jätelaki 2016

tate museum clothes pile

Makaan kotona flunssassa ja yritän ajatella positiivisesti. Blogia en ole viime aikoina kovin aktiivisesti ehtinyt kirjoittamaan, joten hyödyntäkäämme nämä yrittäjän palkattomat lomapäivät, mitä myös sairaspäiviksi kutsutaan. Koska pääni on täynnä räkää ja ajatus takkuaa, puran pahaa oloa kirjoittamalla siitä mikä tällä hetkellä ahdistaa minua ammatillisesti eniten – 2016 voimaan tulevasta jätelaista.

Yle on uutisoinut viimeisen kolmen vuoden aikana useampaan kertaan siitä, että olemme saamassa  vuonna 2016 uuden jätelain. Mutta jos kysyt asiasta keneltä tahansa tutulta tai naapurilta niin veikkaan, että aika harva on edes asiasta kuullut tai tietää mitä se heidän kohdallaan tarkoittaa. Poimin lukemistani uutisista muutamia tiedonrippeitä ja kommentoin niitä. Taustatiedoksi sen verran, että Suomessa kaatopaikoille päätyy arviolta 90-120 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa. Osa tulee teollisuudesta, mutta kansalaista kohden se tekee noin 12 kiloa.

Sekajätteen nimi muuttuu. Yle haastatteli tammikuun alussa uudesta jätelaista Rovaniemeläisen Ekokiepin työntekijöitä. “Ensi vuoden alusta astuu voimaan orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto. Kotitalousjätteestä voidaan tällöin polttaa jopa 95 prosenttia. Kotitalouksien on lain mukaan lajiteltava kaikki jäte. – Sekajätekyltit otetaan pois. Sinne tulee tilalle kyltti, jossa lukee polttokelpoinen jäte. Me siirrymme jätteenpolttoon tämän vuoden lopulla, kertoo Asumaa. Keväällä jäteasema laajentaa jälleen rakentamalla polttokelpoisen jätteen käsittelypaikan.  Jäteaseman työntekijät neuvovat mielellään asiakkaita. – Aina jos on epäselvää, kannattaa tulla kysymään. Veloituksetonta jäteneuvontaa saa arkisin kello 9-15 numerosta 0800-120 230.” No näin Rovaniemellä. Mutta mites Helsingissä? Jos uusi jätelaki velvoittaa kotitalouksia lajittelemaan kaiken yhdyskuntajätteen, niin onko tuleva muutos mennyt kaupunkilaisille jakeluun? Kuinka moni on muutoksista tietoinen? Onko teille tullut tiedotteita kotiin taloyhtiöltä tai uusia lajitteluohjeita? Miten lähellä pitää autottomalle kaupunkilaiselle olla käyttökelpoisen tekstiilin keräysastia tai myymälä, joka ottaa niitä vastaan, jotta kuluttaja ei heitä niitä polttojätteeseen? Minulle ei ole tullut ja vaikka väitän olevani näissä asioissa enemmän perillä kuin keskivertoasukas, niin silti tiedoissani on vielä paljon aukkoja ja avoimia kysymyksiä.

Tekstiilijätte on mielestäni yksi ongelmajätteen muoto. Suomessa ei ole yhtenäistä, valtakunnallista tekstiilijätteen keräysjärjestelmää ja vaatteet ovat erittäin monimuotoinen jätelaji. Suuria määriä jätettä kertyy muun muassa hyväntekeväisyysjärjestöjen vaatelajittelussa, sillä vaatteiden lajittelu ja lumppujen keräys on täysin vapaaehtoisjärjestöjen varassa. Olin itse kaksi vuotta sitten Fidan lajittelukeskuksessa töissä 3kk ja näin omin silmin, miten kaupunkilaiset käyttivät Fidan keräyslaatikoita lähes roskiksina. Osittain varmaan ihan tietämättömyyttään (miten sinä määrittelet “myyntikelposen ja puhtaan tekstiilin”) ja osittain silkasta välinpitämättömyydestä. Keräysorganisaatiot tekevät arvokasta jätehuoltotyötä valtion puolesta ja se hoidetaan täysin käsin. Ei ole olemassa robottia, joka osaisi erotella säkistä myytävän ja myymättömäksi kelpaamattoman tekstiilin 10 sekunnissa. Koulutettu lajittelija osaa. Jos kaikki tekstiilijäte käytäisiin läpi käsin, se toisi maahamme paljon työpaikkoja, mutta nostaisi varmasti jätehuollon hintoja.

Etelä-Hämeessä Janakkalan Turengissa toimiva Dafecor Oy valmistaa tekstiiliteollisuuden ylijäämistä, eli lumpuista uutta kuitua. Firma tekee teollisuudelle erilaisia imeytysmattoja, mm. öljynimeytysmattoja. Puutarhoihin tehdään puolestaan kasvualustoja ja kastelumattoja. Tuotteita valmistuu vuosittain yli 200 000 kiloa, mikä on kunnioitettava määrä, mutta pelkät imeytysmatot eivät tekstiilijäteongelmamme ratkaise. Mitä kauemmin tekstiili pysyisi käytössä ja kierrossa, sen parempi. Dafecorin toimitusjohtaja Risto Saha jaottelee tekstiilijätteen loppusijoituspaikat kolmeen osaan – Ensimmäinen on vaatteiden tuunaaminen ja taideteollinen käyttö, joilla ei ratkaista tekstiilijäte ongelmaa. Toinen on tämä teollinen hyötykäyttöön ottaminen mitä me teemme ja kolmas on terminen kierrätys missä tehdään todella suurella volyymilla tekstiileistä lämpöenergiaa, aivan kuten puuhakkeesta tehdään, hän summaa. Yritys toimii nyt jo kapasiteettinsa äärirajoilla, joten tarvitaan suurempia toimia tekstiilijäteongelman ratkaisemiseksi.

redress-hong-kong-miele-2011-1

Vaikka tekstiilien poltosta saa energiaa ja se luokitellaan hyötykäytöksi, on se poltettavana materiaalina puuta huomattavasti hankalampi. Lähinnä siksi, että poltossa syntyy sivutuotteena vaarallisia kemiallisia yhdisteitä. Piritta Hakolan TEKSTIILIKIERRÄTYS SUOMESSA Yritysten asenteet ja teot tekstiilikierrätyksessä – tutkimuksessa (erinomainen tutkimus, suosittelen kaikkia vaatealalla työskenteleviä lukemaan sen) todettiinkin, että Suomessa on pariin otteeseen kokeiltu pienimuotoisesti tekstiilien polttoa, esimerkiksi Virke-yrityksen ja VTT:n toimesta. Kokeiluissa paljastui, että erityisen haitallisia poltettavia ovat villa ja typpeä sisältävät tekokuidut kuten polyakryyli ja polyamidi, niistä syntyvien syaanivetyjen ja rikkivedyn vuoksi. Nykyään myös tekstiileihin laitettavat suoja-aineet asettavat haasteensa poltolle. Erityisesti ongelmia tuottaa halogeeneja, esimerkiksi klooria, bromia tai fluoria, sisältävät tuotteet, jolloin poltosta syntyy myrkyllisiä kaasuja. Mikäli tekstiilejä poltetaan sekajätteen seassa, pienenä osana muita roskia, syntyvien myrkkyjen määrä jää pieneksi. Lisäksi uusimpien jätteenpolttolaitosten savukaasujen puhdistus on tehostunut entisestään. Esimerkiksi Vantaalla oleva jätteenpolttolaitos pystyy polttamaan jopa pieniä määriä ongelmajätettä. Hakola ei kuitenkaan ole siitä, että tällä hetkellä tekstiilien polttoa energiaksi pidetään ainoana realistisena vaihtoehtona Suomessa, kovin innoissaan. -Tekstiilien sekä yleisestikin jätteen polttoa hyötykäytön vaihtoehtona on aina hyvä pohtia myös kriittisestä näkökulmasta. Kaikki jäte, joka ei päädy kaatopaikalle on hyvä asia, mutta ajautuuko tulevaisuudessa suuri osa jätteistä energiahyötykäyttöön, kun Suomeen ollaan lisäämässä tuntuvasti jätteenpolttokapasiteettia? Jääkö kierrätys toissijaiseksi vaihtoehdoksi, kun jätteenpoltto yleistyy? Jääkö silloin myös uusien innovaatioiden ja materiaalien kierrätyksen kehittyminen paikoilleen? Tällainen kehitys on jätedirektiivin tavoitteiden ja jätehierarkian vastaista. Mikäli tekstiilikierrätyksen ja -keräyksen saralla ei nyt toimita, tekstiilit päätyvät tulevaisuudessa polttoon, jonka jälkeen kierrätyksen edistäminen vaikeutuu edelleen. Onko tämä järkevä kehityssuunta, kun tulevaisuudessa ennustetaan materiaaleista tulevan pulaa? Tekstiilejä ei pystytä kierrättämään ikuisesti, siksi ne tulisi elinkaarensa lopuksi joka tapauksessa polttaa tai kompostoida, mutta optimoimalla käyttöikä pystyttäisiin säästämään tekstiilituotantoon käytettäviä resursseja, hän summaa. Olen Hakolan kanssa täysin samaa mieltä.

jätehierarkia

Edistystä siis tapahtuu koko ajan, mutta silti tekstiilijätteen määrän vähentäminen nimenomaan kulutusta vähentämällä on olennaisessa osassa. Näin sanoo jätelakikin (jätehierarkia). Käyttämiemme vaatteitten määrä on moninkertaistunut ja laatu huonontunut viimeisen 20 vuoden aikana. Tämän ovat valitettavasti huomanneet myös vaatekeräysorganisaatiot. – Taloustilanne ei ole näkynyt niinkään määrissä, mutta vaatteiden laatu on heikentynyt. Ihmiset ostavat huonompilaatuista ja halvempaa ja vaatteet tulevat meille huonompilaatuisina. Myöskään kalliimpia merkkivaatteita ei kierrätetä niin paljon, kertoo Fidan kehityspäällikkö Tiina Haimila. Että, jos olet joskus ihmetellyt, miksi ne kirppisvaatteittenkin hinnat nousevat koko ajan, niin tässä syy. Ostamme arvotonta lumppua, joka huonontaa kirppiksien valikoimaa ja näin pakottaa organisaatiot hinnoittelemaan tuotteet kalliimmiksi, ainakin pk-seudulla. Myös organisaatioiden nousseet kaatopaikkakustannukset pakottavat hinnankorotuksiin, kun pienenevänstä osasta tekstiilejä pitäisi saada korkeampi myyntihinta kattamaan nousseita kuluja. Valtaosa UFF:n ja Fidan keräyslaatikoihin toimitetuista vaatteista myydään tukkukaupassa, koska nei eivät ole myymälään sopivaa laatua. Kuluttaja näkee kipputoreilla myytävän siis vain murto-osan siitä mitä keräysorganisaatiolle on lahjoitettu. Fida Lähetystoreihin myyntiin menee 20–25 prosenttia lahjoituksista. Tukkuostajat ovat yleisimmin kierrätystuotteiden jälleenmyyjiä kotimaasta tai muista maista. Ostajat saattavat myydä tekstiilejä eteenpäin sellaisenaan tai uusiokäyttää materiaaleja. Esimeriksi Fidan suurin tukkuostaja hyödyntää materiaaleja teollisuuspyyhkeiden valmistamisessa. Fida kerää vuosittain pääkaupunkiseudulla noin 950 000 kiloa vaatetta, josta 50–60 prosenttia menee tukkumyyntiin suomalaisille ostajille. UFF vastaanotti viime vuonna yli 11 miljoonaa kiloa vaatteita ja muita tekstiilejä, joista runsaat 80 prosenttia meni tukkumyyntiin esimerkiksi Baltian maihin. UFF:n omiin myymälöihin päätyi noin 6% tuotteista ja vaatelahjoituksina Afrikkaan noin neljä prosenttia. Tilanne on kaikella tapaa absurdi, ja kuluttajalla ei ole hajuakaan että vain joka neljäs tai viides hänen lahjoittamastaan vaatteesta on tarpeeksi hyvä myytäväksi. Kaikki muut ovat jotain muuta. Kirpparilla ostaja maksaa tietenkin kaikista viidestä vaatteesta, jotta lajittelusta ja logistiikasta syntyneet kulut katetaan.

Törmään luennoillani myös usein siihen, että aina joku kommentoi ostavansa halpavaatteita, sillä hänellä ei ole muuhun varaa. Tilanne koetaan erittäin häpeälliseksi kun köyhä puolustelee huonon ostamista. Tämä kertoo minulle vain siitä, että kuluttajan mielikuva siitä mihin hänellä on “varaa” on aika vääristynyt. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonolaatuista. Lyhytikäinen vaate tulee ajan myötä kalliiksi. Jos ostat kerran vuodessa 50€ halpafarkut, niin ne tulevat maksamaan viidessä vuodessa 250€. Hyvälaatuiset farkut maksavat 150€, mutta niissä kävelee ainakin 5 vuotta, jos vaan mahtuu housuihin. Halpamuotia saa tietenkin useammin joten kokonsa voi päivittää sitä mukaan kun se muuttuu, mutta laatufarkkuihin verrattuna jätettä syntyy 5-kertainen määrä. See my point?

Mutta takaisin jätelakiin. Energiapoltto ei  siis ole mikään ensisijainen tapa ratkaista jäteongelmaamme. Se kyllä osaltaan toimii, mutta sinne pitää ohjata vain sellainen materiaali, joka sinne kuuluu, mutta ei muuta. Jos kuluttajalle ei pikkuhiljaa aleta kommunikoimaan jotenkin näitä eri tapoja kierrättää vaatteita ja mikä on milloinkin sopiva ratkaisu, menee moni käyttökelpoinen vaate polttouuniin ja lumppua kirpputoreille. Vaikka jätelain toteuttamisen päävastuu on jätelaitoksilla, on kuluttajan ymmärrettävä oma osuutensa ketjusta. Tietenkin myös kaupanala ja vaatteita myyvät liikkeet voisivat tehdä jotain myös (esimerkiksi eräs suuri ruotsalainen vaateketju ottaa vastaan myös asiakkaiden käyttökelvottomia, rikkinäisiä vaatteita), mutta pelkään sen aina heilahtavan enemmän viherpesun ja vihreän markkinoinnin puolelle kuin että niistä olisi sen suurempaa ekologista merkitystä. Toisaalta kuluttajille kierrättämisen pitää olla halpaa ja helppoa, niin kuin kaiken elämässä. Kuluttajat ovat myös sellainen vaikea ja moniaivoinen massa, jonka suunnanmuuttaminen on hidasta. Nopeinta olisikin mielestäni lisätä tekstiileihin samat merkinnät kuin ruokapakkauksissa on, eli ne mitkä määrittelevät miten se tulee kierrättää.

Onko sinulle selkeää, miten tekstiilien kierrätys tulisi hoitaa kotitaloudessasi? Tiesitkö tulevasta jätelaista ja miten se vaikuttaa arkeesi? Vai onko elämässä tärkeämpikäkin asioita? Aiotko valistaa asiasta myös naapureitasi tai kysellä siitä taloyhtiöltäsi kun pääsemme vuoteen 2016 asti?

 

///////////////////////////////////

In 2016 it is illegal in Finland to put biodegradable waste and textiles to landfills. Instead they will be burned in facilities that produce energy. The papers say (and have said the past 3 years) that this has nothing to do with the consumer, it concerns only waste handling companies. I disagree. If the consumer cannot or will not know / see / care about the difference on how to dispose their textile waste, many good clothes (possibly vintage) will be burned and worthless rags donated to charitable textile collecting organizations (UFF, Fida, Red Cross, Salvation Army). They will pay the price on higher waste management costs on the consumers errors. This worries me.

Is it clear for you what can you donate to charity? Do you do it?

clothes bale chair

Share



4 responses to “jätelaki 2016”

  1. Maalaiskana says:

    Mielenkiintoinen teksti tärkeästä aiheesta! Tekstiilijäte ja erityisesti sen kierrätys on mielestäni kuluttajille suunnatussa valistuksessa jäänyt varsin vähälle huomiolle, osittain varmasti siitäkin syystä, että sitä ei kotitalouksilla synny samalla tavoin päivittäin.

    Farkkuasiasta haluaisin kuitenkin sanoa sen, että farkkujen kestävyys riippuu farkkulaadun (ja siten hinnan) lisäksi väistämättä myös käyttäjästä. Kun käytössä on vain ehkä pari tai kaksi housuja, niitä käytetään usein ja omistajalla on pyöreämmänpuoleiset reidet, niin toisilla meistä hyvälaatuiset farkutkin väistämättä kuluvat haaroista puhki alle vuodessa. Harvat merkkifarkutkaan on valmistettu paksuista denimlaaduista, jotka kestäisivät kulutusta ohutta denimiä paremmin, ja niissä taas menetetään ohuempien elastaania sisältävien denimien käyttömukavuus ja istuvuus. Aikansahan farkkuja paikkaakin, mutta ei ikuisesti. Toisilla on ehkä käytössä useammat farkut yhtä aikaa, vartalotyypistä johtuvaa kulutusta ei tule tai ehkä farkkuja ei pidetä niin usein, jolloin tietysti kuluminenkin on paljon hitaampaa. Monelle kuitenkin 5 vuotta farkkujen käyttöaikana on ihanaa utopiaa, ellei niitä sitten säästele kaapissa. Onneksi omalla kohdallani kuitenkin vanhojen kierrätys pelaa, ja loppuunkäytetyt farkut ovat päätyneet luovien käsityöprojektien materiaaliksi.

    Kiitos hyvästä blogista!

    • outilespyy says:

      Farkkuja todellakin valmistetaan eri paksuuksista ja käyttäjän vartalomallilla, farkun väljyydellä, pesutavalla ja käyttökertojen määrällä on merkitystä farkun kestävyyteen. Suosin itse paksumpia 14oz. farkkuja, joissa ei ole elastaania. Ne kestävät käytössä pisimpään ja niitä voi paikata pitkään. Istuvat pillimallit vahvistan haarasta, jotta ne kestäisivät paremmin reisihankausta. 10oz. denim on mielestäni aivan liian onutta käyttöhousuun. Siitä ei pitäisi minusta valmistaa varsinkaan tiukkoja pillimalleja ollenkaan.

  2. […] Missä vaiheessa hyvää tarkoittavista vaatelahjoituksista tulee tekstiilijätteen dumppausta? Jätelaki 2016. Pohdintojani tulevasta laista ja miten se muuttaa tekstiilikierrätystä. Kaatopaikka tulessa. […]

  3. […] kirpputorille eikä kaatikselle. Uusi tekstiilijätelaki tulee voimaan ensi vuonna. Tiedätkö mistä siinä on kyse? Tai mitä edes on tekstiilijäte? Se on paljon muutakin kuin kirppareille päätyvät vaatteet. […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *