yhteiskunnan sielu

heterophobia-collection-2

Olin eilen katsomassa ja auttamassa bäkkärillä, kun suomimuodin kauhukakara Antti Asplund marssitti lavalle Berliinissä ja Lontoossakin nähdyn Heterophobia-mallistonsa. Näytös oli malliston teeman mukaan kaikille avoin eikä kutsuja tarvittu. Tunnelma oli takahuoneessa sangen rauhallinen ennen näytöstä huomioon ottaen sen, ettei asuja oltu suunniteltu etukäteen, eikä kukaan malleista tiennyt mitä heidän päälleen laitettiin. Minua jännitti, sillä olin luvannut auttaa näytöksen pukemisessa. Ystäväni tietävät, että minä en ole todellakaan liian järjestelmällinen ihminen ja luotan töitä tehdessäni viime hetken paniikkiin, mutta näytöksissä olen tottunut siihen, että asujen kuvat on liimattu bäkkärin seinälle. Antin metodi taas ei ollut hermoileva, vaan kylmän rauhallinen. Hän luotti tiimiinsä täysin. Takahuoneessa hääräsi parisenkymmentä tyyppiä. Oli assaria, ystävää, mallia, muusaa, tukanlaittajaa ja yksi juomia tarjoileva markkinointimanageri. Asuja kasattiin sitä mukaan sivutilan hämärässä kun malleja saapui lavalta ja jokainen meistä toimi stailistina. Heterophobia malliston kaikki vaatteet ja asusteet käyvät sekä tytöille, että pojille, ja ne on suunniteltu niin että niitä voi mixailla miten vaan mikä teki homman helpommaksi kuin voisi kuvitella. Näytöksen katsojat näkivät myös bäkkärille, koska Antin mielestä se on jo itsessään yhden sortin performanssi. I agree. Heterophobian Berliinin näytöskuvat voi käyda katsomassa Facen puolelta. 

artists-and-other-creative-mind-are-society-soul

Koko näytöksen budjetti oli hulpeat 6 senttiä. En ymmärrä mistä tämän maan ihmisillä on sellainen käsitys, että jos naama vilahtaa tv:ssä tai lehtien sivuilla tarpeeksi usein, niin toi tyyppi varmaan kierii rahassa. Henk. koht. en tunne ketään tämän alan suunnittelijaa, brändiä tai kauppiasta, jolla olisi taloudellisesti helppoa. Silti asioita tehdään ja saadaan aikaiseksi. Ne tehdään, koska sitä me osataan ja intohimo ajaa. Olisihan tästä joskus kivaa saada vähän voitakin leivän päälle, mutta se ei ole se pointti. Jos siis olet tykännyt Antin mallistosta ja meiningistä, nii mene käymään Heterophobian nettikaupassa ja osta se t-paita tai kangaskassi. Näin tuet suomalaista vaatesuunnittelijaa, etkä jotain monikansallista riistomerkkiä. Nettikaupan tuotot käytetään malliston tuotannon käynnistämiseen. Minä ostin omani jo.

Yhdestä asiasta olemme Antin kanssa samaa mieltä. “Taiteilijat ja luovat ihmiset on niitä tyyppejä jotka pitää huolen siitä, että yhteiskunnalla on sielu.” Siksi me molemmat tekisimme tätä vaikka ei olisi työhuonetta ja rahat olisivat loppu. Omistan siksi tän biisin Antti sulle. Friendly Fires ja Paris. One day we we´re gonna live in Paris. I promise. I´m on it.

#‎heterophobia‬ #yrittäjänelämää #6senttiä #mikäbudjetti #paskaaeitehdä #asplundcaravan

Share


3 responses to “yhteiskunnan sielu”

  1. Emilia says:

    Kauniisti kirjoitettu! Ja hieno ja puhutteleva mallisto.

  2. . says:

    Nyt jäi kiinnostamaan, mihin se 6 c käytettiin… :)

    • outilespyy says:

      Totta! En kysynyt. Veikkaan, että ne oli ne tilin pohjat ennen kun kundit aloittivat sponsorien soittokierroksen. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *