kani lemmikkinä

kani-lemmikkinä-andra-4

Tämä postaus ei liity mitenkään ekomuotiin tai kierrätykseen, mutta se liittyy elämäni toiseen suureen intohimoon eli kaneihin. Olen kani-ihminen. Minulla on ollut kaneja 7-vuotiaasta lähtien ja ystävät kutsuvat minua Crazy Bunny Ladyksi. Tällä hetkellä lemmikkini on mäyräkoiran kokoinen belgianjätti, joka tykkää istua asuntoni keittiön ikkunalaudalla ja mupeltaa maapähkinöitä. Hänen nimensä on Andra ja hän on neljäs kanini. Ensimmäinen pupuni, Mikko (albiino hermeliini) eli 12-vuotiaaksi.

Kirjoitan tätä postausta, koska tutut ja ystävät kyselevät minulta säännöllisesti siitä millainen lemmikki kani on. Osa kysymyksistä on minulle hieman kummallisia ja huomaan vastailevani samoihin kysymyksiin uudelleen ja uudelleen. Tämä kertoo minulle vain siitä, että suurimmalla osalla ihmisitä ei näytä olevan aavistustakaan millainen kani on lemmikkinä. Kani on hyvin erilainen verrattuna koiriin ja kissoihin, onhan se saaliseläin, kun koirat ja kissat ovat taas petoja. Sen mielenmaailma ja tarpeet poikkeavat siis täysin edellämainituista. Kun olet hankkimassa kania lemmikiksi, varsinkin jos perheessä on pieniä ja ala-asteikäisiä lapsia, suosittelen lukaisemaan tämän jutun läpi huolella ja ottamaan asiasta myös selvää netistä. Suomessa toimii myös Suomen Kaniyhdistys, jonne voi laittaa sähköpostilla kanin hoitoon liittyviä kysymyksiä. Jos on kyse kanin ruokavaliosta tai hoidosta, ota yhteys eläinlääkäriin tai kasvattajaan. Myös eläinkaupoissa osataan neuvoa kanikysymyksissä ja minulle saa laittaa aina mailia. Pyrin auttamaan parhaani mukaan.

KANI JA SÄHKÖJOHDOT
Yleisin minulle esitettävä kysymyt liittyy sähköjohtoihin. “Eikö se syö ja pureskele kaikkea?” Tämä on mielenkiintoinen kysymys, sillä jos vastaisin siihen joo, olisi erittäin huono kaninomistaja. Omistajan tehtävä on rakentaa lemmikille turvallinen ympäristö. Sellainen missä lemmikkiä kiinnostaa vain ne oikeat asiat ja missä se ei joudu tapaturmille alttiiksi. Johdoissa kulkee sähkövirta. Jos asunnossani on johtoja, mitkä Andraa saattaisivat kiinnostaa tai mihin hän pääsisi käsiksi, ne on suojattava muovilla tai rautaverkolla tai siirrettävä kokonaan pois tieltä. On sanomattakin selvää, että yksi puraisu voi johtaa kuolemaan. Tai sitten kani säikähtää sähköiskua niin paljon, ettei se enää uskalla pureskella mitään ja sen hampaat alkavat kasvaa niin että niitä pitää leikata itse. Not good. Onnellisella kanilla on niin paljon muuta tekemistä, ettei sitä kiinnosta sähköjohdot.

Ihmiset pitävät sähköjohtoja usein paikoissa mitkä kiinnostavat kania, eli piilossa huonekalujen takana, mihin muodostuu kapea käytävä. Kanin luonnollinen pesä on kapea käytävä, jossa on kaksi uloskäyntiä. Siksi Andra tykkää hengailla sohvan takana, kaapien takana ja pöytien ja tuolien alla. Jos käytävä on kapea tai sen lattialla on oksia muistuttavia johtoja niin kani tekee kaikkensa että se saa pureskeltua ne pois tieltä. Kani ei siis syö sähköjohtoja siksi, että ne olisivat erityisen maukkaita, vaan siksi, että ne ovat sen tiellä. Nopein tapa on nostaa sähköjohdot ylös. 60-80cm riittää, sillä silloin kani ei välttämättä edes huomaa niitä. Ne ovat pois sen tieltä. Sähköpistokkeitten eteen olen laittanut metalliverkkoa, joka suojaa pistokkeen päätä. Kun kani tuli taloon, seurasin tarkasti sen liikkumista asunnossa pari viikkoa niin, että olin ottanut kaikki johdot pois näkyvistä. Olennaista on selvittää, missä se tykkää hengata jotta tiedät mitkä paikat olisi hyvä saada johtovapaiksi. Jos huomaan, että se alkaa pureksimaan esim. seinänkulmia, asennan niihin muovikulmasuojuksen. Sitä ei tarvitse laittaa kuin siihen korkeuteen asti, mihin kani ylettää seisoessaan takajaloilla. Kulmasuojukset on hyvä laittaa paikoilleen heti kun kani tulee taloon. Huonekalujen taakse voi myös laittaa ison putkenomaisen pahvilaatikon, jolloin kani hengaa sen sisällä (sitä saa pureskella) ja sähköjohdot kulkevat putken päällä.

Jos liikkumista olisi rajoitettava ilman, että ovia suljetaan, oviaukkoon voi asentaa portin, josta olisi hyvä nähdä läpi. Näin kani vois seurata posrtin toisella puolella tapahtuvia asioita, eikä se säikähdä, jos joku kulkee siitä ohi. Paikat, jonne kani ei saa mennä, eikä portti ole mahdollinen, on liikkuminen estettävä laittamalla eteen tavaroita, huonekalu tai metalliverkkoa. Andralla on pari paikkaa minne se tietää ettei saa mennä. Jos hän ylittää sallitun rajan (esim. kynnyksen vaatehuoneeseen kun ovi on auki), komento on napakka ja käskevä “POIS!”. Kieltosana on aina sama, jotta hän ehdollistuu siihen. Kieltosana ei saa olla monimutkainen lause tai joka kerta eri sana. En ikinä käytä Andran nimeä käskeäkseni häntä tai saa häntä poistumaan säikäyttämällä tai käymällä käsiksi. Varsinkin lapsiperheissä unohdetaan tämä, koska lapsia käsketään usein heidän omalla nimellään. Mutta koska en halua huutaa lemmikilleni usein, pyrin laittamaan kodin siihen kuntoon, että hän saa liikkua siellä mahdollisimman vapaasti ja rajoituksitta. Hope you get the point.

KANIN LELUT JA PUUHASTELU
Kani tarvitsee paljon puruleluja, jotta se saa purettua niihin luontaisen tarpeensa kuluttaa hampaitaan. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten puruleluja on oltava saatavilla koko ajan. Andran purulelut ovat munakennoja, vessapaperirullia, vanhoja kirjoja, rullattuja sanomalehtiä ja muovittamattomia pahvilaatikoita. Tuon hänelle myös oikeita oksia ulkoa. Kanin purulelu ei saa olla muovia tai kumia (tukkii suoliston). Jos näitä asioita on saatavilla tarpeeksi niissä paikoissa missä kani tykkää hengailla, kania ei yleensä kiinnosta pureskella muuta, kuten esimerkiksi huonekaluja ja sähköjohtoja. Kani rakastaa sokkeloisia paikkoja ja kapeita käytäviä. Jos olen poissa kotoa pitkään (12h), järjestän keittiön tuolit ennen lähtöäni hieman uudella tapaa ja laitan niiden päälle pari pyyhettä niin että Andralla on puuhaa käymällä uusi järjestys läpi poissaollessani. Isoista pahvilaatikoista voi rakentaa myös “leikkikopin” jossa on mukavaa hengailla ja jota saa luvan kanssa pureskella. Kaneille voi rakentaa myös samanlaisia “herkku laatikossa” tyyppisiä leluja, kuin koirilla on. Se vaatii niiltä hieman kekseliäisyyttä ja vaivaa, että pääsee herkkuihin käsiksi. Kani on fiksu olento, joka oppii tämän tyyppisiä asioita nopeasti. Ne suorastaan kaipaavat haasteita, koska ovat luonteeltaan uteliaita ja puuhakkaita eläimiä.

kani-lemmikkinä-andra-3

LIIKUNTA
Kani tarvitsee paljon liikuntaa, ihan niin kuin koirakin. En ymmärrä kaninomistajia, jotka lukitsevat kanin häkkiin päiväksi. Mielestäni se on sama kuin sulkisi lapsen vessaan kun lähtee töihin. Joitakin kaneja voi ulkoiluttaa, tai niille voi rakentaa pihalle kesäksi tai ympärivuotisesti toimivan ulkohäkin eli kanilan. Itse olen havainnut parhaaksi sen, että kanini saa olla vapaana asunnossa koko päivän, enkä vie sitä ulos ollenkaan. Kaupungissa kanin ulkoiluttaminen on aika hankalaa, mutta jos on oma takapiha tai puisto talon vieressä, missä ei käy paljon koiria niin ulkoiluttaminen on ok. Ulkoiluttaminen tulisi tapahtua paikassa, jossa eläin saa olla rauhassa liikenteeltä, koirilta ja lapsilta. Andran aluetta on asunnossa eteinen ja keittiö (yht. n. 25m2), mutta olohuoneen/makuuhuoneen oven laitan kiinni (tai portin oven kiinni) kun en ole itse paikalla. Andra pääsee kuitenkin liikkumaan vapaasti koko asunnossa (42m2) kun olen itse siellä valvomassa. Seuraan kuitenkin hänen liikkumista ja oleskelua koko ajan.

RUOKAVALIO & HERKUT
Yli puolet kanin ruokavaliosta tulee olla kuivaa heinää. Se on olennaista kanin vatsan ja suoliston toiminnan kannalta. Ruokakupeissa on jatkuvasti saatavilla ruokapellettejä kun olen poissa. Tuoretta annan kanille kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Tuoreruokalautasella on pilkottu omena, pilkottu porkkana ja hiivatonta näkkileipää. Kanille ei saa antaa esim. kaalia, koska se aiheuttaa vatsaan kaasua ja kanit eivät osaa piereskellä. Se siis aiheuttaa eläimelle vatsakipuja. Vesi pitää vaihtaa juomakuppiin tai pulloon joka päivä. Andran herkkuja ovat maapähkinät ja vajaa puolikas banaani pari kertaa viikossa. Edellinen kanini rakasti myös vadelmia, mutta Andra ei ole niistä paljoa perustanut. Kanit ovat persoonia, joten omistajan on selvitettävä mitä tuoreruokia se tykkää syödä (eläinlääkäriltä ja -kaupasta saa vinkkejä). Kaurahiutaleet ovat kanille hyvä tapa saada vatsa nopeasti takaisin kuntoon, jos sillä on ollut vatsa sekaisin. Ne toimivat myös masennuslääkkeenä, sillä kauraa syövä kani on aktiivinen ja TODELLA puuhakas. Minulla meni hetki ennen kun tajusin ettei Andra tarvitse kaurahiutaleita koko ajan sillä se on rauhallisempi ja aivan tarpeeksi aktiivinen ilmankin niitä. Kun syötin kauraa liikaa, Andra muistutti ADHD-lasta. :P Kun kani syö, sen on annettava olla rauhassa.

kani-lemmikkinä-andra-2

PESÄHÄKKI & VESSALAATIKKO
Kanille pesähäkki on tärkein paikka. Sen on oltava tilava ja siellä on oltava koko ajan paljon kuivaa heinää. Andra on iso, joten hänen pesähäkkinsä on 80cm x 120cm vaikka eläin on vapaana koko ajan. Andralla on siis koko ajan paikka minne se voi mennä, jos ei halua itseään häirittävän. Pesähäkki on sellainen paikka, ettei kania saa ottaa sieltä väkisin pois. Jos niin tekee, se aiheuttaa eläimessä epäluottamusta ja kanille luottamus omistajaan on erittäin tärkeää. Jos Andra menee häkkiin ja minun pitäisi saada hänet sieltä ulos, odotan niin kauan että hän tulee sieltä itse. Pesähäkkiin ei myöskään tungeta käsiä tai yritetä silittää häntä kun hän on siellä. Se on turvapaikka, jonne muilla ei ole asiaa. Häkin päällä on iso viltti, joten se on yksityinen ja hämärä. Laitan sinne lisää heiniä parin viikon välein, mutta edellisiä ei tarvitse heittää koko ajan pois. Kuiva heinä ei pilaannu ja on hyvä että häkin pohja on pelkkää heinää. Pesähäkkiin en laita puruja ja pellettejä pohjalle, jotta kani ei sekoita sitä vessaan ja ala papanoida sinne. Vessakoppi on erikseen ja se siivotaan usein.

Kanit ovat luonnostaan sisäsiistejä, varsinkin tyttökanit. Joillakin liian jalostetuilla roduilla tämä taito on jäänyt pois, mutta yleisesti ottaen kanit ovat sisäsiistejä jo syntyessään. Luonnossakin kani kaivaa pesätunneliin oman vessan erikseen pesästä. Poikakanit tuppaavat merkitsemään reviiriään enemmän papanoimalla, mutta ne on onneksi helppo lakaista pois, koska ne ovat kuivia. Kani ei yleensä pissi ympäri asuntoa. Jos näin käy, kannattaa kysellä eläinlääkäriltä mitä sille voi tehdä. Pissiminen muualle kuin vessalaatikkoon voi olla kapinamerkki hylkäämisestä ja liiasta yksinolosta.

VESI & KYLVETTÄMINEN
Netissä kiersi pääsiäisen aikaan karsea video kanista, joka makasi lavuaarissa “kylvyssä” (en todellakaan linkkaa videota tähän).  Moni ystäväni linkkasi jutun minulle hauskana pätkänä, niin kauan kunnes käskin heidän lopettaa. Video puistatti minua. Siinä missä muut näkivät rennosti ottavan pupun, minä näin shokissa olevan ahdistuneen ja pelokkaan olennon, joka pakotettiin tekemään jotain mitä se ei missään tapauksessa tekisi itse tai nauttisi siitä. Kania ei tarvitse pestä tai kylvettää. Ne pesevät itsensä (niin kuin kissatkin) ja useimmat kanit pelkäävät vettä tai välttävät sitä. Vesi voi korviin joutuessaan aiheuttaa niille tulehduksia tai kuumeen, joten sitä pitää välttää kaikin tavoin. Jos kani on ulkona koko ajan ja sillä on loisia, sen voi pestä loisshampoolla, mutta se pitäisi tehdä niin että korvat on suojattu koko ajan vedeltä eikä päätä tarvitse kastella. Jos taas kanin uloste on löysää ja tarttuu peffakarvoihin, se pitää putsata pois ensin paperilla ja sitten vasta vähällä vedellä. Koko eläintä ei tarvitse kastella. Kani kyllä pesee itsensä loppuun kun suurin osa liasta on otettu pois. Jos papanat ovat löysiä, niin kanin ruokavalio ei sisällä tarpeeksi kuivaa heinää ja siltä pitää ottaa tuoreruoka pois (vain kuivaa heinää ja ruokapellettejä) niin kauaksi aikaa että papanoista tulee taas kuivia. Löysä uloste ei muutenkaan ole hyvä sillä se on pitkään jatkuessaa merkki ripulista, ja kani voi kuolla siihen.

KANIN KÄSITTELY
Kun kanin nostaa syliin, on sen takajalat tuettava, niin ettei kani pääse hyppäämään pois. Kani voi loukata itsensä vakavasti jos se tippuu tai pääsee ponnistamaan sylistä pois, sillä se ei laskeudu lattialle ketterästi kuin kissa. Kani voi myös säikähtäessään hypätä tuntemattomaan, jolloin se voi jopa katkaista selkänsä. Kun kani on sylissä, otteen on oltava varma ja tämä on opetettava varsinkin lapsille. Kanin takajalat ovat todella voimakkaat ja pienessä eläimessä on valtavasti voimaa. Omistajan on ehdottomasti oltava vahvempi. Andra on aika iso ja todella voimakas, joten tarvitsen ystävän apua kun leikkaan häneltä kynnet tai muuten käsittelen häntä. Jos kani on rauhoitettava, kanin voi kääriä esimerkiksi pyyhkeeseen, mikä pitää sen paremmin paikallaan. Mutta se on vapautettava heti kun käsittely on ohi. Jos kani alkaa sätkiä tai se joutuu paniikkiin, on se otettava syliin niin, että sen silmät peitetään. Se rauhoittuu silloin nopeammin. Muista katsoa, että se pystyy kuitenkin hengittämään normaalisti. Kani ei missään tapauksessa saa nostaa korvista tai niskasta.

Kun kani viedään eläinlääkäriin, on se hyvä kuljettaa sopivan kokoisessa kantokopassa, jossa on mukana pyyhkeitä. Kania ei ole tarkoitus viedä vierailuille uusiin paikkoihin kuin koiria, sillä ne stressaantuvat ympäristönvaihdoksista. Kun lähden matkalle, Andra pysyy kotona ja pyydän että ystäväni käyvät katsomassa häntä päivittäin ja viettämässä muutaman tunnin aikaa hänen kanssaan. Totutan ja esittelen ko. henkilöt Andralle ennen matkaa niin että hän tuntee ja luottaa uusiin tyyppeihin kun olen poissa. Kani alkaa voimaan huonosti, jos se joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin. Jos lemmikkikanisi joutuu olemaan yksin paljon, ottaisin niitä samantien kaksi, jotta ne voivat pitää toisilleen seuraa.

KANIN REVIIRI
Asuntoni lattia on Andran aluetta n. 60cm korkeudelta. En säilytä lattialla mitään sellaista mitä se ei saisi puraista tai maistaa. Kengät ovat kaapissa ovien takana ja käsilaukku on lipaston päällä tai naulakossa. Muistutan myös vieraita siitä etteivät jätä lattialle tavaroitaan kun tulevat käymään, ettei Andra vahingossa maistele niitä. Jos hän syö jotain sellaista, mitä ei saisi, on se minun vika, eikä kanin.

ONNELLINEN KANI
Kun kani on onnellinen, se on utelias ja juoksentelee ympäri asuntoa pukitellen. Nämä ilonpyrähdykset ovat valtavan hauskaa seurattavaa ja ne kertovat siitä että hänellä on hyvä fiilis. Kani kokee ympäristönsä turvalliseksi, jos se nukkuu kyljelle heittäytymällä ja hengailee paljon keskilattialla. Se on luottamuksen merkki. Jos kani taas pelkää tai on ahdistunut, se on piilossa koko ajan, paukuttaa takajalkojaan ja uhkailee hyökkäämällä päin. Puolustautuessaan se puree. Kani on luonnossa laumaeläin, joka varoittaa muuta laumaa vaarasta paukauttamalla takajalkoja maahan. Jos kani tekee tätä usein kotona, se ei ole hyvä merkki. Kania ei kannata lähestyä tapaapäin tai äänettömästi, sillä se säikähtää sitä aivan varmasti. Parasta on tulla sen lähelle etuviistosta, jotta kani näkee sinut (ne eivät näe suoraan eteen, koska silmät ovat sivuilla). Lähestyn häntä aina antamalla ensin käden haistettavaksi ja sitten vasta silitän häntä.  Kun Andra tapaa uusia ihmisiä, selitän kaikille, että ovat ensin rauhassa asunnossa huomioimatta häntä millään tavalla. Kani tulee uuden ihmisen luokse vasta, kun hän on siihen itse valmis. Tämä on hyvä kertoa varsinkin lapsille, jotta he tajuavat ettei kanin seurassa saa huutaa tai syöksyä päin ennen kun kani on tottunut lapsen läsnäoloon. Kania ei missään tapauksessa saa silittää tai rapsuttaa kaulasta tai ottaa kiinni ja pakottaa olemaan paikallaan väkisin. Kaula on saaliseläimelle todella arka paikka. Kun kani on hyväksynyt sinut osaksi laumaa ja luottaa sinuun, sitä voi silittää selästä, ottaa syliin ja paijata kevyesti otsalta. Luonnossa kanit, jotka kuuluvat samaan laumaan nukkuvat vierekkäin ja nuolevat/pesevät toisiaan otsalta, mikä on niille kaveruuden merkki.

Jotkut kanit pitävät fyysisestä läheisyydestä enemmän kuin toiset. Omat kanini eivät ole olleet koskaan sylikaneja. Ne tykkäävät hengata ihmisen kanssa samassa tilassa, olla seurana, mutta niitä ei tarvitse paijata koko ajan kuin koiria tai kissoja. Useimmat tuntekamni kanit mieluummin tulevat istumaan ja nukkumaan lähelle, mutta ilman että kosken niihin. Vaikka kani on laumaeläin, sillä ei ole samantyyppistä hierarkiaa kuin esim. koirilla on. Kania ei siis tarvitse alistaa. Se on enemmänkin kumppani ja seuralainen joka tykkää puuhailla omia juttujaan. Andra hengailee kanssani keittiössä nukkumalla pöydän alla tai istumalla selkäni takana ikkunalaudalla. Lähellä, mutta kuitenkin pienen etäisyyden päässä. Juttelen sille, jotta hän tietää, että huomioin hänet ja annan silloin tällöin herkun (pähkinä).

kani-lemmikkinä-andra-1

Kani on parhaimmillaan erittäin (lapsi)turvallinen ja seurallinen lemmikki. Se on kasvissyöjä, joten se on ekologisempi kuin koira tai kissa. Sen ylläpito ei ole kallista. Kani elää 10-12 vuotiaaksi, joten sen ottaminen on samanlainen sitoutuminen kuin koirakin. Henkisellä puolella kani on loistava ja erittäin palkitseva seuralainen, joka opettaa omistajalleen rauhallisuutta, läsnäolon taitoa ja sitä miten olla olennon seurassa joka on sinua arempi. Se opettaa kantamaan vastuuta heikommasta ja kommunikoimaan olemuksellasi. Erinomainen lemmikki esimerkiksi lapselle, joka ei ole luonnostaan aktiivinen, vaan rauhallisempi ja harkitsevaisempi.

Toivottavasti näistä vinkeistä on teille, nykyiset ja uudet kaninomistajat, jotain apua. Suosittelen lämpimästi lukemaan kaneista paljon ennen kun ottaa sellaisen lemmikiksi. On tärkeää, että ymmärrät kanin ajattelutapaa ja luontaisia tarpeita, kun otat sen lemmiksi. Kania ei ole aina pakko hankkia eläinkaupan kautta, vaan suosittelen käymään myös Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla, sillä siellä on paljon lemmikkejä, jotka tarvitsisivat uuden ja rakastavan kodin. Jos oman lemmikin ottaminen ei ole mahdollista, Hesylle voi käydä tekemässä myös vapaaehtoistyötä, sillä heillä olevat eläimet tarvitsevat seuraa. Hesylle voi myös lahjoittaa kodin vanhoja tekstiilejä, kuten vilttejä, peittoja ja pyyhkeitä, koska niitä tarvitaan paljon eläinten hoidossa. Hesy pyörittää myös omaa kirpputoria, jossa kannattaa pistäytyä käymään. Kirpputorin ja Hesyn eläinsuojelupuodin myynnistä saadut tulot käytetään löytöeläinten ruoka-, hiekka- ja eläinlääkärikuluihin. Ja jos teille tulee kyssäreitä, niin kommentoikaa alle tai laittakaa minulle mailia!

Kuvat: Instagram

 

Share


2 responses to “kani lemmikkinä”

  1. Kissanainen says:

    Täällä http://lemmikkikanit.com/tietoa.html sanotaan että “Kania voi nostaa myös ottamalla toisella kädellä kiinni niskanahasta, mutta varsinkin pienille lapsille tulisi muistuttaa, että kania ei saa koskaan nostaa korvista!” viittaan tietysti tuohon niskajuttuun

    • outilespyy says:

      En ikinä nostaisi kania niskasta. Niska on saaliseläimelle todella herkkä paikka, eikä siihen koskeminen herätä varmastikaan suurta luottamusta eläimen ja omistajan välillä. Muistutin tästä aina vieraita. Ei paijata tai kosketa niskaan tai kaulaan, vaan ainoastaan otsalle ja ehkä selkään. Kani nostetaan peffan alta ja etukäpälien alta. Ja pidetään varmasti sylissä, ettei se pääse ponnistamaan lattialle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *