kodin tekstiilituholaiset

Samalla kun muut blogit ja muotilehdet esittelevät viilenevän sesongin trendejä, minä ajattelin kirjoittaa teille kodin tekstiilituholaisista.

But first things first. Mitkään tekstiilejä syövät hyönteiset, turkiskuoriaiset tai niiden toukat eivät ole ihmiselle vaarallisia tai myrkyllisiä. Ne ovat kyllä yhtä ällöttäviä kuin allaskaappiin viikoksi unohtuneen bioroskiksen banaanikärpäsinvaasio, kun se pöllähtää oven avatessaan sieltä naamalle. Rasittavaa, mutta ei ihmiselle missään tapauksessa vaarallista. Turkiskuoriaiset & co. vain syövät vaatteita, juurikin niitä parhaimpia ja kalleimpia villaisia, pellavaisia karva- ja luonnonkuituisia aarteitasi, eli ovat lähinnä vain ärsyttäviä ja käyvät lompakolle. Niitä on todennäköisesti nytkin joitakin kotonasi, mutta ei hätää. Kerron kohta mitä niiden tuhojen hillitsemiseksi pitää tehdä. Mutta on tärkeää ymmärtää, että tekstiilituholaiset eivät ole luteita ja erottaa nämä hyönteiset toisistaan. Lude on hankala verellä elävä syöpäläinen, ja sen löytymisestä pitää ilmoittaa taloyhtiölle heti. Mutta sekä tekstiili- että elintarviketuholaisten torjunnan voi suorittaa itse, eikä niistä tarvitse yleensä ilmoittaa kenellekään (ellei niitä löydy asunnosta satoja). 

Jos et imuroi asuntoasi viikoittain (tai perusteellisesti ainakin kerran kuussa) ja vie mattoja silloin tällöin ulos JA jätät vaatteitasi lattialle ennen kuin tunget ne kaappiin niin on todennäköistä, että joudut jossain vaiheessa tekemisiin näiden pikku riiviöitten kanssa. Tietenkin, jos pukeudut vain keinokuituun, niin siinä tapauksessa vaatteesi ovat turvassa, sillä tekstiilituholaiset eivät syö muovia. Turkiskuoriaisia esiintyy vanhoissa taloissa yleisemmin, kuin uusissa taloissa.

Tekstiilituholaisista oli puhetta aikanaan ompelukoulussa, mutta minä pölvästi vain kuvittelin, että ongelma koskee lähinnä vain museoita ja epäterveellisen määrän kotiinsa tavaraa keränneitä hoardereita. Onneksi tilanne harvoin tekstiilituholaisten kohdalla on vakava. Minun kotoani on kerran turkiskuoriaisen toukkia löytynyt enemmän kuin olisin halunnut. Episodista on jo yli kymmenen vuotta ja asuimme silloin 70-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa Espoossa. Turkiskuoriaisen toukat olivat löytäneet tiensä ompeluhuoneen avohyllyssä olleeseen villaneulepinoon, johon en ollut koskenut yli vuoteen, mutta jota en ollut laatikoinut ja varastoinut asianmukaisesti.

turkiskuoriaisen tekemä pieni reikä villanauleessa - tekstiilituholaiset

Minulla oli tuohon aikaan myös tapana jättää kaikki pyykistä tulleet puhtaat (ja käytetyt) vaatteet sängylle viikoiksi, josta sitten siirsin ne aina yöksi lattialle ja aamulla kasan takaisin sängylle. Jossain vaiheessa viikkasin ja henkaroin ne sitten kaappiin. Oi kunpa olisin hoitanut vaatteet heti kaappiin samana päivänä, kun pyykit olivat kuivuneet. Olin tietämättäni järjestänyt kuoriaisten toukille kuljetuspalvelun lattialta kaappiin maukkaammille apajille. Kun toukkabuffet löytyi, totesimme poikaystävän kanssa tilanteen vakavuuden eli sain paniikkikohtauksen, ryhdyimme tarvittaviin toimenpiteisiin, eli siivosin raivoisasti kaksi päivää ja pesin noin 20 koneellista pyykkiä ja turkiskuoriaisepisodista selvittiin hengissä, vaikka kyllä se kieltämättä otti luonnon päälle. Itkin kun löysin makuuhuoneen antiikkiseen matka-arkkuun säilömäni 70-lukuiset lapsuuteni lumppulelut ja ne oli syöty. Ne oli pakko heittää pois, koska meillä ei ollut omaa saunaa tai arkkupakastinta ja oli kesä. Nykyään en enää reagoisi tapahtuneeseen noin voimakkaasti, mutta minäpä en myöskään enää säilytä vaatteitani lattialla. Olen kasvanut aikuiseksi.

VAHINGON TUNNISTAMINEN

Turkiskuoriaisen toukan tai koin syömä kohta näkyy vaatteessa pienenä pari millimetriä leveänä täysin sileäreunaisena reikinä. Jos vaatteesta löytynyt reikä on 5mm tai suurempi, se ei todennäköisesti ole toukan tekemä, vaan kulumaa. Myös reiän rispaantuneet reunat viittaavat todennäköisesti enemmänkin käyttökulumaan kuin turkiskuoriaisen toukkiin, sillä toukan syömän villaneuleen reiän reuna on täysin purkaantumaton. Jos taas käsittelet akkuhappoa työssäsi (huollat autoja tms.), on myös mahdollista, että siistit pienet reiät vaatteessa ovat akkuhappoa, jota on roiskunut vaatteelle ja joka sulaa rei’iksi pesussa.

DON´T PANIC.

TURKISKUORIAINEN & VYÖTURKISKUORIAINEN

Turkiskuoriainen on pienen pieni (5mm) koppakuoriainen ja niitä esiintyy asunnoissa hämärissä paikoissa missä tavarat eivät liiku usein, eli huonekalujen ja mattojen alla, seinälistoissa, kaappien perällä, lattian reunoilla jne. syömällä tekstiilipölyä. Tekstiileistä toukat nakertelevat ja syövät varsinkin pitkään paikallaan olleita villavaatteita ja muita karvakuituisia tekstiilejä, kuten peittoja, tyynyjä ja turkiksia. Keinokuituisiin vaatteisiin ne eivät koske. Toukat liikkuvat lattialla olevien vaatekasojen järjestelyn kautta kaappiin ja aloittavat tuhotyöt. Ne eivät yleensä kiipeä sinne itse, eikä aikuinen kuoriainen ei tarvitse mitään ravintoa. Merkkinä tuhoista, kalliisiin villavaatteisiin alkaa ilmestyä selittämättömiä pieniä reikiä. Ja näillä nakertajilla on yleensä aika kallis maku.

Aikuinen pilkkuturkiskuoriainen on pieni musta kuoriainen, jonka selkäpuolella on kolme pientä valkoista täplää. Aikuinen vyöturkiskuoriainen on taas tummanruskea, pyöreähkö pieni kovakuoriainen, jonka selässä sahanterää muistuttava kellertävä juova. Sen pinta on hienon ja tiheän karvan peitossa. Vyöturkiskuoriaisen ja pilkkuturkiskuoriaisen toukat ovat lähes samannäköisiä. Toukka on täysikasvuisena sentin mittainen, kellertävä ja silkinhohtoinen ja muoto taaksepäin suippeneva. Toukan takapäässä on pitkä karvatupsu ja jaokkeiden välit erottuvat selkeinä raitoina. Häirittäessä toukka menee kerälle ja leikkii kuollutta. Turkiskuoriaiset ei ole ihmiselle vaarallisia, mutta ne voivat aiheuttaa herkimmille allergiaoireita.

Turkiskuoriainen on yllättävän ronkeli vaatemakunsa suhteen, eikä kukaan oikein tiedä, miksi juuri tietty villapaita maistuu sen toukalle toista paremmin. Turkiskuoriaisten esiintyminen ei varsinaisesti riipu asunnon siisteydestä, mutta viikkoja käyttämättöminä ja paikallaan olleet vaatekasat ovat niille mieleen. Toki menee kuukausia, ennen kun kuoriaiset lisääntyvät kymmeniin. Myös kauan kellarissa pahvilaatikkoon säilötyistä talvineuleista tai sängyn alla säilytetystä villamattorullasta saattaa kiertyä auki yllätys, jos niitä ei tarkisteta kerran tai pari vuodessa ja siistitä paikkoja pölystä.

VAATEKOI & KOIPERHONEN

Koiperhosen siivet ovat oljenkeltaiset, takasiivet kellanharmaat, harmaiden ripsien reunustamat. Toukan pituus on noin 10 mm. Se elää nukasta kutomassaan alustaan kiinnitetyssä putkessa, joten sen vahingoittaman tekstiilin tuntee nukasta, kun taas turkiskuoriainen tekee selvästi terävän puhtaan reiän. Koiperhonen on yleensä hyvin asuntokohtainen (ei leviä helposti asunnosta toiseen) ja nykyään melko harvinainen. Vaatekoita on esiintynyt aiemmin vanhojen talojen rakenteissa olevissa eristeissä, jotka on tehty eläinkarvoista. Nykyään asunnossa esiintyvät koit ovat yleensä vanhaa perua, kun saastuneet tuotteet on esimerkiksi tuotu jostain vanhasta varastosta asuntoon. Toukka syö lähinnä vain villakuituja ja puree reikiä villakankaisiin. Erityisesti raakavillasta huovutetut tuotteet ja karstatut langat ovat alttiita koiperhosen tuhoille.

Vaatekoin serkku on keittiössä elelevä jauhokoisa tai keittiökoisa (kuva alla). Se muistuttaa vaatekoita, mutta sen siivet ovat yläosastaan selkeästi vaaleat ja alaosastaan tummemmat. Jos näet kotonasi koin näköisen lentelijän, ota se kiinni elävänä ja tunnista. Keittiökoisa nimittäin ei syö tekstiilejä, vaan sen löytyminen tarkoittaa lähinnä sitä, että kuivaruokakaappi kannattaa käydä läpi huolellisesti, varsinkin jauhot ja siemenet. Sain itse viime talvena slaagin, kun keittiössä lenteli yksi tällainen. Onneksi tunnistus kertoi heti, etteivät vaatteeni olleet vaarassa, vaan koisan koti löytyi salaattisiemenpussista kuivaruokakaapista.

TEKSTIILIEN TURVALLINEN SÄILYTYS

Opin itse kantapään kautta, miksi vaatteita ei säilytetä koskaan lattialla ja miksi kaikki kodin epämääräiset (tekstiili)pinot ja kassit tulisi käydä läpi ainakin kerran vuodessa. Nykyään kuivatan osan pestyistä vaatteista kuivausrummussa ja viikkaan ja henkaroin ne heti heti paikoilleen pyykin jälkeen. Ne, mitä en pysty kuivattamaan kuivausrummussa, kuivatan henkaroituna rekillä ja kuivaustasolla, josta ne onkin sitten nopeaa siirtää suoraan omille paikoilleen. Osa vaatteista ja liinavaatteista on laatikoituna lipastoon, mutta olen myrkyttänyt laatikot kerran vuodessa, niin ei ole enää ongelmia ollut. Sama toimii vaatekaapeissa.

Mitään tekstiilejä ja turkiksia en suosittele säilytettävän pitkäaikaisesti jätesäkeissä, ikeakasseissa tai pahvilaatikoissa.

Vaatteiden kausisäilytykseen on tehty muovisia pusseja, jotka täytetään ja imaistaan pölynimurilla litteiksi ”tyhjiöpakkauksiksi”. Tyhjiöpussi suojaa vaatteen täysin turkiskuorisilta ja koiperhosilta, vaikka tekstiilit olisi varastoitu vuosia. Muista aina puhdistaa ja tuulettaa tekstiilit ennen varastointia. Sesonkivaatteita, kankaita ja villalankoja voi myös säilyttää ilmatiivissä isoissa ja kannellisissa muovilaatikoissa, jos ne varastoidaan pidemmäksi ajaksi pois käytöstä (kesä/talvivaatteet). Jos säilytät villavaatteita viikattuna kaapissa tai hyllyillä, tuuleta ne pari kertaa sesongissa tuuletusparvekkeella henkaroituna. Varsinkin kovilla pakkasilla (alle -15 astetta) kannattaa ottaa villaset ja matot ulos freesaantumaan.

KIRPPISOSTOSTEN TARKISTAMINEN

Vaikka itse en pelkää turkiskuoriaisia, on silti järkevää olla tarkkana kun hankkii käytettyjä villaisia vaatteita, hyväntekeväisyys kirpputorilta tai face-kirppiksisltä. Tarkista vaatteet ennen ostohetkeä (palautusoikeutta ei ole), ettei niissä ole pieniä reikiä. Jos kuitenkin ostat villavaatteen, voit huoltaa sen kotonasi pitämällä vaatetta pakkasessa reilun viikon tai saunottamalla sen. Tämän jälkeen sitä voi käyttää huoletta.

JOS LÖYDÄT REIKIÄ VAATTEISTASI

Jos löydät kotoasi rei’iettyjä villavaatteita, don´t panic. Tilanteen laajuus on selvitettävä, ennen kun paniikissa teet mitään hölmöä (esim. ala heittämään vaatteita pois), ja ennen kun tuholaiset on tunnistettu luotettavasti. Laske elävät önniäiset ja ota pari talteen tunnistusta varten. Jos toukkia löytyy elävänä muutama, ei hätää, voit hoitaa homman itse. Jos taas eläviä kuoriaisia löytyy useita kymmeniä, tarvitset ehkä radikaalimpia toimenpiteitä ja kannattaa kysyä neuvoa taloyhtiöltä. Siivouksessa käydään läpi varsinkin kaikki lattialla olevat, mutta myös kaappien luonnonkuituiset vaate- ja kangaspinot. Tarkista kaikki reikäisen vaatteen lähellä olleet tekstiilit onko niissä reikiä, varsinkin villa-, silkki- ja turkisvaatteista. Ota vaatteet ulos kaapeista ja laatikoista ja tarkista taskulampun kanssa kaapin hyllyjen perukat, huonekalujen takaa, sohvatyynyjen välistä, lattialistoista näkyykö kuoriaisia tai toukkia eli kaikki pimeät paikat, joihin pöly kerääntyy ja tekstiili ei liiku.

Turkiskuoriainen ja koi torjutaan kuten muutkin tekstiilituholaiset. Käyn noin kerran vuodessa kaapit ja lipastolaatikot läpi, tarkastan vaatteet ja viikkaan ne takaisin. Suurin osa vaatteistani minulla roikkuu vaaterekillä, ja niistä en ole siksi koskaan reikiä löytänyt. Itse käytän laatikoiden ja kaappien myrkyttämiseen Bio Kill -nimistä sisätilamyrkkyä (tehoaine permetriini). Ennen vaatteiden viikkausta takaisin kaappiin ja laatikoihin, suihkutan myrkkyä muutaman suihkauksen laatikon ja kaapin perälle, annan kuivua ja laitan vaatteet takaisin paikoilleen. Suihkutan ainetta myös kerran vuodessa tehoimuroidessa huonekalujen taakse ja alle, yleensä sellaisiin ahtaisiin ja pimeisiin paikkoihin, minne pöly kerääntyy.

BioKilliä ei saisi käsitellä samoissa tiloissa lemmikkien kanssa, joten jos sinulla on kani, kissa tai koira, käytä tätä hyönteismyrkkyä vain mattojen alla, kaapeissa ja lipastoissa, eli paikoissa missä lemmikkisi ei oleile. Kaikki tutkimukset kannattaa tehdä valoisaan aikaan, jotta näet kaappien perälle ja huonekalujen alle paremmin. Pieni taskulamppu auttaa niissä paikoissa, mihin aurinko ei paista.

TEE NÄMÄ:

  • Jos vaatekaapista (tarkista hyllyjen reunat ja peräosa huolellisesti) tai muualta asunnosta löytyy kuoriaisia tai toukkia, elävinä tai kuolleina, älä tapa niitä liiskaamalla, tai muuten vaan sekoa, vaan ota pari talteen tunnistettavaksi. Elävänä. Paperinpalalle ja juomalasi siihen päälle.
  • Kuoriaisesta voi ottaa lähikuvan kännykällä ja suurentaa sen näytölle, niin näen hyönteisen yksityiskohdat paremmin. Jos koet tilanteen olevan vakava, tämän saman kuvan voi lähettää isännöitsijälle, mutta siihen on harvoin tarvetta tekstiilituholaisten kohdalla.
  • Kun kuoriainen tai toukka on tunnistettu turkiskuoriaisen toukaksi tai vaatekoiksi, seuraava steppi on tyhjentää vaatteet ja tekstiilit käsiteltävistä tiloista, esim. kaapeista, vaatehuoneesta ja lipastoista ja viedä ne rekillä ulos tuulettumaan.
  • Eristä viottuneet vaatteet muista, laita se muovipussiin ja muovipussi pakkaseen.
  • Käy luonnonkuituiset vaatteet huolellisesti läpi katsomalla niitä valoa vasten, löytyykö reikiä lisää. Keinokuituisia vaatteita ei tarvitse tarkistaa, koska toukat eivät ole niistä kiinnostuneita.
  • Puhdista vaatekaapin hyllyt, laatikot ja huoneen lattia imuroimalla se huolellisesti. Kiinnitä erityistä huomiota listojen ja lattian rakojen puhdistamiseen (vanha lautalattia). Lattioita ei tarvitse pestä, pelkkä pyyhkiminen riittää.
  • Puistele matot ulkona. Suihkuta myrkkyä muutama suihkaus lattialle mattojen alle ja huonekalujen taakse lattialistan viereen pimeisiin ja vaikeasti päästäviin paikkoihin. Juuri sinne minne pöly kerääntyy pahiten.

TEKSTIILEN KÄSITTELY JA PUHDISTUS

Vioittuneet tekstiilit voidaan käsitellä ja puhdistaa kuoriaisten toukista kolmella eri tavalla: 1. Konepesu korkeassa lämpötilassa. Tämä sopii vain sellaisille tekstiileille joille 60/90-asteen konepesu on sallittu. 2. Saunota tekstiilejä (n. +60 °C) noin neljän tunnin ajan. Älä lado vaatteita pinoihin, vaan ripusta ne väljästi kuiville lauteille tai roikkumaan henkaroituna metallihenkareille ja metalliselle vaaterekille. 3. Pakasta. Anna vaatteiden olla henkaroituna kylmässä ulkona tai jääkaapin pakastelokerossa (n. -18 °C) reilun viikon ajan.

Käsittelyn jälkeen vaatteen reiät voi korjata parsimalla ja palauttaa vaate takaisin käyttöön. Muistathan, ettei rei’ille syötyä vaatetta saa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, vaan se pitää ensin puhdistaa ja käsitellä em. tavalla ja korjata käyttökuntoiseksi.

Onko sinun kotoasi joskus löytynyt nakerrettuja vaateita?

Lisälukemista:

  1. Kodin kutsumattomat vieraat, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Asumisterveysneuvonta.
  2. Sisätilojen tuholaiset, Helsingin kaupunki
  3. Kodin tuholaiset, Espoon asunnot
Share


4 responses to “kodin tekstiilituholaiset”

  1. sk says:

    Kotoani en ole löytänyt syötyjä vaatteita, vaikka vanhassa talossa asunkin. Työssäni tekstiililajittelijana tosin törmään säännöllisesti tekstiilituholaisiin, erityisesti kevät ja kesä ovat sitä sesonkiaikaa näille örkkimörkeille. Artikkelissa oli hyvin mainittu tunnetuimmat tuholaiset mutta itse lisäisin vielä ehdottomasti museokuoriaisen tähän listaukseen mukaan.

    Siinä olen eri mieltä, että keinokuituiset vaatteet ovat turvassa tekstiilituholaisilta. Etsiessään ravintoa ne voivat vioittaa niitä, vaikka eivät voi käyttää kyseisiä tekstiilejä ravintonaan.

    Vioittuneen tekstiilin puhdistukseen sain hyvän vinkin henkilöltä, joka työskentelee museossa vanhojen tekstiilien parissa. Laita vioittunut tekstiili pakastimeen 2 viikoksi, ota tämän jälkeen sulamaan ja toista käsittely.

    Ja hyvänä nyrkkisääntönä voisi sanoa, että pitää tekstiilit ennen kaikkea puhtaana, koska likaiset maistuvat tuholaisille paremmin.

  2. Len says:

    Laitan kaikki villavaatteet minigrip-pusseihin tyhjiöpakkaustyyliin. Opin jo lapsena, ettei vanhassa talossa voi jättää vaatteita lattialle, mutta jotenkin ötökät löytävät silti lipastoon. Nykyisestä asunnosta olen bongannut muutaman museokuoriaisenkin. Lautalattiat pitäisi varmaan joko päällystyttää muovimatolla tai laitattaa raot umpeen, mutta remontti maksaa. :/ Toukkia on siis talon rakenteissa valtavasti.

  3. T says:

    Ajankohtainen aihe… meiltä löytyi hiljattain turkisvyökuoriaisia – tai turkkareita kuten niitä jo kutsun :D Vanha talo Helsingissä, en ole koskaan aikaisemmin tuholaisiin törmännyt, tosin olen suurimman osan elämästäni asunut muualla Suomessa uudehkoissa taloissa.

    Ensin mielen valtasi kauhea paniikki, mutta nyt olen onneksi hieman rauhoittunut asian suhteen. Kaikki vaatteet on pesty 60 asteessa ja kuivattu 80 asteessa, loput pakastettu. Matot käsiteltiin ja pestiin, jonka jälkeen tosiaan biokillit vielä maton alle, kissatalous kun on kyseessä niin ei voi ihan kaikkialle suihkia. Listat myös käsiteltiin, tehokkaalta on vaikuttanut tuo sinunkin suosittelema BioKill. Käsittelyn ja pyykkirumpan jälkeen on näkynyt enää vain muutamia kuolleita yksilöitä listojen vieressä.

    Poikaystävälläni OLI tapana jättää käytettyjä vaatteita lojumaan sinne tänne ja laittaa lattialta vaatekaappiin yms. ja imurointi muutenkaan ei ole ollut hänen vahvuutensa. Toivon että jatkossa huolellinen siivous ja biokillin silloin tällöin suihkiminen pitää nämä ystävät loitolla. Pitkät nukkamatot jää myös hankkimatta niin kauan kuin täällä asutaan.

    Yksi kysymys kyllä on vielä: missä ja miten säilytätte likapyykin? Olen nyt kuumeisesti miettinyt parhainta pyykkikoria, mikä olisi jotenkin metallinen (aka turkkari vapaa), mutta sellainen että vaatteet eivät kuitenkaan ummehdu koriin. Lattialla jos kankaisessa (/muovisessa jossa reikiä) pitää pyykkikoria, pelkätään että turkkarit löytää sinne tiensä ennemmin tai myöhemmin. Kylpyhuone on sen verran pieni, että sinne ei mahdu. Vinkkejä?

    • outilespyy says:

      Oma pyykkikorini on rullilla olohuoneen nurkassa. Sinne on nopeampi laittaa pyykit. Kylpyhuoneessa ne ovat minusta jotenkin jemmassa ja näin saattavat jäädä sinne.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *