mitä on tekstiilijäte?
Tiedätkö sinä, mitä on tekstiilijäte?
Kun toimittajat ja opiskelijat soittavat ja mailaavat minulle kysymyksiään liittyen tekstiilien kierrätykseen, huomaan että käsitteet pre consumer jäte ja post consumer jäte ovat heille täysin tuntemattomia. He eivät tiedä millaisia tekstiilijätetyyppejä on olemassa. Tämän vuoksi mediassa ja kouluissa tapahtuva tekstiilikierrätykseen liittyvä keskustelu ja kirjoittelu velloo usein vaan käytettyjen vaatteitten, niiden keräysorganisaatioitten (esim. SPR, UFF ja Fida) ja kierrätysaskartelun parissa. Minun silmissäni tämä on täysin marginaalista keskustelua ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin sillä miten neuvoisin kuluttajaa tuunaamaan vanhoja vaatteitaan, ei todellisuudessa ole mitään väliä maailman tekstiiliteollisuuden ongelmien kannalta. Siksi en sitä enää usein tee. Ehkä käsityömessuilla, mutta muissa tilaisuuksissa ja medioissa haluan puhua niistä oikeasti merkittävistä asioista. Tai sitten keskityn ekologiseen vaatehuoltoon liittyviin kysymyksiin, sillä kuluttaja voi osaltaan vähentää vaatteen ympäristövaikutuksia merkittävästi pesemällä ja huoltamalla niitä oikein ja näin pidentämällä vaatteen käyttöikää.
Kuluttajan on kuitenkin ihan hyvä olla tietoinen tekstiilijätteen tyypeistä, sillä se antaa jonkin verran osviittaa sille minkä verran jätettä itseasiassa muodostuu, kun ostaa uuden vaatteen. Se ei ole vaan se paita tai farkut, vaan se on myös leikkuujätettä, ylijäämävarastoa useassa eri kohdassa tms. Tavallaan ostat siis useamman vaatteen kun ostat sen yhden. Siksi tekemillämme kulutusvalinnoilla on merkitystä, sillä tuon valmistus- ja myyntiketjun varrella vaikuttavat yritykset ovat omalta osaltaan vaikuttamassa jätteen muodostukseen ja nimenomaan sen käsittelyyn. Äänestät rahoillasi siis sekä tuotteen valmistusmetodien (ekologisuus, eettisyys, ympäristöarvot) että jätteen käsittelyn kannalta. Jos asiaa mietitään ihan vain vaateliikkeitten kannalta, niin oletko koskaan miettinyt mihin kaikki se myymätön varasto toimitetaan tai tuhotaan alen jälkeen? Yhtenä viikkona kaupan neliöistä kolmasosa on alennusmyyntiä ja seuraavalla viikolla kaikki ale on poistettu ja tilalla ovat uuden sesongin tuotteet. Mihin ne menevät? Ne eivät todellakaan päädy vaatekeräysorganisaatioille.
Olimme kollegani Paula Malleuksen kanssa viime viikolla Lahdessa seminaarissa puhumassa poistotekstiileistä ja niiden mahdollisuuksista uusien kiertotalouteen perustuvien bisnesmallien luomisessa. Aihe on monen tahon pöydällä, sillä lineaarinen kulutus- ja liiketoimintamalli on tullut tiensä päähän. Tekstiilijätteestä, sen käsittelystä, myynnistä ja uudelleentuotannosta on tullut suuri bisnes maailmalla, mutta jostain syystä Suomessa sitä ei vielä pidetä oikein minään. VTT järjestää tänä vuonna Suomen Ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen kanssa yhteistyössä Aarre-nimisen projektin, jossa etsitään yhdessä yritysten kanssa uusia kiertotalouteen pohjautuvia toimintamalleja nykyisten lineaaristen yritys- ja palvelumallien rinnalle. Kuulostaa sikahienolta ja pitäisikin, sillä hankkeen budjetti on 600 000 €.
Alla kaavio, jonka näytimme Lahden seminaarissa. Kuten huomaatte, (tekstiili)jätettä syntyy jokaisessa vaiheessa vaatteen tuotanto-, myynti- ja kulutuskaaren matkalla. Jokaista näistä jätemuodoista pitää käsitellä eri tavalla ja niistä uusiosuunniteltavat tuotteet ja palvelut vaativat omat tuotantomenetelmänsä ja osaamisensa. Näiden eri jätetyyppien paljous oli yllätys lähes kaikille seminaariin osallistuneille tahoille ja törmäämme kollegani kanssa valitettavan usein siihen etteivät edes kaikki tekstiilialan ammattilaiset tiedä näitä tai erota niitä toisistaan. Moni vaan niputtaa tekstiilijätteen yhteen kasaan ja silloinkin he usein tarkoittavat vain kuluttajan käytöstä poistunutta post consumer jätettä, mikä on vain murto-osa koko totuudesta.
Pessimisti sanoisi, että kun otetaan huomioon että tekstiilijäte on erittäin monimuotoinen jätemuoto (sisältää kymmeniä eri kuituja ja muita komponentteja, kuten napit, vetketjut yms.), niin energianapoltto olisi varmasti kaikille näille tekstiilijätetyypeille paras vaihtoehto. Yllättävän moni tuntuu ainakin ajattelevan näin. Itse näen jätteenpolton sopivana vaihtoehtona vain huonokuntoisimmille ja hankalimmille tekstiileille, mutta suurin osa voitaisiin kierrättää ja hyötykäyttää ennen polttouunia. EU:n jätelakihan vaatii että näin tehtäisiin ja kaatopaikka/jätteenpoltto olisi vasta se viimeinen stoppi. Poistotekstiilien polttaminen on siis EU:n jätehierarkian vastaista. Optimisti taas näkee eri jätetyypeissä erikoistumisen mahdollisuuden. Tekstiilijätettä ei pysty juurikaan käsittelemään koneellisesti, joten optimisti näkee tässä kaaviossa kymmeniä tuhansia, ellei jopa satoja tuhansia työpaikkoja. Ei nimittäin ole olemassa konetta, joka pystyisi lajittelemaan kaiken tuon jätemassa luotettavasti, joten ainakin tällä hetkellä se tehdään suurimmaksi osaksi käsityönä ja ihmisillä. Niin kuin ne vaatteetkin.
Lisäksi muistuttaisin teitä, että näillä asioilla on ihan yhtä paljon merkitystä taviksen elämään kuin ruualla ja asumisella, sillä vaikkemme ostaisi vaatteita joka päivä tai olisi edes kiinnostuneita muodista, käytämme vaatteita joka päivä. Jokainen suomalainen heittää pois vuodessa 13 kiloa tekstiilejä, joista hän kierrättää vaan reilun kilon. Kun siihen päälle heitetään vielä kaikki nuo muut tuotannosta ja retail-kanavista syntyvä jätemäärä niin huh huh. Kaatopaikoille päätyvien tekstiilien määriä voidaan vain arvioida, sillä niistä ei ole olemassa mitään tilastoja, koska laki ei vaadi erittelemään tekstiilijätteen määrää ja laatua muusta jätteestä. Vuositasolla kaatopaikoillemme on päätynyt arviolta tekstiilijätettä yhteensä 120 milj. kiloa, kun siihen lasketaan mukaan tuotantolaitokset. Kotitalousjätteestä tekstiilejä on n. 4-10%.
POISTOTEKSTIILITYYPIT:
Kehruujäte on langan tai kankaan tuotannossa syntyvää jätettä. Siis sitä höttöä mitä on kehräämöitten lattialla. Suurin osa kangastuottajista alkaa tänä päivänä olla kaukoidässä. Siellä kehruujätteen keräys ja myynti on jo isoa bisnestä. Ketjua on vaikea seurata tai monitoroida ja siksi esim. luomupuuvillaeriin sekoittuu tavallista puuvillaa ja päin vastoin. Suomalainen Pure Waste käyttää mm. tätä jätemuotoa omien kierrätyskankaittensa valmistukseen.
Vaatetehtailta, leikkaamoista ja ompelimoista tulee monenlaista jätettä. Yleisin ekosuunnittelijoitten käyttämä jätemuoto on normaalin vaateteollisuuden muodostama leikkuujäte (Engl. cut waste). Sitä syntyy noin 15% tuotantoon käytetystä materiaalimäärästä. Se on haastava materiaali palakokonsa puolesta, mutta helppo siinä mielessä, että suunnittelija saa käyttöönsä paljon samaa kangaslaatua (vrt. post consumer jäte), mikä mahdollistaa sarjatuotannon suuremmissa kappalemäärissä. Tehtailta tulee myös virhe-eriä ja sekundaa, joita voisi käyttää kierrätysmuodin materiaaleina.
Kaikki nämä tehtailta tulevat tekstiilijätetyypit luokitellaan pre consumer jätteeksi, koska materiaali ei ehdi kuluttajalle asti. Siksi moni kuluttaja myös unohtaa sen olemassaolon ja näin brändit voivat olla puhumatta siitä. Se on kuluttajalle näkymätöntä jätettä. Materiaalin kasvatus, värjäys ja muut tuotantovaiheet on tuotettu perinteisen mallin mukaan, eli se ei tee leikkuujätteen/sekundan ympäristötekijöitten ja etiikan puolesta yhtään sen parempia kuin normimateriaalit ellei kuitu ole alunperinkin luomua ja tehdas työvoiman puolesta monitoroitu. Koska suurin osa tehtaista sijaitsee Aasiassa ja Afrikassa, se lisää pre consumer jätteeseen logistiikan hiilijalanjäljen ja tuotannon vesijalanjäljen tuomat rasitteet. Olisi siis järkevää, että myös nämä upcycling ja industry cut waste -vaatetehtaat sijaitsisivat kaukoidässä. Suunnittelijan olisi parasta olisi saada leikkuujäte mahdollisimman läheltä, tai maista, joissa ympäristölait ovat tiukemmat. Tätä ongelmaa on yritetty ratkaista viime vuosina mm. erilaisilla materiaalipankki-hankkeilla. Ympäristön kannalta olisi viisaampaa kehittää post consumer jätteen kierrätystapoja ja kehittää kierrätyssuunnittelun koulutusta, sillä todelliset säästöt saadaan sieltä.
Toinen kuluttajalle näkymätön tekstiilijätetyyppi on maahantuojan ja jälleenmyyntikanavien ylijäämävarasto. Olen ollut vaateteollisuudessa sen verran kauan töissä, että tiedän että ylijäämävarastoa jää 30-50% sisäänostetusta määrästä, riippuen mikä tuote on kyseessä. 100% läpimyyntiin päästään hyvin harvan tuotteen kohdalla. Tottakai vaateliikkeet yrittävät tuhota varastojaan alemyynneillä, mikä laskee em. prosenttia jonkin verran, mutta ellei myymälässä ole jatkuvaa alea (vastoin EU-lakeja) tai ketjulla käytössä outlet-myymälää, koko varaston myyminen on mahdotonta. Vaateketjut eivät voi lahjoittaa myymätöntä varastoaan keräysorganisaatioille, sillä se vääristäisi normaalia jakelua paikallisesti kun edellisen sesongin vaatteet pikkuhiljaa pulpahtaisivat kirppareille. Se myös paljastaisi ikäviä asioita brändin myynneistä ja tuotantomääristä. Vaateliikkeet siis joko tuhoavat tuotteet leikkaamalla ne ja heitämällä roskikseen sekajätteen mukana tai viemällä ne pois maasta jonnekin muualle, missä ne voidaan myydä niin ettei normijakelulle koidu tästä haittaa. Isoille vaateketjuille vienti ei ole ongelma, sillä heillä on siihen logistiset kanavat, mutta pienemmille ja yksityisille vaateliikkeille tämä on ongelma. Ylijäämävarasto olisi monelle kierrätysmateriaaleja käyttävälle kierrätysbrändille arvokasta materiaalia ja se olisi vain sopimuskysymys, miten tämä jäte käsitellään niin ettei siitä koituisi tuottajabrändille mitään imagollista haittaa. Päinvastoin. Minä ainakin kertoisin mielelläni asiakkailleni, jos vaateliikkeeni lahjoittaisi myymättömät vaatteet jollekin muulle merkille ja niistä tehtäisiin sitä kautta paikallisesti uusia vaatteita! Myös nämä myymättömät varastot ovat pre consumer jätettä.
Halpavaateketjuilta tulee myös paljon kuluttajaeklamaatioita ja niistä ei todellakaan puhuta mielellään, sillä ne eivät saa brändiä näyttämään kovin laadukkaalta. Nämä luokitellaan post cunsumer jätteeksi. Näin ompelijana minua ainakin kiinnostaisi ostaa muiden kuluttajien virheellisiä tuotteita sillä saisin ne tod näk ostettua edullisesti ja olen täysin kykeneväinen korjaamaan ne. Olettehan huomanneet, että monissa elektroniikakaupoissa on hylly, josta kuluttajalta palautuneita tuotteita saa ostettua tarjoushinnoin. Olisi ihanaa saada tällainen rekki myös vaateliikkeisiin.
Eikä kuluttajapalautukset aina edes ole reklamaatioita. 30pv palautusoikeus kannustaa kuluttajaa tekemään heräteostoja ja ainakin postimyynnissä palautusoikeus on pakollista. Eli mihin menevät kaikki Zalandon kuluttajapalautukset? Pakataanko ja myydäänkö ne uudelleen “uusina”? En usko. En ole törmännyt missään aiheesta tehtyyn tutkimukseen, joten voin vaan arvata mitä näille palautuksille ja reklamaatioille tapahtuu. Veikkaan, että nekin tuhotaan kaatikselle mikä on todella harmi. Nettikauppa on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, mutta samalla palautuksien määrä on huima. Tämä selittyy sillä, että moni tilaa tuotteen kahdessa eri koossa ja sitten palauttaa väärän koon takaisin myyjälle. Kuluttajalla on oikeus tehdä näin ja ymmärrän sen, koska tuotetta ei muuten pääse sovittamaan. Mutta kuinka moni miettii sitä, mihin se sinun sovittamasi mekko tai kenkäpäri sitten päätyy palautuksen jälkeen? Olisiko sinulle ok ostaa postimyynnistä jonkun muun palauttamia tai kertaalleensovittamia vaatteita? Jos vaikka saisit niistä alennuksen?
Myös näillä palautetuilla vaatteilla on yhtä suuri ekologinen jalanjälki kuin niillä mitä ostat ja käytät.
Viimeinen ja meille kaikille tutuin tekstiilijätemuoto on kuluttajan käytöstä poistuva jäte eli post consumer jäte. Tämä on se vuori vaatteita, jota yleensä tarkoitamme kun puhutaan kierrätystekstiileistä. Osa jätteestä menee suoraan roskiin, koska kaikki kuluttajat eivät mene niitä kirppareille myymään tai lahjoita keräysorganisaatioille. Ja hyvä niin, sillä suurin osa tästä jätemuodosta on uudelleentuotantoon sopimatonta huonon laatunsa vuoksi. Olennaista olisikin, että kuluttaja tietäisi mikä on lahjoitettavaksi sopivaa ja mikä sopii polttouuniin. Ainakin kaikki tekstiilit, jotka on valmistettu ennen vuosituhannen vaihdetta (vaikka olisivatkin pikkuvikaisia), pitäisi mielestäni lahjoittaa keräyksiin.
Olipas taas asiaa. Toivottavasti koitte, että tästä oli teille hyötyä. Kommenttiloota on myös avoin, jos haluatte jostain lisäselvityksiä tai teille tulee muita kysymyksiä.
(EDIT. 11.3.2021. Katsokaa tämä dokumentti Areenasta. Olin oikeassa.)
Jos kiinnostaa lukea vielä lisää, tsekkaa nämä:
Unravel-dokumentti intialaisen pikkukaupungin tekstiilikierrätysfirmasta.
Vaatelahjoitus kaatikselle pohtii kotona tapahtuvaa tekstiilikierrätystä.
Missä vaiheessa hyvää tarkoittavista vaatelahjoituksista tulee tekstiilijätteen dumppausta?
Jätelaki 2016. Pohdintojani tulevasta laista ja miten se muuttaa tekstiilikierrätystä.
Kaatopaikka tulessa. Jossain kaukana iso kasa poisheitettyjä vaatteita palaa ikuisesti.
Insinöörit voivat ehkä pelastaa suomalaisen selluteollisuuden ekokankaalla nimeltä ioncell-f.
100% kierrätysdenim on suomalainen keksintö.
Miksi kierrätysmateriaalit ovat parempia kuin luomu?
Miten tekstiilijätetteen syntyä voisi ehkäistä?
Ketjukauppojen yhteistyö I:co vaatekeräysfirman kanssa. Uhka vai mahdollisuus?
Halpamuodin kallis hinta
Mitä vaatekeräysorganisaatioille kannattaa lahjoittaa ja mikä laittaa polttoon?
Lisää luettavaa alan opiskelijoille:
TEKSTIILIKIERRÄTYS SUOMESSA Yritysten asenteet ja teot tekstiilikierrätyksessä / Piritta Hakola 2013
Kuvat: RedDress Asia, The EcoChic Design Award 2014.
Kiitos Outi. Olen sanaton.
Heippa – todella aiheellinen kirjoitus, mutta reklamaatio ja palautus menevät nyt sekaisin. Ei vaatteen sovittaminen – tapahtui se sitten kotona tai myymälän sovituskopissa ole syy heittää tuotetta kaatopaikalle. Eli ilman muuta verkkokauppojen asiakaspalautukset menevät takaisin täysin normaaliin myyntikiertoon, siksi ne kuntoehdotkin ovat niin tiukat. Kenkäkaupoissa joudut jopa maksamaan 10€, jos kenkälaatikko on vaurioitunut.
No kun näin järki sanoisi, että se tuote on sovitettu ja sen voisi hyvin myydä uudelleen, mutta kun ei missään nettikaupan tiedoissa sanota että näin tehdään. Siksi aina epäilen pahinta. Onko sinulla tarkempaa tietoa siitä että joku nettikauppa toimisi näin?
Ihana kirjoitus, 100% asiaa, niinkuin aina! Sellaista jäin miettimään, että eivät kai nuo 14/30 palautus- ja vaihtooikeuden nojilla palautetut vaatteet oikeasti mene roskiin? Ymmärtääkseni palautuksien kuntoa valvotaan juuri siksi niin tarkasti, että niiden täytyy olla myyntikunnossa. Tietenkään vaatemerkit eivät pidä asiasta suurta ääntä, sillä aina löytyy joku joka ajattelee, että vaate on nyt “saastunut” kun joku on kertaalleen sen ennen heitä ostanut. Jos asiasta puhuttaisiin avoimesti, voisi vaatteilta kadota yhtäkkiä “uutuudenviehätys”. Tiedän varmasti, että ainakin Suomessa toimivat suuret jalkineketjut ottavat palautetut tuotteet takaisin myyntiin – ja näin mielestäni kuuluukin menetellä. Olisi ihan kauheaa hukkaamista, jos täysin myyntikuntoiset vaatteet/ kengät/ asusteet heitettäisiin pois. Reklamaatiot tehdään vaatteesta/ jalkineesta, jota asiakas on käyttänyt ja havainnut siinä valmistusvirheen. Nämä toki (joskin naurettavasti) leikellään ja heitetään menemään.
http://www.thewildethings.com
Mulle ei kyllä koskaan ole tullut mieleen, ettei nettikaupan asiakaspalautuksia pakattaisi ja myytäisi uudelleen. Eihän siinä ole järkeä, että uudet tuotteet heitettäisiin kaatikselle, oishan se tosi tappiollistakin? Sama hommahan se on kun meet vaatekauppaan ja otat hyllystä vaikka 3 vaatetta parissa eri koossa, sovitat kaikkia ja viet ne sitten takaisin hyllyyn-näin ne on “palautettuja” ja kertaalleen sovitettuja. Nettikauppojen palautusoikeuskin koskee vain uudenveroisia ja alkuperäisessä pakkauksessa olevia tuotteita. Ois kyllä kiinnostavaa saada tästä jotain faktatietoa ihan niiltä nettikaupoilta itseltään.
Jos kenelläkään teillä on varmaa tietoa nettikauppojen toimintatavoista liittyen asiakaspalautusten uudelleenmyyntiin, niin kertokaa! En löydä tästä mitään mainintaa minkään nettikaupan sivuilta, enkä ole itse ollut nettikaupassa töissä niin en tiedä. Asiaa ei ole myöskään käsittääkseni tutkittu, joten nämä päätelmät ovat omiani. Mutta kun kyse on vaatebisneksestä ja isoista brändeistä, niin aina epäilen pahinta.
Laitoin asiasta Zalandolle kyselyä facen kautta. Katsotaan mitä he vastaavat :D
Zalando vastasi: “Hi Outi! Thank you for your message.
We do have a special outlet in Berlin, where you can buy some of the articles, which have been returned from our customers.
We try to avoid discarding, so we also donate some of the articles.
Regards, Sari @ Zalando Service” Vastauksessa ei eritellä meneekö outlettiin myyntiin reklamaatioita, asiakaspalautukset, molempia vai mitä. Mutta niitä menee myyntiin “osa”. :D
Asuin useita vuosia Kreikassa, niin siellä on myynnissä välillä torilla vaatehelppoheikeillä penkomispöydillä 2-laatuista vaatetavaraa. Mulle tuttuja merkkejä, KappAhlia, H&M, Ohlsen, Topshop jne. Tuotteissa saattoi olla tarra, esim kankaan värivirhekohdassa, paksu/ohut lanka, reikä tms. Eli ilmeisesti tuote ei ole täyttänyt laatukriteereitä. Jos ongelma paikassa, joka ei näy, ei siitä mitään haittaa.
Välillä ongelma saattoi olla pelkästään se, että tuotenimilappu ommeltu teksti väärin päin. Näitä vaatteita oli kaupan tosi halvalla, esim 2e kpl. Käsitin, että torimyyntiä oli ostanut näitä jostain kilohinnoin. Tein kyllä useita hyviä löytöjä & hyvii materiaaleja! Myös Turkissa olen törmännyt samaan.
Tiedän, että jotkin isommat vaatefirmat “tuhoavat” vanhoja varastoja ja sample-mallistoja myymällä niitä bulkkina sellaisiin maihin ja paikkoihin, missä ne eivät haittaa normaalijakelua. Mutta tehtaan virhe-erät luulen, että tehdas on myynyt eteenpäin ihan omin luvin. Niiden ei yleensä haluta saavuttavan kuluttajia ennekun oikeat vaatteet ovat kaupassa. Mutta sehän ei estä tehtaita niitä myymästä. Sanotaan vaan, että ne on tuhottu :P
Outi kuule, tässä on jo ties miten monta henkilöä jotka yrittää kertoa sulle mikä on fakta ei tarvitse kuin ajatella aivoilla niin arvoitus ratkeaa. Jos yritys tarjoaa ilmaisen toimituksen ja palautuksen = yritys itse maksaa logistiikasta ja sen päälle heittää oman tuotteensa roskiin = ottaa tappiot hävikistä, niin miten Outi saat tästä kannattavaa toimintaa?
Hävikki ja reklamaatiot on aina laskettu osaksi minkä tahansa vaatefirman kannattavuuslaskelmaa. Eli voiko joku nyt varmuudella sanoa, että ne palautukset myydään uudelleen asiakkaille. Jäljelle jää reklamaatiot. Niitäkin tulee käsittääkseni tänä päivänä aika paljon. Fakta on vasta se mikä on luettavissa jostain tutkimuksesta tai vahvistettu yrityksen itsensä kautta. Siksi teenkin lopusta päätelmiä, mistä ei tutkimuksia ole kirjoitettu.
Ja jos kuitenkin laittaa asiat mittasuhteisiin, niin tämä postimyyntimyynnin palautukset eivät ole kuin osa isompaa kuvaa. Jutun pääpointtina oli siis se, että tuotantoketjussa syntyy tekstiilijätettä paljon muuallakin kuin vaan loppupäässä.
Esim. TOAST:in nettikaupan sivuilla sanotaan palautusehdoista: “All items must be returned in a fully resalable condition, which means being unused with swing tags attached and, if possible, in the original packaging. Toast reserves the right to refuse a refund or exchange on items deemed not to be resalable. .”
Suomalaisen Kainon nettisivuilta: “Palautettavan tuotteen tulee olla täysin uusi, käyttämätön, pesemätön, puhdas ja kaikin puolin muuttumaton. Tuotelappujen tulee olla tuotteessa kiinni. Tarkistamme palautuneen tuotteen kunnon ennen maksun palauttamista. ”
Myös muita esimerkkejä löytyy. Minäkään en usko että virheettömät palautetut tuotteet menee kaatikselle!
Se ei vaikuta järkevältä myöskään isojen nettikauppojen bisneksen kannalta.
Itse en edes palauta muuten sopivaa, mutta pikkuvikaista vaatetta, jos voin sen itse korjata helposti ja huomaamattomasti, koska se menisi mielestäni turhaan jätteeksi. Palautetta on kyllä hyvä antaa ja liittää kuva mukaan virheestä, ihan infon vuoksi. Pienemmät yritykset ainakin noteeraavat tuollaiset yhteydenotot. Zalandosta en tiedä :D
Kiitos. Tämä helpottaa hieman. Nyt vielä kun saisi selville loput reklamaatioiden kohtalot (kuinka paljon niitä tulee retail-kanavasta ja mitä niille tapahtuu). Ja mihin kaikki vaateketjut toimittavat myymättömät varastonsa.
Käytännöt asiakasreklamaatioihin vaihtelevat yrityksen ja vaatebrändin mukaan. Hyvin yleistä on, että vialliset yksittäiset tuotteet myydään pienellä korvauksella henkilökunnalle, joka on usein ompelutaitoista väkeä ja korjaa tuotteet itselleen tai perheenjäsenilleen käyttöön.
Tässäkin käytännössä on riskinsä ja esimerkiksi H&M:llä jouduttiin 2000-luvun alussa poistamaan käytäntö, sillä oma henkilökunta käytti sitä hyväkseen. Sen johdosta vaatteet risat vaatteet jouduttiin hävittämään.
Muutoin kansainvälisillä merkeillä on omat valmistajan määräämät menetelmät. Jotkut yritykset haluavat, että jälleenmyyntiyritys lähettää kaikki rikkinäiset palautukset takaisin valmistajalle. He saattavat esimerkiksi tutkia tuotteita ja ehkäistä selvityksillään vastaavanlaisia laatuvirheitä.
Jotkin valmistajat, esimerkiksi You Face, korjaa itse Nastolassa kaikki asiakasreklamaatiot. Jälleenmyyjän velvollisuushan kuluttajasuojalain mukaan ei ole ensi sijassa antaa rahoja takaisin, vaan hänellä on ensin oikeus korjata tuote, sen jälkeen pyritään sopimaan hinnan alennuksesta ja tuotteet takaisin ottaminen on aivan viimeinen vaihtoehto.
Mikäli myyntiin päätyy kokonaisia eriä virheellisiä tuotteita, jotka eivät siis ole asiakasreklamaatioita – ne palautetaan valmistajalle, joka voi vielä mahdollisesti tehdä muutoksia ja saada erästä myyntikelpoisen.
Hyvä aihe, mutta toivoisin että jatkossa et esittäisi omia luulojasi tietoina muun faktan seassa. Olen aiemminkin huomannut että sotket faktojen ja tutkimusten sekaan omia luulojasi esittäen ne faktoina, tai niin, että lukijalle jää se mielikuva, että joku asia (esim tässä tapauksessa nuo asiakaspalautukset) on totta, vaikka olet itse asiasta ihan pihalla. Ja vasta kommenttikentässä alat kyselemään, että mitenkäs se asia oikeasti on.
Mm. tämmöiset lauseet särähtää korvaan: “Olen ollut vaateteollisuudessa sen verran kauan töissä, että tiedän että ylijäämävarastoa jää 30-50% sisäänostetusta määrästä, riippuen mikä tuote on kyseessä.” Tämmöisiin heittoihin kaipaisi vähän enemmän pohjaa ja faktaa kuin yhden ihmisen kokemuksen vaatetollisuudesta, joka ei siis lukijalle kerro yhtään mitään toisen tietämyksestä.
Samoin tuossa aiemmassa kommentissa noihin torimyynteihin, LUULET, että tehdas on omin lupineen myynyt, vaikka et asiasta voi mitään todellista tietää.
Pointtina tässä siis on se, että harmillisesti nykyään joutuu näitä sun tekstejä (jotka sinällään on mielenkiintoisia ja tärkeitä) lukemaan aika kriittisesti, että mikä on sitä totta ja mikä sun omia luuloja. Välillä tuntuu, että demonisoit vaateteollisuutta omalla propagandalla vaan ajaaksesi tätä kierrätysjuttua, mutta mielestäni hyvääkään tarkoitusta ei saisi ajaa eteenpäin virheellisillä tiedoilla.
Nettikauppojen asiakaspalautuksiin vielä, mulla ei ole tullut mieleenkään että ne menisi muualle kuin takaisin myyntiin, eikä ilmeisesti kovin monella muullakaan näiden kommenttien perusteella. Semmoistakin olen huomannut, että joissain nettikaupoissa jo loppuneista tuotteista tulee esille aina silloin tällöin jotain hajakokoja, ja itse olen aina ajatellut että nämä on niitä palautettuja tuotteita.
Olen ollut 7 vuotta maahantuojan asiakaspalvelussa töissä ja seurannut useamman jälleenmyyjän (sekä tavaratalo, ketjumyymälä ja yksityinen kauppias) läpimyyntejä JA oman myymälämme läpimyyntejä. Tuo prosentti tulee sieltä.
Olen täysin samaa mieltä Pipsin kanssa. Kaikki tärkeä ja oleellinen asia menettää uskottavuutensa siinä sivussa, kun kirjoittaja satuilee niin räikeitä virhekäsityksiä kuin tässä julkaisussa. Sen vuoksi olisi tärkeää pysyä asiassa. Lukijakunnan voisi olettaa olevan hyvin asiantuntevaa, joten heidänkin tietämystään voi hyödyntää, jos haluaa tietää asioista joista ei itse tiedä mitään.
[…] That part never gets in the hands of the consumer, so it is completely on the brands to manage. I wrote a post on that as well. Might want to check that out since it is a large chunk of the waste […]
[…] Mitä on tekstiilijäte? […]
[…] Mitä on tekstiilijäte? […]
Tämä postaus kirjoitettiin alunperin vuonna 2015. Tänään 26.6.2018 Yle on julkaissut uutisen, jonka mukaan “Amazonin tilanne muistuttaa esimerkiksi vaateketju Zalandoa, jolla suuri osa palautetuista ostoksista menee liiton tietojen mukaan roskiin.” Olen pahoillani, että epäilykseni osuivat oikeaan. Ylen uutinen on luettavissa täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10272882
Tämä postaus kirjoitettiin alunperin vuonna 2015. Tänään 26.6.2018 Yle on julkaissut uutisen, jonka mukaan “Amazonin tilanne muistuttaa esimerkiksi vaateketju Zalandoa, jolla suuri osa palautetuista ostoksista menee liiton tietojen mukaan roskiin.” Olen pahoillani, että epäilykseni osuivat oikeaan. Ylen uutinen on luettavissa täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10272882
Tämä postaus kirjoitettiin alunperin vuonna 2015. Tänään 26.6.2018 Yle on julkaissut uutisen, jonka mukaan “Amazonin tilanne muistuttaa esimerkiksi vaateketju Zalandoa, jolla suuri osa palautetuista ostoksista menee liiton tietojen mukaan roskiin.” Olen pahoillani, että epäilykseni osuivat oikeaan. Suosittelen lukemaan Ylen uutisen täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10272882
Itse olen saanut tässä nyt nimeltä mainitsemattomasta nettikaupasta tuotteen (juhlamekon), joka haisi niin voimakkaasti parfyymiltä, että oli ilmeisesti käynyt vähintäänkin sovituksessa (ehkä jopa yhdet juhlat juhlineena laput piilossa..) eli oman kokemukseni mukaan uskoisin, että pakkaavat uudelleen ja myyvät mikäli tuote näyttää uudenveroiselta. Pidin tuon tilaamani mekon, koska minua ei haittaa jos tuotetta on jo sovitettu. Onhan kaupoissakin vaatteet sovitettavissa. Ahdistaa kyllä tuo kaatikselle päätymisen mahdollisuus palauttamieni tuotteiden suhteen, joten nykyään välttelen noita verkkokauppoja.
Yle muuten korjasi myöhemmin juttuaan Zalandon osalta.