elastaani on iso ongelma kierrätykselle

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

Puhun luennoillani paljon tekstiileistä, niiden huollosta ja kierrätyksestä. Mutta yksi teeseistäni saa yleisön kohahtamaan joka kerta. “Elastaani on saatanasta”. Mielestäni tästä vaateteollisuuden syöväksikin kutsumastani kuidusta ei puhuta tarpeeksi, sillä oman näkemykseni mukaan se on tuhonnut kaiken olennaisen vaatteissa, ja muodissa – kestävyyden, kierrätettävyyden ja suunnittelijoitten kyvyn luoda toimivaa muotoa.

Elastaani on sama teksteiileissä, mitä sokeri on ruokateollisuudessa. Todella vaikeaa välttää, sitä on kaikkialla vähäsen, se on addiktovampaa kuin kokaiini ja sitä ei oikeasti tarvitse kukaan. Hirveää roskaa. Onneksi en ole ajatuksieni kanssa yksin.

Elastaani

(lyhenne EA tai EL) on kevyt polymeerikuitu, joka kestää hyvin erilaisia kemikaaleja (deodorantit) ja hikoilua. Elastaani on kemialliselta rakenteeltaan lähellä polyuretaania. Auringonvalo, lika ja kuumuus kuitenkin heikentävät kuitua ja elastaanituotteita olisikin suositeltavaa pestä ilman huuhteluainetta ja matalissa lämpötiloissa. Elastaania käytetään mm. urheilu- ja vapaa-ajanasuissa sekä alus- ja päällysvaatteissa. Tunnettu elastaanin kauppamerkki on Lycra. Pohjois-Amerikassa elastaanista käytetään nimeä Spandex. Source: Wikipedia

Batmanin puvustaja oli yksi niistä, joka tykkäsi käyttää elastaania 60-luvulla.

Elastaani kehitettiin 60-luvun alussa Amerikassa kumin korvaajaksi. Ja se mullistikin yleistyessään urheilu- ja alusvaateteollisuuden. Se oli joustavaa, teki vaatteita mukavat ja sitä oli halvempaa valmistaa kuin luonnonkumikuituja, mikä laski urheiluvaatteitten ja alusvaatteitten hintoja ja mahdollisti niiden myynnin laajemmalle yleisölle suuremmissa massoissa. Toisin kuin silkki ja viskoosi, elastaani mahdollisti näissä erikoisvaatteissa erinomaisen liikkuvuuden ja jouston lähes olemattomilla väljyyksillä. Säästettiin materiaalin määrässä ja tuotteen sama koko kävi useammalle käyttäjälle.

Vasta 90-luvun lopulla elastaania alettiin pikkuhiljaa lisäämään myös tavallisiin, yleensä puuvillaisiin arkivaatteisiin, kuten t-paitoihin ja farkkuihin. Nyt melkein 30 vuotta myöhemmin, elastaania on kaikkialla ja on vaikeampaa löytää elastaaniton vaate, kuin sellainen, mihin sitä olisi lisätty.

Alustuksesta varmaan kuulostaa siltä, että elastaanin tulo markkinoille olisi ollut hyvä juttu. Ja niin se olikin silloin 60 vuotta sitten, varsinkin urheiluvaateteollisuudessa ja alusvaatteissa, mihin se alunperin suunniteltiinkin. Mutta mielestäni elastaani ei kuulu kaikkiin vaatteisiin, varsinkaan arjen luonnonkuituisiin käyttövaatteisiin. Halusin tuoda elastaanin ongelman esille siksi, että moni  tykkää ostaa ja käyttää elastaania sisältäviä käyttövaatteita, ymmärtämättä sen eri vaikutuksia vaatteen käytettävyyteen tai kierrätettävyyteen.

ELASTAANI ON ONGELMA, KOSKA..

  1. SE LYHENTÄÄ VAATTEEN KÄYTTÖIKÄÄ JA HANKALOITTAA PYYKINPESUA JA VAATEHUOLTOA.

  2. SE TEKEE VAATTEEN KUITUKIERRÄTYKSESTÄ HYVIN VAIKEAA, LÄHES MAHDOTONTA, ELI SE ON ESTE KIERTOTALOUDEN TOTEUTUMISELLE.

  3. SE ON SAANUT VAATESUUNNITTELIJAT MENETTÄMÄÄN KYKYNSÄ KÄSITELLÄ VAATTEEN LEIKKAUKSIA JA MUOTOA.

  4. OLET MENETTÄNYT KYKYSI ARVIOIDA VAATEKOKOJA JA OMAA KOKOASI.

Ja ennenkuin kukaan alkaa selittämään kommenteissa elastaanin eduista sukkahousuissa, urheilu- ja alusvatteissa, niin todettakoon, että sinne ne kuuluvatkin. Sitä vartenhan ko. kuitu on alunperin kehitetty. Mutta arjen näkyvät käyttövaatteisiin (paidat, tunikat, mekot, farkut, neuleet, jne.) elastaani ei mielestäni kuulu. Ne osattaisiin kyllä kaavoittaa ja valmistaa ilmankin sitä. Lastenvaatteetkin osattiin ennen tehdä ilman elastaania. Ajatella.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

ELASTAANI LYHENTÄÄ VAATTEEN KÄYTTÖIKÄÄ. Olen ollut vaatetusalalla 20 vuotta, enkä mitenkään kaikella kuitutietämykselläni pysty perustelemaan vaatteitten käyttöiän lyhentymistä pelkästään huonompilaatuisten kuitujen käytöllä tai kangaslaatujen ohentamisella. Kankaathan ovat tänä päivänä paljon ohuempia kuin vielä 90-luvulla, mutta niihin on nykyään suurimpaan osaan lisätty myös elastaania, mikä lyhentää niiden käyttöikää entisestään.

Elastaania lisätään varsinkin luonnonkuituisiin vaatteisiin, kuten puuvillan kaveriksi. Pari prosenttia varmuuden vuoksi. 5-10% saa jo puuvillan tuntumaan kuminauhalta. Elastaanin ja joustamattomien vaatekuitujen mm. puuvillan käyttöominaisuudet ovat hyvin erilaiset. Tämä konflikti aiheuttaa sen, että kankaan ja neuloksen kuidut alkavat oireilla nopeasti. Puuvilla kestäisi kuituna ja kierteisenä lankana kauemmin muodossaan, mutta ei silloin kun pitäisi venyä pitkin päivää ja palautua takaisin. Olette varmaan huomanneet, että elastaania sisältävissä farkuissa (varsinkin ohuemmat denimit) polvipussit tulevat nopeasti, ja sitten niitä on taas käytettävä pesukoneessa, jotta malli palautuu takaisin. Vaatteita ei siis enää pestä pelkästään likaisuuden takia, vaan mallin palauttamiseksi, mikä on vedentuhlausta. Käyttöikää lyhentävä kierre on valmis, sillä elastaani heikkenee liasta, ja mekaanisesta kulutuksesta.

Älä konepese elastaania yli 40-asteessa tai käyttäen huuhteluainetta, sillä kuumuus ja huuhteluaine pilaavat elastaanin jouston.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

Ostamissani vaatteissa on arjen liikkeisiin riittävät väljyydet. Niissä mahtuu liikkumaan, ilman että kankaan on joustettava.

ELASTAANIVAATTEITTEN PESU JA HUOLTO. Kuluttaja huoltaa elastaania sisältäviä arkivaatteita väärin, eli pesee niitä yli 40-asteen lämpötilassa ja täydellä linkouksella, jolloin kuidun laatu kärsii entisestään ja se menettää hyvin pian elastisuutensa. Ja kun vaatteen malli lösähtää, siitä hankkiudutaan eroon.

Elastaani on keinokuitu, ja keinokuiduissa myös hiki haisee pahemmalle nopeammin kuin 100% luonnonkuiduissa. Eli jos ostat kainalosta tiukkoja arkivaatteita, vältä elastaania, sillä se haisee takuuvarmasti nopeammin hieltä kuin 100% puuvilla. TAI sitten osta sen verran iso koko tai väljä malli, että paidan kainaloon jää tilaa hikoilla, eikä hiki ole heti kiinni vaatteessa. TAI osta erikseen kulutukseen tarkoitetut aluspaidat, joissa voi olla elastaania, joita käytät vaatteitten alla. Nämä aluspaidat ovat kulutustavaraa, voit pestä niitä usein ja korkeammissa lämpötiloissa. Näin arkivaatteitasi ei ole pakko pestä koko ajan koneessa. Niille riittää usein siis pelkkä tuuletus. 60- ja 70-luvuilla vaatteet olivat aika arvokkaita, ja niistä pidettiin huolta käyttämällä aluspaitoja, ompelemalla kainaloon kiiloja ja puolivuoreja. Näin ne kestivät pidempään.

100% puuvillaiset arkivaatteet olisi helpompi huoltaa, ne kestävät enemmän hikoilua ja tahranpoistoja ja pysyvät yleensä paremmin muodossaan. Puuvilla pehmenee luontaisesti pesujen myötä, elastaani taas katkeilee ja menettää muotonsa. Yhdistettynä väärään pesutapaan ja liian pieniin kokoihin, elastaani siis lyhentää vaatteen käyttöikää.

Itse olen ratkaissut pyykkäämiseen ja vaatteen käyttöikään liittyvät ongelmat sillä, etten hanki itselleni elastaania sisältäviä käyttövaatteita uutena (paitsi alusvaatteet) ja käytettynäkin yritän välttää sitä. Sen sijaan katson, että ostamissani vaatteissa on arjen liikkeisiin riittävät väljyydet, ja ostan itsellleni tarpeeksi isoja kokoja.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

Jos vaatteessa on elastaania, sitä ei voida kierrättää uudeksi kuiduksi.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

ELASTAANI HANKALOITTAA TEKSTIILIEN KUITUKIERRÄTYSTÄ. Vaatteitten ja kodin tekstiilien kierrättäminen lumpusta uudeksi langaksi ja sitä kautta uudeksi vaatteeksi on itseasiassa kierrätyksen vanhin muoto. Sitä on tehty jo yli 100 vuotta eli about niin kauan kun on ollut olemassa tekstiilimurskaimia ja teollisia langankehruukoneita.

Mutta se mikä on muuttunut sadassa vuodessa, on nykyvaatteittemme kuitusisältö. Aiemmin vaatteet olivat yleensä 100% luonnonkuituja, kuten puuvillaa, silkkiä, villaa ja selluloosapohjaisia muuntokuituja tai näiden sekoitteita. Näitä pystyikin (ja pystyy edelleen!) kierrättämään repimällä helposti, sillä kuitu oli puhdasta.

Silti moni vaatekeräyskampanja antaa ymmärtää, että suurin osa vanhoista vaatteistamme olisi kierrätettäväksi sopivia. Tai, että niistä vanhoista käytetyistä lumpputunikoista ja rikkinäisistä farkuista, tai likaisista sukistasi saadaan tehtyä uutta kuitua (lankaa ja kangasta) tuosta vaan. Mainoskampanjoissa vilahtelee sloganeita kuten “95% vaatteista voitaisiin kierrättää.” ja muuta epämääräistä, mikä saa kuluttajan kantamaan vanhat lumppunsa takaisin kauppojen vaatekeräyksiin alekuponkeja vastaan.

Kampanjavideoissa näytetään kuvia tekstiilimurskaimista, jotka silppuavat vanhat vaatteet hattaraksi ja koneen toisesta päästä tulee ulos ensin lankaa ja sitten siitä tehdäänkin jo uutta kangasta. No se ei valitettavasti ole nykyisillä menetelmillä mahdollista, jos mukana on elastaania.

Esimerkkinä yllä oleva farkkufirman kierrätysteemainen video, jossa vanhasta farkusta tehdään uutta. Se, mitä videolla ei mainita on, että materiaalina käytettävät farkut ovat 100% puuvillaa ja saatava materiaali ei ole samanlaatuista kuin virgin-puuvilla. Post consumerjätteestä valmistettua kierrätyspuuvilla voidaankin käyttää maksimissaan 30% uusien farkkujen materiaalista. Ja tämäkin kierrätetty farkkupari on pilalla, jos siihen tällä kierroksella lisätään elastaania.

Kaikki keräyksiin lahjoittamamme elastaania sisältäneet vaatteet päätyvät jonnekin muualle kuin kuitukierrätykseen.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

Elastaanin takia monista vaatteistamme on tullut kuitukierrätykseen kelpaamattomia. Repijät eivät pysty erottelemaan kumimaista elastaania pois selluhötön seasta. Tämän takia kaikki kierrätyspuuvillasta tai muista kierrätetyistä luonnonkuiduista valmistetut tuotteet on saatu 100% luonnonkuituisista kierrätetyistä tekstiileistä.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki keräyksiin lahjoittamamme elastaania sisältäneet vaatteet päätyvät jonnekin muualle kuin kuitukierrätykseen. Jos lahjoittamamme tekstiilit eivät ole enää myyntikuntoisia (vain n. 10% kerätystä massasta), ne ovat käytännössä katsoen polttojätettä. Mikään tekstiilikeräystaho (esimerkiksi i:CO/Soex Group tai Boer Group) ei pysty tällä hetkellä hyödyntämään elastaania sisältäviä tekstiilejä.

VTT on kehittämässä uutta teknologiaa, jolla luonnonkuituisia tekstiilejä voitaisiin liuottaa uudeksi sellumateriaaliksi, mutta projekti on vasta testiasteella, eikä siis kuluttajan käytettävissä. Lupaavalta se kuitenkin näyttää ja seuraan projektia tiiviisti. Mutta vaikka tämä liuotustekniikka tulisikin teolliseen tuotantoon meillä lähivuosina, kestää vielä vuosia, ennen kun useampi sellutehdas on rakennettu käsittelemään tekstiilejämme näin. Tämä ei siis ole kuluttajalle nyt vaihtoehto nyt.

Tämä ei I.COn hieno kiertotalous-infograafi ei pääse toteutumaan, kuin 40% osalta elastaanin takia:

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

Sen sijaan tämä graafi (samalta firmalta) toteutuu. Eli vain 30% kerätyistä käyteyistä vaatteista voidaan kierrättää uudelleen kuiduksi. Loput reilu 50% myydään sellaisiin paikkoihinja maihin (lähinnä Afrikkaan), missä niiden ei pitäisi olla, eikä niitä sinne haluta.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

Minua vituttaa joka kerta kun mietin miten monta tonnia vuosittain menee puuvillaa ja muita luonnonkuituja polttouuniin ja kolmannen maailman second hand markkinoille muutaman elastaaniprosentin takia. Nämä kaikki luonnonkuidut saataisiin kiertoon, kestävästi ja paikallisesti Euroopan sisällä, mutta ei. Jokainen farkkuparihan vastaa n. 17 vuoden juomavesiä* (kulutus 8000 litraa) ja t-paita n. 6 vuoden juomavesiä (kulutus 2700 litraa), mikä on aivan järkyttävää makean veden ja luonnonresurssien tuhlausta.

Ellen McArthur Foundationin viimeisimmän raportin mukaan “Less than 1% of material used to produce clothing is recycled into new clothing, representing a loss of more than USD 100 billion worth of materials each year.”. Elastaanin ja puuvillan sekoittaminen on tähän yksi suuri syy. Lähde: A NEW TEXTILES ECONOMY: REDESIGNING FASHION’S FUTURE, Ellen McArthur Foundation 2017

Jätteenpoltto on tällä hetkellä ainoa tapa käsitellä muuhun uudelleenkäyttöön ja kierrätettäväksi sopimaton tekstiilijäte, koska kaatopaikalle sitä ei enää viedä. Mutta jätteenpoltto ei ole mikään kierrätysratkaisu, sillä sen kautta kaikki tekstiilin luomiseen käytetyt luonnonvarat on lopullisesti menetetty.

Moni pitää jätteenpolttoa osana kiertotaloutta tai muuten hyvänä asiana, mutta sitä se ei ole, sillä se on ns. loppusijoitustapa. Tekstiilin uudelleenkäyttö tai kierrätys ovat tärkeämpiä, niin kuin EU:n jätehierarkiakin sanoo. Jätteenpoltossa tekstiilistä häviää lopullisesti kaikki siihen käytetyt luonnonvarat, eikä vastineeksi saada juurikaan energiaa. Toki jätteenpoltto vähentää kaatopaikalle menevän jätteen määrää, mutta tekstiiliähän sinne ei ole saanut enää viedä kahteen vuoteen. Siksi olisi niin paljon tärkeämpää saada mahdollisimman moni luonnonkuituinen tekstiili kuitukierrätykseen, eikä poltettavaksi.

Elastaani on kaikella mahdollisella tavalla kiertotalouden toteutumisen este tekstiileissä.

Kaikki sekajätteeseen laitettu tekstiili siis poltetaan Suomessa. Osalle tekstiileistä sekajäte on kylläkin ihan oikea osoite, sillä esim. vanhat sukat ja muuten täysin käyttökelvottomat ja likaiset tekstiilit (poislukien vintage-vaatteet) kuuluvat polttoon. Niitä ei pitäisi enää lahjoittaa ainakaan hyväntekeväisyyteen ja tekstiilikeräyksissäkin ne päätyvät polttoon, sillä niillä ei ole minkäänlaista myyntiarvoa. Helsingin alueelta lähes kaikki sekajäte toimitetaan poltettavaksi. Mutta kunnissa, joissa sekajäte toimitetaan kaatopaikalle, tekstiilit pitäisi toimittaa alueen jätekeräykseen tekstiilikeräyslaatikoihin, mistä ne sitten toimitetaan poltettavaksi.

Elastaani on siis kaikella mahdollisella tavalla myös kiertotalouden toteutumisen este, mikä laittaa vain enemmän painetta kuluttajalle olla ostamatta sitä sisältäviä tuotteita ja brändeille suunnitella ne paremmin eli niin ettei elastaania tarvita. Aihe on niin vakava, että elastaanintekstiilien erottelemisesta kerätystä massasta tehdään joka tutkimuksia.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

ELASTAANI ON SAANUT VAATESUUNNITTELIJAT KADOTTAMAAN KYKYNSÄ LUODA MUOTOA. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi niin moni on jäänyt elastaani pauloihin. Onhan se nyt vaan kiva kun vaate ei kiristä mistään ja se venyy vatsamakkaroista ja menkkaturvotuksista riippumatta. Vuodesta toiseen, jos vaate kestää niin kauan. Tämän päivän 40set muistavat vielä omasta nuoruudestaan, millaisia farkut ja muut vaatteet olivat ilman elastaania. Jos lihoit pikkasenkaan, sen huomasi heti siitä ettei farkut enää menneet kiinni, vaan se puristi ja kiristi.

Mutta siinäpä se sitten olikin. Muita esimerkkejä en epämukavasti kiristävistä vaatteista keksi, sillä ammattilainen kyllä osaa suunnitella ne niin, että nissä on mukava olla ilman elastaanin apua. Hyvän vaatesuunnitelijan pitäisi ymmärtää liikkeen sallivan muodon luomisen ja väljyyksien päälle, mutta näin ei valitettavasti enää ole, ja sen ovat huomanneet myös muodin kriitikot.

“Fashion schools and colleges continue to teach young students to become catwalk designers, divas. They keep on being led to believe that what awaits them is a life of fame outside of the rules. “Students are being taught to become little Karls, to create clothes, bags, all sorts of accessories for others, to arrange the show, brochures, communications, and photography—all in three years. And during these three years, little time ends up being dedicated to clothes, which are just one element among many. “This now leads to fashion designers being trained who are not familiar with fabric, who do not know how textiles work or how fibers react. Soon we will only know poplin and the jersey for the rest of our lives. It’s terrifying.”Dutch trend forecaster Li Edelkoort, sharing her anti-fashion “manifesto” in Paris before she presents her predictions for the 2016/17 Autumn/Winter season.

Li Edelkoort on henkilö, jolla on varaa sanoa, ja hän on erittäin huolissaan alamme ammattilaisten taidoista ja kiinnostuksesta käsitellä erilaisia materiaaleja ja saada kankaan sidos tekemään vaatteessa niitä asioita, mihin elastaania nykyään käytetään. Kertokaa joku minulle, miksi neuleeseen tai neulokseen (trikoo) pitäisi muka laittaa elastaania!? Neulos on jo tehty silmukoista eli se on jo sellaisenaan joustavaa ja elastista. En ymmärrä.

Olen huomannut tämän suuntauksen myös eri käsityölehtien ompeluohjeissa. Väljyyksiä on vähennetty, ja suurin osa lehtien malleista vaatii elastaania sisältävän materiaalin käyttöä. Jos siis aioit lähteä kotiompelijana elastaani-paastolle, suosittelen laittamaan myös ostamillesi käsityölehdille palautetta, että tekisivät enemmän ohjeita ilman elastaania.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

ELASTAANI TAKIA ET ENÄÄ TIEDÄ OMAA VAATEKOKOASI. Elastaani tuo vaatteeseen, jonka ei pitäisi joustaa, joustoa, minkä takia kuluttaja ostaa aika usein liian pieniä kokoja. Vaatteessa pitää olla väljyyttä mm. liikkumisen takia. Kun kuluttaja on tottunut elastaanin tuomiin nollaväljyyksiin, häneltä häviää myös kysy ostaa ei-joustavia materiaaleista tehtyjä vaatteita oikeassa koossa. Tähän kun vielä lisätään kaupan myyjät, jotka eivät ymmärrä materiaaleista, istuvuuksista tai väljyyksistä mitään, kukaan ei enää saa sellaisia tuotteita mitä tarvitsisi. Ja täten kadotat kyvyn ostaa itsellesi oikean kokoisia vaatteita.

Jos et pysty käyttämään vaatteita ilman elastaania, koska ne eivät istu, olet tavallaan myös halpavaateteollisuuden uhri. Vaatteitten maakohtaisista mitoituksista luovuttiin kun vaatteen hintaa piti saada 90-luvun lamoissa laskemaan ja sen seurauksena suomalaisille alettiin myydä kansainvälisillä mitoituksilla tehtyjä vaatteita. Elastaani ja trikoovaatteitten yleistyminen helpotti asiaa, sillä niiden avulla vaatteen tuotantohinta saatiin pysymään alhaalla, kun samaa muotoa pystyi käyttämään monenmalliset ihmiset. Kuluttajan lihominenkaan ei haitannut, sillä elastaanihan jousti.

Koska sinulla on aika huonot mahdollisuudet vaikuttaa vaatemerkkien kaavoitukseen, suosittelen ottamaan mittanauhan käteen ja selvittämään oman kokosi. Sovituskopissa tulee myös tehdä pari tarkentavaa liikettä (kumarru poimimaan jotain lattialta, istu, jne.), jotta selviää, onko vaate todellakin sinulle sopiva ilman sitä elastaania.

elastaani kierrätys ongelma vaatteet tekstiilikierrätys kiertotalous mikromuovi

No mitä kuluttaja voisi näiden asioiden eteen tehdä?

Elastaani on vähän niin kuin sokeri ruuassa. Onhan se ihanaa ja niin hyvää, eikä millään haluaisi siitä luopua, mutta kaikki tietää (nykyään) ettei se ole meille hyväksi. Sokeri on tutkimusten mukaan adiktiivisempaa kuin kokaiini, joten sen poisjättäminen tulee olemaan epämiellyttävää ja hankalaa. Varsinkin kun sitä on kaikkialla. Mutta se kannattaa. Joku on joskus siinä jopa onnistunut. Do it, varsinkin jos haluat itsellesi hyvän fiiliksen, ja että oma vaatekulutuksesi tukee kiertotaloutta, eikä päinvastoin.

Mutta jos kuitenkin haluat jatkaa elastaania sisältävien arkivaatteitten ostamista ja käyttämistä, niin suosittelen seuraavaa:
  1. Osta mahdollisimman paksuista materiaaleista valmistettuja vaatteita, jotta ne kestävät kulutusta ja käyttöä pitkään.
  2. Vähennä arkivaatteitten kopesukertojen määrää hankkimalla aluspaitoja.
  3. Opettele hellävarainen ja ekologinen vaatehuolto. Älä konepese elastaania sisältäviä käyttövaatteita yli 40-asteessa tai käyttäen huuhteluainetta, sillä kuumuus ja huuhteluaine pilaavat elastaanin jouston.
  4. Opettele ostamaan oikeankokoisia vaatteita, eli sellaisia missä on tarpeeksi liikkumatilaa kumartua, istua jne. Vaatteessa kuuluu olla liikkumaväljyyttä, jos siinä ei ole elastaania.
  5. Elastaani on puuvillan ja muiden luonnonmateriaalien kuitukierrätyksen suurin estäjä, eli älä osta vaatteita mitkä sisältää elastaania, jos haluat, että niistä valmistetaan uutta vaatekuitua käyttösi jälkeen.
  6. Voit toki ostaa elastaania sisältäviä alusvaatteita, sukkahousuja, sukkia, tai urheiluvaatteita, sillä kuitu on kehitetty juuri näille sopivaksi. Eikä niitä ei olekaan tarkoitus lahjoittaa eteenpäin käytön jälkeen (elleivät ne ole aivan uudenveroisessa kunnossa / paketissa).
  7. Jos taas ostat elastaanivaatteita, käytä vaatteesi loppuun asti. Kulahtaneet vaatteet, jotka eivät kelpaa enää lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, voi uudelleenkäyttää kotona mm. pestävinä siivousrätteinä. Mutta ei pelkästään lattìoiden pesuun vaan myös mm. talouspaperin korvaajana. Jätehierarkian ensisijaisuusjärjestyksen mukaan jätteen uudelleenkäyttö (kotona ja yrityksissä) on tärkeämpää ja tulee ennemmin kuin tekstiilijätteen kierrätys kuiduksi (vain 100% luonnonkuidut) tai poltto energiaksi. Siksi jälleenmyytäväksi kelpaamattomien tekstiilien “rättikäyttö” ja loppusijoitus sekajätteeseen on parempi kuin antaa sitä keräysorganisaatioitten ongelmaksi. Jos se on sinulle jätettä, niin se on heillekin hyvin todennäköisesti jätettä.
  8. Selvitä alueesi jäteyhtiöstä, minne hyväntekeväisyyteen kelpaamattomat tekstiilit kuuluu laittaa. Voitko laittaa se sekajätteeseen vai pitääkö ne viedä alueen kierrätysasemille.
  9. Selvitä ja opettele erottelemaan vaatekeräyksiin vaatteet oikein. Lue eri organisaatioitten sivuilta lahjoitusohjeet ja kysy lisätietoja myymälöistä. Yli puolet hyväntekeväisyysorganisaatioille lahjoitetuista tekstiileistä on myyntiin kelpaamatonta jätettä.
  10. Lastenvaatteissa kuitusisältöä tärkeämpää on vaatteen materiaalin ja siinä käyteyn langan paksuus, koska ne ovat olennaisessa osassa määrittämässä vaatteen kestävyyttä ja käyttökertojen määrää eli miten se kestää käyttökulutusta ja pesua. Voit siis jatkossakin toki ostaa lapsillesi elastaania sisältäviä vaatteita, mutta pyydä valmistajia ilmoittamaan neuloksen paksuus (ilmoitetaan grammamääränä). Tämä auttaisi sinua vertailemaan materiaalin paksuutta (eli langan paksuutta) jo kaupassa. Ja jos lapsen vaatteessa ei ole elastaania ollenkaan, niissä pitää huomioida liikkumaväljyydet erityisen tarkkaan, tai vaate menee todella nopeasti rikki, koska saumat rasittuva liikaa.

Tässäpä tämä. No miten on?! Voisitko kokeilla elämää ilman elastaanivaatteita? Menisikö hermo? Kokeilkaa ja raportoikaa minulle tuloksista! Ajatelkaa tätä sokeristaluopumisen kaltaisena paastona! Ja jos tuli kyssäreitä, kommenttiboxi on auki.

EDIT: Koska tämä postaus on saanut aikamoisen suosion, olen lisännyt aiheen luento-ohjelmaani.

Lisää lukemista aiheesta:

WWF raportti suomalaisten piiloveden kulutuksesta
TEKSTIILIKIERRÄTYS SUOMESSA – Yritysten asenteet ja teot tekstiilikierrätyksessa, Piritta Hakola 2013
Tekstiilijätteen kierrätyksen mahdollisuudet ja esteet (TEXJÄTE), Helena Dahlbo 2013
A NEW TEXTILES ECONOMY: REDESIGNING FASHION’S FUTURE, Ellen McArthur Foundation 2017
Jätelainsäädäntö jarruttaa tekstiilien kierrättämistä, Tekniikka & Talous 5.6.2017
Re:Mix –Separation and recycling of textile waste fiber blends, 2017 Östlund, Syrén, Jönsson, Ribitsch, RISE Research Institutes of Sweden / KTH/SciLifeLab

*) Monissa lukemissani tutkimuksissa kulutettua vesimäärää verrattiin uima-altaisiin ja mihin lie. Puhun mieluummin itse juomavedestä ja käännän vedenkulutuksen “yhden ihmisen juomavesiksi”, koska se on mielestäni kuvaavampi määre kuin uima-altaat. Aikuisen miehen farkut painavat n. 800g-1kg, naisen farkut 700g-900g jos ovat ohuempaa denimiä, esim. 10 oz. Jos siis farkun paino on n. 800g ja puuvillakilon tuottamiseen kuluu n. 10 000 litraa vettä, niin yhden aikuisen ihmisen farkkuun kuluu n. 8000 litraa vettä normaaliprosessilla. Aikuisen ihmisen pitäisi juoda päivässä 1-1,5 litraa makeaa vettä pysyäkseen terveenä. Eli keskimäärin 1,25 litraa päivässä. 8000 litraa = 17 vuoden juomavedet.

Share


56 responses to “elastaani on iso ongelma kierrätykselle”

  1. Leena says:

    Hyvää tekstiä! Nyt kiinnostaisi tietää mistä saan hyviä kaavoja joustamattomille kankaille? Haussa naisen ja lasten kaavoja koko puvustoon! Entä mistä löytyisi neuloskankaita 100% puuvilla, pellava, hamppu ja silkki tai näiden sekoitteita?

    • outilespyy says:

      Jos ompelu kiinnostaa, suosittelen liittymään facessa Saumanvaraan tai muihin kotiompelijoitten ryhmiin. Heiltä saa vinkkejä nykylehtien kaavoihin ja nettisivuille, jotka myyvät kaavoja. Myös kirppiksiltä kannattaa ostaa 90-luvun ompelulehtiä, sillä niissä kaavoitusta ei oltu suunniteltu elastaania sisältäville kankaille.

  2. Pauliina says:

    Kiitos tästä postauksesta! Työskentelen vaatekaupassa ja itkettää aina töiden jälkeen, kun joudun myymään sitä elastaanisontaa. Reklamaatioita käsitellessä tekisi mieli sanoa, ettei kannata ostaa elastaania, mutta yritys kieltää sen. Toivottavasti tämä teksti tavoittaisi paljon ihmisiä!

    • outilespyy says:

      Tiedän tuskasi. Olinhan itsekin töissä Dieselillä 13 vuotta ja osan siitä ajasta myymälässämme Mannerheimintiellä. Suosittelen käymään myymälän valikoimaa läpi ja keksimään sieltä elastaanittomia vaihtoehtoja asiakkaille. “T-paitoja? Elastaanittomia vai elastaanilla?” Tee siitä keskustelussa sellainen juttu, että et tuomitse asiakasta, mutta “haluat varmistaa” kenen leirissä hän seisoo. Näin asiakas jää miettimään olisiko tässä joku juttu mitä hänen kannattaisi harkita (vrt. kasvisvaihtoehto). Painota sitä, miten paksummat laadut ja elastaanittomuus kestää kauemmin käytössä ja näin säästää asiakkaan rahoja. Suosittele asiakasta sovittamaan myös sitä isompaa kokoa jne. Minä sain aika monet asiakkaat puhuttua pois ohuista elastaanifarkuista Dieselillä, kun suosittelin heille muita vaihtoehtoja.

  3. Saara says:

    Itse ostan vain 100% puuvillatrikoota, mutta rakastan täydellisesti istuvia ja silti mukavan tuntuisia farkkuja. Ne ovat koko tyylini kulmakivi. Niissä sitä elastaania on aina, enkä ole valmis luopumaan niistä. Onneksi minulla kestää nuo elastaanifarkutkin viikottaisessa käytössä vuosikaudet, ihan hyvä sekin vaikkei puhutakaan vuosikymmenistä kuten puuvillafarkkujen kohdalla.

    P. S. Aiheeseen sinänsä liittymättä yksi palaute blogin ulkoasusta. Olisi hyvä, että postauksessa näkyisi heti otsikon ohessa päivämäärä. Ainakaan mobiilissa ei näy nyt tässä suorassa linkissä postauksen päivämäärää ollenkaan, päättelin kommenteista että postaus on uusi. Olisi kuitenkin heti aluksi oleellista tietää, lukeeko eilistä vai 10 vuoden takaista postausta.

    • outilespyy says:

      Aivan totta. Päiväys olisi hyvä olla näissä, mutta se valitettavasti puuttui teemasta, kun sen ostin. Minä näen ne kyllä ja ne lukevat kommenteissa. Lisään sen kun on varaa tehdä parannuksia pohjaan.

      • Kristiina Koo says:

        Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa, kiitos!

        vinkki: Päivämäärän voisi myös lisätä esim. aivan tekstin alkuun osana kirjoitusta.

        • outilespyy says:

          Kiitos ehdotuksesta, mutta tekstin ensimmäisen kappaleen tekstisisältö on SEOn (search engine optimizing) takia mietittävä tarkkaan, muuten se näyttää hassulta Googlessa ja mualla hauissa ja mm. face-linkityksissä. Siksi päivämäärän pitäisi olla pohjassa valmiina, koska silloin se ei haittaisi tekstin sisältöä. Mutta harkitsen lisääväni ne tekstin loppuun, koska siellä niistä ei ole haittaa.

  4. Terhi says:

    Kuinka muovipulloista valmistettuja polyesterituotteita pystytään jatkokierrättämään vai pystytäänkö ollenkaan?

    • outilespyy says:

      Tätä en ole selvittänyt. Mutta veikkaan, ettei pysty, koska tuotteesta on tullut monimutkaisempi kuin muovipullosta. Koska vetoketjut, napit, ompelulanka jne.

  5. Elina Gröhn says:

    Kiitos perusteellisesta ja monipuolisesta artikkelista. En ollut aiemmin osannut yhdistää nimenomaan elastaania nykymuodin huonoon kestoon ja istuvuuteen. Olen aiemmin syyttänyt vaan trikoota siitä ettei nykyään kukaan enää tunnu ymmärtävän miltä näyttää hyvin istuva vaate. Mutta omien kokemusteni pohjalta uskon väittämäsi täysin. Itse vihaan eritysesti näitä ohuita elastaanifarkkuja, jotka kuluvat haaroista rikki parissa kuukaudessa. Olen ommellut itselleni “perinteiset” 100% puuvillaiset farkut ja kestävyys oli ihan toista luokkaa. Olen ehdottomasti valmis luopumaan elastaanista käyttövaatteissa. Haluan vaatteita jotka istuvat hyvin ja kestävät.

    • outilespyy says:

      Jep. Pahinta on tämä, kun muutos on tapahtunut niiiiin hitaasti, niin moni on ehtinyt jo unohtaa, miltä vaatteen kuuluu tuntua, millaista toiminnallisuutta siltä voisi vaatia ja miten kauan se voisi kestää. Tietenkin pitää ottaa huomioon myös se, että maksamme nykyään vaatteistamme vain 5-osan siitä, mitä nykyään (vrt. 90-luku), ja se todellakin näkyy ostettujen ja kuluttamiemme vaatteitten kpl-määrässä!

  6. Iso Eko says:

    onko mitään venyvyyttä antavaa materiaalia jossa ei olisi tätä ongelmaa? Ylipainoisena mutta ekologisuuteen pyrkivänä ihmisenä ahdistaa todella paljon ajatus siitä, ettei joustavia vaatteita enää oikein voisi käyttää.

    jos housujen materiaali ei ole venyvää niin ne ovat seisoessa liian löysät vyötäröltä (siis ihan lerpattavat) mutta istuessa suorastaan sattuvat vatsaan. vyötärön takaosaan jää aina yleensä liikaa tyhjää tilaa, mutta edestä kiristää.

    Ymmärrän ettet itse kuulu tähän kohderyhmään, mutta heitän ilmoille että olisi tosi kiinnostavaa lukea plus-koon eettisestä muodista! Todella moni eettinen valmistaja tekee vain kokoon 42 asti, monet jopa vain kokoon 40. (Ehkä tosin siinä jutussa ois kiva saada hiukan empaattisempi ote kuin “Mediumia ei ole” -tekstisi loppukappaleessa. Ei me olla itse vain päätetty olla heikkoja ja tyytymättömiä kehoomme jos vaatteen koko ahdistaa ja tuntuu määrittävän ihmisarvoa. Se viesti tulee meille joka ikinen päivä ulkopuolelta. Se ei ole kivaa, ja vastavirtaan uiminen vaatii rautaista itsetuntoa, jonka omaaminen on meidän yhteiskunnassa etuoikeus, ei itsestäänselvyys.)

    • outilespyy says:

      Dear Iso Eko. Kankaan jousto ei ole kiinni sen kuitusisällöstä, vaan sidoksesta ja langan paksuudesta. On siis olemassa erilaisia kankaita ja neuloksia, jotka joustavat ilman että niihin on lisättävä elastaania. Vaateen “jousto” ja liikkuvuus on myös kiinni leikkauksesta ja väljyyksistä. Elastaani on vaan nykyään sellainen kuitu, mitä kuluttaja kuulemma HALUAA vaatteeseensa ja siksi niin moni merkki sitä käyttää. Ja elastaanipuuvilla on halvempaa kuin 100% puuvilla.

      Olen puhunut luennoillani tästä vaatemerkkien harjoittamasta kokosyrjinnästä. Eli, se kun vaatemerkit valmistavat vaatteitaan vain kokoon 40/42 asti. Se ei ole mukavaa, tai mielestäni edes järkevää, koska isomman koon naiset kyllä ostaisivat vaatteita ihan samalla tavalla kuin pienemmätkin. Väitän tämän johtuvan taidon puutteesta. Isommat koot (42+) vaativat hieman toisenlaisen kaavoituksen kuin pienemmät koot ja tätä XL-kaavoitusta tai suunnittelua ei kouluteta missään alan ammattioppilaitoksissa tai yliopistolla. Se on surullista. Voisin tästäkin kirjoittaa jossain vaiheessa oman juttunsa.

      Ekologisia ja/tai eettisiä XL-kokoja valmistavia vaatemerkkejä ON olemassa. Mutta ne taitavat olla melkein kaikki saatavana vain netistä, sillä Suomalaisissä vaatekaupoissa en ole niitä koskaan nähnyt. Tässä kuitenkin linkkejä:
      http://www.thegoodtrade.com/features/plus-size-ethical-fashion
      https://ecocult.com/sustainable-ethical-plus-sized-clothing/
      http://saralaughed.com/fair-trade-plus-size-ethical-clothing/
      http://mycurvesandcurls.com/shopping/plus-size-ethical-eco-friendly-brands.html

      On myös totta etten ole omalta kropaltani XL-kokojen isompia numeroita, mutta niiden pienemmästä päästä kyllä. Oma kokoni on 42 (lantio 106cm) eli se menee jo aika monella merkillä XL:iin. Ymmärrän siis hyvin, miten olisi ihanaa käyttää joustavaa, mutta olen silti valinnut tekeväni toisin. Omaksi onnekseni olen second hand liikkeessä töissä ja tunnen muodin historian hyvin, eli osaan stailata itseni pääosin vintagella ilman elastaania ja halpismuotia.

      Ymmärrän, istuvien vaatteitten löytäminen on hankalaa, varsinkin tietyille vartalomalleille ja koille (olen kirjoittanut ennenkin siitä miten vaatteitten mitoitukset ovat pyllyllään). Ain’t nobody got time. Tämän jutun pointti ei ollut saada kenellekään huonoa oloa elastaanin käytöstä (tai omasta koostaan!), vaan enemmänkin korostaa sitä, miten ongelmallinen elastaani on ekologisuuden ja kierrätyksen kannalta. Tehdä se tiedostetuksi, jotta muutos olisi mahdollista ajan kanssa. Jos em. arvot resonoivat, JA onnistut löytämään korvaavia tuotteita, niin huippua. Kokeilet edes. Jos taas et löydä, niin keskity käyttämään ne vaatteet loppuun asti ja sitten laita ne sekajätteeseen. Hidasta kiertoasi. Jokainen meistä voisi varmasti parantaa muodinkulutustaan jossain määrin ja halusin tässä vaan nostaa esille yhden näkökulman. Teollisuus ei tee mitään muutoksia suunnittelutapaansa tai tuotantoon, ellei kuluttaja vaadi sitä äänellään ja äänestä lompakollaan.

  7. Epästandardi says:

    Jepjep. Elastaanittomia farkkuja ei tosiaan ole löytänyt suurinpiirtein koko aikuisikänäni – tai pitkäikäisiä. Kulahtavat nivusten kohdalta alta aikayksikön, kun ne farkut, jotka istuvat uusina parhaiten, venyvät siitä koko ajan (jos ottaa isommat, ne eivät istu mistään, kun ne tehdään ihan erilaiselle kropalle). Itse pitäisi jaksaa kaavoittaa ja ommella joka helkkarin housupari, vaan kun ei energia riitä.
    Sitä vaan ihmettelen, että miten vanhat sloggit, joita on koko ajan pessyt 60 asteessa, ovat kestäneet vuositolkulla? Elastaaniahan niissä toki on muistaa 5%, ja hygienia vaatii alushousuille kuuman pesun.

    • outilespyy says:

      Jep. Tämän takia olen ostanut kaikki farkkuni kierpparelta (80’s ja 90’s denim) viimeiset 6 vuotta. Alkoi sapettamaan elastaanifarkut sen verran paljon.

      Alusvaatteet kannattaa yleensä pestä kuumalla, mikä on hygienian takia erittäin ok. Mutta veikkaan, että Sloggisi kestävät paremmin niiden neuloksen paksuuden ja sidoksen takia. Mutta näkemättä on paha sanoa. Voihan se olla että siinä käytetty puuvilla on laadukkaampaa. Myös elastaaneissa on huomattaviakin laatueroja.

  8. Nyyti says:

    Hei! Kaipailisin lähdettä noille eri vaatteiden juomavesivastaavuustiedoille? Kiinnostaisi nimittäin lukea aiheesta lisää.

    • outilespyy says:

      Olen kääntänyt tuon tiedon useasta lähteestä, sillä se on arvioitu, laskennallinen ja suuntaa-antava luku myös tutkijoille sillä muuttujia on paljon. Puuvillan ja farkkujen tuotantomenetelmät eivät ole juurikaan muuttuneet 20 vuoden takaisesta, joten olen käyttänyt lähteinäni jopa kymmenenkin vuotta vanhoja tutkimuksia. Tietenkin seuraan aihepiiriä koko ajan ja tarkennan lukuja uusien tutkimuksien mukana. Lähteissäni arviot kulutuksesta ovat vaihdelleet muutaman sadan litran eroilla. WWF:n mukaan kilon puuvillantuotantoon menee noin 10 000 litraa vettä. Aikuisen miehen farkut painavat n. 800g-1kg, naisen farkut 700g-900g jos ovat ohuempaa denimiä, esim. 10 oz. Farkun painolla on siis aika paljon väliä, mutta puuvillakilon vedenkulutus on ollut suht vakio kaikissa lähteissä.

      Farkut ovat yleensä vähintään 95% puuvillaa, ja farkulle on laskettavissa vesijalanjälki, jos tuotteen paino on about tiedossa. Puuvillan vesijalanjälki riippuu mm. kasvatusalueesta (ilmasto), maaperästä ja käytettävissä olevista resursseista. “The water footprint of a final product, e.g., a pair of jeans, is the summation of the water footprint of each step, or process, required to produce that product. A pair of jeans will require cotton to be grown, ginning and spinning of the fibres, weaving, sewing and wet processing of the fabric to ultimately have the finished product. Each step has a direct water footprint and an indirect water footprint.” Vettä siis kuluu läpi koko prosessin kasvatuksesta, langan ja denimin valmistukseen ja värjäyksiin.

      Monissa tutkimuksissa kulutettua vesimäärää verrattiin uima-altaisiin ja mihin lie. Puhun mieluummin itse juomavedestä ja käännän vedenkulutuksen “yhden ihmisen juomavesiksi”, koska se on mielestäni kuvaavampi määre kuin uima-altaat. Jos siis farkun paino on n. 800g ja puuvillakilon tuottamiseen kuluu n. 10 000 litraa vettä, niin yhden aikuisen ihmisen farkkuun kuluu n. 8000 litraa vettä normaaliprosessilla. Ihmisen pitäisi juoda päivässä 1-1,5 litraa makeaa vettä pysyäkseen terveenä. Eli keskimäärin 1,25 litraa päivässä. 8000 litraa = 17 vuoden juomavedet. Korjasin virheen tekstistä, sillä luki ennen 10 vuotta.

      Jotkin vaatemerkit ovat onnistuneet laskemaan farkkujensa vesijalanjälkeä merkittävästi tekemällä muutoksia tuotantoonsa ja ohjeistamalla niiden ekologista huoltoa asiakkailleen, mm. Levis.
      http://www.levistrauss.com/sustainability/planet/water/
      http://levistrauss.com/wp-content/uploads/2015/03/Full-LCA-Results-Deck-FINAL.pdf

      Tässä lisää luettavaa:
      https://gizmodo.com/5920267/it-takes-a-hell-of-a-lot-more-water-than-you-think-to-make-jeans-burgers-pizza-and-other-stuff
      http://waterfootprint.org/en/water-footprint/product-water-footprint/

      Tutkimuksia:
      https://www.researchgate.net/publication/276162937_A_water_footprint_assessment_of_a_pair_of_jeans_The_influence_of_agricultural_policies_on_the_sustainability_of_consumer_products
      https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S095965261300382X

  9. Anu says:

    No enpä ole koskaan ajatellut elastaania ennen. Kiitos, että kirjoitit tämän. Haluaisin jakaa tekstin kaverille, mutta hän ei puhu suomea, joten: oletko törmännyt hyviin teksteihin aiheesta englanniksi?

    • outilespyy says:

      En valitettavasti. Siksi kirjoitin tästä, koska en ole törmännyt muualla vastaavaan tekstiin tai kulmaan. Aihe on kuitenkin validi, sillä olen keskustellut siitä VTTn, Sitran, Finlaysonin ja monien tekstiilikerääjien kanssa. Ehkäpä käännän sen myös englanniksi.

  10. katja Turunen says:

    Osaatko sanoa mistä sitten löytyisi ihan perusvaatetta ilman elastaania? Olen tässä innostunut hankkimaan joitakin kotimaisia vaatteita, kestävyyden toivossa, vaan tämän luettuani tarkistin ja 5% elastaaniahan niissä onkin!

  11. Riina says:

    Kiitos tästä, kiva huomata etten ole ainoa elastaanin haitoista saarnaaja! Miesten vaatteissa on harvemmin elastaania ja ne tehdään muutenkin paksummista kankaista, ärsyttävä ero! Onneksi esim. R-Collection tekee laadukkaita t-paitoja 100% paksusta puuvillaneuloksesta kaikille. Tilaan sieltä ja lähes kaiken muun ostan kirppareilta, paitsi alusvaatteet. Elastaani on alusvaatteissa ok, ja Sloggit kestäviä. Käytän ekopesuaineita ja arvostan sitä, että vaatteet voi toisinaan pestä 60 asteessa, se lisää käyttöikää.

    • outilespyy says:

      Riina, ihan loistava huomio! Olen kiinnittänyt tähän samaan huomiota, mutta unohdin kirjoittaa sen postaukseen. Miesten vaatteiden hinnat ovat laskeneet melkein yhtä paljon kuin naisten vaatteitten, mutta niiden materiaalit ovat olleet vuosikausia laadukkaampia ja ilman elastaania. Nyt kyllä elastaani on löytänyt tiensä miestenkin vaatteisiin (mm. farkut, puvut ja pukupaidat), mutta melkein 20 vuotta myöhemmin kuin naisten vaatteisiin. Tämä johtuu todennäköisesti väljyyksistä, ihan niin kuin aikanaan naistenkin vaatteissa, sillä miesten muoti ei ole koskaan ollut näin “tiukkaa” kuin nyt. Ihan niin kuin naisten vaatetus 90-luvulla.

  12. Mari says:

    Kiitos tosi kiinnostavasta artikkelista! Onko Suomessa olemassa tahoja, jotka keräävät vaatteita kuidun uudelleenkierrätystarkoituksessa?
    Tunnetko tarkemmin tuota farkkujen kierrätysprosessia? Videossa näyttää siltä että rouhintakoneeseen päätyy saumattomat, taskuttomat, napittomat osat lahkeista. Onkohan tuo farkkujen leikkely kierrätyskuntoon käsityötä, ja millaisissa oloissa se mahdetaan tehdä?

    • outilespyy says:

      Suomessa toimii tahoja, jotka keräävät myös uudelleenkäyttöön eli myyntiin kelpaamattomia tekstiilejä. Näitä ovat mm. i:CO (H&M ja KappAhl -keräykset), Recci ja Finlayson. Heidän myymälöitten kautta kerätty tekstiili siirretään Saksaa i:CO:n (Soex Group) lajittelukeskukseen tai Hollantiin Boer Groupille, riippuen myymälän yhteistyökumppaneista. Suomessa ei näitä tekstiililajittelukeskuksia ole ainuttakaan, jotka tekisivät tätä työtä. Syitä tähän on monia. Yksi on se, ettei tekstiilin kuskaaminen ja kerääminen kannata, ellei ole verkostoa myös sen jälleenmyymiseen. Lumppu liikkuu paremmin Keski-Euroopasa, missä on enemmän teollisuuttakin, joka sitä pystyy hyödyntämään. Toivottavasti VTT:n selluhankkeet tekstiilin saralla kehittyvät, niin saadaan tätäkin asiaa korjattua.

      LÄPINÄKYVYYS on tärkeä osa yrityksen toimintamallia, varsinkin jos se esittäytyy kestävän kehityksen periaatteita tai eettisiä toimintatapoja kannattavana yrityksenä. Eli tekstiilikierrätyksen kohdalla tämä tarkoittaa seuraavaa: Kuka tekstiilit kerää, mihin ne viedään, miten kerätty massa jakautuu (%) eri paikkoihin, mitkä ovat nämä yhteistyökumppanit, jne jne. Jos yrityksen toiminnassa ei ole mitään salattavaa, en näe mitään syytä miksei näitä tietoja voisi julkaista.

      Ko. farkukkufirman videosta en voi komentoida muuta kuin, että tekstiilien leikkaaminen rouhintaa varten on käsityötä. Ei siis saksilla vaan kangasleikkurilla, mutta vaate kerrallaan. Tämän takia on aika merkittävää, missä lumppu käsitellään (eli tekstiilit lajitellaan, leikataa ja rouhitaan), sillä Euroopassa ja Skandinaviassa työlainsäädäntö on kunnossa. Mutta jos tämä työ tehdään Lähi-idässä, Afrikassa, tai Kauko-idässä, ei työntekijöitten olosuhteita voi taata. Ihan samalla tapaa kuin niitä on vaikeaa kontrolloida tekstiilien valmistuspuolellakaan. Tämän takia olisi tärkeää, että käsittelisimme omat jätteemme Euroopan sisällä.

  13. Tiina Tissari says:

    Hei ja kiitos mielenkiintoisesta artikkelista, Outi!
    Ymmärsinkö oikein, että vain 1% vaatteiden materiaaleista kierrätetään eli käytetään uusien vaatteiden tekemiseen? Jos näin, niin kuinka merkittävä pullonkaula elastaani on kuitukierrätyksen lisäämisessä, verrattuna esim. tekstiilien esikäsittelyn ja logistiikan kustannuksiin? Olisi mielenkiintoista saada aiheesta lisätietoa.
    Odotan myös innolla VTT: n tuloksia!

    • outilespyy says:

      Kysymyksesi on liian laaja vastattavaksi tämän postauksen kommentissa. Veikkaan että se tarvitsisi 2h luennon. Eleen McArthur Foundationin siteeraus meni näin: “Less than 1% of material used to produce clothing is recycled into new clothing, representing a loss of more than USD 100 billion worth of materials each year.” Siinä verrataan maailman tekstiiliteollisuuden arvioitua materiaalintuotantoa vuotuiseen kierrätysmateriaalien tuotantoon. Maailman tekstiilikuitutuotannosta 25% oli puuvillaa vuonna 2016. Jos siihen lasketaan mukaan myös muut orgaaniset kuidut, kuten villa, selluloosamuuntokoidut jne. maailman kuitutuotannosta orgaanisia on 38%. Kaikki tämä saataisiin nykymenetelmillä uusiotuotantoon ja kierrätykseen, jos kuidut olisivat 100% puhtaita. Mutta ne eivät ole, suureksi osaksi elastaanin takia. Lue järjestön tutkimus, niin ymmärrät paremmin mitä tarkoitan. https://www.ellenmacarthurfoundation.org/assets/downloads/publications/A-New-Textiles-Economy_Summary-of-Findings.pdf

      En valitettavasti ymmärrä mitä tarkoitat logistiikan ja tekstiilien esikäsitelyn kustannuksilla ja mitä tekemistä niillä on kuitujen kierrätettävyyden kannalta.

      Lähde: http://www.lenzing.com/en/investors/equity-story/global-fiber-market.html

      • Tiina Tissari says:

        Kiitos, kysymys on todellakin laaja ja haluaisinkin ymmärtää laajemmin kuitukierrätystä rajoittavia tekijöitä. Eli lisääntyisikö kuitukierrätys pelkästään elastaani poistamalla, vai onko siinä myös muita haasteita, jotka pitäisi ratkaista. Olettaisin, ettei kaikkia kokonaan orgaanisiakaan materiaaleja vielä kierrätetä. Mutta otan tutkimuksen viikonloppulukemiseksi, niin ymmärrykseni lisääntyy :-)

  14. E says:

    Kuluttajana minua ottaa päähän kalliit paidat ja farkut, jotka menevät pilalle kankaan lörpsähtämisen vuoksi – siitä huolimatta etten käytä huuhteluaineista ja pesen max 40 asteessa. Valmistajien mielestä vuoden käyttöikä on riittävän pitkä vaatteelle, minun mielestäni ei…

    • outilespyy says:

      Vuosi ei ole riittävän pitkä käyttöikä vaatteelle. Vai tarkoittavatko he 365 käyttökertaa? Sillä se olisi 5 vuotta, jos tuotetta käytettäisiin kerran viikossa. Puhuisin siis mieluummin oletetusta käyttökertojen määrästä. Vaatteet ovat kyllä nykyään liian halpoja. Niiden pitäisi maksaa 5 kertaa enemmän, ainakin jos verrataan 20 vuoden takaiseen. Olethan lukenut postaukseni farkkujen hinnasta? https://outilespyy.com/mita-vanhat-farkut-maksavat/

  15. […] saumat ovat suorassa ja ehjiä. Tuorein oppimani asia on se, että jos vain suinkin mahdollista, hanki puuvillavaate ilman elastaania. Silloin vaatteen voi sen elinkaaren päässä kierrättää ja valmistaa uudeksi kuiduksi. […]

  16. kurachi says:

    KingArthur : Siis mikä ihmeen kuvio tuo että pitää aikuisen mennä nukkumaan tai siltä viedään lelut? Riikalle sekä lakikirja että parisuhdeopas, selviää pari asiaa. Riikan mies olisi halunnut tehdä “nukkumaan mennessä jotain Riikan kanssa, mutta Riikka valitsi jäädä pelailemaan.

  17. Emmi B says:

    Tunnetko lastenvaatemerkkejä, jotka valmistaisivat tuotteita ilman elastaania? Nykyiset “eko” lastenvaatemerkit käyttävät lähes poikkeuksetta luomupuuvilla-elastaani trikoota tai vastaavaa vaatteissaan.

    • outilespyy says:

      Tämä on aivan totta, mikä on mielestäni sinänsä jännää, koska ainakaan omassa lapsuudessani 70-luvulla lastenvaatteissa ei tarvittu elastaania ollenkaan. Valitettavasti en itse tiedä lastenvaatteista mitään, sillä ei ole lapsia. Voin kysellä FB:n puolella. Yksi vaihtoehto on tsekata kirppisten retro-vaatevalikoima sillä niissä harvemmin on elastaania. Mutta laita myös käyttämillesi lastenvaatemerkeille ja heidän nettikauppoihinsa asiakaspalautetta, että heidän hakukriteereissään pitäisi olla “ELASTAANITON” / “NON-ELASTANE” tms. termi rajaamassa elastaania sisältävät vaatteet pois valikoimasta. Ja linkkaa niille tämä postaus. Palautteen antaminen johtaa toimintaan, jos tarpeeksi moni kuluttaja tekee niin. Brändi myös näkee sivustonsa bigdatasta, kuinka paljon asiakkaat etsivät elastaanittomia vaihtoehtoja, mikä antaa taas signaalia suunnittelulle tehdä niitä enemmän ja muokata valikoimaa, jos niitä etsitään (mutta ostoa ei tule ja asiakas lähtee sivuilta pois). Vaatebrändit kyllä reagoivat, jos kuluttaja pyytää sellaisia asioita mitkä ovat helposti toteutettavissa ja he näkevät, että he äänestävät lompakollaan.

  18. Emmi B says:

    Yritin googlata, mutta ei löydy paljon tuloksia hakuehdoilla kuten “lastenvaatteita ilman elastaania”, kokeilin suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Mielenkiinnolla odotan, löytyykö yhtään esimerkkejä.

    Jos ns. normikuluttajille olisi elastaanista jotain haittaa, niin tuskinpa se noin suosituksi olisi ikinä tullutkaan. Mutta kun kuluttajat, varsinkin lapsilleen vaatteita ostavat vanhemmat lähes vaativat puuvilla/elastaani sekoitteita niiden mukavuuden ja käytännöllisyyden takia. Ja kun nämä luomupuuvillaa käyttävät merkit kehuvat itseään luonnonmukaisiksi ja hyviksi vallinoiksi kestävän kehityksen kannalta (mitä ne siis osittain ovatkin ottaen huomioon esim. normi puuvillan tuotannon), niin eipä siinä enää moni kuluttaja mitään elastaanipitoisuuksia mieti, vaan lähinnä että teinpä hyvän valinnan.

    Ja muutamia somekeskusteluja seuranneena ajattelen myös, että monia nykyvanhempia ei edes harmita vaikka lastenvaatteet eivät enää montaa kautta kestäisikään, saapahan “hyvällä omallatunnolla” ostaa uusia. Kynnys kuluttamiselle on edelleen liian matala. Kuten mainitsit, vaatteet ovat yksinkertaisesti liian halpoja, jopa ne luomuvaatteet.

  19. Emmi B says:

    Haluaisin vielä lisätä edelliseen kommenttiin, että syy miksi en googlettamalla näitä elastaanittomia ja ympäristöystävällisiä lastenvaatteita löydä johtuu varmaan lähinnä siitä, ettei kukaan mainosta tuotteitaan näin. Niinkuin sanoit, olisi hyvä pyytää valmistajia ilmoittamaan jos heiltä ko. vaihtoehtoja löytyy.

  20. Ida says:

    Kiitos asian esille tuomisesta. Pistää miettimään – jälleen kerran – omia kulutustottumuksia ja suhteita vaatteisiin.

    Pyrin ostamaan luonnonkuituisia yläosia (inhoan henkkamaukkojen akryylineuleita ja polyesteripaitoja yli kaiken) parhaani mukaan, mutta housuissa olen valitettavasti tykästynyt elastaaniin. Mulla ei taida olla käytössä yksiäkään farkkuja, joissa sitä ei olisi. Pidän siitä, että housut venyy ja paukkuu päällä ja voin vaikka spontaanisti tehdä kyykyn jos niin mielin. Täyttä puuvillaa olevat farkut ahdistavat enkä yleisesti ottaen muutenkaan jaksa näitä farkkumyyjien vinkkejä, joissa neuvotaan ostamaan napakat farkut, joiden kanssa sitten kärsitään aikansa, ennen kuin ne muovautuvat päälle. Tuntuu jo tarpeeksi pahalta sellaisissa farkuissa, johon on ängetty elastaania. Ajatus täyspuuvillaisista housuista tuntuu kamalalta. Olen kyllä katsellut esimerkiksi Varustelekan täyspuuvillaisia farkkuja sillä silmällä, niistä kaiketi tulee naisillekin oma versionsa. Ehkä sellaistenkin käyttöön tottuu. Ehkä tässä onkin kyse siitä, että olen muiden lailla tottunut kapealeikkauksisiin vaatteisiin, osittain koska muunlaisiakaan ei ole tarjolla. Elastaanin lisääntynyt käyttö vauhdittaa ilmiötä. Housujen elastittomuudessa näen myös sen ongelman, että oma paino tuppaa heittelehtimään ainakin sen viitisen kiloa, mikä taas näkyisi aina välillä kiristävinä vaatteina. Harmikseni en ole mekko- tai hameihmisiä, mikä voisi vähän jeesata vaateongelmassa.

    Onneksi olen nykyään melko kriittinen ja nirso vaatteiden suhteen, mutta tekemistä olisi silti. Olen jo ennestään jättänyt ne puuvillaiset paidat, joihin on lisätty elastaania kauppaan, sillä en juuri perusta vartaloa mukailevista yläosista. Tämän postauksesi myötä tosin harmikseni totesin, että Blaa-merkin Cali Woman Hoodie -hupparissa on viisi prosenttia elastaania. Olen sitä aikani kuolannut, jäänyt toistaiseksi ostamatta hintansa takia, mutta taitaakin jäädä kokonaan. Harmi sinänsä.

    Mulla olisi kysymys liittyen esimerkiksi Pure Wasten kaltaisiin vaatteisiin: ovatko leikkuujätteestä valmistetut vaatteet vähemmän kestäviä kuin ei-leikkuujätteestä valmistetut? Tiedän, että kyseinen tapa valmistaa kangasta säästää luonnonvaroja, mutta mua kiinnostaa, mitä kuidulle tapahtuu.

  21. […] ja vielä enemmän ympäristöystävällisemmin. Lisää tietoa elastaanittomuudesta tarjoaa esim. Outilespyy ja […]

  22. Eeva says:

    Kiitos herättävästä tietopaketista!

    Olen henkeen ja vereen luonnonkuitujen ystävä. Edes iso kokoni ei saa minua pitämään tekokuiduista, usein jo pelkkä ihotuntuma paljastaa niiden raapivan (vrt. viskoosivanu/pumpuli). Vaikea on löytää hyvin istuvia, kauniisti laskeutuvia valmisvaatteita enää miltään valmistajalta. Yksinkertainen, selkeä A-linja antaa tilaa kaikenlaisille muodoille ilman pakkojoustokankaita. Kunpa vielä palattaisiin suoriin tai leveneviin housunlahkeisiin noiden makkarankuorien sijaan!

    Vielä yksi epämiellyttävä erityisominaisuus tuolla elastaanilla on: Se tuottaa kehoon(i) jonkin neste/elektromagneettisen/osmoottisen tms. häiriötilan. Jo muutama vuosikymmen sitten sain sukkahousujen käytöstä levottomat jalat. Hihansuiden ja sukanvarsien resorit kammottavat! Väljätkin venyvät housut saavat reiteni kihelmöimään. Jos menen nukkumaan joustotrikoissa, joudun riisumaan ne keskellä yötä epämiellyttävän paineen/kivun/levottomuudentunteen vuoksi. Rintsikoissa olen lycran toistaiseksi sietänyt, enkä ole korvaavaa materiaalia löytänyt.

    Lapsilla (ja vanhuksilla) välttäisin kaikkia venyviä kankaita. Ainakin alimmaksi, suoraan iholle silkkiä, villaa, puuvillaa. Vuoteessanikin on villapetari, untuvatyyny ja -peitto.

    Ihmettelenpä jollei ole muitakin samasta kärsineitä. En ole muuten erityisherkkä, mutta aistini ovat tarkat.

    • outilespyy says:

      Tuskin elastaanin ja terveyden välistä suhdetta on edes tutkittu. Olen varma, että niillä on yhteys ja tulevaisuudessa mietitään miksi edes ikinä käytimme sitä. Olihan DDT:kin aikanaan suosittu ja tehokas hyönteismyrkky.

  23. Eve says:

    Kiitos loistavasta kirjoituksesta!

    Olen kaksi vuotta pyrkinyt kuluttamaan mahdollisimman eettisesti.

    Olen jollakin tasolla tiennyt elastaanin haitallisuudesta, mutta en ole sitä ymmärtänyt silti välttää.

    Tämä todella avasi silmäni.

    Aiheutuuko elastaanin käytöstä pesun yhteydessä ympäristö haittoja, tuleeko siitä mikromuovia?

    Eikö kuitenkin ole parempi ostaa käytetty vaate kirpputorilta, joka sisältää elastaania kuin uusi 100% puuvillainen vaate kaupasta?

    Me ostamme lähes kaikki vaatteet käytettynä koko nelihenkiselle perheelleni. Mutta tosiaan suurimmassa osasta käytettyjä vaatteita elastaania löytyy. Käytettynä ostaminen on nähdäkseni ekologisin ja edullisin tapa vaatettaa itseni ja lapseni.

  24. […] aikoina mieltäni on askarruttanut vaatteiden elastaani, josta Outi ja sen jälkeen Hesarikin kirjoittivat taannoin. Kävinkin juttelemassa asiasta Nanson […]

  25. Kadi says:

    Kiitokset tärkeästä ja kiintoisasta kirjoituksesta! Elastaanittomia vaatteita ei ole kovin helppoa löytää – onnekseni olen ollut jemmaajatyyppiä joten nykyisin monet lempivaatteet ovat niitä 80-90-luvulla ostettuja kaappien pohjalta löytyneitä aarteita.

    Kärsin itse hyvin samankaltaisista oireista elastaanin suhteen kuin Eeva kirjoitti. Olisipa mielenkiintoista tietää mistä tämä johtuu.

  26. Päivi M says:

    Olin eilen luennollasi Ommel2018-tapahtumassa, se oli erittäin mielenkiintoinen, kiitos! Tämä elastaani-asia kiinnosti erityisesti. Olenkin ihmetellyt Sloggi-pikkareiden pikaista reikiintymistä. Ihmekös tuo, kun materiaalissa on 5% elastaania ja pesuohje on 60 astetta, valkoisissa jopa 95.

    • outilespyy says:

      Minusta alusvaatteissa pitääkin olla pesuohjeena 60- tai 95-astetta! Jos materiaali reikiintyy, sen syy on todennäköisesti liian ohuessa materiaalissa/trikoossa. Parasta olisi, jos materiaali olisi paksumpaa. Itse ostan alusvaatteita uutena, joissa on elastaania. Ne (ja sukat) ovat mielestäni tekstiilien kulutustavaraa ja niiden elinkaari on nopeampi kuin esim. kauluspaitojen tai housujen. Käytettyjä alusvaatteita ja sukkia ei saisi antaa hyväntekeväisyyteen tai lumppukeräyksiin (vaikka niissä sanotaan niin), joten ne kuuluvat käytön jälkeen sekajätteeseen.

  27. Liisa says:

    Ruotsalainen duns merkki valmistaa 100% luomupuuvillaisia lasten (ja aikuisten) vaatteita

  28. Ritva says:

    Todella hyvä kirjoitus joka laittoi ajattelemaan. Itse olen farkkujen ystävä enkä halua välttämättä niitä vanhanaikaisia kiristäviä farkkuja enää koskaan mutta toisaalta olen kuluttajana nuuka eli käytän kyllä ne omat vaatteeni loppuun asti. En myöskään pese vaatteita yhden kertakäytön jälkeen. Pesen aina täyden koneellisen, ja säästän muutenkin vettä aina. Yritän olla mahdollisimman hyvä kuluttaja… mutta siis enemmän voi tehdä, huomaan sen nyt. En asu Suomessa vaan kehittyvässä maassa joten vanhat (vielä hyvät) vaatteet annan kiertoon ja ne käytetään takuulla loppuun asti. Vanhat ja muille kelpaamattomat t-paidat ym käytän siivousrätteinä. Valitettavasti olen myös leninki-ihminen ja ne leningit mitä olen viime aikoina ostanut ovat varmaankin täynnä elastaania. Lohdullista ehkä kuitenkin se että pesen niitä harvoin ja käytän varmaankin vielä 20 vuotta… Mutta yritän parantaa ostotapani tämän blogin jälkeen:)

  29. […] lyhentää vaatteen käyttöikää ja estää vatteiden kierrättämisen uusiksi kuiduiksi. Elastaani on iso ongelma […]

  30. […] Tässä vielä Outi Les Pyyn hyvä juttu elastaanista, kannattaa lukea myös kommentit! Olen katsellut vaatteita täälläkin jo sillä silmällä, mutta […]

  31. […] kelpaamatonta ja kuitukierrätykseen sopimatonta lumppua. Tähän vaikuttaa osittain se, että niin moni vaatteistamme on nykyään sekoitetekstiilejä (sisältää mm. elastaania), mikä hankalo…. Toki kuitukierrätykseen sopivien tekstiilien osuus olisi muutenkin vain 30% kerätyistä […]

  32. […] Outi Pyy on kirjoittanut elastaanista aivan loistavan tekstin, joten minun ei tarvitse jatkaa enempää. Käykää […]

  33. Sebastian says:

    Spandexin kierrätys on todella monimutkainen, mutta tämä viesti on loistava. Hyvää työtä ja terveisiä!

  34. […] vuosi sitten minut pysäytti tieto elastaanin haitallisuudesta trikoovaatteissa. Elastaani on vaateteollisuuden syöpä, sanoo Outi Pyy blogissaan. Muutama viikko sitten minut pysäytti samalla tavoin artikkeli lankojen superwash-käsittelystä. […]

  35. […] takia on miellyttävää päällä.  Mediassa on viime vuosina ollut kitinää siitä, että elastaania ei voi kierrättää. Oma kokemukseni on, että vahva softshell on niin pirun kestävää, ettei sitä tarvitse […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *