Vaatelahjoitus kaatikselle

Vaatelahjoitus kaatikselle Remake EkoDesign THRIFT second hand 6

Nämä on niitä hetkiä, kun turhauttaa. Tänään kuulin (taas) asiakkaalta kuolinpesästä, jossa sukulaiset olivat tyhjentäneet käsitöitä tehneen isoäidin koko vaatevaraston ja käsityövaraston jätesäkissä Sortti-asemalle. Syitä voin vain arvailla. Itkettää. Ja samalla vituttaa ihmisten välinpitämättömyys. Minulla on kuollut lähisukulaisia, eli tiedän erttäin hyvin miten vaikeaa on käydä rakkaan tavaroita läpi kun suru on suurin. Mutta se ei ole silti esänyt minua hoitamasta asioita niin kuin ne pitää. Tavaraa ei vain voi heittää roskiin lajittelematta sitä. Oli sitten kyse isöäidin jäämistöstä tai normaalista kevätsiivouksesta.

Vaatelahjoitus kaatikselle Remake EkoDesign THRIFT second hand 1

Vaatelahjoitus kaatikselle Remake EkoDesign THRIFT second hand 2

Miten muotoilisin tämän turhautuman yhteen lauseeseeen.. Ysäriä ja sitä vanhempaa tekstiiliä EI TULE ENÄÄ LISÄÄ. Ne ovat arvokasta materiaalia ja juuri niitä kirppishelmiä. Ne on valmistettu huomattavasti laadukkaammista materiaaleista kuin 2000-luvun tekstiilit. Jos ne heitetään roskikseen, ovat ne poissa kierrosta pysyvästi. Ja sitten ihmetellään miksi kirppareitten valikoima huononee ja hinnat kallistuvat.. Duh.

Eri kierrätysorganisaatiot ovat maassamme pulassa. Heille tuupataan joka vuosi tonneittain sellaista lumppua millä ei tee mitään. On akryylineuleita, linttaan astuttuja ja likaisia lenkkareita, nyppyyntynyttä ja ohutta (orja)trikoota ja kulahtaneita elastaanifarkkuja. Juuri sitä shittiä, mitä olemme kantaneet kassikaupalla kotiin halpavaatekaupoilta. Niitä ei pitäisi ostaa enää kaupasta lisää, vaikka ne olisivat kuinka halpoja. Arvokkaat mummonvaatteet ja kaikki muu 1900-luvun puolella valmistettu tekstiilia taas dumpataan surutta kaatikselle. Syitä tähän on varmasti monia. Uskon häpeän olevan yksi kierrätyksen estäjä. Ei yksinkertaisesti “kehdata” viedä tavaraa kierrätykseen, sillä “nehän on vähän likaisia, haisee hassulta ja olihan niissä pari reikääkin”. Tai sitten ei vain haluta nähdä vaivaa. On muka liian kiire. Ei jaksa. Tai ei muka tiedetä mitä niillä pitäisi tehdä. Veikkaan häpeän olevan näistä syistä suurimman. Häpeänpelko on yksi suomalaisten kansantauti, joka estää meitä tekemästä paljon asioita. Mutta tässäpä teille tekstiilikierrätyksen häpeilijöille uutinen: minua (ja kierrätysorganisaatioitten työntekijöitä) ei haittaa vaikka vaatteet eivät ole ihan uudenveroisia. Arvostamme vanhoja tekstiilejä aivan muista syistä. Haluamme nähdä ne kierrossa mieluummin kuin kaatiksella. Meitä ei ahdista koskea likaiseenkaan vaatteeseen, jos sellainen osuu kohdalle. Se on työtämme. Ovathan useimmat niistä jo yli 20-vuotiaita, jotkut jopa 70-vuotiaita tekstiilivanhuksia. Mutta me tiedämme, että niistä on vielä käyttötekstiileiksi, kunhan ne huolletaan oikein. Ne ovat aivan eri asia kuin 2000-luvun halpatuotanto. Siksi niitä myös kohdellaan ihan eri tavalla. Jopa useampien inhoamille 80-luvun tekstiileille löytyy faninsa ja käyttäjänsä. 80-luvun vaatteet ovat itseasiassa kustomointiprojekteihin erinomaista materiaalia, sillä kuitusisältö oli laadukasta ja kangaspintaa reilusti, koska linjat olivat väljiä ja vedostettuja.

Vaatelahjoitus kaatikselle Remake EkoDesign THRIFT second hand 3

Vaatelahjoitus kaatikselle Remake EkoDesign THRIFT second hand 5

Jos tuntuu siltä, ettei tiedä, mihin nuo vanhat tekstiilit kuuluu laittaa tai ei voimat riitä niiden käsittelyyn, pyydä kavereita apuun. He jaksavat kyllä sortteerata koko varaston läpi ja eritellä sieltä ne 1900-luvun vaatteet pois. Jos et tiedä, mitä kannattaa säilyttää, soita ja kysy kierrätyksen ammattilaisilta. Remakella, Fidalla, Kierrätyskeskuksessa ja UFFilla neuvotaan varmasti enemmän kuin mielellään siinä mitä vaatteille kannattaa tehdä ja mitä voi lahjoittaa mihinkin. Minulle voi myös laittaa mailia ja lukaista läpi kirjoittamani pikaoppaan lahjoituksen tekemisestä.

Fiksua on myös kysyä, mitä tekstiileille tapahtuu, jos ja “kun teen lahjoituksen teille ja mitä te niillä rahoilla sitten teette”. Näin tiedät, meneekö lahjoituksesta saatu tuotto hyväntekeväisyyteen vai yritystoiminnan pyörittämiseen. Esim. Fidalla n. 80% (osta eurolla, annat siitä 0,80€ hyvään työhön) Lähetystorien tuotosta menee avustuskohteisiin. Käsittääkseni se on Suomen hyväntekeväisyysorganisaatioiden korkein lahjoitusprosentti. Tietenkin kyseessä on kirkon järjestö, eli jos jostain syystä et halua tukea kirkon avustustoimintaa niin tee lahjoitus muualle. Muistattehan myös, että hyväntekeväisyysjärjestöille (UFF, Fida, SPR) saa antaa vain myyntikelpoista puhdasta ja ehjää tekstiiliä, sillä heillä ei ole korjauspalvelua lajittelussa tai myymälöissä.  Remake taas pystyy ottamaan rikkinäisiäkin (1900-luvun vaatteita) vastaan, sillä me korjaamme niitä ja teemme niistä uusia vaatteita. Vaatteita on myös erityyppisiä. Kaikki tahot eivät pysty ottamaan vastaan ihan mitä vaan, sillä heillä ei ole välttämättä käsittely- tai myyntikanavaa niille (esim. lastenvaatteita tai urheiluvaatteita). Soittokierros ennen kaapinsiivousta antaa lajittelulle suuntaa.

Olen myös huomannut, että joillakin on sellainen “jos ne (hyväntekeväisyysjärjestöt / kierrätysyritykset) ei niistä vaatteista ja tavaroista maksa, niin ei anneta ilmaiseksi” -asenteesta. En ymmärrä. Jos perikunta ei näe vaivaa lähteä myymään tavaraa itse eteenpäin niin miksei niitä muka voi lahjoittaa? EU:n jätehierarkia vaatii jo lain mukaan kierrättämään jätteet ennemmin kuin heittämään ne roskiin. Jätteenpoltto energiaksi ei ole kierrättämistä.

Oletteko törmänneet vastaaviin tilanteisiin? Tai siihen, että joku tunnustaa teille heitäneensä tavaraa roskiin mieluummin kuin olisi käynyt ne läpi ja lahjoittanut eteenpäin kierrätykseen? Mitä sanoit hänelle takaisin?

Olen aika varma, että myös edesmennyt isoäiti olisi sangen tyytyväinen siitä, että hänen rakkaat arvotekstiilit ja nuoruuden käyttövaatteet pääsisivät jatkamaan elämäänsä sellaisenaan tai uusina muotiluomuksina kuin että ne dumpataan kaatikselle. Eli toimi oikein ja tarjoa apuasi ja tietämystäsi em. tilanteissa. Ja vinkkaa tahoista, joihin olla yhteydessä kun kodista pitää tyhjentää tekstiiliä ulos.

Tätä postausta saa jakaa. Kiitos.

Vaatelahjoitus kaatikselle Remake EkoDesign THRIFT second hand 7

Share



19 responses to “Vaatelahjoitus kaatikselle”

  1. NelliL says:

    EEEIIIII!!! Ei niin saa tehdä. Omat ystäväni aina laittaa minulle viestiä, että olisi rätei ja lumppuja tarjolla jos tulen penkomaan. Juurikin noita kuolinpesiä siis. Järkyttävää, menen ihan sanattomaksi moisesta.

    • outilespyy says:

      Jos tunnen vanhuksia yhtään niin siellä meni yksi pakettiautollinen upeita ja superlaadukkaita kankaita ja vintage/retrovaatteita. Toivottavasti edes tajusivat tavarat lahjoittaa Kierrätyskeskukselle tai Fidalle.

  2. Minna V. says:

    Hyvä kirjoitus nykyajan ongelmasta. Paljonkin perikunnat heittää hyvää tavaraa suoraan kaatopaikalle. Nykyisin kaikilla on niin omat kiireensä ja sisustuksensa, että ei siihen sukulaisen kuolemat mahdu mukaan. Nopeasti vaan kaatopaikalle ja pois päiväjärjestyksestä. :/ Ennen kiersi tavaroita sukupolvelta toiselle, tokkopa tämän polven jälkeen on muuta kun kasa homeisia design-taloja kuluneine ikea-kalusteineen ja keko virttyneitä keinomateriaalirättejä ja rihkamaa. Ne jos mitkä pitäisi karsia pois.

    • outilespyy says:

      Makunsa kullakin. Mutta kun tavaran tai vaatteen arvo ei ole sama asia kuin maku. Ja sit on vielä toi EU-laki mikä velvoittaa meitä jo toimimaan tietyllä tapaa, vaikkei huvittaisi.

  3. Juomari says:

    Roskislavoja jonkin verran dyykkaavana olen törmännyt ilmiöön, jossa ihmiset joskus ovat vaivaantuneita tai jopa vihaisia siitä, että joku käy penkomassa heidän entisiä tavaroitaan. Eli vaikka eivät itse niitä enää haluakaan, niin ovat ajatelleet tavaroiden päätyvän hävitettäviksi, eivät jonkun tuntemattoman pyöriteltäviksi ja tutkittaviksi.

    Osaan hyvin kuvitella, että perillisillä saattaa joskus olla samanlaiset fiilikset mummon jäämistön suhteen, ja jos näin on, niin mielestäni sitä(kin) pitäisi osata kunnioittaa.

    • outilespyy says:

      No tavallaan joo ja ei. Kyllä, kunnioitusta toisen tavaroille tarvitaan, mutta sitähän eri järjestöjen työtekijät juuri tekevät! Heillä on todellakin kunnioitusta ja oikeaa asennetta lahjoitetuille tavaroille. Mutta laki velvoittaa meidät kierrättämään jätteemme, ja tavarasta tulee jätettä sillä sekunnilla kun olemme siitä päättäneet luopua. Siinä ei ole minusta mitää tunteellista tai tulkinnanvaraista. Tietty olisi kiva, jos kaikki dyykkaajat osaisivat olla kiltisti, eivätkä sotke paikkoja tai käyttäydy muuten asiattomasti.

  4. Anna says:

    Hyvä teksti taas, kiitos! Kiukuttaa pelkkä ajatuskin, ja tieto siitä, että isoäitini uskomattoman vaatehuoneen sisällölle kävi juuri noin.

  5. […] jokin aika sitten netissä hieman vanhempaan Outi Les Pyyn artikkeliin vaatteiden kierrätyksestä, mitä voi lahjoittaa eteenpäin hyväntekeväisyyteen ja mitä […]

  6. jirioliver says:

    Argh!

    Itse dyykkasin varmaan yli 20 vuotta sitten roskalavalta sukkia, vähän käytettyjä. Pesukoneen jälkeen jalkaan ja vieläkin yhdet ovat palvelleet rannekkeina ilman teräosaa, kun kului puhki.

    Ei ole muuten itsellä edes kovin montaa vaatekappaletta 2000 luvulta =D Mietin just, että yks suosikki syksyinen duunipaitani (paksua flanellia) on hmm…24 vuotta vanha. Paikkailen parhaillaan kaulusta siitä. Okei, no alusvaatteita on tullut ostettua ja muutama tpaita ja housut. Mutta kun ei edes nykykuteet ole musta kivannäköisiä. Siksi joutuu itse tekemään käyttövaatteita. Ja materiaalit…hrr…ostan vain puuvillaa, pellavaa, villaa ja no yhden viskoosihuivin olen ostanut, mutta sekin on sellun muuntokuitu.
    Ehdottomasti laitan kirjoituksen jakoon, onnekseni suuri osa ystävistäni ovat jokseenkin valveutuneita kierrättäjiä ja käyttävät tekstiilinsä melkolailla loppuun asti.
    Tsemppiä duuneihinne!

  7. Eeva says:

    Meidän nurkissa on kasikytluvun lopulla lopettaneen kangaskaupan varasto. Kankaita, vaatteita vöitä, laukkuja ja nappeja. Lähinnä tekokuituja. Monta laatikkoa. Saa tulla hakemaan Sastamalasta.

  8. Rhia says:

    Ehkä mulle ei enää kukaan kehtaa tunnustaa että on heittänyt hyväkuntoista vaatetta (tai muuta tavaraa) roskiin.
    Olen kyllä silti kuullut monta kertaa tapauksista että näin on käynyt. Joitakin vuosia sitten näin kun Tampereen keskustan lähellä vedettiin kokonainen omakotitalo, verhoineen, huonekaluineen päivineen maantasalle kaivinkoneella. Kuulin myös tarinan miten erään sukulaisen tuttavan perheessä oli perikunta kantanut umpipuiset huonekalut suonsilmäkkeeseen kun olivat halunneet päästä niistä äkkiä eroon. Tulen näistä aina niin vihaiseksi, oli se sitten vaate, lautanen tai antiikkilipasto. Hyvin tehty kestää aikaa ja sitä voi yleensä myös korjata, toisin kuin halpatuotantoa jonka materiaalit ovat lähtökohtaisesti jo huonot.
    En saata tätä ymmärtää.

    • Suski says:

      Joskus noihin koko talon tavaroiden hävitykseen on ihan oikea syykin, kuten paha home- tai lutikkaongelma. Tällöin tuhoamalla voidaan pyrkiä varmistamaan, ettei kukaan tavaroita pelastamalla siirrä ongelmaa omaan kotiinsa. Etenkin tässä tapauksessa, kun koko talokin on tuhottu, todella toivon että kyse on jostain tällaisesta enemmin kuin siitä, että on haluttu tehdä nopeasti tilaa uudisrakentamiselle.

      Samasta syystä osa voi katsoa roskalavoilta dyykkaamista hieman pahalla. Tässä omankin asuinalueen lähellä on pari kohdetta, joista mikään kierrätystahokaan ei hae tavaroida juuri pahan lutikkaongelman vuoksi. Niissä asuvilta löytyy toivottavasti tarpeeksi vastuuntuntoa hävittää ne tavarat jotka eivät kestä kunnollista puhdistusta aina kaatopaikalle asti, etteivät jää roskakatoksille ja roskalavoille kenenkään pelastettaviksi levittämään ongelmaa. Saman lutikkaongelman vuoksi on jouduttu sulkemaan myös yksi opiskelija-aikoinani ahkerasti käyttämäni kierrätyspiste, koska tavaroiden puhtautta ei pystytty valvomaan, kun osassa kohteissa alettiin havaita lutikoita.

      Ehjän ja puhtaan/puhdistettavissa olevan tavaran kierrättämättömyyttä en itsekään ymmärrä. Mutta joskus myös sitä päällisin puolin ehjän näköistä tavaraa päätyy hävitykseen ihan syystä, eikä se syy ole aina laiskuus ja tietämättömyys.

      • outilespyy says:

        Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä miksei lutikka-ongelmasta ilmoiteta. Olisi vähintäänkin kohtuullista ja hyvien tapojen mukaista laittaa lavan viereen tms. paikkaan lappuja, että älkää ottako tästä. Koska.

  9. Elina says:

    Hyvä kirjoitus, ja valitettavasti edelleen todella tarpeellinen. Asun isossa kerrostalossa, jonka roskiksesta dyykkaan harva se viikko jotain tekstiiliä – usein vanhaa ja hyväkuntoistakin – vaikka lähimmälle kirpputorille on peräti 50 metriä. Vintagen ystävänä näitä jaksaa dyykata ja huoltaa Pelastusarmeija-kelpoisiksi, mutta usein kyllä toivoisi, että roskiinheittäjä hoitaisi sen vaiheen itse.

  10. […] Les Pyy on blogi, jossa asiat ilmaistaan suoraan ja kiertelemättä. Tämä kirjoitus käsittelee tekstiilien kierrätystä, ja siinä on kiinnostavia näkökulmia. Outi pohtii asiaa tekstiilien laadun kannalta; vanha vaate […]

  11. […] Omat ohjeeni vaatelahjoituksen tekemiseen. Lisää pohdintaa vaatelahjoituksista, varsinkin 1900-luvun vaatteista. […]

  12. […] kurssit), tai maksa niiden korjauttamisesta paikalliselle ompelijalle ja pienyrittäjälle. Kierrätä ne vastuullisesti, ja oikeisiin paikkoihin, kun et niitä enää […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *