Vaippahousudebatti

Collage-Herr-Beut-1

Voisiko tämä Marimekon höykyttäminen jo pikkuhiljaa loppua? Taas on noussut uutisiin uusi suunnittelija, joka väittää Marimekon kopioineen hänen mallinsa ilman rojalteja ja credittejä. Alkaa mennä jo mun hilseen yli ja jo hävettämään näitten ilmiantajien puolesta, kun sattumoisin medialle entuudestaan lähes tuntematon suunnittelija alkaa huudella asioista, ja kas, häneltä on tulossa uusi mallisto oma marraskuussa. Hyvin ajoitettu. .. Noloa.

Mutta puhutaanpa silti hetki tästä aiheesta, jonka kaikki nämä marimekkokohut ovat nostaneet pinnalle. Jos joku alkaa valmistaa työtäsi “muistuttavia tuotteita”, niin se ei virallisesti ole kopioimista. Huonoa makua ehkä (riippuen tietty keissistä), mutta ei kopioimista. Vaatteen patentointi ja mallisuojus on käytännössä mahdotonta, ja jos sen valmistaja muuttaa kaavaa, materiaalia tai tuotantoprosessia niin se ei ole enää ihan sama tuote. Painokuvion suojaaminen on huomattavasti helpompaa, kuten Marimekkokin huomasi voittaessaan oikeusjutun muutama vuosi sitten Dolce & Gabbanaa vastaan. Mutta kyllä minäkin ärsyynnyin aikanani kun kävin eräällä isolla kustantajalla esittelemässä kustomointi-ideoitani kirjadiilin toivossa ja samankaltaisia projekteja ilmestyi seuraavien kuukausien käsityölehteen (saman talon lehti). Olisin varmaan tehnyt lehteen ohjeet ilmaiseksi jos olisivat pyytäneet, mutta tekivät ilman minua, käyttäen juuri pitchaamaa ideaani. Päätin olla tekemättä ko. talon kanssa enää yhteistyötä, mutta kopioinnista en voinut heitä syyttää. Ideaa kun ei voi suojata tekijänoikeuksilla. Opin läksyni, etten kertonut enää kenellekkään sellaisista ideoista, minkä valuminen muualle olisi harmittanut. Nykyään olen kuitenkin asian suhteen huomattavasti rennompi, sillä minulla ylimääräisiä ideoita riittää jaettavaksi, uskon vahvasti open source -ajatteluun ja tykkään inspiroida muita aloittamaan käsityöharrastuksen. Toisaalta lainaanhan minäkin muilta idiksiä ja teen niistä oman DIY versioni kierrätysmateriaaleista. Mutta silloin se ei olekkaan kopioimista vaan imitoimista. Eri asia.

Samankaltaisten tuotteitten tekeminen on vaatetusalalla enemmän sääntö kuin poikkeus. Sitä tekevät kaikki isot merkit ja suurin osa pienemmistäkin. Sehän on ihan selvä, koska kaupat ovat täynnä samannäköisiä tuotteita joka sesonki. Että siinä mielessä kuluttajan ei mielestäni kannata tälle asialle silmiään pyöritellä. Se kannattaa, koska sille on vahva kaupallinen peruste. Kuluttajat haluavat trendissä olevaa tuotetta, halvalla. Kuka sen on alunperin suunnitellut, ei ole olennaista. Tehdään se vaan juuri sopivan erinäköiseksi ettei jouduta oikeuteen. Tiedän tämän, koska olin opiskeluaikoinani harjoittelussa suomalaisessa vaatefirmassa ja todistin useampaan otteeseen kun suunnittelija tappelee myyjän kanssa siitä mitä mallistossa pitäisi olla. Suunnittelija halusi tehdä omia erikoisempia mallejaan ja myyjät halusivat sitä mitä näkyi catwalkeilla. Useinmiten myyjät voittivat keskustelun ja catwalk-mallit menivät tuotantoon pikkuruisin muutoksin. Raha puhui ja työmääräyksessä oli tuotteen viivapiirroksen lisäksi trendiennustelehdestä leikattu referenssikuva. Olin kokemastani vähintäänkin järkyttynyt.

Haluan tällä tarinalla ehkä nyt karistaa hieman tulevien vaatesuunnittelijaopiskelijoitten haavekuvia siitä mitä tämä ala on. Jos on niin onnellinen, että ensinnäkin työllistyy koulun jälkeen opiskelemaansa ammattiin, ei se ole mikään tae siitä, että pääsisi aina ammatissaan tekemään omannäköistään juttua. Jos palkan maksaa jo olemassa oleva (iso) brändi, on myös mallistojen oltava merkin näköisiä ja myyntiluvut puhuvat kovempaa kuin design. Eli jos haluaa tehdä täysin omaa juttuaan, kannattaa opiskellessa käydä myös muutama kurssi rahoituksesta ja rahoittajien hankkimisesta niin että on varaa perustaa oma merkki. Tai sitten pitää olla vaan niin hyvä ja maineikas suunnittelija, että pystyy sopimaan merkin kanssa siitä että “nyt tehdään mun näköistä”.

Vastauksena kopioinnin ongelmiin ehdottaisin, että mallistojen määrää karsittaisiin reippaasti, niin että suunnittelijat saisivat tehdä rauhassa työnsä. Suunnittelijoilla on nykyään aivan järkyttävä paine luoda koko ajan uutta, jopa 16 mallistoa vuodessa, joten ei ihme, että mennäään sieltä missä aita on matalin. Muuhun kun ei ole aikaa. Paine uuden luomiseen on siis valtava ja aikataulut mahdottomat. Eräs vaatesuunnittelijatuttuni (joka opettaa nykyään) kertoi, että hänen opiskelijansa laski joutuvansa suunnittelemaan uuden vaatteen joka 25 minuutti työpäivänsä aikana. Kelatkaa sitä. Mallistojen määrän tiputtaminen on muutenkin erittäin ekologinen veto vaatemerkille. Ajaa luomupuuvillojen ohi kuusnolla, kun turhan tuottaminen vähenee. Kuluttajan kannattaisi taas lopettaa sen halvan ja trendikkään metsästys, niin brändeillä ei olisi niin kova tarve tuottaa vaatetta liukuhihnalta.

No mitäs sitten, jos minulla on hyvä idea ja haluan jotenkin suojata sen suunnittelijana, mutta mallisuojaan ei ole varaa? Ne ketkä eivät tätä tiedä niin asioitten patentoiminen ja mallisuojaaminen on todella kallista ja ajallisesti niin pitkä prosessi ettei pienellä vaatesuunnittelijalla ole siihen aikaa tai rahaa. Toimii ehkä teollisessa muotoilussa ja tekniikassa, mutta ei vaatealalla. Mm. blogit ovat loistava aputyökalu, ja ilmainen. Jos suunnitteluprosessin dokumentoi sinne, vaikka pelkin kuvin, niin se on julkisesti tarkistettavissa, että kumpi oli ensin. Muna vai Kana? Suosittelen merkitsemään sinne avoimesti myös suunnittelijan omat lähdetiedostot, inspiraation lähteet ja referenssit niin ei tartte niitä sitten muitten metsästää. Eikä suunnittelijoitten kannattaisi olla asioistaan niiiin herkkänahkaisia. Kaikki on jo kuitenkin keksitty kertaalleen (ainakin vaatteen malli, leikkaus ja tekniikka) kun mennään historiassa tarpeeksi kauas. Pitää olla todella nerokas malli ja idea ettei siitä löytyisi referenssejä mistään. Täysin samanlaisen tuotteen tekeminen toisen mallista on tietysti laitonta ja se on väärin. Suunnittelijan pitää vain pystyä todistamaan vedenpitävästi, että mistä merkki on saanut idean ja mallin tuotteeseensa ja se ei ole helppoa.

Valitettavasti kapitalismin yksi perusperiaatteista on se, että isot kyykyttää pienempiä ja konsernit friikkuja. Siksi en pidä liian isoista ympyröistä vaan tykkään tehdä hommia pienemmin, mieluummin ohjeitten kuin mallistojen kautta ja vain mukavien ihmisten kanssa. Rakastan silti muotia ja tätä alaa, ja aion jatkaa mahdollisista tulevista ja menneistä vastoinkäymisistä huolimatta. Sellaista on fäsön bizz. Hulluutta ja intohimoa.

Yläkuvan kollaasi: Herr Beut.

 

Share


2 responses to “Vaippahousudebatti”

  1. Aarnilintu says:

    Tuo kopioimisen ja inspiroitumisen raja on kyllä hankala. Kuten kirjoitit, jokainen huomaa ympäristössään tietyn tyyppisiä, keskenään samankaltaisia tuotteita, on kyse sitten vaatteista, sisustustekstiileistä tai jostain muusta. Utelias ihminen myös kiinnittää huomiota mielekkäiksi kokemiinsa asioihin ja varastoi niitä ajatuksiinsa tiedostamattaankin. Sitten nämä vuosien aikana nähdyt, jollakin tavalla vaikuttaviksi koetut (miksi ne muuten olisivat kaikessa visuaalisuuden tulvassa jääneet mieleen) asiat heijastuvat omiin tekemisiin ja realisoituvat mahdollisesti jonakin värinä, kuviona tai muotona. Mistä voi varmasti sanoa, mikä kaikki omaan suunnitteluun ja luovuuden tuloksena syntyneisiin tuotteisiin vaikuttaa?

    Uusimmassa Avotakan numerossa Designmuseon johtaja Jukka Savolainen määrittelee kopioinnin nyrkkisäännöksi sen, että jos kaksi tuotetta vierekkäin esiteltyinä voivat mennä sekaisin, on hyvä syy epäillä kopiointia. Jos idea kuitenkin on sellainen, jonka kuka tahansa olisi voinut keksiä ja aihe universaali kuten kasvit tai geometriset muodot, ollaan turvallisilla vesillä. Aihe on kyllä varsin monimutkainen ja aiheuttanee pohdintaa jatkossakin.

    • outilespyy says:

      Loistavasti sanottu Jukalta. Olen kirpparilla töissä ja tuoteväärennöksiä eli piraatteja näkee siellä päivittäin. Suurimmasta osasta on vaikeaa erottaa ovatko ne aitoja vai ei ellei pääse tunnustelemaan materiaalia ja katsomaan labeleita ja saumoja. Onneksi omat duunini eivät mene lähellekkään alkuperäisten ulkonäköä. Sinnepäin, mutta selkeästi erotettavissa. Käsin kun ei voi tehdä edes tehdasvalmisteisen näköistä :D

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *