hyvä tyyli ei synny kertaostoksena
Iltalehden nettisivuilla ilmestyi tänään kolumnini tyylistä. Näin se meni.
Hyvä tyyli on kiinni perusasioista. Ensimmäisenä arvostan hyvää ryhtiä, sillä se on kauniin pukeutumisen A ja O. Kalleinkin designermekko näyttää kamalalta, jos sen kantajalla on huono ryhti. Hymy ei maksa mitään ja tekee kauniiksi nopeammin kuin mikään valokynä tai meikkivoide. Nainen, jolla on ilmeikkäät hymyrypyt silmäkulmissa, on aina kaunis meikkaamattomanakin. Kunnon yöunet auttavat myös saamaan pilkettä silmäkulmaan ja rennon olemuksen. Viimeisenä mainitsisin hyvät ja mukavat kengät. En koskaan osta kenkiä, joissa ei ole hyvä kävellä. Kun jalkoihin alkaa sattua, niin hymy karisee naamalta ja ryhti katoaa sekunneissa. Käsityökoulussa opin, ettei kireä ole sama asia kuin istuva. Vaatteeseen on jäätävä hieman tilaa, jotta se näyttää kauniilta ja siinä pystyy liikkumaan. Mattakankaat näyttävät usein tyylikkäämmiltä kuin kiiltäväpintaiset.
“Hyvä tyyli ei synny kertaostoksena”, kiteytti ystäväni Hanna Linkola omintakeisen ja kestävän pukeutumisen olemuksen tehdessämme Trashion-kirjaa. Mielestäni hän osui asian ytimeen. Hyvä tyyli on hidasta muotia. Se muovautuu ajan kanssa persoonan mukaan eikä ole riippuvainen kauden trendeistä. Tyyli ja vaatetus tukevat kantajansa persoonaa ja päivän fiilistä, ei päinvastoin. Se on linjassa henkilön ajatusmaailman kanssa, eikä sitä voi leikkaa-liimata postimyyntikatalogista ja naistenlehden muotijutusta. Hyvä tyyli ei ole kuppikoko tai lantionympärys. Se on korvien välissä. Oman tyylin löytyminen on kiinni siitä, miten hyvin tunnet itsesi ja miten annat sen näkyä vaatteissasi.
Oma tyylini on kehittynyt viimeisen 15 vuoden aikana. Siihen on vaikuttanut muun muassa rahatilanne, arvomaailmani ja elämäni merkittävät käännekohdat. Luokittelisin sen itse yhdellä sanalla klassiseksi, koska minua viehättävät ajattomuus, laatu, selkeys ja vaatekappaleet, jotka ovat aina muodissa. Silti tyylini ei ole tylsää tai minimalistista, vaan rikasta, vaihtelevaa ja huumoripitoista.
Vaatekaappini sisältö koostuu lähinnä tarkoin valituista kirpparilöydöistä, hyvin istuvista farkuista, laadukkaista nahka- ja villavaatteista, selkeästä väripaletista, muutamasta vintage-harvinaisuudesta ja noin 12 parista kenkiä. Silti minua ei voi laatikoida pukeutumistyylini mukaan, koska en noudata yhtä tiettyä tapaa. Tyylini on sekoitus 80-luvun klassikoita, 90-luvun club kidiä, 40-luvun glamouria, poikatyttöä, punkkia, goottia, modernistia, bohoa ja uusmystiikkaa. Yhtenä päivänä voin olla teddy boy, toisena Hitchcockin nainen ja kolmantena Eira-mummo. Tyylien vaihtelu tekee pukeutumisesta leikin, jolla voin ilmentää päivän olotilaa ja pitää hauskaa. Minua kiinnostaa muodin historia, sillä se on aina kulkenut käsi kädessä maailmanpoliittisen ja taloustilanteen mukaan. Se on aikamme ilmentymä, josta voi päätellä paljon kansakunnan tilasta. Arvostan kädentaitoja ja aitoja asioita. Vaatteet ja pukeutuminen ovat minulle taidetta, jota voin luoda joka päivä.
Kirjoitin OutsaPop Trashionin puolelle vielä syväluotaavamman jutun juhlapukeutumisesta. Siinäkään ei puhuta hirveäsi itse vaatteista vaan lähinnä siitä miten niitä kannetaan.
Leave a Reply