Tuskainen tyyli
Kaupallinen yhteistyö Estrellan* kanssa. Sain palkan.
Tulevana viikonloppuna Helsingin katukuva tummuu Tuska festareitten tahdissa, kun Suomen ilmakitaraa soittavat pitkätukat ja muut raskaan musiikin ystävät kerääntyvät Helsingin Suvilahteen nauttimaan tämän vuoden kattauksesta.
Tarkoitukseni oli ensin jakaa teille maailman top 5 heavy metal tyyliblogit, mutta niitä oli toooodella vaikea löytää. Ihmettelen kyllä, että miten niin muka tummanpuhuvaan tyyliin erikoistuneita blogeja ei näytä juurikaan olevan maailmassa. Voi tietenkin olla, että raskaamman musiikin ja tyylin ystävät eivät omasta tyylistään juuri pidä sen suurempaa meteliä (LOL), koska tietynlainen tyylipassiivisuus ja oma tila kuuluvat ko. gendreihin aika olennaisena osana. Musa on se juttu, ei ne lookit. Tai sitten niiden SEO:t on vaan niin heikoissa kantimissa, että niitä saa hakemalla hakea.
Tässä kuitenkin ne mitä löysin, eli tummanpuhuvat tyyliblogit top 5, olkaa hyvät: OLIVIA EMILY (UK) // DESPERATE HELL (FIN) // FEELING VAGUE (UK) // DIRTY FLAWS (USA) // VINCENT VAN GHOST (USA)
Huomattavasti helpommaksi inspiraationlähteeksi heavy metal tyylin visualisoimiseksi osoittautui tällä kertaa aina yhtä loistava pinterest, jonne loin teille tuskaisille oman boardin. Linkitin sinne mm. Varustelekan klassikkotuotteita, muutaman DIY-vinkin, stailausideoita ja tyylisuunnan merkittävimmät vaikuttajat.
Musiikillisiin metalli-ikoneihin en ota kantaa, mutta pukeutumistyylinsä puolesta vaikuttavimpia ovat ainakin minun mielestäni olleet mm. Siouxsie Sioux, Curen Robert Smith, Sex Pistolssin Johnny Rotten, Iggy Pop, Marilyn Manson, Alice Cooper, Guns n’ Rosesin Axl Rose ja Slash, Motorheadin Ian “Lemmy” Kilmister, Billy Idol, KISS, Nirvanan Kurt Cobain, Judas Priestin Rob Halford, Megadethin Dave Mustaine ja oma henkilökohtainen suosikkimetalmuia Joan Jett (Tulee aina mieleen tästä biisistä Freaks & Geeks tv-sarja).
Nämä em. tyypit ovat pretty much vastuussa siitä, miksi nahkatakit, risaiset farkut, maiharit ja niitit eivät koskaan mene pois muodista. Metallin tyyli siis taottiin enimmäkseen 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa ja siinä ollaankin sitten about pysytty.
Tein Jenni Vartiaiselle vuonna 2013 naulaharnessin musavideon kuvauksiin. Se painoi 2 kiloa.
Jos muuten ikinä päätätte upgreidata omaa nahkavaatevarastoanne ja investoida todella upeisiin harnesseihin, niin suosittelen käymään Zana Baynen sivuilla kuolaamassa hänen tuotoksiaan. Kaikki niistä tehdään jenkeissä käsityönä. Zanan insta ja tumblr on myös aika kuumaa kamaa. Zana aloitti hommansa jo 10 vuotta sitten omalla blogillaan nimeltä Garbage Dress, johon hän teki itselleen ja ystävilleen erilaisia harnesseja. Olen ilolla seurannut, miten tuosta harrastuksesta on kasvanut erinomainen brändi ja tuoteperhe.
Jos taas diggaat tehdä itse, tässä muutama tutorial tuskankestäviin kamoihin. Pääkallon leikkaa 15 minuutissa paidan selkämykseen. Jos taas haluat että yksityiskohta on edessä, suosittelen pentagram-rintsikoita. Tein sellaiset muutama vuosi takaperin erääseen näytökseen ja oli helppo homma. Tosin rintsikoitten kuminauhojen asettelu on helpompaa, jos kaveri auttaa neulaamisessa, ja kuminauhat ommellaan koneella rintsikan reunaan tai toisiinsa kiinni. Pääkallopaidassa taas tarvitaan vai sakset ja liitua.
Vuonna 2012 julkaisemassani TRASHION-kirjassani oli muitakin festareille sopivia ohjeita, nahkapalahame, t-paidoista tehdyt haaremihousut ja halkiollinen maxihame, tukkatakki, pääkallopaita, korsettihelmainen kynähame jne. jne. Kirjaa ei löydy enää kirjakaupoista, mutta sen saa ostettua vielä Adlibriksen kautta. Kirjan kuvasi Mikko Rasila.
Amatööreille tiedoksi, että en suosittele menemään näille festareille sellaisen bändin paidassa, joiden musiikkia et oikeasti kuuntele. Tässä porukassa musavisat otetaan vakavasti ja fashionwannabetyyppejä ei yleensä katsota hyvällä. Sama koskee farkkuliivin selkä- ja hihamerkkejä.
Muistan vieläkin elävästi, kun jouduin kerran lainaamaan gTien Jenni Ahtiaiselta bändipaitaa erääseen illanviettoon muutama vuosi takaperin. Oman Spotifyni raskaimmat bändit taitavat olla Foo Fighters and Incubus, joten paidan mukana sain Jenniltä 10 minuutin briiffin (jonka hän pakotti minut opettelemaan ulkoa), siitä miten kommunikoida, jos ko. bändin musiikki tulee illan aikana puheeksi. I kid you not.
Viimeiseksi kysymykseksi jääkin, miten hevarit löytävät kadonneet kaverinsa festareilta, jos kaikki ovat pukeutuneet mustaan ja jonkun kännykästä loppuu akku? Eihän siitä massasta erota ketään, ellei omaa fledaa ole spreiattu pystyyn kolmen lakkapullon voimalla. Onko Tuskassa enemmän meeting pointteja kuin muilla festareilla mistä kerätä talteen kadonneet matkakumppanit? Positiivista on kuitenkin se, että tyyliin sopii olla hieman revityissä ja kulahtaneissa, jolloin satunaiset asfalttiosumat vaan parantavat lookkia. Lisäksi samoissa romuissa voi bailata koko viikonlopun läpi, toisin kuin esim. Flow´ssa, jonka jokaiselle päivälle pitää olla eri setti. Kilpavarustelu on jo alkanut.
Omat korvani ovat tinnittäneet jo vuodesta 1996 (kiitos klubikeikat), joten suosittelen viikonlopun asusterepertuaariin mm. korvatulppia. Isolaten nappeja on kehuttu ja nehän ovat myös todella stailit! Muut asustesuositukset voi tsekata edellisestä juhannuspostauksestani. Niilläkin selviää pitkälle.
Have fun, kidz.
*) Kaupallinen yhteistyö. Estrella pyysi minua olemaan seuraavat 2kk ns. content DJ aka sisältökuraattori heidän Ilon Tähden kesäkamppiksessa, eli valikoimaan TEILLE omia suosikkejani internetin ihmeellisestä maailmasta. Tulen kertomaan seuraavissa postauksissa mm. festaripukeutumisesta, mökkeilystä, ekokosmetiikasta ja muista suosikeistani. Tsekkaan suosikkini Estrellan sivuilta!
Leave a Reply