappaleensa koissa 36/S ja sarjoo koot siitä ylös ja alaspäin, minkä takia isomman pään koot eivät istu enää oikein. Jos itse tekisin vaatemallistooni isoja kokoja, tekisin mallikappaleita kahdet (36/S ja 42/XL) ja sarjoisin isommat koot eri tavalla kuin pienemmät koot. Huomattavia muutoksia tulee lantion ja rinnanympäryksen lisäksi mm. hauiksen ja reiden ympäryyteen, vaikka korkeusmitat säilyvät samoina. Vaatemerkkien kannattaa siis varmistaa, että heidän mallimestarinsa on tutustunut XL-kokojen kaavoitukseen, kyseisen kohderyhmän tarpeisiin ja että kaikki prototyypit/mallikappaleet sovitetaan myös isommissa koissa.

Isompien kokojen lisääminen mallistoon ei tarkoita automaattisesti sitä, että malliston koko ja työmäärä tuplaantuu tuotannossa. Sovitusmalleja tarvitsee tottakai kaksi. Ompeluunhan nämä lisäykset eivät vaikuta, kankaan menekkiin kyllä. Mallikappaleita sovitettaessa voidaan eri mallit käydä läpi, mitkä niistä olisivat todennäköisimmät XL-asiakkaille ostaa. Ja tuotantoon laitettaisiin sitten vain nämä mallit. Jos nettikaupassa XL-kokoja pitää näkyvillä koko ajan pidemmällä erikoistoimitusajalla, näkee siitä yhdessä sesongissa, tilaako niitä kukaan. Tuotteet, joista on olemassa XK-koot, kannattaa merkitä nettikauppaan omalla kategoriallaan, samaan tapaan kuin aletuotteet, jotta kohderyhmä löytää ne nopeasti eikä joudu selaamaan koko mallistoa läpi. Näin myös vaatteen valmistaja näkee sivuston klikkaushistoriasta, mitä asiakkaat katsovat.

 

 

Toinen vaihtoehto sille, että brändi jättäisi XL-koot tekemättä, on brändin imago. Jotkut vaatemerkit eivät halua profiloitua “isojen kokojen vaatemerkiksi”, mikä ainakin minun mielestäni on aika vanhan koulukunnan markkinointiajattelua. Jos brändi valitsisi kuitenkin jättävänsä XL-koot pois valikoimasta pelkän imagon takia (tai lähinnä imagon laskemisen pelon takia), luullaan, että merkki pystyy tekemään saman rahan pienemmillä koilla. Normikokojen tarjonta on kuitenkin laajaa, joten myös niissä kilpailu on kovaa ja vaatii paljon markkinointiponnisteluja uudelta ja pieneltä vaatemerkiltä. Isojen kokojen mallistoissa asiakkaat tekevät osan markkinoinnista ja kilpailu on taas pienempää, koska tarjontaa on huomattavasti vähemmän.

Mutta jos imago olisi se syy, olisi se sama asia kuin että pieni kulmaravintola kieltäytyisi lisäämästä listalleen muutamaa kasvisannosta sillä perusteella, että he eivät halua profiloitua kasvisravintolaksi. Niinpä. Aika erikoinen katsontakanta liiketoimintaa ja asiakaskuntaa ajatellen.

Mutta jos he eivät osaa valmistaa mielikuvituksellisia ja maukkaita kasvisaterioita, niin sitten ei ehkä kannata. Tuotteen on oltava kunnossa, aina. Tässä mielessä tekisinkin eri merkkien välillä yhteistyötä. Jos jollain on hyvä XL-mallimestari, häntä kannattaa pyytää tekemään useamman merkin kaavat.

 

 

MITÄ KULUTTAJA VOI TEHDÄ?

Jos siis olet itse näitä XL-koon naisia, ja harmittaa kun koot eivät riitä, niin ota tämän postauksen linkki talteen ja lähetä se haluamasi vaatemerkin asiakaspalvelulle, joko facebookin kautta (seinällä tai viestinä) tai sähköpostilla yrityksen nettisivujen kautta. Kerro, että tilaisit heiltä mielellään, mutta et pysty. Merkeiltä kannattaa myös tiedustella mahdollisuutta tilata erikoiskoko, ehkäpä jopa omilla mitoilla. Pienet merkit saattavat tehdä sen sinulle lisämaksusta, tai jopa ihan samalla hinnalla hyvän asiakaspalvelun nimissä.

 

JOS TAAS EDUSTAT VAATEMERKKIÄ.

Tarkistakaa, että nettikaupassanne on nimenomaan asiakkaan kokotaulukko näkyvissä. Moni merkki ilmoittaa kyllä tuotteen fyysisiä mittoja, mutta niiden kanssa asiakas joutuu aina miettimään väljyyksiä, eikä osaa välttämättä tilata sitä kokoa mitä suunnittelija olisi hänelle suositellut. Kokotaulukossa tulisi ilmoittaa seuraavat mitat: rinnanympärys RY, rinnanympärys rinnan alta RYA, vyötärön ympärys VY, lantion ympärys LY ja henkilön pituus. Jos asiakas ei löydä listasta itselleen sopivaa kokoa, hänen kannattaa pyytää ottamaan yhteys asiakaspalveluun ja kysymään lisäkoista. Näin saatte tiedon siitä, kuinka monta kauppaa jäi tekemättä. Asiakas saattaa myös lähettää teille omat mittansa ja kysyä mitä kokoa hänen kannattaisi tilata. Tämä keskustelu myös vähentää palautuksien määrää nettikaupasa, eli siihen kannattaa uhrata muutama minuutti. Palautukset tulevat kalliimmiksi.

 

 

Brändin kannattaa siis käydä ensimmäisten vuosiensa aikana asiakaskuntansa kanssa aktiivista keskustelua siitä mihin suuntaan mallistoja kannattaa kehittää. Muutosehdotukset kannattaa ottaa vakavasti ja palautteista jopa soittaa joillekin asiakkaille, jotta saadaan selvitettyä tarkalleen mitä he tarvitsevat. Tutkimusten mukaan XL-koon vaatteita ostava asiakas on merkkiuskollisempi ja suosittelee lempituotteitaan kaikille. Tämänkin postauksen inspiraationa oli erään facebook-ryhmän keskustelunavaus, jossa kirjoittaja hehkutti muille sitä että eräs ekovaatemerkki oli vihdoin saanut lisää XL-kokoja valikoimiin, vaikka ne eivät näkyneet vielä nettikaupassa. Tykkäyksiä ja kommentteja sateli.

Mielestäni olisi erittäin erikoista, jos mikään vaatemerkki pitäisi enää tänä päivänä kokojen 42-48 valmistamista erikoiskokoina, sillä kolmannes maan naisväestä ei ole enää mikään vähemmistö. Pitkät ihmiset ovat taas selvä vähemmistö, sillä yli 172cm pitkiä naisia on suomalaisista vain 15%. Toivoisin, että 42+ kokoiset naiset ymmärtäisivät tämän. Että me emme ole mikään marginaali, jolle pitäisi tehdä erikoispalvelus. Me olemme iso asiakasryhmä, jolla on paljon ostovoimaa! Isojen kokojen asiakkaat ovat kuluttajia, jotka haluaisivat käyttää muunkin laisia vaatteita kuin vain tunikoita, laatikkopaitoja ja leggareita. Arvostamme todella, kun joku ottaa kurvimme asiakseen ja kehittää juuri meille istuvia vaatteita.

Ja jos niissä on taskut, niin ostamme tuotteen satavarmasti. Koska taskullinen vaate on käytännöllinen hankinta ja tasa-arvon vaate.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Vaateteollisuuden kirjainkokomerkinnät ovat harha: Mediumia ei ole olemassakaan. (9.11.2013)

Mitä on “vanity sizing”? Hoikkuuden mielikuva (25.2.2014)

Minnaleena Jaakkolan opinnäytetyö pluskoon vaatesuunnittelusta (LAMK 2016)

Share


12 responses to “XL-kokosyrjintää?”

  1. Omppu says:

    Kiitos tästä :) Itselläni vaatekoko kasvoi vuodessa 38->42 tai jtsp. Kaikki meni joka tapauksessa uusiksi (elastaanista huolimatta, sarkasmia…). Huomasin että enää ei olekaan helppo löytää istuvia vaatteita, kun vartalon mittasuhteet tosiaan on muuttuneet. Johtuneeko huonosti suunnitelluista vaatteista vai siitä että joudun kerta kaikkiaan opetella tuntemaan kroppani uudestaan.

    • outilespyy says:

      Vaatteen hyvän suunnittelun pohjana ovat hyvät mittasuhteet, eivätkä ne valitettavasti ole samat koolle 38 kuin 42+. Vaatii ammattitaitoa tehdä XL-kokoisia vaatteita tyylillä. Mutta en sanoisi, että kyse on “huonosta” suunnittelusta. Se on todennäköisesti vain osaamattomuutta ja koulutuksen puutetta. Omalla kokemuksellani XL-kokoinen henkilö on paras suunnittelemaan oman kokoisilleen, koska hän ymmärtää vaatetta ja sen toimivuutta myös omakohtaisen kokemuksen kautta.

  2. Omppu says:

    Ymmärrän kokemuksen tärkeyden, suurin ongelma itselläni kun taitaa tällä hetkellä olla se etten ymmärrä edes itse omaa kroppaani. Täytyy alkaa opiskella itseään ja tyyliään uusiksi.

    • outilespyy says:

      Se on valitettavasti pakko tehdä joka kerta kun kehossa tapahtuu kahden vaatekoon verran muutoksia, pienempään tai isompaan. Minulla on myös ko. projekti nyt menossa.

  3. Riitta says:

    Vaateteollisuuden olisi hyvä tarkistaa nuo mittataulukot. Veikkaukseni on, että ihmisten vartalonmalli myös on muuttunut. Meillä ei yleensä ole enää ampiaisvyötäröä. Kun katson noita standarditaulukoita, niin vyötärönympäryksen perusteella kokoni olisi 42; ja lantionympäryksen perusteella 38-40. Usein koko 38 kuitenkin käy. Olen lisäksi aivan normaalipainoinen. Pitkä ja hoikka.

    • outilespyy says:

      Blogipostauksessani on printscreeneinä vain muutama mittataulukko. Niitä on oikeasti kymmeniä erilaisia riippuen siitä mikä on henkilön pituus ja vartalomalli (AB, A, B, C, D).

  4. Rulla says:

    Kannattaisin myös mittataulukoiden tarkistamista. Nuo ovat nykyisellään itselleni täysin turhia, koska pituutta on yli 180 cm ja aivan kaikki mittataulukot jäävät maksimissaan siihen mystiseen 176 senttiin. Kun pidetään kynsin ja hampain kiinni siitä, että naisten keskipituus Suomessa on sen 164 cm, niin istuvia vaatteita on ihan mahdotonta löytää, vaikka vaakasuorat mitat täsmäisivätkin.

  5. Nipatii says:

    Itsellä ongelma on tissit. Siis täh, naisella ko rintavarustusta?! Ilmeisesti yleensä ei ole, päätellen siitä ettei tisseille ole tilaa kovin monissa vaatteissa. Myös hihojen lyhyys on suuri ongelma. Trikoopaidan hihoja voi pitää ylhäällä kyynärpään kohdalla “rytyssä” niin lyhyys ei ehkä haittaa. Mutta takki, ai että ketuttaa takkiostoksilla kun hihat on järkestäen liian lyhyet ja jos sattuukin löytymään sopivat hihat niin tissit ei mahdu. Koko 44, eli mitään XXXXL-telttoja en kaipaa. Ja vaikka tissit on ja läskiäkin, niin käsivarret on silti kapeat, eli ei tarbita hirvittäviä pussihihoja tai hartioille extratilaa. Housut, no niistä saa jo toisen romaanin.

    • outilespyy says:

      Tämä on juurikin osittain seurausta siitä, kun XL-kokoja sarjotaan pienemmistä koista, eikä omalla mittataulukolla. Haluaisin nähdä vaateliikkeissä ensin heidän käyttämänsä mittataulukot, ja vasta sitten tiedän kannattaako minun edes sovittaa mitään. Oma 114cm lantio kun saattaa olla kirjainmerkinnöillä mitä tahansa L:n ja XXL:n väliltä ja 42-46.

  6. Hulda says:

    Olen vaateteollisuudelle ongelmatapaus, koska olen kokoa 56 hartioista ja lantiosta, kokoa 52-54 vyötäröltä ja olen yli 180 cm pitkä, pitkäjalkainen. Jostain syystä vaateteollisuus haluaa pukea minut liian lyhyisiin housuihin tai leggareihin ja omenavartalolle leikattuihin yläosiin jotka pussittavat keskeltä ja tekevät minusta lähinnä Jabba the Hutin oloisen möhkäleen. Aina puhutaan, että koosta riippumatta pitäisi pukeutua vartalonmallin mukaan – minun siis ilmeisesti täytyy pukeutua jonkun toisen vartalonmallin mukaan koska omaani ei ole naisen vartaloksi tiedostettu vaateteollisuuden puolelta.
    Plussakoossa on todella vaikeaa löytää a) oikeita farkkuja, b) tiimalasivartalolle tehtyjä yläosia, c) riittävän pitkiä lahkeita, ja d) korkealaatuista vaatetta ylipäätään. Paitsi tietyst USA:sta, missä et ole koskaan vääränkokoinen. Ironista, että esim. Levi’s ei ole tuonut Suomeen (tai ilmeisesti edes Eurooppaan?) curve-mallistoaan jossa on kolme eri leikkausta erikokoisille pyllyille. Heillä olisi täysin dominoiva markkina-asema farkkupuolella plussakokomarkkinoilla! Moni muu valmistaja on myös tehnyt saman huonon päätöksen tuoda vain “keskikoot” markkinoille Suomeen tai Pohjois-Eurooppaan ylipäätään.
    Seppälällä oli melko hyvä käsitys siitä, miten plussanainen puetaan. Ikävä kyllä menivät köli ylöspäin. Zizzillä on tarjolla huonoa laatua huippuhinnoin, mutta esim. farkuista heillä loppuu 86-senttinen lahjepituus kokoon 54. Ilmeisesti me 56-kokoisen bootyn omaavat kutistumme pituussuunnassa mystisesti ja huomaamatta..?
    Parempia aikoja odotellessa…

  7. Marjo says:

    Tuohon, että merkeiltä kannattaa tiedustella mahdollisuutta tilata erikoiskoko…” Tästä mulla on makeankarvas kokemus: Kotimainen pieni merkki, aiiiivan ihana mekko, pienet koot… “Juu, kyllä me voidaan tehdä sama 180-senttiselle ja isommilla ympärysmitoilla… (kuukauden päästä:) Hei sori, tähän kaavoitukseen menee enemmän aikaa kuin me luultiinkaan, tulis semmonen 100€ lisää hintaa… (taas kuukauden päästä:) Hei taas, sori, kuule, tähän menee enemmän kangastakin kuin me ajateltiin, tulis lisähintaa ainakin semmonen 200€. Jatketaanko?” Lopulta 300€ mekko tuli maksamaan mulle 700€. Osin toki oma vika, kun en kehdannut perua tilausta missään vaiheessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *