Orjatrikootyöläisen valinta

child-laborer

Hs.fi uutisoi männäviikolla erään halpavaateketjun saaneen syytöksiä lapsityövoiman käytöstä alihankkijoittensa tehtailla. Näitä uutisia tulee vastaan jo niin usein, että ne eivät sinällään ole enää uusia, mutta se mikä itselläni pisti tämän uutisen kohdalla silmään, oli uutiseen liittynyt kommentointi ja sen tyyli. Valitettavasti törmään ko. uutisten yhteydessä usein argumentteihin “onhan tämäkin parempaa työtä kuin ettei ole mitään tai mennä kadulle myymään itseään”? Uskomatonta. Oli pakko vastakommentoida muutamia fb-kommentteja Siivouspäivän sivulta.

orjatrikoo-kommentti-5

Kommentoija on siinä mielessä oikeilla jäljillä, että hän ymmärtää ettei kaupassa asiasta riehumisessa ole mitään järkeä. Ei siinä olekkaan. Mutta se ei estä kommentoimasta asiaa ko. firman fb-sivulla ja jättämästä palautetta konsernin asiakaspalveluun. Asiasta voi myös keskustella rakentavaan sävyyn tuttujen ja ystävien kanssa ja tarjota heille vaihtoehtoja joita olen listannut postauksen loppuun. Täysboikoikotista ei ole mitään hyötyä, ellei asiasta pidä meteliä. Varsinkin sosiaalinen media onosoittautunut oivaksi tavaksi saada muutosta aikaiseksi, jos kuluttaja sitä ääneen vaatii. Rakentavaa palautetta on myös vaatia selkeämmin merkittyjä tuotteita kauppaan ja sijoittaa euronsa sellaisten firmojen vaatteisiin, jotka hoitavat tuotantonsa asianmukaisesti tai valmistuttavat ne EU-alueella.

 

orjatrikoo-kommentti-4

Kommentoija luulee, että ko. maan lapsella on varaa valita. Hänellä harvoin on. Köyhyydessä elävä ihminen joutuu joka päivä sellaisten valintojen eteen mitä me suomalaiset emme koskaan joudu elämämme aikana tekemään. Meillä on varaa valita ja peruskoulutus, jolla voimme vaikuttaa elämämme suuntaan. Suosittelisin tälle kommentoijalle kummilasta Kambodžasta, jolle hän voisi tarjota mahdollisuuden koulutukseen ja sitä kautta parempaan tulevaisuuteen. Maksaa muuten kuukaudessa leffalipun verran.

 

orjatrikoo-kommentti-3

Aivan oikein, monia muitakin vaateketjuja voisi näissä uutisissa mainita. Mutta tämä uutinen nyt sattui vain koskemaan muutamaa vaatteenvalmistajaa ja niistä H&M:n vaatteita myydään Suomessa eniten. H&M on usein näissä uutisissa mukana, koska he ovat yksi merkittävimmistä tekstiilivalmistajista maailmassa. Ei ole siis ihan yhdentekevää mitä he tekevät. Tämän firman valinnoilla on merkitystä. Tuotteen etiikka on asia, jota ei ole labelöity tuotelappuun pesuohjeiden kanssa. Kuluttajalle tämän pitäisi olla tärkeä kriteeri. Se voisi olla merkittynä vaatteeseen, mutta näin ei koskaan tule käymään ellei sitä sinne vaadita.

 

orjatrikoo-kommentti-2

Asialla todellakin on monta puolta. Mutta täältä Suomesta meidän on niin helppo kommentoida ja yksinkertaistaa. Olen aika varma, että jos näillä lapsilla olisi varaa valita, nin he olisivat suomalaisten lasten lailla kaikken mieluiten leikkimässä. Jos ette ole tätä ennen tajunneet, niin tältä näyttää moderni orjuus, tekstiilitehtaan halpatyövoimalta. Se on orjuutta, jota länsimaat perustelevat samoilla argumenteilla joilla vastustettiin maaorjuuden lopettamista Amerikan etelävaltioissa 200 vuotta sitten. Lasten ja nuorten pitäisi olla koulussa, eikä tehtaassa. Tekstiilitehtaan työntekijöillä pitäisi olla oikeus elämiseen riittävään palkkaan ja kohtuullisiin työaikoihin. Se nyt on selvä. Eikä asia ole niin yksinkertainen todellakaan, että voitaisiin puhua lapsen omasta valinnasta tai vaihtoehdoista. Länsimaalaiset aina unohtavat, että ne valinnat mitä meidän elämässämme ja arjessamme on, eivät ole aina sovellettavissa sellaisenaan muiden maiden arkeen. Kyllä etelävaltioissakin oltiin vahvasti sitä mieltä, että orjan paikka oli pellolla, koska eihän ne muuta osanneet tehdä, varsinkaan jos isäntä ollut koko ajan vahtimassa. Että tavallaan se oli heille palvelus isännän puolesta kun näin perään viitsi katsoa ja makuupaikan ja ruokaa tarjosi. Eihän ne osanneet lukeakkaan, mutta eipä tullut kenellekään mieleen tarjota työn korvauksena esimerkiksi koulutusta. Tuttuni kutsuu halpatyövoimalla valmistettuja vaatteita aika osuvasti orjatrikoiksi. Hän osuu mielestäni naulan kantaan termillään.

 

orjatrikoo-kommentti-1

Jos kommentoija kokee ja tietää, että tehdastyöläisellä ja lapsella on näin vähän valinnanvaraa, niin todellakin toivon, että hän on lahjoittanut rahaa esim. Unisefin työhön tai että hänellä on se kummilapsi. Muuten kommentti on täysin turha.

 

No mitä me sitten voimme asialle tehdä? Esimerkiksi lopettaa (tai vähentää reilusti) halpojen orjavaatteiden ostamisen ja antakaa ne eurot Unisefille tai muille organisaatioille (esim. Fida, Kirkon Ulkomaanapu, SOS Lapsikylä, WorldVision, Plan), jotka tekevät tärkeää työtä maailmalla lasten hyvinvoinnin ja koulutuksen tukemiseksi ja sen estämiseksi ettei lasten tarvitse mennä kadulle seksityöläiseksi ansaitakseen elantonsa. Koulutus on mielestäni paras tapa antaa köyhien maiden ihmisille eväät auttaa itseään. Jokainen länsimaalaisen ostama halpavaate on hiljainen hyväksyntä tämäntyyppiselle toiminnalle. Erityisen pahalta se tuntuu kun suomalaisille lapsille ostetaan lapsien tekemiä vaatteita. Kun lapsemme ovat pieniä, on vanhemmilla velvollisuus tehdä kulutusvalinoja heidän puolestaan. Mutta samalla voimme kuitenkin opettaa heille pikkuhiljaa kystävämmän ja eettisemmän kulutuksen tapoja, jotta he pystyvät tekemään omat valintansa kun sen aika koittaa. Voimme myös ostaa enemmän vaatteita käytettynä ja pitää parempaa huolta niistä mitä meillä on jo kaapissa.

Tämä ei ole mitään rakettitiedettä.

Share



3 responses to “Orjatrikootyöläisen valinta”

  1. […] on useita workshoppeja, mm. opastusta tunnelmallisiin valokuvin Mikko Lagerstedtin johdolla, Outi Pyyn kierrätysmuotia, Satu Valtaren vihapuhetta ja nettikiusaamista käsittelevä esitys ja meikkiopastusta Saara […]

  2. Omppu says:

    Voi lapset… omat ja maailman. Jos Suomessa pärjäisi vähemmällä vaatearsenaalilla, olisi valinnat paljon yksinkertaisempia :) Kuopukseni on iässä, jossa kaikki (sisä)vaatteet oikeastaan löytää kirpparilta. Esikoiselle joutuu jo ostamaan ainakin housut kaupasta, ja kyllä se tapahtuu halpavaateosastolta. Koska polvet :( Se on ihan sama maksaako housut 10 vai 30e, polvissa on kohta reiät kuitenkin. Olen miettinyt mikä on pienin määrä vaatetta millä selviäisi (ja olisiko sitten mahdollista sijoittaa lapsen vaatteisiin sen verran, että saisi vaikka EU:n alueella tuotettua), mutta kun lasten ja vähän omallakin kohdalla on se “rälläys”meininki. Ollaan metsässä, mökillä, kaikenmaailman mutaisissa ja oksaisissa paikoissa, mihin ei todellakaan lähdetä niillä hyvillä vaatteilla. Aina ei onnistu hankkimaan näihin tarkoituksiin kirppisvaatteitakaan, ja silloin jalkani kulkevat halpakauppaan…
    Ennenvanhaan kai ommeltiin nahkapaikat lasten housunpolviin, pitäisiköhän etsiä lähistöltä ompelija tuunaamaan meidän vaatteita :) (Mutta sitten kai ei vois enää pestä??)

    Hirveä vuodatus, mutta kun tälle asialle todellakin pitäis tehdä jotain ja ite oon ainaki melko hukassa sen kanssa että mitä. Tosin kummilapsi on hankinnassa ja vaatteita ostetaan vain tod. tarpeeseen, on kai siinä jonkinlainen alku.

    • outilespyy says:

      70-luvulla meidän äiti paikkasi siskoni ja minun pihahousut moneen kertaan enstexillä. Se on kestävää ulkoilukangasta, jota käytetään mm. työmiesten vaatteissa. Jos haluat tätä kangasta kierrätettynä paikkuuta varten, kysy esim. pesuloista, onko heillä käytöstä poistuneita työmiesten haalareita, joista voisit leikata paikkoja. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *