Missä ekonettikaupat mogasivat

Alchemist-Caroline-Mewe-cardi

Olen koostanut seuraavaan ekonettikauppoihin liittyviä pointteja, pohjautuen lähinnä omiin käyttökokemuksiini ja intuition ohjaamiin ennustuksiini, netistä luettuihin digiuutisiin ja pariin tutkimukseen. Oma ainoa nettikauppani on Etsyssä ja sen inventaario (20 purettua maripaitaa) myytiin eräs päivä kokonaisuudessaan Hong Kongilaiseen vaateliikkeeseen. Ja ennen kun kukaan ottaa kierroksia, muistuttaisin vielä siitäkin, että kaikki tämäntyyppiset kirjoitukseni on tarkoitettu lähinnä rakentavaksi kritiikiksi ja ehdotuksiksi. Tarkoitukseni ei ole vittuilla tai besservisseröidä ketään. Jutun kimmokkeena toimi sähköposti siitä, että ekologinen nettikauppa Karma Shop laittaa ovet kiinni ainakin joksikin aikaa (mikä tarkoittaa nyt sitä että heillä on ale!). Uutinen oli harmillinen kuulla, varsinkin kun yritys on ollut pystyssä jo 7 vuotta, mikä on ekologiselle ja suomenkieliselle nettikaupalle Suomessa upea saavutus. Yalo on onneksi edelleen pystyssä ja uusi jokin aika sitten ulkoasunsakin.

Aloin Karma Shopin ilmoituksen myötä miettimään miksi jotkut nettikaupat noteerataan (=myyvät) ja toiset eivät ja kirjoitin ajatuksiani ylös. Niitä tulikin sitten sen verran, että tämän postauksen kirjoittaminen kesti useampia päiviä. Mikä sinun mielestäsi tekee nettikaupasta toimivan? Mikä on paras nettikauppa jonka tiedät, ja miksi pidät siitä? Alla omia ajatuksiani nettikauppojen toiminnasta ja miten moni ekonettikauppa voisi parantaa meininkiään. Jos työskentelet yrityksessä, jolla on nettikauppa, olisin kovin kiinnostunut kuulemaan mielipiteesi seuraaviin väittämiin. Poikkeuksiakin varmasti löytyy.

Alchemist-Caroline-Mewe-Summer-2013-6

Alchemist-Caroline-Mewe-Summer-2013

EKOLOGISUUS EI OLE ITSEISARVO, SE ON LISÄARVO.

Nettikaupan nimessä ei ole pakko lukea ekojotain. Sivustolla ei tarvitse olla vihreää, puumaista tai mitään luontoaiheista. Itse asiassa mielestäni paras ekologinen nettikauppa on sellainen, joka ei näytä perinteiseltä ekokaupalta. Tämä siksi, koska silloin se houkuttelee myös asiakkaita, jotka eivät perinteisesti olisi kiinnostunut vihreistä arvoista. Näitä sorivaan on suurin osa kuluttajista ja olisi ihan sulaa hulluutta myydä vain niille joita ekoilu kiinnostaa jo valmiiksi. Ekologisuus toimii parhaiten mielestäni silloin kun se myydään kuluttajalle yllättävänä lisäarvona eikä itseisarvona. Ideaali olisi minusta se, että kävijä kiinnostuu nettikaupasta ensin sen kauniista ulkomuodosta, sitten tuotevalikoimasta ja vasta sitten tajuaa tuotetekstejä lukiessaan, että kaikki tuotteet ovat ekojotain. Hyvä nettikauppa sisältää myös sanaston, joka avaa ekologiset termit kansankielelle ja linkkisivuston myytävien merkkien nettisivuille.

Mielestäni paras nettikauppa on selkeä ja yksinkertainen ulkonäkönsä puolesta. Tämä tarkoittaa sitä, että fontit eivät ole liian koukeroisia, niitä on vain pari, saitin värimaailma on hyvin hallittu (max. 3-5 väriä)  ja sivubannerit on tyhjinä köynnöksistä yms. roskasta. Sivulla on tilaa, koska se luo ilmavuuden tunnetta. Näin asiakkaan huomio keskittyy tuotekuviin ja sitä kautta itse ostettavaan tuotteeseen. Someaikana meille tulee ihan muutamassa sekunnissa informaatioähky, ja siisti layout auttaa hillitsemään sitä = asiakas viihtyy nettikaupassa kauemmin ja ehkä ostaa jotain. Yalon uusi selkeämpi ilme on hyvä esimerkki tästä.

Alchemist-Caroline-Mewe-Fall-2013-3

MOBIILIKAUPPA

About puolet blogien liikenteestä tänä päivänä tulee mobiililaitteitten kautta. Myös nettikauppojen trafiikista huomattava osa kulkee kännykän ja padin näytöllä. Jos haluaa kauppaa, on nettikaupan toimittava myös mobiililaitteilla, mielellään oman appin kautta. Kallista? No varmasti kalliimpaa kuin pelkän selainpohjaisen kaupan tekeminen, mutta jos sieltä kautta tulee puolet trafiikistasi, harkitsisin asiaa vakavasti ja tekisin sen investoinnin. Se on aikankin laitettava listalle. Onhan kivijalkaliikkeenkin sijainnilla suurta merkitystä. Location location location. Tilavuokra on tottakai korkeampi, mutta niin on myös footflow. Think about it. And do it. ShopPad on ainakin softa, mikä kandee katsastaa läpi.

Toinen asia mikä liittyy mobiilikauppaan on maksuliikenne. Netissä maksamisen voi hoitaa helposti useilla eri tavoilla, mutta mites sitten siellä myyjäisissä ja messuilla? Jos oikeasti haluat saada asiakkaistasi kaiken irti niin hanki nyt viimeistää iZettle. Se on älypuhelimella toimiva softa, joka mahdollistaa sirukorttimaksut missä vaan, turvallisesti. Nerokas järjestelmä. Mä en tajua kuka kauppias menee enää messuille pelkän käteiskassan kanssa. Toimii myös kirpputoreilla, btw.

Alchemist-Caroline-Mewe-Summer-2013-4

TOIMIVA SIVUSTO

Luin joskus 2000-luvun alussa nettisivusuunnittelua käsittelevästä opuksesta, että nettisivulla on pystyttävä liikkumaan mistä tahansa sivulta mihin tahansa sivulle max. viidellä klikkauksella. Mielellään kolmella. Tämä tarkoittaa sitä ettei tuotteita ole jaettu tarpeettoman paljon eri alakategorioihin ja että  kategoriat pitäisi olla näkyvissä ylä tai alabannerissa koko ajan. Kaikilla nettikaupan kategoriasivuilla pitäisi näkyä mahdollisimman monta tuotetta kerralla jotta kävijän ei tarvitse klikkailla vaan scrollata (helpompi varsinkin mobiilikäyttäjille). Harmillisen usein törmään nettikauppoihin, jossa on kymmenen eri tuotekategoriaa ja kun niihin menee, sillä on vain alle kymmenen tuotetta, pahimmillaan vain 2 kpl. Tässä tapauksessa esim. asusteet voisi kaikki niputtaa samaan, jotta kategorian sisäistä tuotemäärää saa nostettua. Jokaisella sivulla on oltava “etsi” toiminto yläreunassa. Kaikki kuvat on kaikki käytettävä “litistyksen” kautta niin että ne latautuvat mobiililaitteissa nopeasti vaikka niitä olisi määrällisesti paljon. Kuvan koko pitäisi silloin jäädä reippaasti alle 100kb. Suosittelen testauttamaan uuden nettikaupan usealla tutulla, miehillä ja naisilla, nuorilla ja vanhemmilla, ennen kun se lanseerataan.

Jos on vasta aloittamassa nettikaupan kanssa ja yrityksen budjetti tälle on lähes olematon, kannattaa aloittaa Etsystä tai BigCartellista. Ne eivät maksa paljoa ja pohjat ovat siellä valmiina. Nämä alustat toimivat parhaiten pienyrittäjille, jotka myyvät vain omia tuotteitaan. Nettikauppa, joka kerää valikoimiinsa taas usean eri merkin tuotteita, joutuu valitettavasti miettimään suurempaa investointia ja siihen päivittäin aikaansa käyttävää henkilökuntaa.

& Other Stories -ketju on osa H&M-konsernia. Tässä polaroid + sementti moodboard.

& Other Stories -ketju on osa H&M-konsernia. Heidän nettikauppansa on superkaunis ja skandinaavisen tyylikäs. Tässä polaroid + sementti moodboard.

KAUNIIT KUVAT

Netti toimii kuvilla. Ja niiden on pakko olla kauniita ja ammattimaisesti otettuja. Nettikauppa, jotten kuvat näyttävät huonosti käsitellyiltä ja stailaamattomilta, ei myy eikä saa asiakasta haluamaan tuotetta. Hyvä kuva myy aina vaikka itse tuote ei olisi edes niin magee. Ihmiset kun ostavat mielikuvia netissä. Jos yrittäjällä ei ole varaa palkata ammattimaista valokuvaajaa, niin hanki siihen rahat tai sitten mene kurssille. Minä suosittelen aina ammattilaisen palkkaamista. Myös meikkarille ja stailistille kannattaa maksaa vähäsen, ainakin pyytää ne paikalle. Nettikaupan tuotekuvaaminen ja kuvien käsittely on yksi iso duuni kaupan pyörittämisessä. Jos nettikaupassa myydään vaatteita, niin valokuvaajan olisi hyvä olla muotikuvaaja tai joku joka on todella kiinnostunut muodista ja hänellä on luontaisesti silmää sille. Se helpottaa työskentelyä ja saa kuvista mielenkiintoisempia ja asiakasryhmälle sopivampia. Älä pyydä sukulaisia tai sen näköisiä henkilöitä malliksi. Paras vaatteita myyvä nettikauppa on visuaalisesti siisti, yksinkertainen, kaikki vaatteet on kuvattu samalla tavalla, pidät pari vakiomallia (henkilö) ja kuvat saa klikkaamalla isoksi jotta yksityiskohtia voi tutkailla kunnolla (min. 600 pix leveitä). Kuvissa kaikki vaatteet on oltava höyrytettyjä.

Pinterest on netin tällä hetkellä nopeimmin kasvava sosiaalinen media. Jos et ole jo siellä, suosittelen tekemään itselleen tilin heti. Yrittäjän on tiedettävä ja tunnettava, missä hänen asiakkaansa liikkuvat. Nyt kun Facebook on alkanut rajoittamaan sivujen ja newsfeedin näkyvyyttä ja yritysten pitää maksaa siitä (myös bloggaajien), Pinterestistä on tullut huomattavan tärkeä platformi trafiikin ohjaamiselle nettikauppaan ja kuvien jakamiselle somessa. Mutta Pinterest ei toimi ilman kauniita kuvia. Anthropologie (yli 417 000 seuraajaa!) ja Stories ovat mielestäni erinomainen esimerkki siitä millaista kuvamateriaalia kannattaa nettikauppaan ottaa ja millaista sisältöä nettikauppojen kannattaa jakaa Pinterestin kautta: kauniita fiiliskuvia ja tyylikkään yksinkertaisia tuotekuvia. Käyttäjät jakavat kuvia omille boordeilleen ja kuvaa klikkaamalla linkki vie sen alkuperäiselle sivulle eli nettikauppaan. Olen saanut omiin blogeihini valtavasti liikennettä tätä kautta.

Myös Instagram pitää olla hallussa, sillä se on muistutus asiakkaillesi siitä että kauppasi/merkkisi on olemassa. Instagramin kautta voi jakaa nopeasti (parissa minuutissa) pikkumaistiaisia myymälän tuotteita ja tapahtumista, mutta myös sen takana töskentelevistä tekijöistä. Sen kuvat tuovat kuluttajan lähemmäksi merkkiä ja saavata sen tuntumaan lämpimämmältä. Hyvänä esimerkkinä taas Alchemist.

Alchemist-Caroline-Mewe-Summer-2013-3

& Other Stories fiiliskuvia, Tumblr.

& Other Stories fiiliskuvia, Tumblr.

Nettikauppa tarvitsee kolmenlaisia kuvia: fiiliskuvia, lookbookkuvia ja informatiiviset/selkeät tuotekuvat.

Fiiliskuvia käytetään mainoskampanjoissa, asiakaspostituksissa (maili) ja nettikaupan pääsivuilla / landereissä ja bannereissa. Ne luovat tunnelmaa tuotevalikoimasta ja brändin ilmeestä. Niillä esitellään kevyesti uutuuksia ja trendejä. Niissä tuotteitten ei ole tarkoitus näkyä aina selkeästi tai kokonaan, eli ne kuuluu stailata “hieman yli”, fiilistellä. Niiden pitää olla todella kauniita ja sellaisia, mitä kävijä haluaa heti tykätä ja jakaa Pinterestiin tai muihin sosiaalisiin medioihin. Jos fiiliskuvia on pakko ottaa itse, niin niihin kannattaa ainakin laittaa filtterit päälle luomaan tunnelmaa samaan tapaan kuin Instagramissa ja Hipstamaticissa. Toycamera Analogcolor on tähän erinomainen ja edullinen netistä ladattava softa. Minä käytän sitä lähes kaikissa itseottamissani kuvissa jotka julkaisen blogissa. Jokaisen nettikaupan pitäisi ottaa näitä kuvia jo siksi, että ne ovat parasta aineistoa, mitä laittaa kauppansa asiakaskirjeeseen. Vierailen usein sellaisilla nettisivuilla, joilta nämä ilmstyvät säännöllisesti, about 2-3kk välein. Ne ovat virtuaalikatalogi, joka on helppo myös linkittää blogiin, jos haluan kirjoittaa nettikaupan tuotteista. Kun nettikauppa ottaa kuvat itse, ne ovat saman muotin mukaan tehtyjä ja niitä voi käyttää myös lehdistötiedotteissa. Jos yritys haluaa saada esim. bloggaajan kirjoittamaan tuotteistaan, anna heille näitä kuvia ja postauksia tulee varmasti. Achemist on ekovaatemerkki, joka hoitaa kuvamateriaalinsa hienosti. Bongasin tämänkin merkin Yalon kautta, koska erästä kaunista fiiliskuvaa oli käytetty nettikaupan etusivulla.

Alchemist-Caroline-Mewe-Summer-2013-2

 

Alchemist-Caroline-Mewe-Summer-2013-5

& Other Stories via Tumblr

Lookbookkuvat ovat nettikaupan kategoriasivun asukokonaisuuskuvia. Ne ovat se ensimmäinen kuva, jonka asiakas näkee tuotteesta, vaatekaupassa tämä on yleensä asukokonaisuus tai puolikuva. Kun puhutaan kokovartalokuvasta niin postimerkin kokoinen ruutu ei todellakaan toimi. Lookbookkuvan koon pitää olla nettikaupan sivulla lähempänä luottokorttia, tai tulitikkuaskia kuin postimerkkiä. Muuten asun yksityiskohdat eivät erotu mitenkään. Taustan tulisi olla vaalea, mutta sen ei tarvitse olla syvätty. Minusta on kivempaa jos mallilla on pää ja kasvot, eikä niitä ole leikattu kaulasta poikki. Mutta jos mallin pää ja kasvot ovat näkyvillä, meikki ja tukka on stailattava asuun sopivaksi ja teetettävä ammattilaisella vaikka lopputuloksesta haluttaisiinkin “luonnollisen näköinen”. Minun kokemuksellani “luonnokaunis” tarkoittaa vähintään tunnin työtä meikkarilta. Myös mallin on oltava brändin näköinen, sillä hän edustaa nettikauppaa naamallaan. Myytävä tuote pitää pukea kuvaan muitten nettikaupan tuotteitten kanssa. Tarkoitus on, että asiakas kiinnostuu myös muista asun tuotteista ja ostaa koko setin. Myös näitä kuvia voidaan käyttää asiakaskirjeissä, mutta vain fiiliskuvien tukena.  Tekisin vaateliikkeitten lailla asukokonaisuuksista “lookbookin” 2-4 kertaa vuodessa, jonka voi sitten kokonaisuudessaan julkaista facessa ja nettikaupan blogissa kun uusia tuotteita alkaa saapumaan kauppaan. Näin asiakkaat saavat valikoimasta hyvän kokonaiskuvan ja voivat jopa jo varata tuotteita, mistä ovat kiinnostuneita. Niin ne halpisbränditkin tekee.

Other-Stories-lookbook3

& Other Stories tuotekuvia.

Tuotekuvat ovat tuotesivulla, missä on tiedot vain yhdestä tuotteesta. Ne ovat selkeitä lähikuvia, asukokonaisuuskuvia eri kulmista eli kuva suoraan edestä, 45-asteen kulmasta ja takaa. Ne voi olla kuvattuna myös nukella, torsolla ja hengarilla. Niistä käy ilmi tuotteen yksityiskohdat, materiaali ja mittasuhteet. Vaikka kuvan vaatimukset kuulostavat tylsiltä niin se ei tarkoita sita että kuvan pitäisi näyttää tylsältä. Ihan kuin lookbookkuvissakin, samankaltaisuus ja joku logiikka on näissä kaikissa kuvissa oltava, jotta nettikauppa näyttää kokonaisuudelta, vaikka niitä kuvattaisiin eri aikoina. & Other Stories-nettikaupassa pientavarat on kuvattu harmaata betonitaustaa vasten ja vaatteet isoa harmaata seinää vasten. Tuotteet on aseteltu samoin päin ja viikattu aina tietyllä tavalla. Näin kuvamaailma pysyy hallinnassa ja on silmälle miellyttävämpi. Kaikkien nettikaupan tuotteitten kohdalla pitää olla “like in Facebook” ja “pin this” pikkukuvakkeet, jotta halukkaat voivat jakaa ne eteenpäin.

Tässäpä näitä. Mitäs sanotte?

Alchemist-Caroline-Mewe-Fall-2013-2

Alchemist-Caroline-Mewe-Fall-2013

Kuvat: Alchemist by Caroline Mewe.

 

Share



19 responses to “Missä ekonettikaupat mogasivat”

  1. Jenni says:

    Todella hyvä koonti Outi! Samojen ongelmien kanssa painiskelevat varsin monet pienet verkkokaupat ja usein tuntuu, että homma menee metsään nimenomaan näiden visuaalisten seikkojen takia. Tässä oli todella kattavasti koottu noita ongelmakohtia, joihin olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Toivottavasti moni verkkokauppaa perustamassa oleva tai sellaisen jo pystyyn laittanut pääsisi käsiksi tähän juttuun ja lukisi sen ajatuksella.

  2. Liisa T. says:

    Erikoisen hyvä yhteenveto, kiitos!

    Varsinkin ensimmäisen kohta on tosi hyvä, olen aivan samaa mieltä. Eko-sitä ja eko-tätä -huutelu ei ehkä ole ihan tätä päivää enää.

    Ekologisuuden pitäisi olla itsestäänselvä asia muutenkin 2014-luvun maailmassa. Ekologisuuden ylikorostaminen on minusta hiukan sellasta kuluttajan aliarvioimista… Noh, en nyt löydä oikeita sanoja, mutta se nyt vaan on out. Varsinkin muodin ja kauneuden saralla ei pitäisi mennä ekologisuus edellä, vaan ennemmin tyyli edellä. Ja tämä ei tarkoita, että tuotteet olisivat yhtään vähemmän ekologisia.

  3. -päivi- says:

    Kiitos Outi hyvästä kirjoituksesta! Kaupan uudistaminen ja raikkaana pysyminen on mielenkiintoinen haaste – tekeminen ei tältä verkkokauppiattarelta lopu kesken.

    Itse tykkään selkeistä hakumahdollisuuksita ja kokonaisuuksista (fiiliskuvat) jotka sitten voi halutessaan avata yksittäiseksi tuotteeksi.

  4. Hei Outi, Kiitokset kirjoituksestasi ja varsin ajankohtaisen asian esille tuomisesta. Viime viikkoina Kauppalehti ja HS ovat nostaneet eko/pienyrittäjien arkea esiin some-näkyvyyden myötä, kuten Palonin kohdalla huomattiin. Lisäksi verkkokauppiaan arjesta kirjoitti Villa Hangosta-blogi (http://villahangosta.blogspot.fi/#!/2014/01/verkkokaupan-hautajaiset.html)

    Karmashop-verkkokauppa menee kiinni myöhemmin ainakin nyt kevään ja kesän ajaksi. Tauko on “vaarallinen” ilmoitus yritysmaailmassa, kun yleensä se tarkoittanee sitä, että yritys lopettaa kokonaan. Näin on huomattu Ethic-yrityksen kanssa ja moni muukin tällä saralla toiminut yritys on lopettanut toimintansa (Genteclothes, Iduns Apple, Monoshop, “vanha” Greenstreet – “uusi” taisi myös muuttaa toimintaansa, The Greendress, Missqa jne…). Yleisesti olisi mielenkiintoista, mikäli joku tekisi enemmänkin tutkimusta aiheesta. Verkkokauppa on “erittäin” helppo perustaa, mutta monelle tulee varmaankin yllätyksenä se, kuinka paljon työtä verkkokaupan hoitaminen vaatii.

    Karmashopiin on syksyksi tulossa People Treen vaatteita, mutta saas nähdä millainen verkkokauppa silloin aukeaa – tämä on vielä hieman auki? Karmashop-verkkokauppaa on pyöritetty enimmäkseen toisten töiden ohella ja nyt tuntuu, että on hyvä pitää pieni hengähdyshetki ja miettiä mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Osa ihmisistä onkin ilmoittanut kiinnostuksensa olla mukana osakkaana yrityksessä, mutta näistä ilmoitamme myöhemmin, kun ajatukset ja ideat konkretisoituvat.

    t.Antti /Karmashopista

  5. Sirkku says:

    Oikein hyvä kirjoitus ja muistutus nykykaupan tilasta. Maailma muuttuuu ja visuaalisuus nousee esiin. Haastetta riittää. Luonto nousee esiin monissa asioissa, mutta se ei saa olla aina ekologinen. Sanana se on mennyt jo menojaan.

  6. Hyvä teksti jälleen. Tarkastelen tätä asiaa 50-vuotiaan eli vähän kypsemmän ladyn näkökulmasta. Olen samaa mieltä:en pidä järkevänä nostaa ensimmäisenä sitä ekologisuutta esille, koska tulee mieleen joku säkki tai hippivaate. Toinen juttu: kenen rahoja nämä yritykset haluavat? Ketä halutaan asiakkaiksi? Kuvissa on enimmäkseen nuoria naisia, ei esimerkiksi maksukykyisiä vanhempia ladyja. Meitä tiedostavia ja ympäristöarvoista välittäviä naisia on myös vanhemmissa ikäluokissa.KOlmanneksi: En halua maksaa älyttömiä summia jostain piposta, jonka osaan tehdä itse, tai jostain nauhasta, johon on pujotettu helmiä. On mietittävä myös tuotteet, mitä tarjotaan. Tuotteet antavat kuvaa yrityksestä. Nettisivujen on oltava houkuttelevat: alkeellinen asia on tietenkin, että teksti on hyvää ja oikein kirjoitettu, kuvat ovat siistit, niistä näkee tuotteen, mikä se on, millainen, kuvan voi suurentaa, näkyy hinta, tuotteen materiaali, yksityiskohdat. Ja jos se vielä olisi muun kuin sen nuoren hyväkroppaisen naisen päällä. Kyllähän se auttaa, että mainitaan, että on myös L ja ehkä XL-koko. En kaipaa sivuille mitään horsman tai jäkälän kuvaa.Olennaista minun näkökulmasta on siisteys, helppolukuisuus, helppo käytettävyys ja nopeus, ei monia klikkauksia ja että kännykällä katsoessa voi rullata. Kivaa on tietää myös suunnittelijasta.

    Mietin, että monella näistä tekijöistä ei ole tietoa eikä riittävää koulutusta näiden asioiden hallintaan. Alunperin koulutukseen on hakeuduttu sen takia, että halutaan suunnitella vaatteita tai muita tuotteita. Toki koulutuksessa on markkinointia ja kaupallisia aineita, mutta kuinka montaa parikymppistä se silloin kiinnostaa? Sitten kun on se oman yrittämisen aika, niin nämä asiat ovat kuitenkin edessä.

  7. Laura says:

    Hyvä, kattava postaus! Oot kerännyt tosi hyviä pointteja ja ainakin mun mielestä ns. captured the essence of an online clothing store, sillä kuten mainitsit (ja mitä muutkin kommentoijat kirjoittavat) ekologisen nettikaupan ei välttämättä tulisi olla sen ‘vihreämpi’, vaan sen on oltava verrattavissa mihin tahansa muuhun nettikauppaan, jolloin ekologisuus toimii suurelle osalle kuluttajista lisä- eikä itseisarvona.

    Kävijöiden arvot ja motiivit ostaa voidaan jakaa utilitaristisiin sekä hedonistiin, joihin molempiin puoliin vaikuttavat monet sinunkin mainitsemasi asiat. Tässä kohden nettikaupassa erityisen tärkeää ovat kuvat, niinkuin kirjoititkin. Erään tutkimuksen mukaan ns. ‘catwalk -video’, jossa mallin päällä on myytävä tuote, edistää myös ostotapahtumaa, sillä katsoja näkee paremmin kuinka vaate käyttäytyy liikeessä.

    Näiden asioiden lisäksi sekä eko- että ihan ‘tavallisenkin’ nettikaupan osalta pitäisi mielestäni erityisesti vielä painottaa markkinointia. Erona kivijalkaliikkeeseenhän verkkokaupassa on se, että kukaan ei ohimennen vain eksy tai tule pistäytymään kauppaasi, jos ei siitä tiedä. Netissä lähes kaikki liikenne toimii linkkien ja Googlen kautta, ellei sitten ole jo suuremman luokan, asemansa ja asiakaskuntansa vakiinnuttanut nettikauppa. Facebook toimii ihan hyvänä väylänä, mutta tuskin yksinään riittää – keinoja on keksittävä muualtakin.

    Lopuyksi, sen sijaan ‘like in Facebook’ ja ‘pin this’ -kuvakkeet eivät mielestäni ole pakkollisia nettikaupan osalta, sillä niiden poissaolo vain vahvistaa selkeää ja puhdaslinjaista sivustoa. Sitäpaitsi, jos kävijä oikeasti innostuu linkittämään juttuja fb:hen tai Pinterestiin, niin siihen löytyy toisetkin keinot. Saattaa olla, että blogiympärisössä asia on vähän toisenlainen.

    Tällaisia mietteitä heräsi nopeasti ainakin omista kokemuksistani nettikaupan WST.fi pyörittämisestä, mutta aihettahan voisi jatkaa vaikka kuinka paljon!

    -Laura/WST.fi

  8. Kiitos Outi, kirjoituksessasi on monipuolisesti käsitelty ekologisen nettikaupan haasteita.

    Olemme kehittäneet Weecos-verkkokauppapaikkaa kohta kolme vuotta ja pohtineet lähes päivittäin ulkoasua, selkeyttä ja kuvien monipuolisuutta ja laatua, samoin kuin tarjontaa, markkinointia ja ekologisia kriteereitä. Mitään viisastenkiveä emme ole mekään löytäneet. Paljolti mennään innolla ja yrityksen ja erehdyksen sekä jatkuvan oppimisen kautta.

    Erityisesti allekirjoitamme ajatuksesi siitä, että ekologisuus on lisäarvo, ei itseisarvo. Tuotteella on oltava tarve, se on hieno ja arvokas jo itsessään. Haasteita on tuottanut erityisesti visuaalisen ilmeen luonti. Sen pitäisi samalla kertaa välittää asiakkaalle kauppapaikan ydin, eli miksi kauppapaikka olemassa ja mistä siinä on kyse (ekologisesti valmistettujen tuotteiden keskittynyt tarjonta suoraan valmistajilta), ja toisaalta ilme ei saa korostaa ekologisuutta, vaan se nähdään tosiaan vain lisäarvona. Esimerkkisi puun käytöstä oli hyvä! Kaksi vuotta sitten puukuosi käyttöliittymässä oli vielä suhteellisen raikas, mutta kahden vuoden aikana sen käyttö on yleistynyt niin, että nyt sen käyttöä olisi hyvä vähentää ja ilmettä keventää.

    Tästä päästääkin seuraavaan haasteeseen eli trendien ennakointiin muutama vuosi etukenossa. Haaste koskee toki montaa eri alaa, ei vain ekologisia verkkokauppoja.

    Olemme pyrkineet pitämään käyttöliittymän niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että sivuilla ei esimerkiksi ole mainosbannereita. Mutta tämä päätös on puolestaan vaikuttanut siihen, että ulkopuolisten mainostulojen osuus on minimaalinen. Yrityksen onkin tasapainoiltava yksinkertaisen tyylikkään ilmeen ja mainostulojen välillä. Toki mainoksetkin saadaan upotettua tyylikkäästi käyttöliittymään, mutta ovat joka tapauksessa lisäelementtejä sivuilla ja vaikuttavat käyttökokemukseen.

    Weecos -verkkokauppapaikan toimintaperiaate itsenäisten yksittäisten yritysten kauppapaikkana asettaa omat haasteensa. Haluamme toisaalta säilyttää jokaisen yrityksen omaleimaisuuden, mutta toisaalta koemme tärkeänä luoda asiakkaillemme yhtenäistä, esteettistä ja hyvin toimivaa verkkokauppa -kokemusta.

    Seuraamme tätä keskustelua täällä suurella mielenkiinnolla ja odotamme lisää eteenpäinvievieä kommentteja. Meillekin tärkeitä ja rakentavia kommentteja on tähän jo tullutkin, kiitos niistä. Ehtisitköhän Outi tavata meitä? Juttelisimme erittäin mielellämme lisää ajatuksistasi ja kehitysideoistasi vaikka lounaalla tai kahvikupposen ääressä :)

    Hanna / Weecos head designer

  9. Tavis says:

    Hei, olen hieman eri mieltä fiiliskuvista. Minä ainakin haluan nähdä miltä se ostettava TUOTE näyttää, enkä se mielikuva, jota minulle yritetään myydä. Olen ihan todella kyllästynyt naistenlehtien muotikuviin, joissa vaatteista, jota ne muka esittelevät, näkee vaan nurkan. Herranpieksut, jos nettikaupassa kuvat olisi samanlaisia! En kävisi sellaisessa koskaan, en koskaan!! Saa niitäkin toki olla, mutta jos en heti ekana löydä tuotteesta simppeliä rautalankakuvaa, en kyllä jaksa alkaa kaivamaan noidenkin fiiliskuvien keskeltä, ei ole aikaa sellaiseen, eikä huvita.

  10. Potentiaalinen ekoasiakas says:

    Tässäpä näkökulmaa ekologisten, eettisten vaatteiden etsijältä, joka haluaisi jo hylätä ketjuliikkeiden halpatyövoimavaatteet ja siirtyä laadukkaampaan. Olen se perinteinen kolmekymppinen vakityössä kävijä, joka kaipaisi vaatetta niin toimistoon kuin vapaa-aikaankin. Selvästi näkyville, onko vaatteessa eläinkunnan tuotteita. Selkeät kokomerkinnät ja oppaat ostamiseen. Selkeät infot materiaaleista, ympäripyöreät ilmaukset ympäristön huomioimisesta eivät riitä jos oikeasti koitetaan myydä ekologista.

    Itse ostan nettikaupasta vain, jos näen tarpeeksi selkeät kuvat. Plussaa jos kuvailua vaikkapa kankaan paksuudesta (“puuvillan paksuus vertautuu farkkuleggingsiin”) tms. Haluan nähdä miltä näyttävät vaikkapa farkkujen taka- ja etutaskut ja vetoketjut, tikkaukset, mahdolliset kulutusjäljet. Haluan tietää, kuinka korkea vyötärö oikeasti on. Haluan tietää myös, kuinka pitkä lahje on. Vaate kuin vaate on nähtävä etu- ja takapuolelta. Toivoisin saavani laadukasta ja hyvää, mutta vaatteiden nettiostamisessa sovittamisen puuttuminen ja hintojen korkeampi taso luovat haasteensa. Mitään tässä mainituista mobiiliselailuhärpäkkeistä ja maksutavoista en käytä, olen fossiili äpyjen suhteen mutten varmasti yksin. Kannattaa miettiä, kenelle niitä vaatteita myydään. Rahaa ekologisempaan kuluttamiseen on kaltaisillani keski-ikäistyvillä tiedostavilla kaupunkilaisnaisilla, nuoret opiskelijat ehkä intoilevat mutta ostavat ennemmin viiden euron toppejaan kerran kuussa. Ja kannattaa miettiä, mitkä ovat ne avaintuotteet mitkä pitävät kaupan pystyssä, minkä perässä asiakkaat saadaan kauppaaan, ja miten kauppaa mainostetaan. Itselleni tässäkin jutussa mainituista ekokaupoista tuli esille ensimmäistä kertaa – tarjonta ei kohtaa kysyntää?

  11. Kreetta says:

    Loistava ja mielenkiintoinen aihe! Kiitos Outi, kun nostit asian esiin. Hienoja vinkkejä ja pointteja. Kannatan!Itsekin näitä olen pohtinut.

    Ekologisuus on arvona koko ajan nousussa. Se on hienoa. Mutta kaukana olemme vielä siitä, että kansan syvät rivit siitä jaksaisi innostua ainakaan vaatetuksen osalta. Mutta toivon, että olemme saavuttaneet sen päivän, jolloin ekologisesti tuotettujen tuotteiden kuten vaikka t-paidan rinnuksessa ei tarvitse olla enää printtiä, jossa lukee organic. Rautalangan aika on ohi. Tuotteet pitää olla yhtä houkuttelevia kuin ei-niin-ekologisten. Ehkäpä nyt on aika enemmän sulautua kuin erottautua huutomerkein.

    Nettikaupan ulkoasu on todella tärkeää, koska muuta asiakas ei yrityksestä näe. Aika armotonta. Ja verkkoasiakkaana meillä on lyhempi “pinna” kuin kivijalkaan astuessa. Eli asiakkaan koukuttaminen on todella tärkeää muutamassa sekunnissa. Pienyrittäjän asema versus iso toimija on lähtökohdiltaan epäreilu. Budjetti on pienempi. Isot toimijat porskuttaa ammattilaistason sisällöllä nettikauppansa sivuilla. Mikäpä ratkaisuksi? Yhteistyö ja verkostoituminen? Uusien taitojen opettelu yhdessä.

    Kuvaajan näkökulmasta ehdotan, että verkkokaupan pitäjä opettelee yksinkertaisen tavan kuvata tuotteet eli järjestää itselleen tietyn pisteen, jossa kuvaa kaikki tuotekuvat samalla tavalla. Sama tausta ja sama valo. Tekee asian itselle helpoksi. Vaalea tausta toimii hyvin. Jos saa tuotekuvat kuvattua itse, niin sitten voi panostaa tärkeämpiin kuviin kuten fiiliskuviin ja sijoittaa meikkaajaan, sopivaan malliin,kuvaajaan, stailaukseen etc. ja ottaa huomioon oman tuotteen/tuotteiden kohderyhmän suunnitellessa kuvia.

    Entäpä verkkokaupat, joissa on eri tekijöiden tuotteita? Olisiko hyvä sopia yhteiset pelisäännöt? Kuten esim. vaalea tausta kaikkiin tuotteisiin. Tai sitten kaupan pitäjä sitoutuu kuvaamaan tuotteet/järjestää kuvauksen ja ko. tekijät maksavat siitä kaupan pitäjälle x määrän. Tärkeää on kuitenkin kuvien yhdenmukaisuus ja tasalaatuisuus.

    Tämä oisi hyvä workshopin aihe. Tässäpä oli lauantai aamun iloksi muutama ajatus…

    • outilespyy says:

      Samaa mieltä. Nettikauppa, jolla on eri merkkien tuotteita myynnissä voisi vaikka pyytää valokuvaajalta konsultointiapua. Hän voisi ammattilaisen antaa merkeille vinkkejä ja käytännönkikkoja kuvien ottamiseen.

      Ja kaikkien ekomerkkien ja eri ekonettikauppojen pitäisi ymmärtää, etteivät he ole toistensa kilpailijoita vaan heidän nimenomaan pitäisi ja kannattaisi tehdä yhteistyötä kulujen kattamiseksi ja työn helpottamiseksi. Hehän ovat kollegoita. H&M nettikauppa ja muut halpisnettikaupat on heidän kilpailijoitaan!

  12. Saara says:

    Erinomainen koonti, joka pätee mielestäni moneen verkkokauppaan, ei vain ekoverkkokauppoihin.

    Markkinointi on pienellä kaupalla avainasemassa: jos et löydy Google-hauissa, näy Facebookissa tai blogeissa, on etsivänkään kuluttajan sinua vaikea löytää.

    Samaa mieltä olen myös eko-leiman turhuudesta. Minä haluan ostaa itselleni kauniita, kestäviä vaatteita, jotka sopivat vartalolleni ja tyyliini. Vaikka haluan, että vaatteeni ovat ekologisia ja eettisiä, en halua näyttää hipiltä. Esimerkiksi Globe Hopen vaatteet jäävät minulta ostamatta, koska ne eivät sovi värimaailmaani tai tyyliini. Eli itse tuotteen on toimittava, pelkkä ekoleima ei sitä pelasta.

    Itse kaipaan kauniiden kuvien lisäksi selkeitä tuotetietoja: materiaalit, kokotaulukot, pesuohjeet. Helppo ja selkeä maksaminen ja ostaminen ilman rekisteröitymistä ovat ehdottomia. En käytä mobiililaitteita ostamiseen, mutta tuotteiden hakemiseen kyllä.

    Yllä kommentoitiin sitä, miksi malleina on nuoret naiset, kun kohderyhmä varmaan on aikuisempaa. Minua nuoret naiset eivät ole häirinneet, mutta ihastuin tavattomasti tähän Marianne Valolan Naisten Päivä -malliston upeaan malliin:
    http://mariannevalola.com/wp-content/uploads/2011/09/tuijaharm.jpg

    Erottua voi näinkin!

    • outilespyy says:

      Oi. Aivan ihana malli! nettikaupan mallivalinnat pitää heijastella asiakaskuntaa. Eli aikuisten naisten vaatteita myydessä kannattaa tuotteet kuvata sekä parikymppise, että vanhemman naisen päällä. Jos se vaan on mahdollista. Myös eri kokoisia malleja kannattaa harkita jos nettikaupan koot ulottuvat XXL:ään asti. Olen huomannut, että monissa nettikaupoissa myös mallin koko/mitat on mainittu ja minkä kokoinen vaate hänellä on kuvassa päällä. Parhaimmissa nettikaupoissa on myös muutaman sekunnin videopätkä, ns. catwalk video, tuotteesta niin asiakas näkee miten se liikkuu päällä.

  13. Sini says:

    Esimerkkinä hyvästä nettikaupasta tuli mieleen wst.fi, joka on kotimainen second hand- nettikauppa. Tyylikkäät sivut, selkeä ulkoasu ja hyvät kuvat!

    • outilespyy says:

      TODELLAKIN. Mielestäni moni nettikauppa saisi ottaa wst:stä mallia. Olen tekemässä heistä postausta lähiaikoina.

  14. […] jokin aikaa sitten jutun suomalaisista ekonettikaupoista ja missä heillä olisi skarppaamisen varaa. Yksi jutun hyvistä esimerkeistä on ekonettikauppa Yalo, sillä olen aina pitänyt heidän […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *